"Viileä tuulenhenkäys tarttui kuolleisiin lehtiin ja liikutteli niitä polulla, niin että niistä
lähtevä kaamea hankausääni kuulosti siltä kuin unohdetun alamaailman mädäntyneissä ruumisarkuissa olevat luut olisivat alkaneet liikkua."
Arvostelukappale
Alan Bradleyn ihastuttavan Flavia de Luce -sarjan seitsemäs osa Nokisen tomumajan arvoitus tuli ahmaistua lähes yhdeltä istumalta. Vaikka edellisestä osasta, Kuolleet linnut eivät laula, tuli silloinen suosikkini, nyt tuntuu, että tämä oli vieläkin hienompi lukukokemus.
Tässä osassa Flavia nimittäin lähetetään Kanadaan tyttöjen sisäoppilaitokseen, ja jo ensimmäisenä päivänä hänen siellä ollessaan löytyy savupiippuun piilotettu ruumis tytölle osoitetusta huoneesta. Kirjassa selvitellään siis tuttuun tapaan vainajan kohtaloa, mutta samalla opitaan lisää niin Flaviasta kuin tämän erikoisesta suvusta. Olipa teoksessa jopa yllättävä viittaus Suomeenkin.
Nimeni lausutaan "fleivia", ei "flaviia", sanoin. (s. 90)
Nautin jälleen kerran Bradleyn taidokkaasta sanankäytöstä, jota Maija Heikinheimo on hienosti kääntänyt. Esimerkiksi kohta, jossa Flavia menee neiti Bodycoten tyttökoulun kirjastoon (lainaus alla). Kirjailija on myös heitellyt kelpo joukon kirjallisuusviittauksia (kuten aina) Pikku naisista Liisan seikkailuihin peilimaassa ja Annan nuoruusvuosista Peter Paniin . Myös dekkaripuolelta tutut Agatha Christie ja Neiti Etsivä on mainittu.
Astuin sisään ja sieraimeni täyttyivät ummehtuneesta ilmasta, melkein kuin kirjat hengittäisivät unissaan tuulettamattomassa huoneessa. (s. 376)
Toivottavasti huhtikuussa ilmestyvässä seuraavassa osassa, Kolmasti naukui kirjava kissa, kerrotaan lisää fasaanipaistileivistä ja peltokanalinnuista. Kirjalla on ihana nimi ja kansi, enkä malta odottaa, etä saan sen käsiini. Ja kuten arvelinkin jo ennen kuin luin tämän osa, ei de Lucejen kotikartanoa Buckshawta ole unohdettu, vaan se lienee tavalla tai toisella mukana Flavian seuraavassa seikkailussa. Suosittelen lämpimästi tututumaan sarjaan, jonka kaikki osat löytyvät järjestyksessä bloggauksen lopusta.
"Oletpa sinä erikoinen tyttö, Flavia de Luce." (s. 124)
Arvosana:
Vaan minkä lahjan kohtalo tarjoaakaan! Aurinko ei ole vielä edes ehtinyt nousta ensimmäisen koulupäivän aamuna, kun Flavian jalkojen juureen laskeutuu hiiltynyt ja muumioitunut ruumis. Uusien oppiaineiden, opettajien ja koulutovereiden pyörteissä Flavia ei metsästä ainoastaan uhrin henkilöllisyyttä ja kuolinaikaa vaan myös epäiltyjä, motiiveja ja keinoja.
Sisäoppilaitoksen huhumylly kadonneista tytöistä, syytetyistä opettajista ja vihollisista yrittää kietoa Flavian vyyhtiinsä. Mutta Flavia jos kuka on tilanteen tasalla moninkertaista mysteeriä ratkaistessaan. Vaan selviääkö samalla Flavian todellinen kohtalo vai antaako se vielä odottaa itseään?
Suomentanut: Maija Heikinheimo, 436 sivua, Bazar 2017
Alkuperäinen nimi: As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
Flavia de Luce on tuttu myös täällä: Mustetta paperilla, Tuijata - Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä
Sarjassa ilmestyneet:
- Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009)
- Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010)
- Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011)
- Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011)
- Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2013)
- Kuolleet linnut eivät laula (2017) / The Dead in Their Vaulted Arches (2014)
- Nokisen tomumajan arvoitus / As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
- Kolmasti naukui kirjava kissa (ilmestyy huhtikuussa 2018) / Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (2016)
- The Grave's a Fine and Private Place (ilmestyy helmikuussa 2018)
Kyllä minä niin toivon tämän sarjan jatkuvan eteenpäin ihan Agathan Christien Neiti Marplen tahtiin. Tietysti päähenkilöiden ikä on eri, mutta tuo englantilainen atmosfääri on herkullinen ja miljöökuvaukset toimivat mainiosti. Flavia ei kuolleita säikähdä eikä paljon muutakaan :)
VastaaPoistaMinä olisin halunnut vielä toisenkin kirjan tyttökouluun sijoittuen, nyt se oli aika pikainen pyrähdys, jos tähän jää. Sekin oli miljöönä kiinnostava. Ihanaa, kun vuodessa on tullut kaksi Flavia-suomennosta, mutta nyt kun on otettu englanninkielinen julkaisutahti kiinni, niin tulee harvenemaan. Keväällä kun tulee seuraava käännös sekä tuorein, yhdeksäs osa sarjaa, joka käännettäneen syksyksi tai viimeistään ensi kevääksi.
Poista