torstai 23. elokuuta 2012

Scifi-haaste | Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa

"Peto astui kirveltävän savun keskeltä vaivattomin, kevyin askelin."
    
    
Scifi-haaste: 6. Steampunk
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.

Tätä kirjaa ei ahmita, tästä nautitaan. Rakastuin jo ensiriveillä Magdalena Hain kuvailevaan, värikkääseen kieleen, joka on täynnä elämää. Halusin pitkittää lukukokemusta mahdollisimman kaun, sillä teoksessa on vain 178 sivua. Teos on ensimmäinen suomalainen nuorille suunnattu steampunk vaihtoehtohistoria, mutta voin suositella tätä myös varttuneemmalle lukijalle. Sisältö ei ole vaaleanpunaista pilviunelmaa ja romanttista höttöä, vaan vakavampaa 1860-luvulle sijoituvaa poliittista ja yhteiskunnallista pohdintaa hyödyntävä toiminnantäytteinen seikkailu.

Teoksen lopussa on lisäksi kahdeksan sivua kirjailijan poliittista ja geologista taustoitusta vaihtoehtohistoriaansa. Hai kertoo steampunkin taustoista ja hän listaa myös muutaman 1800-luvulta nykypäivään kirjoitetun teoksen, joukossaan niin Jules Verneä kuin H.G. Wellsiä, jotka koetaan steampunkiksi.

Kerjäläisprinsessan pääosassa ovat Gigi ja Henry. Molemmat vaikuttavat päällisin puolin olevan aivan tavallisia Alhaiston asukkeja, katurottia, jotka keräävät maasta kangastilkkuja ja paperia nyssäköihinsä. Gigin, tai oikeastaan prinsessa Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantininan perhe, Umbrovian vallasta syösty kuningaspari tyttärineen, pakeni itäisestä Euroopasta Vihreälle saarelle, Keloburgiin. Heidän asuntonsa on Kelpepperinkadulla, lihakauppiaan yläkerrassa. Gigi on perheen nuorimmainen ja rakastettu, vaikka ei muistakaan hovin loisteliaita päiviä ja on sopeutunut köyhään elämään.
 
Minun nimeni on Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantinina. Minä olen prinsessa. Tarkemmin sanoen minun piti olla prinsessa. Minä synnyin Umbrovian kuninkaallisen perheen nuorimmaksi tyttäreksi neljästä, aikana, jolloin koko maailma oli vaarallisten aatteidem vallassa. Ihmiset olivat sitä mieltä, ettei heillä ollut enää tarvetta kuninkaalle. Eräs tällainen mies, niemltään Andros Epirikos - Andros Luopio - mursi tiensä meidän linnaamme ja lähetti meidät pakomatkalle halki talvisen Euroopan. Isäni menetti sinä yönä kruununsa, omaisuutensa ja valtansa, ja läheltä piti, ettei hän menettänyt myös päätään. Useita kuukausia myöhemmin me saavuimme kaukaiseen Keloburgin kaupunkiin rahattomina ja maattomina. Prinsessa Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantininasta tuli pelkkä Gigi, Kelpepperin kadun lihakauppiaan yläkerrassa asuvan siirtolaisperheen nuorin tytär. (s.8)

Tarina saa alkunsa aivan tavallisena päivänä, Henryn tullessa pyytämään Gigiä seurakseen katsomaan kuumailmapalloa. Yleisöryntäys jättää jälkeensä paljon kerättävää lapsille ja he löytävätkin erään varsin pelottavan paperin. Kun soppaan lisätään ihmissusia, keksijötä, pettureita ja pommeja, saadaan kasaan teos, jossa ei paljoa seesteisiä hetkiä ole, vaan toiminnallinen kerronta etenee lähes hengitystauoitta loppuun asti.

