Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukumaraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukumaraton. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. helmikuuta 2025

Ystävänpäivän lukumaraton 14.-16.2.2025

  
Lukumaratonin ohjeet:
  • Varaa luettavaa. Hyviä maratonteoksia ovat esimerkiksi novellikokoelmat ja sarjakuvat, mutta myös kesken olevan romaanin jatkaminen tai uuden aloittaminen toimivat mainiosti.
  • Voit julkaista somessa lukupinon esittelyn tai valita luettavaa fiiliksellä maratonin aikana. Instagramin kohokohdistani löytyy pohjia, joita voi täyttää maratonin aikana ja sen jälkeen.
  • Lukuaikaa maratonille varataan yleensä 24 tuntia, mutta moni lukee intensiiviesti koko viikonlopunkin.
  • Voit valita itsellesi sopivan 12, 24, 48 tai vaikka 72 tunnin ajanjakson, jonka aikana luet ja kirjaat ylös lukemiesi kirjojen sivumäärän tai kuunnellut tunnit ja pidät listaa luetuista teoksista.
  • Taukojen pitäminen on lämpimästi suositeltavaa, mutta ne sisältyvät kokonaisaikaan. Muista siis syödä, nukkua, ulkoilla ja lepuuttaa silmiä riittävästi, jotta lukuinto säilyy!
  • Kaikki kirjallisuuden genret ja lajit lasketaan mukaan, niin paperi- kuin ääni- ja e-kirjoina.
  • Maratonin lopuksi voit julkaista koontipostauksen, jossa kerrot luetun sivumäärän tai kuunnellun ajan, sekä luetut kirjat.
  • Voit myös seurata muiden lukumaratonia, aihetunnisteena käytössä ovat #lukumaraton ja #ystävänpäivänlukumaraton.
  • Ja lopuksi, maraton ei ole kilpailu siitä kuka lukee eniten sivuja, vaan lupa upota kirjojen maailmoihin!

lauantai 12. elokuuta 2023

Kirjabloggaajien kesälukumaraton 25.-27.8.2023

   
Kirjabloggaajien kesän 2023 lukumaraton tulee kahden viikon päästä, viikonloppuna 25.-27.8.
  
Lukumaratonin säännöt:
  • Lukuaikaa on maratonille varattu (yleensä) 24 tuntia, mutta kukaan ei estä lukemasta vaikka koko viikonloppua. Taukojen pitäminen on lämpimästi suositeltua, mutta ne sisältyvät kokonaisaikaan. Muista siis syödä, nukkua, ulkoilla ja lepuuttaa silmiä riittävästi, jotta lukuinto säilyy!
  • Voit valita itsellesi sopivan 12, 24, 48 tai vaikka 72 tunnin ajanjakson, jonka aikana luet ja kirjaat ylös lukemiesi kirjojen sivumäärän tai kuunnellut tunnit ja pidät listaa luetuista teoksista. 
  • Osallistua voi niin bloggaajana tai somealustoilla, vaihtoehtoisesti voit jättää kommentin lukukokemuksistasi maratonin koosteeseen.
  • Somessa voi julkaista etukäteen lukupinon esittelyä tai fiilistellä menemään maratonin aikana. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan, niin paperisena kuin ääni- ja e-aineistonakin.
  • Maratonin lopuksi voi julkaista koontipostauksen, josta käy ilmi luettu sivumäärä tai kuunneltu aika, sekä luetut kirjat. Koontipostauksen linkin tai edellä mainitut tiedot voi julkaista maratonia seuraavan tiistain aikana täällä ilmestyvän postauksen kommenttilaatikkoon.
  • Halutessasi voit seurata muiden lukumaratonia. Somessa aihetunnisteena käytössä ovat #lukumaraton ja #kesälukumaraton2023. Maratonpostauksissa voi käyttää tässä julkaisussa olevaa kuvaa
  • Ja lopuksi, maraton ei ole kilpailu siitä kuka lukee eniten sivuja, vaan lupa upota kirjojen maailmoihin! 
  
Lukuiloa maratonille!
  
Maratonilla mukana:

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Pääsiäisen lukumaratonin fiiliksiä

  
Vedin pääsiäisen lukumaratonin viime viikonloppuna. Luin yhteensä 13 teosta, suurimman osan perjantaina ja aloittelin vielä yhtä maanantain puolella, jota en kuitenkaan ehtinyt saamaan loppuun. Tässä kooste maratonilla luetuista. 
  
