Day 09 - A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Tähänkin voisi tylsästi vastata, että Diana Gabaldonin Muukalainen, mutta sen kun jo aiemmin nostin esille. No, ehkä on sitten otettava esittelyyn toinen, myöskin isosiskoni suosittelema kirja. Minulle oli syntynyt mielikuva Nora Robertsin kirjoista perinteisenä naisten hömppänä, joka tosin johtunee siitä, että isosiskoni lukee paljon kevyttä kirjallisuutta. Kuinka ollakaan, kun nämä salanimellä J. D. Robb ilmestyneet kirjat tulivat kirjastoon, siskoni oli vähän epäileväinen ylittämään mukavuusalueensa ja pyysi minua lukemaan kirjan ensin. Yllätyksekseni pidin kirjasta ja sen syvällisistä hahmoista sekä futuristisesta mailmasta hyvinkin paljon.

Takakannesta:

Miltä näyttää maailma vuonna 2058?

Kotiasi hoitaa robotti.
Ruokasi on synteettistä.
Nautinnoistasi hivelevin on pala aitoa suklaata.

Komisario Eve Dallas selvittää nuoren naisen kylmäveristä murhaa, joka tempaisee hänet syvälle prostituution, poliittisten juonittelujen ja kiristyksen rämeikköön. Kymmenen vuotta New Yorkin poliisivoimissa on opettanut Evelle, että hengissä voi pysyä vain luottamalla vaistoonsa. Nyt vaisto kertoo Evelle, että hänen olisi parasta pitää näppinsä erossa miehestä, jota hän epäilee murhaajaksi.

Irlantilaissyntyinen Rourke on upporikas ja komea, liikemies universumin huipulta. Hän on myös huumorintajuinen ja viettelevän särmikäs. Vaikka hälytyskellot soivat, Eve sulkee korvansa. Hän on tavannut vertaisensa eikä jaksa enää odottaa. Viis säännöistä! Onhan intohimolla omat kuolemattomat sääntönsä, ainakin planeetalla nimeltä Maa.

Day 08 - Most overrated book

Tähän on helppoa keksiä useitakin teoksia:

• Flavia Bujor: Ennuskivien mahti (muutama vuosi lisää kirjoittajalle)
• B. P. Kerr: Lampun lapset
• J. K. Rowling: Harry Potterit (hehkuttamisen aiheuttaman totaalikieltäytymisen jälkeen fanittamaan ja sitten jälleen päästiin vuoristoradan huipulle ja syöksyttiin alas kirkuen)
• Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja (ihan ok idea, alkaa vaan toistaa itseään aika nopeasti ja tyyliin turtuu)
• Tony di Terlizzi & Holy Black: Spiderwickin kronikat II (itsellä ainakin oli turhan korkeat toiveet ensimmäisen sarjan jälkeen)
• J. R. Ward: Pimeyden rakastaja (kesken eräistä lukukirjaa vaikea arvioia, mutta ei koukuttanut, kuuluu siis listalle)

   

Takakannesta:

Jade, Opale ja Ambre saavat 14-vuotissyntymäpäivänään tietää, että heille on jo muinaisissa kirjoituksissa osoitettu suuri tehtävä. Tytöt kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa Valtakunnan vanhimman puun luona ja lähtevät arkailematta matkaan. Kullakin tytöistä on mukanaan vain musta samettipussukka, jossa on jokaisen nimen mukainen jalokivi. Ennuskiviä koskettaessaan tytöt pystyvät luomaan ympärilleen taikapiirin ja saamaan yhteyden näkymättömiin voimiin. Samaan aikaan Joa-niminen tyttö kamppailee vakavan sairauden kourissa pariisilaisessa sairaalassa. Joa horjuu elämän ja kuoleman välimailla, mutta alkaa nähdä ihmeellistä unta, joka antaa hänelle uusia voimia. Joan elämä on Jaden, Opalen ja Ambren neuvokkuuden varassa.

 

Flavia Bujor kirjoitti romaaninsa 12-vuotiaana. Kirjasta tuli maailmanmenestys: romaanin käännösoikeudet myytiin oikopäätä 23 maahan ja Miramax osti teoksen elokuvaoikeudet.

Day 07 - Most underrated book

Tähän oli vaikea keksiä mitään... Mutta nostetaanpas esille vaikka yksi suosikki kirjoistani, jota näkee ihmisten lukevan aivan liian harvoin. Garth Nixin Vanha valtakunta sarjan aloittava Sabriel, jonka luin aivan liian monta vuotta sitten. Näitä kirjoja on harmittavan vähän myöskin liikkeellä, niin ei ole onnistunut itselle löytää mistään. Kaunis ja erikoinen kansi houkutteli nostamaan teoksen hyllystä. Oih, muisti pätkii niin paljon mutta päällimmäisenä on edelleen tunne, että nämä kirjat ihastuttivat niin henkilöhahmoillaan kuin juonikuvioillaankin. Tykkään kovin.

Takakannesta:  

Sabrielin isä on kuuluisa manaaja Abhorsen. 18-vuotias Sabriel on itsekin opiskellut taikuutta, tosin tyttökoulun kurssit Ancelstierressa ovat vain turvallista harjoittelua. Sitten Sabriel saa viestin: isä on pahassa pulassa. Sabrielin täytyy ylittää Ancelstierren rajamuuri ja palata kotimaahansa, salaperäiseen Vanhaan valtakuntaan. Siinä missä muut manaajat ovat kutsuneet kuolleita esiin, Abhorsen on pitänyt heitä levossa. Ilman Abhorsenia vainajien laumat tulvivat elävien keskuuteen imemään näiltä energiaa. Sabrielin on nyt astuttava isänsä saappaisiin. Aivan kuin tämä ei riittäisi, hänellä on perässään Kerrigor, isänkin kohtaloksi koitunut vihollinen. Sabriel saa avukseen erikoisen kissan nimeltä Mogget. Hänellä on myös seitsemän maagista kelloa, jotka auttavat saattamaan kuolleet takaisin lepoon. Mutta Kerrigor on vahva vihollinen, eikä mahtavimmastakaan sotajoukosta ole vastusta pahuudelle, jolla on puolellaan kuolema. Vainajat marssivat Sabrielia vastaan vääjäämättömällä varmuudella...

Klassikoita

Helsingin Sanomien klassikkoautomaatilla voi hakea itseään kiinnostavia kirjoja. Kokeilin scifi-puolelta:

1. William Gibson: Neurovelho
2. H. G. Wells: Aikakone
3. Publius Ovidius Naso: Valikoima Metamorfooseja 
4. Margaret Atwood: Orjattaresi
5. George Orwell: Vuonna 1984
6. Philip K. Dick: Palkkion metsästäjä - Blade Runner
7. Christa Wolf: Medeia
8. Isaac Asimov: Säätiö-trilogia
9. Stanislaw Lem: Solaris
10. Katri Vala: Kootut runot

Tällä listalla oli jopa sellaisia teoksia, jotka olen lukenut. Neurovelho ja Aikakone on luettu joskus lukiossa, Solariksen aloitin myös kerran lukemaan, mutta en päässyt kauhean pitkälle. Leffankin katsoin siitä (yök: George Clooney) mikä ei ollut ihan toimiva, kun nukahtanut kahdesti kesken sen ja komatta kertaa en edes jaksanut katsoa. Orwellia on ollut tarkoitus lukea, Eläinten vallankumous onkin häneltä tuttu. Asimoviakin on ollut tarkoitus lukea joskus. Kiinnostavia olivat Orjattaresi ja Katri Valan runot. Näihin varmasti olen tutustumassa!

Day 06 – A book that makes you sad

Tämä oli aika helppo. Ja surullinen. Mikael Ilveksen 1995 ilmestynyt kirja Karvaisia kohtaloita on ollut yksi lukukokemuksistani eniten mieleen jääneitä. Tätä en voi koskaan lukea uudestaan, osasta eläinten kohtaloista näen edelleen painajaisia. Sain kirjan isosiskoltani autettuani häntä häidensä järjestelyssä, olisko ollut 1998. En ymmärrä kuinka takakansi voi sanoa kirjan sisältävän "huumoria".

 

Takakannesta:
Eläinlääkärikirjailija Mikael Ilveksen toinen kertomuskokoelma on todellinen "eläinten Spoon River antologia",  jonka tarinat vievät lukijan lemmikkien hautausmaalle kuulemaan mitä persoonallisempia elämantarinoita. Tuttuun ilvesmäiseen tapaan näissä karvaisissa kohtaloissa on kosolti huumoria, vauhtia ja jännitystäkin.