Tänään kirjastossa 5/2012

Kävin pitkästä aikaa kaupunginkirjastolla, siellä on hieman laajempi kokoelma kuin tuossa muutoin kätevässä lähikirjastossa. Vaikka hyllyssä oli muutenkin jo paljon luettavaa, lainasin aika ison kasan:

Stanislaw Lem: Konekansan satuja ja tarinoita

- Tämä on minulla ollut jokunen vuosi sitten lainassa, mutta en saanut luettua loppuun. On nyt yhtenä ehdokkaana Scifi-haasteen robotti-kirjaksi.

Philip K. Dick: Rakennamme sinut
- Tämä on se toinen ehdokas ed. mainittuun haasteeseen. Takakansi tekstistä kiinnitti huomioni seuraavat kohdat "kiehtovat omaperäiset robotit" ja "prisedentti Abraham Lincolnin jäljennös ei suostu pitämään itseään myytävänä ja ostettavana tuotteena". Tältä kirjailijalta oli muutenkin tarkoitus jossain vaiheessa lukea jotain.

Jeff Long: Vuosi Nolla
- Monen vuoden ajan olen tätä kirjaa metsästänyt ja nyt sitten sattui kohdalle. Omana kirjailijalta Tilinteon hetki ja Helvetin sydän. (Kirjan "järjestysnumero" Risingin tietokannassa on muuten 666, katsokaa vaikka kirjan osoiteriville!)

Mikkel BirkeGaar: Libri di Lucan arvoitus
- "Jos olet kuvitellut kirjahyllyjen suojissa piileskelevien lukutoukkien olevan harmittomia, tämä kirja muuttaa näkemyksesi." Ihan paras myyntipuhe ikinä!

Kat Falls: Vastavirta
- Jatkoa Veden alla teokselle. Oli kiva yllätys löytää tämä hyllystä. Nuorten puolelta. Oli vähän ylikasvanut olo siellä koulunsa vasta aloittaneiden joukossa, mutta en antanut sen haitata.

Clive Barker: Abarat: Kaikennielevä keskiyö
- Viimein tuli tämä vastaan. En lähtenyt varaamaan, vaan olen odottanut tämän joskus päätyvän hyllyyn. Eri kirjasto, mutta ei se haittaa. Tätä on odotettu pitkään.

Louisa M. Alcott: Pikku naisia 2 (aiemmin Viimevuotiset ystävämme)
- Luin ensimmäisen osan viime jouluna ja nyt voin jatkaa tarinaa. Leffahan on tehnyt molemmista ja yllätyin kun ensimmäinen kirja "loppui kesken".

Joanne Harris: Riimut
- Tätä luin jossain vaiheessa, olisiko ollut vähän ennen kirjablogini aloittamista yli vuosi sitten, mutten ehtinyt lukea loppuun ennen Euroopan matkaa, joten palautin muiden joukossa. Pitää katsoa jospa löytäisin kohdan jossa olin menossa ja jatkaa siitä - olisi vähän turhaa aloittaa alusta, kun tuntuu, että muistan edelleen hyvin aiemmat tapahtumat.

Mangaa:
- Chi's Sweet Home 7 ja 8 = Lisää ihanaa kissa-asennetta!

- Vampire Knight 1 oli palautettujen hyllyssä, ihan mielenkiinnosta nappasin.

Tänään kirjastossa 4/2012

Eilen en ehtinytkään blogaamaan, kun oli miehekkeen kanssa siivouspäivä, laitettiin kämppä ihan uusiksi. Kävin siis tiistaina kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja mukaan tarttui uutuus-hyllystä seuraavat teokset:

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Lankeemus ja Yö ikuinen

En ollut suunnitellut lukevani näitä näin pian, mutta molempien ollessa hyllyssä ajattelin, että lainaan ne kerralla. 

China Miéville: Toiset

Tämä on yhtenä ehdokkaana lukupiirissä ja ajattelin lainata sen kaiken varalta. Jos se ei tule valituksi, luen sen joka tapauksessa.

Yritin samalla löytää, josko olisi tullut aakkoshaasteeseen kirjoja vastaan (etenkin vaikeat kirjaimet Q, X, Y, Å, Ä ja Ö). Katselin kyllä István Örkényn Minuuttinovelleja, mutta en sitten lainannutkaan sitä. Vinkkejä noihin vaikeisiin aakkosiin otetaan vastaan!

Syksy hiipii yöpöydän kulmalle

Mieheke siivosi eilen, sai syksyisen inspiraation ja ojensi naistakin laittamaan askartelutarvikkeita kuriin ja ojennukseen. Noh, päädyin lähinnä olemaan suunnannäyttäjä, että mitä tavaraa saa laittaa minnekin. En ole mikään kotitaloushengetär. Tavaravuorien alta löytyi sohva ja olohuoneen pöytä. Tänään piti sitten suorittaa sohvan uudelleen valloitus, lukijan muodossa. Kaivoin kaapin perukoilta Slanketin, otin hyvän asennon meneillään olevan kirjan (Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa) kanssa ja nautin mausteisesta Yogi Tean Sweet Chai-teestä. 

  

Niin, jos joku ei tiedä vielä mikä Slanket on, niin tässä linkki. Slanket on siis sleeved blanket - hihallinen huopa. Oikein oivallinen syysiltoihin kaikille lukutoukille. Käden voi vetää hihojen sisälle niin ei palella. Minun Slankettini ei ihan aitoa merkkitavaraa taida olla, vaan jonkin kilpailevan firman tuotos. Ostin sen viime keväänä Helsingin reissulta Emmaus kirpparilta. Hinta taisi olla jotain 2,50 euron luokkaa, aidolla hintaa kymmenkertaisesti. Ihan hyvästi tuokin lämmittää, vaikka sähkönsininen onkin. Mutta ei se väri Slanketia pahenna.

  

Kuva täältä. 

 

Toinen lämmittävä asia on limen vihreä kolmiohuivi, jonka sain äskettäin valmiiksi. Nyt kelpaa aloittaa syksy kietomalla tämä ihanuus kaulaan tai harteille lämmittämään. Tykkään itse ainakin tosi paljon tästä. Tein myös olohuoneen uuden ilmeen kunniaksi origamikurkioksan. (Kuvassa näkyy vain osa, sillä tällä hetkellä kurkia on kymmenen ja lisää teen jossain vaiheessa.)

   

Scifi-haaste | Ray Bradbury: Fahrenheit 451

"Fahrenheit 451 on lämpötila jossa kirjapaperi syttyy ja palaa"

     

  

Scifi-haaste: 5. Moderni scifi klassikko, julkastu 1951-1992
 

Bradburyn teos olisi itseasiassa sopinut toiseenkin kohtaan: "Retro-Hugo-palkinto 2004. Hugo-palkintoja ei jaettu 1954, mutta 2004 ne jaettiin taannehtivasti." (Lähde: Risingshadow)

Artikkelini on julkaistu myös Oulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden Kultu ry:n lehdessä Kultisti 3/2012

   

5. kesäkuuta 2012 kuolleen Bradburyn klassikko ei paljon esittelyjä kaipaa. Muutaman sanan tahdon kuitenkin kirjasta manita. Jo vuonna 1953 ilmestynyt teos maalailee karun tulevaisuuden kuvan kirjafiileille. Kirjat ovat kiellettyjä ja ne tulee polttaa. Vapaa ajatteleminen on vaarallista. Samantapainen asetelma on myös vuonna 2010 ilmestyneessä nuorten dystopiassa Tarkoitettu. 

  

Fahrenheit 451 on yksi niitä klassikoita, jotka jokaisen tulisi lukea ja minunkin on ollut tarkoitus se joskus katsastaa, jos tulee vastaan. Se löytyikin sopivasti kesälomareissulla Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Lisää kesäloman kirjasaalista, katso postaus täällä. Kirja yllätti kaikenlisäksi ohukaisuudellaan, on siis mahdottoman lyhyt ja luin itsekin tämän kahdella lukukerralla. Miksiköhän klassikoista tulee aina mieleen tuhti tiiliskivi...

   

Usko tai älä, mutta minä olen joutunut aikanani lukemaan koko joukon joten tiedän mitä puhun, ja asia on niin että kirjoissa ei sanota mitään! Ei mitään minkä voisi ottaa opiksi tai uskoa. Kaunokirjallisuudessa puhutaan epätodellisista ihmisistä, henkilöt ovat tyystin mielikuvituksen tuotteita.  (s.77)

   

Päähenkilö on kolmissakymmenissä oleva Guy Montag, palomies, jonka tehtävänä ei ole sammuttaa tulipaloja vaan sytyttää niitä. Hän etsii ihmisten kotoa salaisuuksia, piilotettuja kirjoja, kokoaa kollegoidensa kanssa ne rovioksi, valaa päälle palavaa öljyä ja liekittää maailmanhistorian kirjallisia klassikoita kyltymättömällä tulella. Täysin vailla viihdettä ei tulevaisuuden ihminen kuitenkaan pärjää, olohuoneiden seinät on korvattu televisio ruuduilla, joista tarjotaan ajatuksia herättämätöntä tositv:tä, jonka päätähtiä kutsutaan "sukulaisiksi". 

 

Eräänä päivänä Montag kohtaa naapuritalossa asuvan Clarisse McClellanin, viattoman ja hupsun tytön, jolla on vaarallisia ajatuksia. Montagin arki ei palaa ennalleen sen jälkeen - hän odottaa 17-vuotiaan Clarissen näkemistä huolimatta kotona odottavasta vaimosta.

- Mikä sinulla siinä on? Montag kysyi. 

- Luulen että se on tämän vuoden viimeinen voikukka. En olisi uskonut että nurmikolta löytyy sellainen vielä tähän aikaan. Oletteko koskaan kuullut mitä tapahtuu kun sitä hankaa leukaa vasten? Katsokaa. Hän sipaisi kukalla leukaansa ja nauroi. 

- Miten niin? 

- Jos siitä lähtee väri se merkitsee että olen rakastunut. Lähtikö sitä? 

Hän oli pelkkänä silmänä. 

- No? tyttö sanoi. 

- Leukasi on keltainen. 

- Hienoa! Yritetään sitä nyt teihin. 

- Ei se minuun tehoaisi. 

- Katsotaan. Ennen kuin Montag ehti liikahtaa tyttö oli pannut voikukan hänen laukansa alle. Montag kavahti taaksepäin ja tyttö nauroi. - Pysykää aloillanne! 

- Miltä näytti? Montag sanoi. 

- Hyi häpeä, tyttö sanoi. - Te ette ole rakastunut kehenkään. 

- Kylläpä olen! 

- Ei siltä näytä. 

- Minä olen hyvin rakastunut. Hän yritti loihtia kasvoilleen sanoja täydentävän ilmeen. Kyllä olen! 

- Voi älkää olko tuon näköinen. 

- Se on voikukan vika, hän sanoi. Te käytitte sen loppuun. (s.30-31)

    

Montagin vahvuutena hahmona on hänen rohkeutensa ajatella oman toimintansa mielekkyyttä. Bradburyn kieli on pääosin kaunista, vaikka toisinaan hän sortuu hyvinkin abstraktiin värien ja muotojen kuvailuun, joka tuo mieleen kaleidoskooppimaisen tripin Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Mekaaniset koirat toivat kaikessa kauheudessaan mieleen Doctor Whon symppis hahmon, robokoira K9:n (äännetään canine). Alla muuten yksi suosikkikohtani, lumoava lainaus:

 

Hänen edessään kohoavasta mustasta seinästä tuli kuiskaus. Hahmo. Hahmossa: kaksi silmää. Yö katsoi häneen. Metsä näki hänet. (s.169)

    

Kuinka voisin kuvitella elämääni Bradburyn luomassa maailmassa? Olisinko aivopesty, valmiiksi pureskeltujen saippuaoopperoiden orja, joka välillä kaahaa tuhatta ja sataa moottoritiellä vai olisinko kenties rakkaimpia kirjojani salassa lukeva ja kirjallista historiaa säilövä kapinallinen? Bradbury pukee sanoiksi yhden elämäni moton:

 

Isoisäni sanoi, että jokaisen on kuollessaan jätettävä jotakin jälkeensä. Olkoon se sitten vaikka lapsi tai kirja tai taulu tai seinärakennelma tai kenkäpari. Tai puutarhaistutus. Jotakin jota käsi on koskettanut jollakin tapaa, niin että sielulla on paikka minne mennä kun kuolema yllättää, ja kun ihmiset katselevat istuttamaasi puuta tai kukkaa, he katselevat sinua. Samantekevää mitä teet, hän sanoi, kunhan aina koskettaessasi jotakin se on muuttunut entisestään sinun kaltaiseksi. Hän sanoi, että ruohonleikkaajan ja todellisen puutarhurin erottaa toisistaan heidän käsiensä kosketuksesta. On yhdentekevää onko ruohonleikkaaja paikalla vai ei; puutarhuri jää sinne eliniäksi. (s.184)

    

Bradbury on onnistunut nostamaan jo yli 50 vuotta sitten esille ne ongelmat, joista ensioireet alkavat näkyä nykypäivänä: ihmiset tyhmentyvät, he katsovat mieluummin Salattujen elämien uusintoja tai päivittävät Facebook-sivuaan kuin lukevat kirjoja. Kuinka kauan lukijakuntaa on riittävästi, jotta kirjoja suomennetaan, painetaan ja myydään, ennen kuin homma alkaa olla kannatamatonta? Toivottavasti minun ei tarvitse nähdä kirjarovioiden hehkua. Onneksi Suomessakin on mm. aktiivinen kirjablogi-yhteisö, joka varmasti enenevässä määrin nostaa niin klassikoita kuin uutuus teoksia kirjakansan huulille.

Arvosana:

     

Takakannesta:

Onko Fahrenheitin aika jo koittanut?
   
Maailman on vallannut suloinen mielettömyys: sen sijaan että ihminen rentoutuisi vaikkapa hyvää kirjaa lukien, hän menee olohuoneeseensa, jonka seiniä peittävät televisioruudut. Niiden kautta hän voi seurustella muiden ihmisten kanssa.
  
Viestintätekniikka on syrjäyttänyt kirjat. Ne täytyy polttaa. FAHRENHEIT 451 on lämpötila, jossa painopaperi syttyy palamaan, se on sieluntila, jossa yksilön näkemykset haihtuvat savuna ilmaan. Nouseeko enää kukaan vastustamaan yhteiskuntaa, joka pakottaa ihmiset toistensa peilikuviksi?

    

Tyylilaji: dystopia
            

Samantyylisiä kirjoja: Ally Condie: Tarkoitettu, George Orwell: Vuonna 1984, Aldous Huxley: Uljas uusi maailma

   

Suomentanut: Juhani Koskinen, 194 sivua, Tammi 1998, Ensimmäinen suomennettu painos 1966

       

Alkuperäinen nimi: Fahrenheit 451, Alkuteos ilmestynyt 1953

                                     
Kirjasta muualla: Risingshadow, Wikipedia, Aamuvirkku yksisarvinen, Kuuttaren lukupäiväkirja, Tavaus, Nulla dies sine legendo, LukeVille, Mukaan lukien, Outo aika, outo paikka, Anilon lukupäiväkirja, Pois työpöydältä,

 

Samanhenkisiä leffoja:

• Fahrenheit 451 (1966)
• THX 1138 (971)
• 1984 (1984)
• Cubic (2002)
• Idiocracy (2006)

Kesäloman kirjahankinnat

Vietin kaksi viikkoa kesälomaa Helsingissä (siksi pieni blogitauko), avomieheni äidin luona ja tulipa siinä sivussa "ihan vahingossa" ostettua muutama kirjakin. Lisäksi uusimmat hankinnat (Jokien laulu ja Litium 6) ovat eilisen kirpparikierrokselta.

  

Mangaa:

• Chi's sweet home, 1-osa (1e)
• Yuu Watasen novellikokoelma 2 (1e)

 Kirjoja:

• Tuulia Aho: Urpukas (1e)
• David Almond: Naakkakesä (1e)
• Ray Bradburyn Fahrenheit: 451 (2e)
• Hall Caine: Ikuinen kaupunki (ilmainen)
• Agatha Christie: 10 pientä neekeripoikaa ("anopilta")
• Bernard Cornwell: Pohjoisen valtiaat (3e)
• Charlaine Harris: Veren voima (2e)
• Sue Harrison: Jokien laulun (1,50e) ja Tähtien kutsu (0,20e)
• Johanne Hildebrandtin Freija (1e)
• Monica Hughes: Tietokoneen vangit (2e)
• Risto Isomäki: Litium 6 (1,50e) 
• Sujata Massey: Rei Shimura ja Zen temppelin arvoitus (2e)
• L.M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat (3e)
• Audrey Niffennegger: Aikamatkustajan vaimo (ilmainen)
• Willian Nicholson: Tuulen laulu 1e ja Ylivaltiaan orjat (2e) 
• Sari Peltonimen Suomu (0,50e)
• Philip Pullman: Kultainen kompassi (1,50e) 
• Frank Schätzingin Pedot (2e)
• Jan Wallentin: Strindbergin tähti (1e)
• Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo (2e)

Hienoimma löydöt ovat:

1. Ikuinen kaupunki (Kierrätyskeskukselta, fantasiateos, joka on julkiastu 1901). Poimin aarteen laarista huomattuani sen kauniit kannet 
2. Aikamatkustajan vaimo, jonka sain eräältä Risigin foorumilaiselta.
3. Harrisonin teokset: todella halpa Tähtien kutsu sekä Jokien laulu, jonka löytyminen kirvoitti iloisen hihkaisun huuliltani. (Muistelin nimittäin virheellisesti Tähtien kutsua sarjan aloittavaksi teokseksi, samoin kävi myös Cornwellin teoksen kanssa).
4. Urpukas, joka on ollut minulla lainassa, mutta palautin sen keväällä jossain vaiheessa kandikiireiden vuoksi.
5. Fahrenheit 451, jonka jo innostuin lukemaan parilla istumakerralla. Postaus kirjasta täällä.