perjantai 18. marraskuuta 2011

Philip Reeve: Pimenevä maa

 "Tarkoituksenani on tehdä maailmasta jälleen vihreä"
   
   
Takakannesta:
Mahtavan, palkitun apokalyptisen seikkailutarinan huikea päätösosa

Kulkukaupunkien ja Vihreän Myrskyn välillä vallinnut epävakaa rauha päättyy ja taistelut puhkeavat uudelleen. Vihollisuuksien keskellä Metsästysmaalle rakennetaan räjähtäneen Lontoon sirpaleista uutta kaupunkia, jonne Wrenkin ennen pitkää päätyy. Samaan aikaan Hester matkaa ilmojen teillä kostonajatusten riivaamana seurassaan uskollinen Shrike-marssija, josta on tullut erinäisten uudelleenkytkentöjen ansiosta niin hellämielinen, ettei se kykene tekemään pahaa kenellekään. Loppujen lopuksi Hester haluaisi kuitenkin vain löytää Tomin, jota vanha ampumahaava ei lakkaa vaivaamasta. Vain harvat tietävät, että aika saattaa olla vähissä: maapalloa kiertää tuomiopäivän ase ODIN, johon joku näyttää saaneen yhteyden...
    
Voin allekirjoittaa "hypetyksen". Kirja ei aiheuttanut pettymystä ja vaikka kolmas osa olikin aika poikkeava sarjan muusta ilmeestä päättyen kuin seinään, tämä oli paljon hallitumpi kokonaisuus. Odotin paljon tältä sarjan päätösosalta, sillä oli paljon selitettävää ja se teki työtä käskettyä. Kovin paljoa en tästä halua paljastaa, vaikka blogimaailma ei kovinkaan paljoa ole tätä sarjaa arvostanut esittelyillään. Lukija saa huomata, että juuri niiden hahmojen, joista on pitänyt tai inhonnut, elämästä kerrotaan varsinaisten tapahtumien jälkeen muutamalla lauseella elämäkerta. Toki tälläkin metodilla syntyy pakollisia clichéitä, mutta ne eivät loppupeleissä paljoa paina. Pakko vielä mainita, että  suomentaja on tehnyt mainiota työtä: kieli on mitä nautinnollisinta luettavaa.
   
Uusia henkilöitä saadaan mukaan Lontoosta ja kulkukaupungeista, vanhojakin tavataan (vaikka Köynnösmaa-Anchorage unohtuukin miltei kokonaan). Joillekin hahmoille ei välttämättä suotu niin hyvää loppua kuin he olisivat ansainneet, toisille puolestaan ehkä liiankin onnellinen, mutta tämä kertoo vain kirjan maailman realismista. World as we know, has come to the it's end. Vihreän myrskyn ja kulkukapunkien aloittaessa sodan uudelleen Wren ja Theo kamppailevat vähän eri mittakaavassa olevien asioiden kanssa. ODIN halkoo tulimiekallaan kulkukaupunkien raatelemaa maata lietsoen vastapuolet viimeiseen taisteluun. Marssija Fangiakaan ei olla unohdettu, vaan silläkin on vielä osansa uuden maailmanjärjestyksen luomisessa. Viimeinen luku tuo mieleeni Hayo Miyazakin animaatioelokuvan Laputa - Linna taivaalla (suosittelen katsomaan!).
    
   Arvosana:
   
Tyylilaji: nuoret, rakkaus, apokalypsi
         
Samantyylisiä kirjoja: -
       
Suomentanut: Tero Kuittinen, 571 sivua,  2007
      
Alkuperäinen nimi: A Darkling Plain
      
Kirjasta muualla: Risingshadow, Lukuvinkit, Alas taikavirtaa
Kokemuksiani sarjan aiemmista osista:
  1. Kävelevät koneet
  2. Kadotettu manner
  3. Tuhon aikakirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti