torstai 18. helmikuuta 2016

Jeanne DuPrau: The City of Ember & The People of Sparks

"Over the rolling, grass-covered mounds, 
the skeletons of the old towers stood like watchmen."
   
 
Helmet -lukuhaaste 2016: 9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
  
En yleensä harrasta useamman kirjan käsittelyä samassa postauksessa, mutta tällä kertaa tekniikka sopii hyvin. Luin Jeanne DuPraun nuortendystopiasarjan kaksi ensimmäistä osaa lyhyen ajan sisällä, ja koska ensimmäinen osa oli niin tuttu jo elokuvaversiostaan, en siitä olisi paljoa pystynyt yksistään sanomaan - sujuvasti kirjoitettu, koukuttava tarina vie silti mukanaan. Suosittelen muuten katsomaan tuon leffan, vaikka sen saatavuus saattakin olla heikko. Nautin sen katsomisesta muutama vuosi sitten suuresti. ja siitä saakka olen halunnut kirjatkin lukea. HelMet-kirjastojen kokoelmasta löytyi vain nämä kaksi sarjan osaa (täytyy pian kaukolainata loput kaksi), Corgi Booksin kansilla. Pidän kyllä alkuperäisistä kansista näitä enemmän.
  
Harvinaisesti neliosainen Book of Ember -sarja ilmestyi kokonaisuudessaan ennen Nälkäpeli- ja YA-dystopiatrilogia-hypeä. Se on hieman vähemmän tunnettu nuorten dystopia, mikä on hieman outoa, sillä ainakin minusta, luettuani my fare share genren suomeksi ilmestyneistä teoksista ja useamman englanniksikin, pidin sarjan ideaa, miljöötä ja hahmoja hyvin tuoreina ja kiehtovina. Älkää antako ensimmäiselle osalle kirjaamani arvosanan hämätä - olisin nauttinut tarinasta enemmän, jos en olisi elokuvan perusteella jo tiennyt mitä tulee tapahtumaan.
  
The City of Ember was made for us by the Builders. It is the only light in the dark world. Beyond Ember, the darkness goes for ever in all directions. (s.25)
   
Sarjan ensimmäinen osa, The City of Ember esittelee mielenkiintoisen miljöön. On kulunut yli kaksisataa vuotta suuresta katastrofista, mutta Emberin asukkailla ei ole tapahtumista tarkempaa tietoa. He tietävät vain, että heidän kaupunkinsa on ainoa valo pimeyden keskellä. Kaupunki valaistaan sähkölampuilla, mutta viime aikoina sähköä tuottava kone on toistuvasti hajonnut aiheuttaen useamman minuutin katkoksia.
  
Päähenkilöinä seurataan kaksitoistavuotiaita Linaa ja Doonia. He valmistuvat koulunsa ylimmältä luokalta ja valitsevat tulevan työpaikkansa nostamalla arvan pussista. Linan valitsemassa lapussa lukee putkityöt, Doon puolestaan saa lähetin paikan. Kumpikaan ei ole tyytyväinen saamaansa sijoitukseen, niinpä he vaihtavat pestinsä. Lina ei ole uskoa tuuriaan, sillä hän sai unelmiensa työsijoituksen. 
  
Lina asuu mummonsa ja pikkusiskonsa kanssa lankakaupan yläkerrassa. Tyttöjen vanhemmat ovat kuolleet joitakin vuosia aikaisemmin flunssaepidemiaan. Mummo, joka työskentelee lankakaupassa, on jo hieman dementoitunut, mutta Lina pitää perheestään huolta parhaansa mukaan. Emberin perustajat ovat varustaneet kaupungin hyvin. Ruokaa on aina riittänyt, samoin muutakin kulutustavaraa. Aina tähän asti. Yhä useammasta tavarasta alkaa olla pulaa. Kukaan ei kuitenkaan ole huolissaan, sillä asukkaat luottavat perustajiin ja pormestariin. 
  
There is so much darkness in Ember, Lina. It's not just outside, it's inside us too. Everyone has some darkness inside. It's like a hungry creature. It wants and wants and wants with terrible power. And more you give it, the bigger and hungrier it gets. (s. 168)

Lina ja Doon tahoillaan kohtaavat kuitenkin kysymyksiä herättäviä salaisuuksia ja huomaavat pian tulleensa etsintäkuulutetuiksi. Pakomatkallaan nuoret tulevat selvittäneeksi monia Emberin perustamiseen liittyviä yksityiskohtia, joita ei asukkaille oltu kerrottu. 
  
Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan tähän dystopiaan, sillä se tarjoaa hyvin omanlaisensa maailman. DuPrau ei ole kompastunut genren kaikkein yleisimpiin kliseisiin: neliosaisuus, päähenkilöiden ikä (joka on jotain muuta kuin 16), päähenkilöiden välinen ystävyyssuhde (joka ei ole love interest -suhde) ja yhteiskunta ovat ilahduttavan erilaisia, mitä dystopiabuumin jälkeen on tarjottu. Alta löytyy muutama teos, joissa on jonkin verran samankaltaisuutta, mutta täysin toisiinsa verrattavissa ne eivät ole.

Osallistun teoksella HelMet-lukuhaasteen kohtaan 9: Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja. 
  
The City of Ember | Arvosana:
   
Takakannesta:
Many hundreds of years ago, the city of Ember was created by the Builders to contain everything needed for human survival. It worked... but now the storerooms are almost out of food, corruption is spreading through the city and worst of all - the lights are failing. Soon Ember could be engulfed by darkness...
   
But when two children, Lina and Doon, discover fragments of an ancient parchment, they begin to wonder if there could be a way out of Ember. Can they decipher the words from long ago and find a new future for everyone?
      
Samantyylisiä kirjoja:  Lois Lowry: The Giver, Ann Aguire: Enclave, Hugh Howey: Siilo, Veronica Roth: Outolintu
     
270 sivua, Corgi Books 2005 (1. painos 2003, Yearling)
      
   

Varoitus! Tässä käsittelen Book of Ember sarjan toista osaa, The People of Sparks. Postaus sisältää juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta.
    
The City of Emberin lopussa Lina ja Doon löysivät reitin pois Emberistä, heidän hiljalleen, mutta lopullisesti tuhoutuvasta kodistaan. Nuorille selviää, että heidän kaupunkinsa on rakennettu maan alle ja maailma on paljon suurempi, kuin he olivat koskaan voineet kuvitellakaan. Maan päällinen maailma on kaksikolle outo, eivätkä he tiedä sanoja näkemilleen asioille. 
     
On selvää, että Emberin asukkaat on saatava seuraamaan Linan ja Doonin käyttämää pakoreittiä ja sattumalta he löytävät keinon, kuinka kertoa suunnitelmasta myös heille. Aivan kaikki eivät kuitenkaan halua lähteä tai selviä matkasta, mutta lopulta emberiläisiä pelastuu hieman yli 400. Näin suuren joukon ruokkiminen on haastavaa. Nälkäinen pakolaisjoukko vaeltaa tuntemattomien maiden halki, kunnes kohtaa Sparksin, maanpäällisen kaupungin.
    
Sparksissa asuu lähes sata ihmistä vähemmän kuin emberiittejä. He kuitenkin avaavat ovensa ja jakavat ruokaansa tulokkaille, jos nämä tekevät töitä heidän kanssaan. Tulokkaisiin ei kuitenkaan luoteta heti, ja heidän kertomuksiaan maanalaisesta kaupungista ei uskota. Sparksit pitävät emberiittejä tyhminä luola-asukkeina, koska he säikkyvät tulta, eivätkä tiedä kaikkia asioita tai sanoja, jotka sparkseille ovat tuttuja. Erilaisuudet hiertävätkin molemmin puolin, kunnes tulehtuneet välit aiheuttavat lähes taistelun asukkaiden välillä. 
   
She missed the old Doon, her clever, adventurous partner. And she herself felt different here, too. She didn't know what to do what to be. Some of the people were trying to be kind, but there was so much unkindness mixed with the kindness. (s. 126)
   
Linan uteliaisuus johdattaa tytön matkalle tyhjien joutomaiden halki. Hän haluaa löytää unissaan näkemänsä hohtavan kaupungin. Suhde Dooniin on selviytymiskamppailun jälkeen viilentynyt, sillä poika tykkää olla mieluummin agitaattorina toimivan Tick-nimisen emberiittipojan, kuin Linan kanssa. Linan seikkailun aikana lukija saa nähdä lisää maailmasta, joka on tuhoutunut ahneuden ja vallantavoittelun takia.
  
Tässä toisessa osassa oli jonkin verran ennalta-arvattavia tapahtumia. Mukaan mahtui myös muutama miellyttävä yllätys, jotka veivät tarinaa hienosti eteenpäin. Teoksessa esitellään koko joukko uusia ihmisiä, eivätkä kaikki heistä ole kovinkaan miellyttäviä persoonia. Emberiitit vaikuttavat paikoin hyvin naiiveilta, sillä he eivät osaa kyseenalaistaa johtohahmoja. Parasta antia oli Linan retki tuhon jälkeisessä maailmassa. Tästäkin oli suunnitteilla elokuvaversio, mutta ensimmäinen osa ei tuottanut riittävästi rahaa, jotta se olisi toteutunut. 
   
This is such an amazing world. I love it here, except for the troubles with people. (s. 274-275)

The People of Sparks | Arvosana:
   
Takakannesta:
Lina and Doon have led the people of Ember out of the darkness of their underground city into a bright new world full of colour and life. They are accepted by the people of Sparks, one of the small, scattered communities living in the past-Disaster world.

But the life on the surface has a dark side too. As time passes, the villagers of Sparks become more reluctant to share their precious resources with the pale strangers. Before long the differences between the two groups grow into resentment, hatred and violence. Somehow Doon and Lina must find a way to overcome the distrust and bring the people of Ember and Sparks together.
    
Samantyylisiä kirjoja: Moira Young: Julma maa, Ann Aguirre: Outpost, Hugh Howey: Kohtalo, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla
   
339 sivua, Corgi Books 2006 (1. painos 2004, Yearling)

Book of Ember -sarjassa ilmestyneet:
  1. The City of Ember (2003)
  2. The People of Sparks (2004)
  3. The Prophet of Yonwood (2006)
  4. The Diamond of Darkhold (2008)

2 kommenttia:

  1. Täytyy pistää korvan taakse vai miten se menikään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumaan, jos kiinnostaa. :) Tällä sarjalla on potentiaalia, ja odotukseni ovat korkealla kolmannen osan suhteen. Vaikka kaikilta kliseiltä ei olekaan vältytty ja välillä tapahtumat ovat ennalta-arvattavia, oli päähenkilöiden seikkailuista kiinnostavaa lukea. Menee kategoriaan ei-niin-synkät-dystopiat.

      Poista