lauantai 25. lokakuuta 2014

Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua

"Kun Noa Torson heräsi, hän pani ensimmäiseksi merkille, että hänen jalkansa olivat kylmät.
Se oli outoa, koska hänellä oli aina yöllä sukat jalassa."
 
 
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
   
Michelle Gagnonin teknotrillerin Kukaan ei kaipaa sinua päähenkilöinä seurataan kahta nuorta, Noa Torsonia ja Peter Gregorya. Kirjan alussa Noa, joka on nimestään huolimatta tyttö, herää yksin varastohalliin tehdystä sairaalamaisesta huoneesta. Pian hänelle selviää, että edelliset muistikuvat ovat useamman viikon takaisia, eivätkä valkotakkisten miesten selitykset hänelle tapahtuneesta onnettomuudesta ole vakuuttavia. Noalla ei ole vanhempia, mutta hän ei kuitenkaan asu kadulla, kuten monet kohtalotoverinsa. Älykkäänä koodaajana hän on rahoittanut elämänsä työskentelemässä eräässä firmassa salanimellä.
    
Toisaalla Peter, hakkeri, törmää isänsä koneella salattuihin tiedostoihin, jotka on piilotettu merkillisen koodinimen, "Projekti Persefone", taakse. Peter yrittää kaivella tietoja Projektista, mutta hetken päästä hänen kotiinsa murtautuu mustiin pukeutuneita miehiä. Pukumiehet takavarikoivat Peterin koneen ja jostain syystä he tuntevat hänen vanhempansa.
     
Noa ja Peter selvittävät epätavallisia tapahtumia erillään ja sattumalta törmäävät Peterin /ALLIANCE/-nimisellä nettisivustolla, joka on järjestänyt erilaisia eläin- ja ihmisoikeustempauksia. Peter pyytää Noalta apua saadakseen lisää tietoja sopasta, johon hänen isänsä on sekaantunut. Pian selviää, että nuorten todistamat oudot tapaukset liittyvät toisiinsa.
     
Nopeasti etenevä tarina avaa Projektin salaisuuksia pikkuhiljaa ja pitää lukijansa alati valppaana ja hengästyneenä, kurkistelemassa olkapäänsä ylitse. Kirja on kuin Pandoran lipas: se vapauttaa lukijansa mielikuvituksen saaden tämän epäilemään kaikkea ja kaikkia, niin kirjan sisäisessä kuin todellisessakin maailmassa. Ovatko tarinan kuvaamat erikoiset ihmiskokeet jo arkea nyt, jossain päin maailmaa?
     
Gagnon on onnistunut kirjoittamaan kirjan, jota on vaikaa laskea käsistään. Hänen luomansa nuoret ovat uskottavia ja älykkäitä. Noa on äärimmäisen epäluuloinen ihminen, joka antaa äänen sijaiskotinuorille. Osa nörttisanastosta menee tavallisen lukijan ymmärryksestä yli, mutta asiaan perehtyneet saanevat kirjasta vielä enemmän irti. Kukaan ei kaipaa sinua aloittaa trilogian, vaikka se olisi toiminut hyvin omillaankin.
   
Arvosana:
    
Takakannesta:
"Railakas trilleri kaikenikäisten makuun."
 - Harlan Coben
     
Noa Torson herää karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressaan ja vartijoita ympärillään. Sijaiskotien epäluuloikseksi kovettama tyttö pakenee vangitsijoiltaan ja joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun selvittääkseen kehoaan koristavan arven arvoituksen.
     
Eräänä lauantai-iltana Peter Gregor tarkistaa mitä hänen tekopyhä isnsä puuhailee koneellaan. poika ehtii häin tuskin silmäillä salaperäisen projektin tiedostoja, kun kodin etuovi potkaistaan sisään ja mustapukuiset miehet vievät kannettavan mennessään. 
    
Kun Noa ja Peter kohtaavat maanalaisen hakkeriyhteisön kautta, vaikuttaa siltä, että molemmat ovat sohaisseet samaa ampiaispesää. Mikä pelottavinta: megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain äärimmäisen kammottaville tulkinnoille...
    
Kukaan ei kaipaa sinua on kutkuttavan karmea teknojännäri maailmasta, jossa painajaiset ovat arkipäivää.
    
Yhdysvaltalaisen Michelle Gagnonin (s. 1971) jännitysromaaneja on julkaistu jo useassa maassa. Kukaan ei kaipaa sinua on ollut ehdolla monien arvostettujen nuortentrilleripalkintojen saajaksi ja teosta on verrattu Stieg Larssonin Millenium-sarjaan.
       
Samantyylisiä kirjoja:
    
Alkuperäinen nimi: Don't Turn Around (2012), Suom. Inka Parpola, 350 sivua, WSOY 2014
     
Muita kokemuksia kirjasta: Risingshadow, Helsingin Sanomat, Vinttikamarissa, Tarinoiden syvyydet, Anna minun lukea enemmän, Notko, selukeva peikko, Kirjaston kummitus,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti