🌈 Boldizsár M. Nagy (toim.): Satumaa kuuluu kaikille

"Me kaikki tarvitsemme satuja. Sellaisia, jotka vievät meidät kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin, sinne, missä sankarit lentävät lumotuilla ratsuilla ja taistelevat lohikäärmeiden kanssa ja 

keijukaiset pakenevat vankeudesta, mutta ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin me. 

  

Tämä satukokoelma on syntynyt, koska me tekijät uskomme satujen säilyvän sitä 

paremmin, mitä enemmän niitä käytetään. -- Nykyajan kokemukset saivat näkyä saduissa. 

Sankarit saattoivat mielellään olla sellaisia, joihin erityisesti vähemmistöisä ja 

marginaalissa elävät voisivat samaistua ilman, että teksti olisi didaktista."

    

  

Lukuhaasteissa: Pride-lukuhaaste, Queer-lukuhaaste: Alkuperäiskieli ei suomi tai englanti

  

Boldizsár M. Nagyn toimittama ja Lilla Böleczin kuvittama Satumaa kuuluu kaikille sisältää 17 satua 17 kirjoittajalta, mielenkiintoisilla tvisteillä. Tunnistin suurimman osan saduista, joista uudelleenkerronta oli tehty, mutta pari oli joko alkuperältään unkarilaisia tai kokonaan aivan uusia tarinoita, sillä ne eivät soitelleet kelloja. Sadun kerrontatyyli ja tapahtumien saamat yllättävät käänteet olivat silti klassisia esikuviaan vastaavia. 

   

– En minä edes halua naimisiin. 

– Tytöt kyllä menevät kaikissa saduissa naimisiin, ja elävät sitten onnellisina elämänsä loppuun asti. 

– Mutta minä en halua olla sellainen kuin satujen tytöt. Minä haluan olla sankari. Haluan oppia käsittelemään miekkaa, voittamaan turnajaiset ja surmaamaan lohikäärmeitä. 

– Vaikka olet tyttö? (s. 78)

  

Näissä saduissa oli ihania teemoja, kuten ihmisyyden moninaisuus niin ihonväreissä kuin siinä, kuka tykkää kenestäkin. Mukana oli niin naispari, ristiinpukeutumista, prinssi saa prinssin -tarina kuin transhahmoja. Pari eläintarinaakin oli ripoteltu sekaan. 

  

– Oletpas sinä suloinen tyttövasa, Ronanin äiti sanoi. 

Konni tunsi jostakin syystä pahastuvansa kehusta. 

– Minuahan ei tytöksi sanota, se ärähti

--

– Äiti! Milloin minulle kasvaa sarvet, että voin leikkiä muiden poikien kanssa? 

– Konni, sinun on jo korkea aika lopettaa tuo höpsiminen! Tiedät vallan hyvin, ettei sinulle koskaan kasva sarvia. Et voi enää leikkiä poikien kanssa. Sinun pitää tutustua toisiin tyttöihin. 

Toisiin tyttöihin. 

– Mitä sinä oikein tarkoitat, äiti? 

– Sinun täytyy jo lakata kuvittelemasta. Olet pian aikuinen! huokaisi emo ja jätti Konnin yksin. (s. 92 ja 96)

  

Kokoelman aloittaa kreikkalaisen mytologian taru, josta en muista aikaisemmin kuulleeni. Siinä neito nimeltään Kainis ei halua aviomiestä, vaan mieluummin haaveilee seikkailuista. Kohdattuaan Poseidonin, hän toivoo tämän muuttavan hänet mieheksi. Alkuperäistaru on vielä raaempi kuin tähän kokoelmaan mukaeltu versio, mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Niin kuin sanottu, eivät transihmiset ole mikään nykyajan ilmiö, he ovat olleet täällä aina.

  

Suosikkejani olivat:

• Judit B. Töthin Lumikuningas - naispari Pilvi ja Kupponen ♥
• Dóra Gimesin Margaret Jättiläisensurmaaja - tyttö, joka haluaa seikkailla ja olla sankari, josta kerrotaan tarinoita
• Edit Pengön Kaapattu kuninkaantytär - tästä tulivat mieleen Patricia C. Wreden Lohikäärmeen prinsessa ja Jen Wangin The Prince and the Dressmaker
• Sára Harkan Lahja ja Lilian - uudelleenkerronta Prinssistä ja kerjäläispojasta
• Efin Onnea matkaan, Batbajan! - uudelleenkerronta Tuhkimosta, mutta poika rakastuu poikaan

  

Kerran, kun Viljami etsi kangasta pehmoeläimiä varten, hänen käsiinsä osui Helmin vanha mekko. Se oli yhtä kimalletta ja röyhelöä, epämukava ja epäkäytännöllinen asu - eihän siinä ollut edes taskuja! - eikä ollutkaan ihme, että Helmi oli tunkenut sen kaapin perälle. Viljami päätti kunnostaa mekon.

--

– Minähän en mekkoja pidä! Helmi ilmoitti taistelutahtoa äänessään. – Pue se itse päällesi! Se sopisi tukkaasi! 

Viljami katsoi ystäväänsä ällistyneenä. Pilkkasiko Helmi häntä? Viljami piti olkapäitä hipovista kultaisista kutreistaan.

--

– Saanhan minäkin pukeutua poikien vaatteisiin, miksi sinä et voisi tehdä samaa toisin päin? Ei siihen kuole! 

Mekko sopi Viljamille kuin valettu. Aivan kuin hän ei olisikaan kunnostanut sitä Helmille vaan itselleen. Viljami tunsi olonsa mukavaksi siinä. (s. 113-114)

  

Suomennoksessa oli käytetty hauskasti lokalisoituja ilmaisuja, kuten hymyillä kuin Hangon keksi ja haukkua pataluhaksi. Voin todellakin suositella kokoelman lukemista vaikka ei olisi lapsiakaan kenelle lukea. Jotkin kirjan teemoista voivat kuitenkin vaatia keskustelua lasten kanssa, kuten alkoholismi, lasten heitteille jättö sekä vanhemmat, jotka eivät hyväksy lastaan sellaisenaan.

    

  

Arvosana:

     

Takakannesta:

Kansainväliseksi ilmiöksi kiitänyt satukirja moninaisuudesta ja hyväksynnästä.
  
Unkarissa myrskyisän vastaanoton saanut ajaton ja samalla terävän ajankohtainen satukirja avaa portin satumaahan, jossa myös vähemmistöillä on onnellinen loppu.
  
Eri taustoista ponnistavan kirjoittajajoukon kokoelma nytkäyttää perinteisen sadun sijoiltaan. Se esittelee satumaan, jossa prinssi saa prinssinsä, Lumikin iho hohtaa kullanruskeana, lohikäärmeen ryöväämä prinsessa nautiskelee elämästään linnan ulkopuolella ja ystävyyden voima sulattaa lähiön ikitalven.
  
Satumaa kuuluu kaikille on noussut julkisuuteen muun muassa sen äänekkään poliittisen vastustuksen vuoksi. Lilla Böleczin värejä hehkuva kuvitus vie lukijan suorinta tietä satumaahan, jossa moninaisuutta juhlitaan.

    

Suomentanut: Saarni Laitinen, 221 sivua, WSOY 2022
  
Kuvittanut: Lilla Bölecz
  
Alkuperäinen nimi: Meseország mindenkié (2020)

  

Luettu myös täällä: Siniset helmet, Maailman kuvalehti, Lue meille äitikulta