Pidin kirjasta. Paljon. Se on tuore ja vauhdikas, mutta jäin kaipaamaan hiukan enemmän kuvailua kaupungista ja sen toiminnoista, ihmissusien historiasta ja Umbroviasta. Nuortenkirjoissa ei yleensä ole totuttu näkemään kovin paljoa taustoittamista, joten kirjailijan loppuun kokoama infopaketti antoi vanhemmalle lukijalle mukavasti pureskeltavaa. Koska Gigin ja Henryn seikkailuista on luvassa trilogian verran luettavaa, uskon, että seuraavassa osassa lukijoille tarjotaan enemmän nähtävää Keloburgista ja Gigin maailmasta.

Arvosana:

        
LEHDISTÖTIEDOTE: Kun steampunk tuli Suomeen

Magdalena Hai: KERJÄLÄISPRINSESSA (GIGI JA HENRY 1)

Magdalena Hain uunituore nuorten seikkailuromaani Kerjäläisprinsessa edustaa suomalaisessa kirjallisuudessa uutta lajia, steampunkia. Maailmalla lajia on kuitenkin kirjoitettu ja julkaistu jo 1980-luvulta lähtien. ”Genre sai alkunsa kyberpunkista, jonka yhteiskuntakriittinen asenne on periytynyt myös steampunkiin. Steampunk itsessään on 1800-luvun kulttuurisia, esteettisiä ja teknologisia piirteitä syleilevää vaihtoehtohistoriallista fiktiota. Eräänlaista retroscifiä siis: tulevaisuuden visioita menneisyyden maailmassa”, Magdalena Hai sanoo.

”Steampunkissa minua kiehtoo seikkailu, ja sitähän Kerjäläisprinsessassa riittää. Tarina sijoittuu aikaan, jossa 1700–1800-lukujen vaihteessa alkunsa saanut teollinen vallankumous höyrykoneineen ja tieteen läpimurtoineen oli parhaimmillaan, ja ihmiset ajattelivat kaiken olevan mahdollista”, Hai jatkaa.

Kerjäläisprinsessa kertoo maanpakolaisprinsessa Gigistä ja hänen parhaasta ystävästään katupoika Henrystä, jotka asuvat Keloburgin satamakaupungissa yhdessä kauppiaiden, merirosvojen ja salakuljettajien kanssa. Ihmissusiakin on kuulemma liikkeellä, ja Gigin perheen asuntoon heitetään pommi… Onko Umbrovian entinen kuningasperhe turvassa missään? Kerjäläisprinsessa aloittaa Gigin ja Henryn seikkailuista kertovan trilogian.

Magdalena Hai on Maskun maastossa peikkojensa kanssa asuva tutkimusmatkailija. Hän pitää seikkailuistaan blogia osoitteessa www.magdalenahai.com. Hai on julkaissut möröistä kertovan lasten kääntökirjan Mörkö Möö ja Mikko Pöö keväällä 2012.
   
      
Takakannesta:
Keloburgin satamakaupungissa asuu kauppiaita, merirosvoja, salakuljettajia - ja Umbrovian vallankumousta yli maan ja meren paennut prinsessa Gigi perheineen. Mutta täälläkään he eivät ole turvassa: Kaupungissa on nähty ihmissusia, ja eräänä päivänä perheen asuntoon heitetään pommi...
  
Kustantajan sivuilta:
Huima seikkailuromaani Jules Vernen hengessä
   
Umbrovian prinsessa Gigin perhe on paennut vallankumousta halki Euroopan kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Vallankaappaajat eivät kuitenkaan luovuta: perheen asuntoon heitetään pommi, ja kuningatar ja Gigin kolme siskoa siepataan. Pelastusoperaatiosta sukeutuu Gigille ja hänen parhaalle ystävälleen katupoika Henrylle hurja ja vaarallinen seikkailu, täynnä ihmissusia, merirosvoja, salakuljettajia ja mielikuvituksellisia koneita.
  
Kerjäläisprinsessan maailma on omintakeinen ja kiehtovan aistivoimaisesti kuvattu. Teos on steampunkia, vaihtoehtoista historiaa, joka herkuttelee 1800-luvun keksinnöillä ja ajankuvalla. Magdalena Hain huima seikkailuromaani tuo tämän maailmalla suositun kirjallisuudenlajin suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Teos aloittaa Gigin ja Henryn vaiheista kertovan trilogian.
    
Samantyylisiä kirjoja: Philip Reeve: Kävelevät koneet-sarja
         
178 sivua, Karisto 2012
  
Kirjailijan kotivivut                               
              
Kirjasta muualla: Risingshadow, Morren maailma, Kuuttaren lukupäiväkirja, Jossun lukupäiväkirja

Tänään kirjastossa 5/2012

Kävin pitkästä aikaa kaupunginkirjastolla, siellä on hieman laajempi kokoelma kuin tuossa muutoin kätevässä lähikirjastossa. Vaikka hyllyssä oli muutenkin jo paljon luettavaa, lainasin aika ison kasan:

Stanislaw Lem: Konekansan satuja ja tarinoita
- Tämä on minulla ollut jokunen vuosi sitten lainassa, mutta en saanut luettua loppuun. On nyt yhtenä ehdokkaana Scifi-haasteen robotti-kirjaksi.

Philip K. Dick: Rakennamme sinut
- Tämä on se toinen ehdokas ed. mainittuun haasteeseen. Takakansi tekstistä kiinnitti huomioni seuraavat kohdat "kiehtovat omaperäiset robotit" ja "prisedentti Abraham Lincolnin jäljennös ei suostu pitämään itseään myytävänä ja ostettavana tuotteena". Tältä kirjailijalta oli muutenkin tarkoitus jossain vaiheessa lukea jotain.

Jeff Long: Vuosi Nolla
- Monen vuoden ajan olen tätä kirjaa metsästänyt ja nyt sitten sattui kohdalle. Omana kirjailijalta Tilinteon hetki ja Helvetin sydän. (Kirjan "järjestysnumero" Risingin tietokannassa on muuten 666, katsokaa vaikka kirjan osoiteriville!)

Mikkel BirkeGaar: Libri di Lucan arvoitus
- "Jos olet kuvitellut kirjahyllyjen suojissa piileskelevien lukutoukkien olevan harmittomia, tämä kirja muuttaa näkemyksesi." Ihan paras myyntipuhe ikinä!

Kat Falls: Vastavirta
- Jatkoa Veden alla teokselle. Oli kiva yllätys löytää tämä hyllystä. Nuorten puolelta. Oli vähän ylikasvanut olo siellä koulunsa vasta aloittaneiden joukossa, mutta en antanut sen haitata.

Clive Barker: Abarat: Kaikennielevä keskiyö
- Viimein tuli tämä vastaan. En lähtenyt varaamaan, vaan olen odottanut tämän joskus päätyvän hyllyyn. Eri kirjasto, mutta ei se haittaa. Tätä on odotettu pitkään.

Louisa M. Alcott: Pikku naisia 2 (aiemmin Viimevuotiset ystävämme)
- Luin ensimmäisen osan viime jouluna ja nyt voin jatkaa tarinaa. Leffahan on tehnyt molemmista ja yllätyin kun ensimmäinen kirja "loppui kesken".

Joanne Harris: Riimut
- Tätä luin jossain vaiheessa, olisiko ollut vähän ennen kirjablogini aloittamista yli vuosi sitten, mutten ehtinyt lukea loppuun ennen Euroopan matkaa, joten palautin muiden joukossa. Pitää katsoa jospa löytäisin kohdan jossa olin menossa ja jatkaa siitä - olisi vähän turhaa aloittaa alusta, kun tuntuu, että muistan edelleen hyvin aiemmat tapahtumat.

Mangaa:
- Chi's Sweet Home 7 ja 8 = Lisää ihanaa kissa-asennetta!
- Vampire Knight 1 oli palautettujen hyllyssä, ihan mielenkiinnosta nappasin.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Tänään kirjastossa 4/2012

Eilen en ehtinytkään blogaamaan, kun oli miehekkeen kanssa siivouspäivä, laitettiin kämppä ihan uusiksi. Kävin siis tiistaina kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja mukaan tarttui uutuus-hyllystä seuraavat teokset:

Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Lankeemus ja Yö ikuinen
En ollut suunnitellut lukevani näitä näin pian, mutta molempien ollessa hyllyssä ajattelin, että lainaan ne kerralla. 

China Miéville: Toiset
Tämä on yhtenä ehdokkaana lukupiirissä ja ajattelin lainata sen kaiken varalta. Jos se ei tule valituksi, luen sen joka tapauksessa.

Yritin samalla löytää, josko olisi tullut aakkoshaasteeseen kirjoja vastaan (etenkin vaikeat kirjaimet Q, X, Y, Å, Ä ja Ö). Katselin kyllä István Örkényn Minuuttinovelleja, mutta en sitten lainannutkaan sitä. Vinkkejä noihin vaikeisiin aakkosiin otetaan vastaan!

maanantai 20. elokuuta 2012

Syksy hiipii yöpöydän kulmalle

Mieheke siivosi eilen, sai syksyisen inspiraation ja ojensi naistakin laittamaan askartelutarvikkeita kuriin ja ojennukseen. Noh, päädyin lähinnä olemaan suunnannäyttäjä, että mitä tavaraa saa laittaa minnekin. En ole mikään kotitaloushengetär. Tavaravuorien alta löytyi sohva ja olohuoneen pöytä. Tänään piti sitten suorittaa sohvan uudelleen valloitus, lukijan muodossa. Kaivoin kaapin perukoilta Slanketin, otin hyvän asennon meneillään olevan kirjan (Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa) kanssa ja nautin mausteisesta Yogi Tean Sweet Chai-teestä. 
  
Niin, jos joku ei tiedä vielä mikä Slanket on, niin tässä linkki. Slanket on siis sleeved blanket - hihallinen huopa. Oikein oivallinen syysiltoihin kaikille lukutoukille. Käden voi vetää hihojen sisälle niin ei palella. Minun Slankettini ei ihan aitoa merkkitavaraa taida olla, vaan jonkin kilpailevan firman tuotos. Ostin sen viime keväänä Helsingin reissulta Emmaus kirpparilta. Hinta taisi olla jotain 2,50 euron luokkaa, aidolla hintaa kymmenkertaisesti. Ihan hyvästi tuokin lämmittää, vaikka sähkönsininen onkin. Mutta ei se väri Slanketia pahenna.
  
Kuva täältä. 
 
Toinen lämmittävä asia on limen vihreä kolmiohuivi, jonka sain äskettäin valmiiksi. Nyt kelpaa aloittaa syksy kietomalla tämä ihanuus kaulaan tai harteille lämmittämään. Tykkään itse ainakin tosi paljon tästä. Tein myös olohuoneen uuden ilmeen kunniaksi origamikurkioksan. (Kuvassa näkyy vain osa, sillä tällä hetkellä kurkia on kymmenen ja lisää teen jossain vaiheessa.)
   

perjantai 17. elokuuta 2012

Scifi-haaste | Ray Bradbury: Fahrenheit 451

"Fahrenheit 451 on lämpötila jossa kirjapaperi syttyy ja palaa"
     
  
Scifi-haaste: 5. Moderni scifi klassikko, julkastu 1951-1992
 
Bradburyn teos olisi itseasiassa sopinut toiseenkin kohtaan: "Retro-Hugo-palkinto 2004. Hugo-palkintoja ei jaettu 1954, mutta 2004 ne jaettiin taannehtivasti." (Lähde: Risingshadow)

Artikkelini on julkaistu myös Oulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden Kultu ry:n lehdessä Kultisti 3/2012
   
5. kesäkuuta 2012 kuolleen Bradburyn klassikko ei paljon esittelyjä kaipaa. Muutaman sanan tahdon kuitenkin kirjasta manita. Jo vuonna 1953 ilmestynyt teos maalailee karun tulevaisuuden kuvan kirjafiileille. Kirjat ovat kiellettyjä ja ne tulee polttaa. Vapaa ajatteleminen on vaarallista. Samantapainen asetelma on myös vuonna 2010 ilmestyneessä nuorten dystopiassa Tarkoitettu. 
  
Fahrenheit 451 on yksi niitä klassikoita, jotka jokaisen tulisi lukea ja minunkin on ollut tarkoitus se joskus katsastaa, jos tulee vastaan. Se löytyikin sopivasti kesälomareissulla Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Lisää kesäloman kirjasaalista, katso postaus täällä. Kirja yllätti kaikenlisäksi ohukaisuudellaan, on siis mahdottoman lyhyt ja luin itsekin tämän kahdella lukukerralla. Miksiköhän klassikoista tulee aina mieleen tuhti tiiliskivi...
   
Usko tai älä, mutta minä olen joutunut aikanani lukemaan koko joukon joten tiedän mitä puhun, ja asia on niin että kirjoissa ei sanota mitään! Ei mitään minkä voisi ottaa opiksi tai uskoa. Kaunokirjallisuudessa puhutaan epätodellisista ihmisistä, henkilöt ovat tyystin mielikuvituksen tuotteita.  (s.77)
   
Päähenkilö on kolmissakymmenissä oleva Guy Montag, palomies, jonka tehtävänä ei ole sammuttaa tulipaloja vaan sytyttää niitä. Hän etsii ihmisten kotoa salaisuuksia, piilotettuja kirjoja, kokoaa kollegoidensa kanssa ne rovioksi, valaa päälle palavaa öljyä ja liekittää maailmanhistorian kirjallisia klassikoita kyltymättömällä tulella. Täysin vailla viihdettä ei tulevaisuuden ihminen kuitenkaan pärjää, olohuoneiden seinät on korvattu televisio ruuduilla, joista tarjotaan ajatuksia herättämätöntä tositv:tä, jonka päätähtiä kutsutaan "sukulaisiksi". 
 
Eräänä päivänä Montag kohtaa naapuritalossa asuvan Clarisse McClellanin, viattoman ja hupsun tytön, jolla on vaarallisia ajatuksia. Montagin arki ei palaa ennalleen sen jälkeen - hän odottaa 17-vuotiaan Clarissen näkemistä huolimatta kotona odottavasta vaimosta.

- Mikä sinulla siinä on? Montag kysyi. 
- Luulen että se on tämän vuoden viimeinen voikukka. En olisi uskonut että nurmikolta löytyy sellainen vielä tähän aikaan. Oletteko koskaan kuullut mitä tapahtuu kun sitä hankaa leukaa vasten? Katsokaa. Hän sipaisi kukalla leukaansa ja nauroi. 
- Miten niin? 
- Jos siitä lähtee väri se merkitsee että olen rakastunut. Lähtikö sitä? 
Hän oli pelkkänä silmänä. 
- No? tyttö sanoi. 
- Leukasi on keltainen. 
- Hienoa! Yritetään sitä nyt teihin. 
- Ei se minuun tehoaisi. 
- Katsotaan. Ennen kuin Montag ehti liikahtaa tyttö oli pannut voikukan hänen laukansa alle. Montag kavahti taaksepäin ja tyttö nauroi. - Pysykää aloillanne! 
- Miltä näytti? Montag sanoi. 
- Hyi häpeä, tyttö sanoi. - Te ette ole rakastunut kehenkään. 
- Kylläpä olen! 
- Ei siltä näytä. 
- Minä olen hyvin rakastunut. Hän yritti loihtia kasvoilleen sanoja täydentävän ilmeen. Kyllä olen! 
- Voi älkää olko tuon näköinen. 
- Se on voikukan vika, hän sanoi. Te käytitte sen loppuun. (s.30-31)
    
Montagin vahvuutena hahmona on hänen rohkeutensa ajatella oman toimintansa mielekkyyttä. Bradburyn kieli on pääosin kaunista, vaikka toisinaan hän sortuu hyvinkin abstraktiin värien ja muotojen kuvailuun, joka tuo mieleen kaleidoskooppimaisen tripin Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Mekaaniset koirat toivat kaikessa kauheudessaan mieleen Doctor Whon symppis hahmon, robokoira K9:n (äännetään canine). Alla muuten yksi suosikkikohtani, lumoava lainaus:
 
Hänen edessään kohoavasta mustasta seinästä tuli kuiskaus. Hahmo. Hahmossa: kaksi silmää. Yö katsoi häneen. Metsä näki hänet. (s.169)
    
Kuinka voisin kuvitella elämääni Bradburyn luomassa maailmassa? Olisinko aivopesty, valmiiksi pureskeltujen saippuaoopperoiden orja, joka välillä kaahaa tuhatta ja sataa moottoritiellä vai olisinko kenties rakkaimpia kirjojani salassa lukeva ja kirjallista historiaa säilövä kapinallinen? Bradbury pukee sanoiksi yhden elämäni moton:
 
Isoisäni sanoi, että jokaisen on kuollessaan jätettävä jotakin jälkeensä. Olkoon se sitten vaikka lapsi tai kirja tai taulu tai seinärakennelma tai kenkäpari. Tai puutarhaistutus. Jotakin jota käsi on koskettanut jollakin tapaa, niin että sielulla on paikka minne mennä kun kuolema yllättää, ja kun ihmiset katselevat istuttamaasi puuta tai kukkaa, he katselevat sinua. Samantekevää mitä teet, hän sanoi, kunhan aina koskettaessasi jotakin se on muuttunut entisestään sinun kaltaiseksi. Hän sanoi, että ruohonleikkaajan ja todellisen puutarhurin erottaa toisistaan heidän käsiensä kosketuksesta. On yhdentekevää onko ruohonleikkaaja paikalla vai ei; puutarhuri jää sinne eliniäksi. (s.184)
    
Bradbury on onnistunut nostamaan jo yli 50 vuotta sitten esille ne ongelmat, joista ensioireet alkavat näkyä nykypäivänä: ihmiset tyhmentyvät, he katsovat mieluummin Salattujen elämien uusintoja tai päivittävät Facebook-sivuaan kuin lukevat kirjoja. Kuinka kauan lukijakuntaa on riittävästi, jotta kirjoja suomennetaan, painetaan ja myydään, ennen kuin homma alkaa olla kannatamatonta? Toivottavasti minun ei tarvitse nähdä kirjarovioiden hehkua. Onneksi Suomessakin on mm. aktiivinen kirjablogi-yhteisö, joka varmasti enenevässä määrin nostaa niin klassikoita kuin uutuus teoksia kirjakansan huulille.

Arvosana:
     
Takakannesta:
Onko Fahrenheitin aika jo koittanut?
   
Maailman on vallannut suloinen mielettömyys: sen sijaan että ihminen rentoutuisi vaikkapa hyvää kirjaa lukien, hän menee olohuoneeseensa, jonka seiniä peittävät televisioruudut. Niiden kautta hän voi seurustella muiden ihmisten kanssa.
  
Viestintätekniikka on syrjäyttänyt kirjat. Ne täytyy polttaa. FAHRENHEIT 451 on lämpötila, jossa painopaperi syttyy palamaan, se on sieluntila, jossa yksilön näkemykset haihtuvat savuna ilmaan. Nouseeko enää kukaan vastustamaan yhteiskuntaa, joka pakottaa ihmiset toistensa peilikuviksi?
    
Tyylilaji: dystopia
            
Samantyylisiä kirjoja: Ally Condie: Tarkoitettu, George Orwell: Vuonna 1984, Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
   
Suomentanut: Juhani Koskinen, 194 sivua, Tammi 1998, Ensimmäinen suomennettu painos 1966
       
Alkuperäinen nimi: Fahrenheit 451, Alkuteos ilmestynyt 1953
                                     
Kirjasta muualla: Risingshadow, Wikipedia, Aamuvirkku yksisarvinen, Kuuttaren lukupäiväkirja, Tavaus, Nulla dies sine legendo, LukeVille, Mukaan lukien, Outo aika, outo paikka, Anilon lukupäiväkirja, Pois työpöydältä,
 
Samanhenkisiä leffoja: