tiistai 18. syyskuuta 2012

Douglas Preston: Isku

"Kirkon takaa ilmestyi näkyviin tulipallo ja yhtäkkiä satama 
kylpi kirkkaassa keskipäivän hohteessa; hehkuva pallo vaelsi 
taivaankannella äänettömänä kuin aave."
    
   
Tämä on metsä muinainen. Kuiskivat männyt ja hemlokit,
Sammalpartoineen, verhoutuneina vihreään, hunnutettuna hämärään.
Ne seisovat kuin menneisyyden druidit, valittaen tulevaa. (s.55)
  
Preston on luonut teoksen, josta 90 prosenttia on perinteistä jännityskirjallisuutta ja loput 10 prosenttia scifiä. Isku muistuttaa hyvin paljon Steve Altenin Mayojen testamenttia. Sen tapahtumissa ja henkilöhahmoissa huomaa samankaltaisuuksia ja luinkin nämä teokset peräkkäin. Altenin pokkari painoksessa jopa suositeltiin teosta Prestonin faneille. Juonellisesti ja teknisesti teokset eivät tosin voisi olla kauemapana toisiaan. Siinä missä Alten toi koko ajan uusia kertojaääniä on Preston esitellyt selkeästi päähenkilökaksikon ja tuonut mukaan vain rajallisen määrän sivuhahmojen ääniä.
 
Kerronta alkaa Mainessa eräänä iltana, kun entinen yliopisto-opiskelija Abbey testaa eBaysta ostamaansa kaukoputkea. Taivaan halki kulkeva meteoriitti käynnistää tapahtumien kulun. Abbeyn lisäksi eniten äänessä on Wyman Ford, CIA:n ex-agentti. Hän saa tehtäväkseen selvittää radioaktiivisten timanttien alkuperää. Tutkimukset vievät hänet Kambodzan viidakkoon, jossa hän kohtaa epäinhimillisen näyn. Henkilögalleriaan mahtuu mukaan mm. tiedemiehiä ja monipuoliseksi osoittautuva palkkamurhaaja, jolla on varsin persoonallinen auto.
 
Harry Burr nojasi keltaisen New Beatlen puskuriin tyylikkään ostoskeskuksen parkkipaikalla Connecticutissa, poltti tupakkaa ja odotti. --
Burr pyöritti miestiskellen tupakkaa peukalon ja etusormen välissä, tunsi filtterin kosteuden ja katseli kuinka savu kiemurteli punertavasta tuhkasta. Tapa oli typerä, haitaksi hänen terveydelleen ja epäviehättävän duunarimainen. Tweed-asuiset professorit eivät polttaneet, ainakaan muuta kuin piippua. (s. 250)
 
Kirja on kannesta kanteen pysähtymätöntä toimintaa. Kaikki tapahtumat sijoittuvat alle kuukauden aikavälille, eli kovaa kyytiä on luvassa. Abbey lähtee etsimään meteoriittia uskotellen paikkakuntalaisille, että on saanut uuden vihjeen kätketyn merirosvoaarteen sijainnista, jota on jo aiemmin yrittänyt löytää. Mukaan lähtevä, paras ystävä Jackey on jo tottunut tällaisiin tempauksiin, mutta kun tytöt saavat peräänsä amfetamiini huuruissa olevan nistin, he huomaavat olevansa todellisessa vaarassa.

Preston osaa kirjoittaa niin, ettei lukija osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtuu. Vauhti on niin kovaa, että tapahtumien loogisuuttakaan ei jää ihmettelemään. Tämän tyyppisissä elokuvissahan huomaa toisinaan ajattelevansa, että kaikki käy kauhean helposti tai surkuttelee hahmojen kohtaloita. Kirja toimii kuin junan vessa, se koukuttaa ja pitää lukijaa otteessaan. Jos kirjalta odottaa pelkkää toiminta pläjäystä, on tämä teos varma nakki. Scifinnälkään tämä puolestaan ei sovellu. Itsekin huomasin kaipaavani vähän enemmän sitä kerrontaa.
 
Kirjan heikkoutena on sen loppu, joka tulee kuin leikaten muuta kerrontaa. En tiedä miten kirjan olisi sitten pitänyt loppua, mutta nyt oli menty vähän kuin aidan matalimmasta kohdasta yli. Tätä heikkoutta kompensoi puolestaa se, että Preston on jättänyt yhden turhan kliseen pois tekstistään: päähenkilöt eivät ole rakkaus/seksi suhteessa! Piristävää vaihtelua tällainen, vaikka koko ajan lukiessa oletinkin Prestonin sisällyttäneen tämän perusjuonen mukaan. Toivottavasti tämä ei spoilaa kenenkään lukukokemusta.
   
Suosittelen toiminnan ystäville. Tämä kirja ei jätä kylmäksi!
     
  Arvosana:
   
Takakannesta:
Nuori Abbey Straw ei ole uskoa onneaan. Katsellessaan uudella teleskoopillaan tähtikirkasta taivasta hän näkee häikäisevän tulipallon, joka rysähtää jollekin Mainen rannikon yksinäisistä saarista. Abbey vohkii isänsä kalastusaluksen ja lähtee meteoriittijahtiin parhaan ystävänsä Jackien kanssa. Mutta merellä aarteenetsijöitä odottaa mitä kammottavampien yllätysten sarja.
  
Muutamaa päivää myöhemmin CIA:n entinen agentti Wyman Ford taivaltaa syvällä Kambodžan viidakossa, tehtävänään selvittää maailmanmarkkinoille ilmaantuneiden radioaktiivisten jalokivien alkuperä. Viidakon uumenissa Fordia odottava näky on sekä hämmästyttävä, että syvää levottomuutta herättävä. Ford alkaa uumoilla että avain mysteeriin piilee tismalleen maapallon toisella puolella, Amerikan koillisrannikon kylmissä vessisä.
  
Samaan aikaan Kaliforniassa Nasan Mars-laboratorion huippututkija Jason Freeman löytyy kotoaan murhattuna. Ennen kuolemaansa Freeman oli koettanut selvittää Marsista tulevan radioaktiivisen säteilyn lähdettä.

Wyman Fordille alkaa valjeta, että kaikki kolme tapausta liittyvät toisiinsa. Ja mikä kauhistuttavinta, meteoriitin osuma Mainen rannikolle vaikuttaisi olevan vasta alkusoittoa.
  
Tyylilaji: scifi, jännitys,
 
Samantyylisiä kirjoja: Steve Alten: Mayojen testamentti, Tom Knox: Pahan koodi, Dan Brown: Da Vinci-koodi, Lincoln Child: Uusi Atlantis, Douglas Preston & Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti, Clive Cusler: Atlantis, Frank Schätzing: Pedot,  Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Elizabeth Kostova: Historiantutkija, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus,
 
Suomentanut: Heidi Valtonen, 468 sivua, Gummerus 2010
  
Alkuperäinen nimi: Impact (2009)
 
Kirjasta muualla: Risingshadow, Humisevalla harjulla, Luettuja maailmoja, Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Kirjavuutta lukupäiväkirja,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti