Kass Morgan: The 100

"Maybe, here in the ruins of the old world, they could start something new."

   
Tunnelmamusiikkia: Imagine Dragons: Radioactive

Ja-hans... Olisikohan taas aika polkaista bloggaaminen käyntiin, reilun kuukauden tauon jälkeen. Bloggaamattomien pinossa odotteleekin jo muutama teos. Aloitetaan vaikka viimeisimmästä lukemastani teoksesta, ensimmäisestä kannesta kanteen lukemastani englanninkielisestä. Aikaisemmat yritelmät ovat kuivuneet kasaan, usein johtuen pakollisuudesta, sillä ne ovat yleensä liittyneet opintoihin.

  

Kass Morganin nuorten dystopiaromaaniin perustuvasta tv-sarjasta olen kirjoittanut täällä.

Tv-sarjan innoittamana tein kirjastoon hankintapyynnön tästä teoksesta ja sainkin sen alle kuukaudessa lainaan. Lukeminen venähtikin sitten pidemmäksi ajaksi, kiitos sukulaisten luona lomailun ja kaksien konfirmaatiojuhlien. 

  

Teoksen maailma on kiehtova: ydisodan jälkeen ihmiskunta pelastautuu avaruuteen, monikansallisilla voimavaroilla rakennetulle avaruusasemalle. Kaikki ei kuitenkaan suju täydellisesti, vaan aseman resurssien kuluessa loppuun, on uuden yhteiskunnan täytynyt muodostaa tiukkoja normeja, joilla kansalaisten käyttäytymistä säädellään, käytössä on mm. tiukka yhden lapsen politiikka, sekin on mahdollista vain valituille. Pienistäkin rikkeistä rangaistaan: aikuiset tuomitaan kuolemaan ilmalukossa, nuoret vangitaan tuomittavaksi 18-vuotissyntymäpäivänään. (Ilmalukkokarkoittamista jäin ihmettelemään. Eikö ruumiit olisi hyvä kierrättää, vähän niin kuin Hugh Howeyn romaanissa Siilo tehtiin?)

  

We're all criminals here. (s. 110)
 

Se, kuinka kaukana tulevaisuudessa ollaan, riippuu siitä, puhutaanko kirjasta vaiko tv-sarjasta, joiden kertomissa versiossa on paljon eroja. Kirjassa ihmiset ovat eläneet asemalla 300 vuotta, tv-sarjassa ei edes sataa vuotta. Teknologia on edennyt huomattavasti ja ihmiset lukevat tiedotuksia silmän päälle laitettavalta näytöltä, vähän samaan tapaan kuin virtuaalimaailma teknologia toimi Veronica Rossin teoksissa.

  

Kerronta etenee neljän nuoren näkökulmista. Kahden tytön (Clarke ja Glass), sekä kahden pojan (Bellamy ja Wells). Hahmojen kautta lukija pääsee tutustumaan tarkasti arvohierarkiassa ennalta määriteltyyn maailmaan, jossa ihmisillä on suuret ennakkokäsitykset toisistaan. Ylempi luokka asuu Phoenix-nimisessä osassa asemaa, alemmalla portaalla olevat ihmiset asuttavat Arcadiaa ja Waldenia. Takaumat (jotka on kirjoitettu erilaisella fontilla) tuovat lisää historiaa hahmoille, joista eniten samaistuin Clarkeen. Eräs hahmo kertoo hänestä mm. seuraavaa:

He loved that she didn't spend hours stressing over her appearance, like most girls on Phoenix. (s. 178)

  

Nuortenkirjalle luonteenomaisesti, mukaan on keitetty paljon dramaattisia ihmissuhdekäänteitä. Mukana on useampiakin kolmoisdraamoja. 

     

Finally, he set her down gently on the ground. But he didn't loosen his hold. Instead, he pulled her even closer, and before Clarke had time to catch her breath, his lips were on hers.
--
Clarke felt like she was melting into his arms, losing herself in the kiss.

He tasted like joy, and joy tasted better on Earth. (s. 161)

 

Teoksen alussa kerrotaan, että sata alaikäistä nuorta on päätetty lähettää Maahan kokeeksi. Nuorten ranteisiin kiinitetään lähetin, joka mittaa mm. radioaktiivisuuden tasoa ja sen fysiologisia vaikutuksia, jotta nähdään voiko ihmiskunta viimein palata kotiin. Tässä siis syy kirjan nimelle ja tähän asti molemmissa versiossa tarina on päällisin piirtein yhtenevä.

Bellamy stepped over the tree line, feeling his body relax slightly as the shadows washed over him. Over the past few weeks, he'd discover that he enjoyed the company of trees more then people. (s. 225-226)

  

Eroja alkaa kuitenkin syntyä hyvin nopeasti. Kaikki hahmot eivät ole samoja molemmissa versiossa ja jos yhteneväisyyksiä löytyykin, on hahmojen henkilöhistorioissa suuriakin eroja. Jos siis on tottunut tv-sarjan kertomaan versioon, on vertailua alkuperäisteokseen mahdotonta välttää. Esimerkiksi tv-sarjan suosikkihahmoni Finn ei ilmeisesti kuulu kirjan henkilökaartiin. Toisaalta kirjan kertoma aikaväli on lyhyempi kuin sarjan, eli odotan jatko-osan Day 21 kertovan lisää. The 100 päättyy juuri, kun kerrontaan tulee mielenkiintoisia käänteitä. En tykkää tällaisista cliffhangereista! Nyt on kai pakko lukea se jatko-osakin.

The hundred might have been the first humans to set foot on the planet in three centuries, but they weren't alone.

Some people had never left. (s. 323)

  

Harvinaisesti, tällä kertaa vertailussa voittaa tv-sarjaversio. Kirja tosin auttoi minua ymmärtämään erään erikoisen piirteen: haudoilla käyvien ihmisten kuolleille läheisilleen osoittamat sanat. Teoksessa eräs henkilö pohtii tätä asetelmaa ja toteaa, että kuolleille on helpompaa kertoa asoita, joita ei eläville tahdo paljastaa.
   

Morganin käyttämä kieli oli yllättävän helppolukuista, vaikka välillä piti tarkistaa joitakin outoja sanoja sanakirjasta. Sen puolesta voin siis suositella teosta myös niillekin lukijoille, jotka vierastavat toisella kielellä lukemista. Jos puolestaan tahtoo välttää kliseen siitä, kuinka tyyppi, joka ensimmäistä kertaa elämässään käyttää jousta ja nuolta pystyy silti kaatamaan aikuisen peuran, on tämä kirja ehkä parempi jättää lukematta. Muutoin teos on nuortendystopioiden joukossa kiinnostava, teoksen alkuasetelmaa ei kovin usein näe.

 

Arvosana:

 
Asiasanat: nuorten kirjallisuus, dystopia, avaruus, tuhon jälkeinen maailma: ydinsota
 
323 sivua, Alloy Entertainmet / Hodder 2013
 

Samantyylisiä kirjoja: Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, 

    

Kirjasta lisää mm. täällä: Tarinoiden syvyydet,