sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Ystävänpäivän lukumaratonin kooste

   
Kirjabloggaajien klassinen ystävänpäivän lukumaraton oli tällä kertaa viikonloppuna ennen ystävänpäivää ja sen vetovastuussa oli Ja kaikkea muuta -blogi, kiitos Minna! Osallistuin mukaan (ja suunnittelin logon), sillä olin taas onnistunut keräämään ison pinon lastenkirjoja sekä sarjakuvia, jotka olen todennut parhaaksi maratonaineistoksi. Tässä siis lyhyesti kuulumisia.
  
Lauantai 11.2. kahdeksan teosta (1045 sivua).
  
  
Maraton alkoi pohjalta, nimittäin Linda Bondestamin söpön ja kantaaottavat aksolotlikirjan Elämäni pohjalla - Yksinäisen aksolotlin tarina (Teos 2020) kanssa. Tälle annoin viisi tähteä. 
  
Huh, millaiseen pyöritykseen tämä kuvakirja lukijansa heittääkään! On puhetta saasteista, ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta yksinäisen aksolotlin näkökulmasta. Sitten eräänä päivänä tapahtuu jotain ja köntyksiksi kutsuttu laji, eli me ihmiset, katoavat suuren tulipalon ja tulva-aallon myötä. Dystopioiden himolukijalle, kuten allekirjoittaneelle tämä puraisi kovaa.
  
Suosikkilauseeni kirjasta on: " - Hupsista, toinen käsivarteni irtosi!"
  
  
Mark Janssenin Ottaisin yhden yksisarvisen, kiitos! (Kumma 2023) on ihan söpö kirja siitä, kuinka Dani haluaa ostaa yksisarvisen. Hänen ystävänsä eivät usko, että mokomaa otusta on edes olemassa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ylistyslaulu mielikuvituksen ja unelmien voimalle.
  
    
Tuomas Marjamäen kirjoittama ja Antti Nikusen kirjoittama Nollis - Maailman ainoa nollasarvinen (WSOY 2022) sai vähän aikaa sitten Arvid Lydecken - palkinnon.
  
Tässä oli päätöntä kohellusta, mutta hyvässä hengessä. Mitä muutakaan voi olettaa, kun kirjan päähenkilöt ovat nollasarvinen yksisarvinen ja raidaton seepra vaiko sittenkin ihan tavalliset hevosvarsa ja aasi, ota siitä nyt selvää. Seitsemän lukua sisältävän kirjan voi lukea luku kerrallaan iltasaduiksi viikon mittaan. Joillakin tarinoilla on opetus, ainakin jonkinlainen. Esimerkiksi ei kannata uskoa huhuihin tai levitellä toisten juttuja eteenpäin. Viimeisen luvun Supi Suomalainen sisälsi varmasti kaikki suomalaiskliseet.
  
  
Anna Hallavan kirjoittama ja Roosa Hepomäen kuvittama Liljan yksisarviset (WSOY 2021) oli hyvänmielen helppolukuinen kirja yksisarvisista. Jotkut aikuiset luulevat, ettei yksisarvisia ole, mutta Lilja ja hänen mummonsa tietävät paremmin. Mitä tehdä, kun isomummon perintörahat loppuvat, kuinka ruokkia viisi yksisarvista? Päätetään järjestää markkinat, vaan mitä voikaan tapahtua, kun yksi yksisarvisista säikkyy kaikkea, toinen laulaa nuotin vierestä ja kolmas päästelee paukkuja, onko rahankeruu tapahtuma tuhoon tuomittu? Söpöilyllä pääsee pitkälle, mutta jotakin jäi puuttumaan.
  
  
Vuokko Hurmeen kirjoittamassa ja Tiina Konttilan kuvittamassa helppolukuisessa Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY 2020) oli todella kiva idea lapsista, jotka hoitavat sairaita pehmoleluja. Rutosta ja maskeista tulee kylläkin hyvin vahvoja koronafiiliksiä ja tämä onkin julkaistu ensimmäisenä pandemiakesänä. Pidin paljon kuvituksesta ja tarinakin oli oikein mukava, mutta miksi kummassa tähän piti sotkea vielä mukaan nuken nenäleikkaus (eihän tämä nyt niin iso moka ole, mutta voitaisiinko mieluummin antaa lapsille esimerkkejä oman kehon arvostuksesta sellaisenaan).
   
  
Seuraava kirja olikin maratonin ensimmäinen sarjakuva sekä englanninkielinen teos. Nancy Peñan Madame Cat oli hauskahko kissasarjakuva, vaikka välillä meneekin hieman överiksi. Omistaja ja kissa keskustelevat keskenään, mikä on sarjiksen keskeinen idea ja uniikeinta sisältöä verrattuna vaikkapa paljon onnistuneempiin Mourukatteihin, Kas, kissaan, A Man and His Catiin ja Chi's Sweet Homeen.

  
Siiri Viljakan vähäpuheisessa LGBT-sarjakuvassa Kohti sumua (Täysi Käsi 2022) kuvitus kertoo enemmän kuin sanat. Pidin todella paljon Viljakan viivan käytöstä pehmeästä kovaan ja harmaan eri sävyistä. Tarina on mukavan mystinen ja avautuu pikku hiljaa lukijalle tai sanoisinko enemminkin taiteen kokijalle. Pidin todella paljon Ellen hahmosta, sillä hänessä on kerroksia. Suomalaisia elementtejä on paljon (sauna, kielo, pihlaja), vaikka muutoin miljöö ei aivan kotimaiselle tunnukaan (ehkä saaristossa tai sellaisen lähistöllä asuvalle se voisi ollakin). Pidin suuresti junjiitomaisesta valaasta, lopun muistakin spefimausteista sekä herkästi kerrotusta sateenkaarevuudesta. 4,5 tähteä.
  
  
Sunnuntain puolella loppuun lukemani Thi Buin sarjakuvamuotoinen muistelmateos The Best We Could Do kertoo hänen perheensä historiasta Vietnamin sodassa ja sen jälkeen, sekä muutosta Yhdysvaltoihin. Tässä oli paljon samaa kuin muissa sarjakuvamuistelmissa, joita olen lukenut, ja sanon jälleen kerran: tätäkään en tiennyt maailman historiasta. Kannattaa lukea, jos jokin seuraavista on tuttu ja toisinpäin: Persepolis: Iranilainen lapsuuteni, Almost American Girl, They Called Us Enemy, Grass, Welcome to the New World, Maus.

13 kommenttia:

  1. Vau, olet saanut pinoa hurjasti pienemmäksi! Oli kiva maratoonailla pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasin luettavaa enemmänkin, mutta tavoitteeni oli juurikin nämä kahdeksan ja loput olivat bonuksena. Olisin varmaan voinut lukea enemmänkin, mutta nykyään tykkään lukea maratoneilla nautiskellen.

      Poista
  2. Mun piti heti varata tuo aksolotli-kirja, ku vaikutti niin houkuttelevalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuli vastaan jossakin eniten lainatut tms. listalla ja oli kyllä aivan upea! Harmillisen vähän nähnyt siitä juttuja, kun nyt vasta löysin.

      Poista
  3. Elämäni pohjalla on kyllä loistava! Se on varmaan ainoa lukemani kirja, jossa dystopia-teemoja käsitellään jonkun muun kuin ihmisen näkökulmasta, se oli jotenkin tosi virkistävää :) Ja pitääpä lisätä tuo The Best We Could Do lukulistalle, kuulostaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lee Baconin varhaisnuortenkirjassa Viimeinen ihminen on päähenkilönä robotti. Suosittelen! Elämäni pohjalla oli todellinen yllättäjä, johon kannatti tarttua. Aivan huima.

      Poista
  4. Onpas hieno lista luettavaa maratonille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun otit maratonin vetovastuun! Oli ihanaa osallistua. Viimeksi olenkin maratoonannut elokuussa, vaikka puolison mukaan minulla on jokainen viikonloppu lukumaraton. :D

      Poista
    2. Minkälaisia ovat suomalaisuuteen liitetyt kliseet?

      Poista
    3. Supi Suomalainen laulaa isänmaallisia lauluja, hänelle lahjoitetaan maatilan eläinten toimesta mm. pesäpallomaila, nokialainen kumppari ja puhelin sekä astiankuivausteline. En nyt enää muista kaikkea, mutta niitä riitti todella paljon, lauantaihin liittyivät niin karkkipäivä kuin sauna ja olikohan lottokin mainittu.

      Poista
  5. Hei, onko siitä Oulun kirjabloggaajien tapaamisesta jo päätetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä saatu lyötyä päivää lukkoon. Voin laittaa vaikka Discordissa tilannepäivitystä lähiaikoina, jos siellä vielä olet.

      Poista