Anu Holopainen: Ihon alaiset

"Ihmisen perusolemukseen kuuluu kauneuden taju; vaikka edelleen kuulee 
naiivia puhetta 'sisäisestä kauneudesta', meidät on jo biologisesti ohjelmoitu 
arvioimaan toinen ihminen ensisijaisesti ulkonäön perusteella."

       

        

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.

Lukuhaasteissa: Goodreads 16. A book from an author you love that you haven’t read yet, I Spy 7. Body Part
Tunnelmamusiikkia: Marilyn Manson: Beautiful People, Aqua: I'm a Barbie Girl

  

Fantasiamaailmojen vahvojen naishahmojen luojan Anu Holopaisen uusi teos sijoittuu tulevaisuuden Suomeen, mutta hyvin erilaiseen maailmaan kuin häneltä lähes kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä teoksessa Molemmin jaloin. Ihon alaiset on kauneusleikkaus-dystopia, joka vertautuu Scott Westerfeldin teokseen Uglies. Molempia tulevaisuuskuvia yhdistää esimerkiksi nukkemainen naiskuva: ihanteeseen kuuluvat suuret, viattomat silmät, korkeat poskipäät ja muhkeat huulet.
 

- Muovia se vain on, ja muovia on maailma täynnä. Useimmat ihmisetkin nykyään. (s. 183)

    

Westerfeldin maailmassa kauneusleikkaus on initiaatioriitti lapsuudesta aikuisuuteen, Holopaisella leikkaukset ovat suosiostaan huolimatta vielä vapaaehtoisia: miksei mennä leikkaukseen, kun palvelut ovat helposti saatavilla. Kauneudella saa näkyvyyttä ja paremman sosiaalisen statuksen. Geneerisen kauneuden tavoittelun lisäksi myös sarvet, anime-tyyli sekä haltijakorvat ovat monien muokkaajien mieleen.

   

Ihon alaisissa esitellään viisi nuorta. Heitä eniten esille nousee Jara, 17-vuotias keskisuomalainen poika, joka ei malttaisi odottaa kunnes on täysi-ikäinen ja hän pystyisi laillisesti itse päättämään omista leikkauksistaan. Monien hänen ystäviensä vanhemmat ovat antaneet luvat pieniin leikkauksiin jo nuoremmalla iällä, mikä hiertää 3D-meikkeihin turvautuvaa teiniä. Kuuluisa muotivloggaaja Zeena puolestaan seuraa viimeisimpiä kauneustrendejä ja vaihtaa kasvojaan yhtä usein kuin joku toinen verhoja. 

   

Yhdeksäsluokkalainen PlastikPrincess on bloggaaja, joka äitinsä tiemättä - tai välittämättä - rahoittaa InstaPlast-automaateissa tekemänsä pienet, mutta sitäkin epämääräisemmät kauneuleikkauksensa työskentelemällä ilolintuna. Yliopisto-opiskelunsa tanssimisella kustantava Inka on luomu, leikkauksilla muokkaamaton 19-vuotias. Hänet voi nähdä luonnonmukaisiin esiintyjiin erikoistuneella klubilla ilman rihmankiertämää, salin ollessa täynnä muovinaamoja. Luomuaktivisti Matias vastustaa äänekkäästi esteettistä kirurgiaa.
 

Hän on muokkaaja siinä missä lukemattomat muutkin, mutta hänen tapansa muokata kuuluu pieneen vähemmistöön. Se vaatii ehkä vielä enemmän rohkeutta kuin olla luomu, sillä obelixien tyyli näkyy yhtä kauas kuin silmä pystyy erottamaan kehon muodot. Hoikkien, laihojen ja thinspaajien maailmassa obelixit jymistelivät leuka pystyssäja ylpeinä rasvakerroksistaan. En tiedä oliko heidän alakultturinsa äärimmäinen vastalause laihuuden vaatimuista vastaan vai onko obelismi vain yksi extrememuokkauksen muoto, jossa sairaalloisen lihava keho nähdään aidosti kauniina. (s. 39-40)

     

Holopainen yhdistelee teoksessaan kerronnan sekaan Johanna Sinisalon tapaan eri tekstilajeja, kuten chat-keskusteluja, blogipostauksia ja litteroituja tv-ohjelmien pätkiä. Ne, yhdessä usean kertojaäänen kanssa, antavat hyvän kuvan siitä maailmasta, joka teoksessa esitetään. Holopainen yllättää mielikuvituksellisella ja paikoin myös varsin värikkäällä kielellään, sillä hän ei piiloudu eufemismien tai metaforien taakse, vaan sanoo suoraan, kun on esimerkiksi kyse seksistä. Hänen kuvaamansa nuoret ovat uskottavia aina käyttäämäänsä futuristista teknologiaa myöten.

  

Ihon alaisten Suomessa jopa ala-asteikäisillä tytöillä voi olla rintaimplantteja. Alaikäiset Barbie-nuket ovat arkipäiväisiä: pelottavan kuuloinen ja kenenkään kyseenalaistamaton osa maailmaa. Romaania voikin pitää kritiikkinä muun muassa lasten liian varhaisen seksualisoimiseen kuin myös mielipiteen ilmaisuna median esittämään kauneusihanteeseen. Joillakin hahmoista tuntuu olevan alati muuttuvien trendien johdosta jopa dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöitä, sillä paranteluvaihtoehtona löytyy myös navan poisto.
 

Bussissa oli tukalaa, vaikka Jara oli kiskonut huppua kasvoja peittämään. Käytävän toisella puolella istui kaksi ala-asteikäistä tyttöä, joilla oli moitteettomat meikit ja niin symmetriset asvot, että ne olivat taatusti muokatut. Toisella oli pienehköt, mutta paljastavan korkeat ja pallomaiset rintaimplantit, hänet tunnisti pikkutytöksi lähinnä vain lapsellisesta äänestä. (s. 111-112)

     

Holopainen on jälleen onnistunut kirjoittamaan ajatuksia ja mielipiteitä herättelevän teoksen, joka onnistuu genressään: luomaan pelottavan tulevaisuuskuvan, jota haluaa estää toteutumasta. Osa teoksen esittämistä uhkakuvista on jo todellisia, tutkimusten mukaan esimerkiksi pitkät ja kauniit ihmiset saavat parempia työpaikkoja sekä korkeampaa palkkaa kuin lyhyet ja kauneusihanteen ulkopuolelle rajatut ihmiset. Vaikka ulkonäkö onkin kenties ensimmäinen asia, jonka toisessa ihmisessä huomaa, yleiset asenteet voivat vielä muuttua.   

   

Arvosana:

 
Takakannesta:

JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään.

      

Ihon alaiset on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste – blogikirjoituksia, nettipostauksia, tv-katkelmia – on suositun nuortenkirjailijan uusi vahva näyttö.

  

Samantyylisiä kirjoja: Scot Westerfeld: Uglies, Johanna Sinisalo: Auringon ydin

220 sivua, Karisto 2015

Kirja on luettu myös täällä: Risingshadow, Kirjakko ruispellossa, Dysphoria, Lukutoukan kulttuuriblogi

Kirjailijan kotisivut