  
Roope Lipastin kirjoittama ja Mari Luoman kuvittama helppolukuinen Aavepartio yksin kotona (WSOY 2021) tarjoaa kylmiä väristyksiä äskettäin lukemaan oppineille. Lyhyestä kirjasta löytyvät kaikki kauhun klassikkohahmot eli ihmissusi, kummituksia, muumio ja vampyyri. Lapsikolmikon täytyy yhdessä aran villakoiran kanssa keksiä, kuinka päihittää kammotukset lumimyrskyn saartaessa heidät kotiin. Puhelinverkkokaan ei toimi ja vanhemmat ovat poissa. Ysäriklassikkoleffa Yksin kotona tulee mieleen muutenkin kuin nimen osalta.
  
  
Aihe tässä kummittelevasta kesäkahvilasta kertovassa Tiina Hautalan kirjoittamassa ja Marjo Nygårdin kuvittamassa lyhyessä teoksessa Kanttorilan kumma vieras (Haamu 2021) on todella kiinnostava, harmillisesti tarinankuljettaminen ei ole aivan samalla tasolla. Kerronta pyrähtelee moneen suuntaan ja juonenpäitä jää leijumaan ilmaan. Saiko Hanna koskaan nähdä kuvaa, johon kummitusten sanottiin ikuistuneen?

Olisi ollut kiinnostavampaa, jos kummitustytöstä olisi saanut tietää enemmän tai koko kesän kattavan kerronnan sijaan olisi keskitytty tiiviimmin yhteen päivään. Sisarusten välinen keskustelukaan ei tuntunut kovin luontevalta.
  
  
J.S. Meresmaan kirjoittama ja Emma Rautalan kuvittama Hirviöhoitola - Kartanon kummajaiset (Karisto 2023) oli aivan loistava sarjan avaus, joka varmasti saa koukutettua kirjallisuuden pariin vähän heikommin lukevankin. Täytyy lukea seuraavakin osa!

Sisarpuolet Lotta ja Lili ovat Elviira-tädin luona vanhempien ollessa häämatkalla. Tädin talo ei olekaan aivan tavallinen vaan sen asukkaisiin kuuluu mm. aave nimeltään Viktoria ja hänen melkoisen kamala lemmikkinsä, mäyräkoiran ja sokeritoukan risteytykseltä näyttävä otus. Muita ötököitä en kammoa, mutta sokeritoukat menevät ihan alle, onneksi eivät kirjaimellisesti.

Rautalan kuvitus oli ihastuttavan dynaamista. 5/5 lukukokemus, jatkoa innokkaana odotellen!
  
  
Wau! Miila Westin Myyttiset-sarjan aloittava Loputon talvi (S&S 2023) on aivan ykkösluokkainen sarjakuva. Tässä on paljon samaa kuin Malin Falchin Pohjantuli -sarjakuvissa: pohjoismainen mytologia ja nykyajassa elävä päähenkilö kohtaavat. Kuvituksesta tulee mieleen Hayao Miyazaki (etenkin Tapion hahmosta) ja Tove Jansson (Otson hahmosta).

Sarjakuvan nimeen ja ihastuttavan päähenkilö Eevin turhautuneeseen purkautumiseen "Olen niin kyllästynyt tähän talveen ja näihin pitkiin kalsareihin!" on helppo samaistua. Vasta nyt alkaa täällä pohjoisemmassakin Suomessa näkyä ensimmäisiä kevään merkkejä... Westin maailmassa talvi pitää pintaansa kuitenkin vielä kesäkuussa. Tarinan alussa syyksi annetaan ilmastonmuutos, mutta Eevi päätyy seikkailuun luonnonhenkien kanssa ja saa kuulla sään takana olevan juonittelevan Louhen.

Eevin ukki on kuollut. Kun tyttö saa kuulla, että kesä voi alkaa vasta, kun eräs luonnonhenki on vapautettu Tuonelasta Louhen vankeudesta, hän on ensimmäisenä lähdössä seikkailuun. Hän on paitsi kyllästynyt talveen, pääsee hän mahdollisesti näkemään ukkinsa Tuonelassa ja tuomaan tämän takaisin (kuten klassisessa kreikkalaisessa tarussa). Mutta matka ei ole koskaan niin helppo kuin sen lähtiessä ajattelee olevan.

Odotan mielenkiinnolla mitä sarjassa jatkossa tulee tapahtumaan, en edes tiedä jatkavatko tutut hahmot siinä seikkailuaan (luulen kyllä niin, Otson tarina jäi vielä kesken). Suuri suositus tälle! 5/5 teos tämäkin.
  
  
Carbonen kirjoittama ja Gijén kuvittaman sarjakuvasarja Soittorasian toinessa osassa Cyprianin salaisuus (Story House Egmont 2023) Pandorientin maailman lore syventyy, mutta tämä jatko-osa oli hieman tapahtumaköyhä. Nola auttaa Cyprianin, sillä kiusakörmyt kiristävät häntä varastamaan isänsä puutarhasta erilaisia maagisia yrttejä. Nola ystävineen onnistuu estämään kuninkaan salamurhan. Cyprian ei kuitenkaan tiedä Nolan olevan toisesta maailmasta, ja hän onkin hyvin epäileväinen tytön suhteen. En muista toimiko soittorasian maaginen portti myös toiseen suuntaan, pystyisikö Cyprian seuraamaan Nolaa tämän maailmaan?
  
  
Lucy Rowlandin kirjoittama ja Mike Byrnen kuvittama Yksisarvonen, joka ei tykkää kimalteista (Mäkelä 2023) on hauska lisä epätavallisista yksisarvisista kertovien kirjojen joukkoon. Tällä kertaa yksisarvinen ei voi sietää kimalletta eli glitteriä. Erittäin ymmärrettävää. Se ei myöskään pidä väreistä (ainoastaan mustasta), makeasta (ainoastaan parsakaalista) ja kuunteleekin vain hevimusiikkia. Riimittely ei uponnut.
  
  
Marc-Uwe Klingin kirjoittama ja Astrid Hennin kuvittama YksisarvEInen ja pitkäskyy on hauskempi kuin ensimmäinen YksisarvEInen-kirja, sillä tässä ei riimitellä. Riidan päätteeksi YksisarvEInen lähtee kiukustuneena pois ja päätyy alueelle, missä ei ole ennen ollut. Siellä hän tapaa pitkäskyyn, joka on pitkästynyt. Kun uusi tuttavuus ei halua tehdä mitään, jatkaa YksisarvEInen matkaa lumihuippuiselle vuorelle, josta on kauniit maisemat. Sivuilta voi etsiä kadonneita tonttulakkeja.
  
  
Kenta Shinoharan Astra - Avaruuden haaksirikkoiset (Sangatsu Manga 2021-2022) on yksi parhaista lukemistani mangasarjoista, jolle antamani keskiarvo on 4,4. Luin osat 3-5 perä perää ja hyvä niin. Tarina alkaa vähän haparoiden, mutta toisessa osassa olin jo aivan sen imussa. 

Osassa kolme saadaan kuulla, että yksi nuorista on intersukupuolinen sekä muunsukupuolinen. Hengenvaarassa ollaan tuttuun tapaan parillakin eri planeetalla. Planeettojen flooraan, faunaan, ympäristöön ja sääolosuhteisiin tutustuminen onkin yksin sarjan isoimpia plussia.

On yhä suurempi arvoitus, miksi nuorten joukko haluttiin hengiltä ja kuka on joukkoon soluttautunut murhaaja. Paljastuu, että ei yksi vaan useampi hahmo onkin jotain muuta kuin mitä on aluksi kertonut, luurankoja jos jonkinlaisia löytynee jokaiselta.

Neljännessä osassa asioita paljastuu lisää ja aikamoisia pommeja pudoteltiin. Etenkin Polinan yllätys lopussa vei koko potin. Todella koukuttava mangasarja, joka toimii parhaiten kun pystyy lukemaan osat yhteen pötköön.

Sarjan päätösosa oli vähän muita osia pidempi ja hyvä niin. Asiaa mahtui tähän todella paljon, vaikka varsinaisia tapahtumia olikin vähän aiempaa vähemmän. Neljännen osan paljastuksia käydään läpi syväluotaavasti ja maailman historia avautuu aivan uudella tavalla.

Astra on todella näppärän pituinen sarja, vaikka ekan osan luettuani mietin, kuinka kummassa tässä ehditään käydä läpi kaikki oleellinen. Pakko sanoa, että todella hyvin. Oli kyllä mainio reissu! Jos avaruuteen sijoittuva scifiseikkailu, jossa on elementtejä dystopiasta kiinnostaa, suosittelen lämpimästi ottamaan tämän viisiosaisen manga-sarjan luettavaksi.
  
  
Minna Canthin klassikkonovelli scifisarjakuvaksi sovellettuna? Mielenkiintoni on herätetty. Alkuteosta en ole vielä lukenut, en siis voi vertailla versioita toisiinsa. Huomasin jonkun #minullaoncanthia -haasteeseeni osallistuneen lukeneen  Pentti Otsamon Välittäjä - Kauppa-Lopo kaukana, kaukana Kuopiosta (Suuri Kurpitsa 2021), mutta en halunnut jättää tätä ensi vuoden haasteeseen. Niinpä laitoin varauksen vetämään kirjastoon.

Rähjäinen Kauppa-Lopo on kiertelevä kauppias, niin kuin nimikin jo kertoo. Hänen elämänsä on mennyt hieman surullisia polkuja, eikä naisparka sylje kuppiin. Tarina alkaa sellistä ja päättyy siihen, että ollaan matkalla takaisin sinne. Välissä ehtii tapahtua jos jonkinlaista säätöä ja surulliseksi kaiken tekee se, että päähenkilö yrittää edes jossain määrin parantaa tapansa, lähteä takaisin Tellukselle lapsensa luokse, joka lienee jos ei aikuinen, niin ainakin paljon vanhempi tässä vaiheessa.

Olisin ehkä laajentanut tarinaa vielä enemmän, Canthin luoman välähdyksen ulkopuolelle. Toki tästä saa käsityksen mitä on tapahtunut ennen ja millainen loppu Lopolla tulee olemaan, mutta nyt ei mikään muu kuin miljöö tunnu muuttuneen. Aineksia merkittävämpäänkin sarjakuvateokseen olisi ollut.

Otsamo on tehnyt toisenkin sarjakuvan Canthin teoksen pohjalta, kokoelmaan Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvina. Kuoleva lapsi onkin ainoa tuon kokoelman sarjakuva, jonka muistan, ja josta olen Goodreadsissa kommentoinut. Toisin kuin tuo kokoelma, tämä sarjis on kokonaan värillinen ja hyvin mielenkiintoisesti muistuttaa vahvoilla kontrasteillaan ja retroscifimäisellä hengellään Moebiusta sekä Valerian-sarjakuvia, jotka on mainittu tekijän loppupuheessakin vaikuttajina.
  
  
Jadzia Axelrodin kirjoittama ja Jess Taylorin kuvittama Galaxy: The Prettiest Sta on lähimmäksi supersankarisarjakuvaa koskaan päässyt lukemani teos. Eletään kuitenkin samassa todellisuudessa kuin Teräsmies ja yksi hahmoista on jopa kohdannut hänet jouduttuaan onnettomuuteen. Päähenkilö on niin ikään kotoisin toiselta planeetalta, mutta on maanpaossa toisen kansan hyökättyä hänen kansaansa vastaan. Taylor on käytännössä oman kansansa prinsessa, tosin oikea sana ei varsinaisesti käänny Maan kielille.

Hänet on naamioitu ihmispojan kehoon, joka ei tunnu lainkaan omalle. Teoksessa onkin vahvasti sama fiilis kuin transnuoren näkökulmasta kerrotuissa tarinoissa (jälkeenpäin luin, että Axelrod on itse transihminen, mikä selittää uskottavan tunnelman). Kun Taylorille paljastuu, että laite, jolla hänet ja muut pakolaiset on saatu näyttämään ihmiseltä on edelleen olemassa. Hän päätyy testaamaan laitetta, olla edes hetken aikaan todellisen minänsä kehossa.

Kun kaupunkiin muuttaa uusi tyttö, Kat, Taylor huomaa pitävänsä tästä. Ongelmana vain on, ettei tuo tyttö pidä pojista. Mutta Taylor ei pohjimmiltaan ole poika, ja hän aikoo näyttää sen uhraamalla kaiken.

Todella koskettava sarjakuva erilaisuudesta. Sen lisäksi, että Taylor on violetti, sarvipäinen muukalainen ihmispojan kehossa, Katilla on jalkaproteesi ja olin koko teoksen ajan aivan ihastuksissani tästä laajasta representaatiosta ja allegorioista. Oli myös tärisyttävää, että Axelrod jakoi Instagrampostaukseni stooreissaan! 5/5 lukukokemus.
  
  
Trung le Nguyenin The Magic Fish on tyrmistyttävän hieno sarjakuva pian 13 vuotta täyttävästä pojasta, joka on homo. Hänen vanhempansa ovat Vietnamista, mutta hän ei itse ole koskaan käynyt tuossa kaukaisessa, merentakaisessa maassa, jossa isoäiti ja muut sukulaiset edelleen elävät. Tiến ei tiedä, kuinka kertoa homoudestaan äidille, sillä hän ei tiedä oikeita vietnaminkielisiä sanoja. Äidin ja pojan yhteisenä harrastuksena on lukea ääneen toisilleen. Sarjakuvan kerronta vaihtelee kerrottujen satujen ja arjen välillä.

Tiến on ihastunut ystäväänsä, mutta koulun tanssiaisissa tämä kertoo, ettei ole homo, mutta se ei muuta mitään heidän välillään. Tiếnin opettaja puolestaan on ällöttävä, sillä hän kutsuu papin puhumaan pojan kanssa siitä, kuinka homous on väärin. Niin järkyttävää käyttäytymistä, ja Tiến ei pääse itse tulemaan ulos kaapista (niin turhauttavaa, että LGBTIQA+ ihmiset edes joutuvat käyttämään koko kaappi-ilmaisua ja siellä olemista tässä cishet-normatiivisessa maailmassa).

Kuvitus oli aivan upeaa! Tämäkin oli 5/5 teos. 
  
  
Aloittelin Oskar Källnerin kirjoittaman ja Karl Johnssonin kuvittaman Imperiumin perilliset sarjan viidettä osaa Vankilapako viimeisen maratonpäivän aikana, mutta en ehtinyt lukea tätä loppuun ennen kuin tiistain puolella. Oli kyllä mahdottoman hyvä!

perjantai 31. maaliskuuta 2023

Pääsiäisen lukumaraton (7.4.-10.4.2023)

  
Pääsiäisviikonloppuna lukumaratoonataan! Maratoonata voi muutaman tunnin, 12 tuntia, 24 tuntia tai halutessasi vaikka koko pääsiäisen ajan 7.-10.4.2023. Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa.
  
Lukumaratonin ohjeet:
  • Maratonilla luetaan yleensä 24 tunnin aikarajan sisällä. Taukojen pitäminen on suositeltavaa, muista siis syödä, jaloitella, käydä vessassa ja nukkua, mutta ne lasketaan mukaan kokonaisaikaan.
  • Voit valita itsellesi sopivan 24 tunnin jakson pääsiäisen ajalta tai lukea kaikki neljä päivää intensiivisesti.
  • Maratonista voi postata jakamalla kuvan tavoitteellisesta lukupinosta, päivittää tunnelmia maratonin kuluessa ja/tai tehdä koosteen maratonin loputtua.
  • Lukea saa mitä vain, niin romaaneja, novelleja, runoja, näytelmiä, lastenkirjallisuutta, tietoteoksia, sarjakuvaa kuin äänikirjoja.
  • Voit osallistua myös ilman blogia, esimerkiksi Instagramissa, YouTubessa, TikTokissa, Mastodonissa tai Twitterissä.
  • Maratonin tunnisteina ovat somessa #lukumaraton ja #pääsiäisenlukumaraton23, muita käyttää näitä julkaisuissani niin muutkin maratoonaajat löytävät päivitykset.
  • Maratonpostauksissa voi käyttää yllä olevaa kuvaa. Voit myös ladata Instagram stoorien pohjat täältä.

Lukuiloa maratonille!
  

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Ystävänpäivän lukumaratonin kooste

   
Kirjabloggaajien klassinen ystävänpäivän lukumaraton oli tällä kertaa viikonloppuna ennen ystävänpäivää ja sen vetovastuussa oli Ja kaikkea muuta -blogi, kiitos Minna! Osallistuin mukaan (ja suunnittelin logon), sillä olin taas onnistunut keräämään ison pinon lastenkirjoja sekä sarjakuvia, jotka olen todennut parhaaksi maratonaineistoksi. Tässä siis lyhyesti kuulumisia.
  
Lauantai 11.2. kahdeksan teosta (1045 sivua).
  
  
Maraton alkoi pohjalta, nimittäin Linda Bondestamin söpön ja kantaaottavat aksolotlikirjan Elämäni pohjalla - Yksinäisen aksolotlin tarina (Teos 2020) kanssa. Tälle annoin viisi tähteä. 
  
Huh, millaiseen pyöritykseen tämä kuvakirja lukijansa heittääkään! On puhetta saasteista, ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta yksinäisen aksolotlin näkökulmasta. Sitten eräänä päivänä tapahtuu jotain ja köntyksiksi kutsuttu laji, eli me ihmiset, katoavat suuren tulipalon ja tulva-aallon myötä. Dystopioiden himolukijalle, kuten allekirjoittaneelle tämä puraisi kovaa.
  
Suosikkilauseeni kirjasta on: " - Hupsista, toinen käsivarteni irtosi!"
  
  
Mark Janssenin Ottaisin yhden yksisarvisen, kiitos! (Kumma 2023) on ihan söpö kirja siitä, kuinka Dani haluaa ostaa yksisarvisen. Hänen ystävänsä eivät usko, että mokomaa otusta on edes olemassa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ylistyslaulu mielikuvituksen ja unelmien voimalle.
  
    
Tuomas Marjamäen kirjoittama ja Antti Nikusen kirjoittama Nollis - Maailman ainoa nollasarvinen (WSOY 2022) sai vähän aikaa sitten Arvid Lydecken - palkinnon.
  
Tässä oli päätöntä kohellusta, mutta hyvässä hengessä. Mitä muutakaan voi olettaa, kun kirjan päähenkilöt ovat nollasarvinen yksisarvinen ja raidaton seepra vaiko sittenkin ihan tavalliset hevosvarsa ja aasi, ota siitä nyt selvää. Seitsemän lukua sisältävän kirjan voi lukea luku kerrallaan iltasaduiksi viikon mittaan. Joillakin tarinoilla on opetus, ainakin jonkinlainen. Esimerkiksi ei kannata uskoa huhuihin tai levitellä toisten juttuja eteenpäin. Viimeisen luvun Supi Suomalainen sisälsi varmasti kaikki suomalaiskliseet.
  
  
Anna Hallavan kirjoittama ja Roosa Hepomäen kuvittama Liljan yksisarviset (WSOY 2021) oli hyvänmielen helppolukuinen kirja yksisarvisista. Jotkut aikuiset luulevat, ettei yksisarvisia ole, mutta Lilja ja hänen mummonsa tietävät paremmin. Mitä tehdä, kun isomummon perintörahat loppuvat, kuinka ruokkia viisi yksisarvista? Päätetään järjestää markkinat, vaan mitä voikaan tapahtua, kun yksi yksisarvisista säikkyy kaikkea, toinen laulaa nuotin vierestä ja kolmas päästelee paukkuja, onko rahankeruu tapahtuma tuhoon tuomittu? Söpöilyllä pääsee pitkälle, mutta jotakin jäi puuttumaan.
  
  
Vuokko Hurmeen kirjoittamassa ja Tiina Konttilan kuvittamassa helppolukuisessa Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY 2020) oli todella kiva idea lapsista, jotka hoitavat sairaita pehmoleluja. Rutosta ja maskeista tulee kylläkin hyvin vahvoja koronafiiliksiä ja tämä onkin julkaistu ensimmäisenä pandemiakesänä. Pidin paljon kuvituksesta ja tarinakin oli oikein mukava, mutta miksi kummassa tähän piti sotkea vielä mukaan nuken nenäleikkaus (eihän tämä nyt niin iso moka ole, mutta voitaisiinko mieluummin antaa lapsille esimerkkejä oman kehon arvostuksesta sellaisenaan).
   
  
Seuraava kirja olikin maratonin ensimmäinen sarjakuva sekä englanninkielinen teos. Nancy Peñan Madame Cat oli hauskahko kissasarjakuva, vaikka välillä meneekin hieman överiksi. Omistaja ja kissa keskustelevat keskenään, mikä on sarjiksen keskeinen idea ja uniikeinta sisältöä verrattuna vaikkapa paljon onnistuneempiin Mourukatteihin, Kas, kissaan, A Man and His Catiin ja Chi's Sweet Homeen.

  
Siiri Viljakan vähäpuheisessa LGBT-sarjakuvassa Kohti sumua (Täysi Käsi 2022) kuvitus kertoo enemmän kuin sanat. Pidin todella paljon Viljakan viivan käytöstä pehmeästä kovaan ja harmaan eri sävyistä. Tarina on mukavan mystinen ja avautuu pikku hiljaa lukijalle tai sanoisinko enemminkin taiteen kokijalle. Pidin todella paljon Ellen hahmosta, sillä hänessä on kerroksia. Suomalaisia elementtejä on paljon (sauna, kielo, pihlaja), vaikka muutoin miljöö ei aivan kotimaiselle tunnukaan (ehkä saaristossa tai sellaisen lähistöllä asuvalle se voisi ollakin). Pidin suuresti junjiitomaisesta valaasta, lopun muistakin spefimausteista sekä herkästi kerrotusta sateenkaarevuudesta. 4,5 tähteä.
  
  
Sunnuntain puolella loppuun lukemani Thi Buin sarjakuvamuotoinen muistelmateos The Best We Could Do kertoo hänen perheensä historiasta Vietnamin sodassa ja sen jälkeen, sekä muutosta Yhdysvaltoihin. Tässä oli paljon samaa kuin muissa sarjakuvamuistelmissa, joita olen lukenut, ja sanon jälleen kerran: tätäkään en tiennyt maailman historiasta. Kannattaa lukea, jos jokin seuraavista on tuttu ja toisinpäin: Persepolis: Iranilainen lapsuuteni, Almost American Girl, They Called Us Enemy, Grass, Welcome to the New World, Maus.

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Elokuun lukumaraton (päättynyt)

   
Kirjablogaajien elokuun lukumaratonia vetää Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa. Valitsin lukupinosta mangaa (joista parissa on eräpäivä ensi viikolla), lanua ja yhden selkokirjan. Tavoitteena olisi lukea näistä ainakin kahdeksan. 
  
Maraton alkaa osaltani klo 21:00 Eppu Nuotion kirjoittamalla ja Sanna Pelliccionin kuvittamalla kuvakirjalla Lappukaulatyttö.
  
  
Tämä oli hyvin ajankohtainen teos ja kirjoitettu niin, että pienemmätkin lapset ymmärtävät, kuinka ikävää on jättää oma koti sodan takia. Lukumaraton jatkuu aihetta sivuten; Julia Savtchenkon kuvakirjalla Puolikas, joka oli syntynyt tekijän matkattua isänsä kotimaahan Ukrainaan.
   
  
Puolikas on hurmaava kuvakirja erilaisuudesta. Puolikas asuu maassa, jossa se on isänsä kanssa ainoa, jolla on sinisiä kukkia. Meren toisella puolella kaikki ovat kuitenkin hänen näköisiään. Eräänä päivänä hän päättää mennä meren yli ja kuinka ihanaa onkaan, kun ei erotu joukosta. Puolikas ei kuitenkaan osaa toisten kieltä. Hän löytää joukosta yhden, jolla on punaisia kukkia. He ystävystyvät, vaikkei heillä olekaan yhteistä kieltä. "Mutta minä ymmärsin hänen hymynsä." 
  
Lukumaraton jatkuu Judge-mangasarjan ensimmäisellä osalla.
  
  
Seitsemän kuolemansyntiä kiehtovalla twistillä. Joukko ihmisiä on suljettu outoon vankilaan. He heräävät eläinmaskit päässään. Ja heidän on päätettävä, kuka heidän joukostaan kuolee. Kuin yhdistelmä elokuvia Saw ja Cube. Tätä täytyy lukea lisää ainakin toinen osa. 
  
Seuraavana lukupinosta löytyy Keiko Ishiharan mangasarja Prince Freyan kolmas osa. 
  
  
Tällä kertaa prinssi Edwardia esittävä Freya yrittää pitää sotilaiden taistelumielialan korkealla, kun vihollinen kolkuttelee linnoituksen ovella. Tämä mangasarja jatkuu edelleen kiinnostavana, eli on luettava ainakin vielä yksi osa.
    
Seuraavaksi valitsin lukupinosta Tuomas Kilven selkoscifiteoksen, Avaruusasema Ithal.
  
  
Avaruusasema Ithal on loistavaa selkoscifiä ja sopii myös sujuvasti lukeville. Tämä teos todistaa, että scifiä on mahdollista kirjoittaa ilman tieteellistä jargonia. Esimerkiksi avaruuspukujen exoskeletonmaisuus on selitetty toteamalla, että puvuissa on moottorit auttamassa. Paljon scifiä lukeneelle lopun iso juonikäänne tosin ei tule suurena yllätyksenä.
  
Kivaa, että näitä suoraan selkokielellä kirjoitettuja genreteoksia, etenkin scifiä, on viimein saatavilla. Aiemmin tänä vuonna luin Satu Leiskon selkokielisen Avaruuden rajalla ja tästä tulee mieleen myös Taru Kumara-Moision nuortenkirja Ihmisversoja
    
Seuraavaksi luettavana Kirsti Kurosen kirjoittama ja Maria Laakson värikuvittama Hännät.
  
    
Kun seiskaluokkalaisilla Nikolla, Joonaksella ja Heikillä on tylsää, saa Niko yhtäkkiä idean, että hän haluaa hännän. Jaguaarin hännän tarkemmin sanottuna. Heikki ei ideasta innostu, mutta häntä hänellekin tehdään. Niko ja Joonas (majava) ottavat hännät mukaan kouluun ja saavat luokan tyttöjen jakamattoman huomion.
  
Hännistä paisuu kokonainen ilmiö ja kaikki haluavat ottaa siihen osaa. Poikia haastatellaan lehteen ja lopulta ilmiö leviää Helsinkiin, presidentti Niinistökin mainitsee hännistä ja siitä maailmallekin, jopa Ed Sheeran ottaa osaa ja laittaa itselleen jääkarhun hännän kannanottona ilmastonmuutokseen.
  
Jos häntäily olisi oikea juttu, ottaisin siihen ehdottomasti osaa. Minulla on jo kissanhäntä (sekä pörröiset korvat) valmiiksi ja aina kun on tilaisuus pukeutua kissaksi, tartun siihen. Pidin tästä Kurosen kirjasta paljon enemmän kuin Merikki-säeromaanista, vaikka oli tässä välillä vähän tarpeetonta sähläämistä Jyri Paretskoin K-15-kirjasarjan tyyliin. Poikia tällä varmaan yritetään lukijaksi hankkia, mutta en ole ihan varma, kuinka hyvin tämä tavoittaa kohdeyleisönsä. 
  
Seuraavaksi luettavana Kaiu Shirain kirjoittama ja Posuka Demizun mangasarjan The Promised Neverland osat 4 ja 5. 
  
     
Lasten pako painajaismaisesta orpokodista etenee, vaikka Äiti heittääkin kapuloita rattaisiin. Oli kiva kuulla lisää muurien ulkopuolisesta maailmasta. Tässä oli muutama aika yllättävä käänne ja todella koukuttava cliffhanger. Onneksi on osa 5 myös kirjastosta lainassa, pääsee heti jatkamaan. Mietityttää vaan, kuinkahan tarina tästä etenee, kun sarjassa on kuitenkin jotain osaa. 
  
  
No niin, nyt päästiin viimein muurin toiselle puolelle ja tutustumaan ulkomaailmaan. Jännite jatkuu edelleen korkeana, pakko siis lainata lisää osia. Tuntuu, että pohjustusta on nyt tehty niin paljon, että jatkossa varmasti tulee tapahtumaan kaikkea yllättävää nopeassa tahdissa.
  
Luin maratonin aikana juurikin tavoitteeni verran, eli kahdeksan teosta. Olin ottanut varalta kuvat myös kolmesta muusta mangateoksesta, jos olisinkin ehtinyt lukemaan lisää. Oikein tyytyväinen tähän siis olen. Sivuja näistä kertyi 1045. 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Kirjabloggaajien lukumaraton - Osa 2 (päättynyt)

    
Kirjablogaajien heinäkuun lukumaratonia vetää Kirjailuja-blogin Viivi Koo. Tällä kertaa minulla on maratonilla tarkoitus madaltaa kirjastosta lainattujen lastenkirjojen ja sarjakuvien pinoa, mutta nappasin pinoon mm. pari YA-säeromaania. 
  
Maraton alkaa sunnuntaina 17.7. klo 20:40 Emilia Erfvingin kuvakirjalla Kasan nenä.
  
    
Kasan nenä katoaa. Se etsii sitä kaikkialta ja testaa matkalla erilaisia neniä. Elämä ilman nenää on surullista. Kirjassa on onnellinen loppu ja ongelma ratkeaa. Tässä on todella kivat värit, ja kasa, joka koostuu aina vähän erilaisista metsän aineksista, on ihastuttavan ilmeikäs.
  
Seuraavana kuvakirjana on Hannele Lampelan kirjoittama ja Ninka Reitun kuvittama Prinsessa Pikkiriikki ja (kaamea) totuus vauvoista. Tämän taisin bongata Instasta jokin aika sitten ja nimen perusteella vaikutti kiinnostavalta. En ole aiempia Prinsessa Pikkiriikin kirjoja lukenut, mutta ehkä se ei haittaa.
  
    
Olipas tässä kivasti selitetty, mistä vauvat tulevat. Todella paljon huumoria, mutta myös ikätasoista faktaa. Oli puhetta niin keisarinleikkauksesta, samansukupuolisten adoptiosta ja myös kestovaipat vilahtivat kuvituksessa. Tulee vähän mieleen omasta lapsuudesta Babette Colen kuvakirjat, joista itse ensimmäisen kerran opin vauvoista.
  
Sandra Diekmannin upeakantisen kuvakirjan Metsän kätköissä - Retki eläinten maailmaan lukemista olen odottanut. Tämänkin taisin bongata kirjagramista.
  
  
Kirjan jokainen aukeama on kehystäminen arvoinen! Kirjassa kerrotaan, mitä kaikkea metsässä tapahtuu, miten eri eläimet elävät, esim. kuinka pöllö saalistaa hiiriä ja pieni kuuntelija pääsee etsimään kuvista yksityiskohtia ja mm. laskemaan sammakoita.
  
Luontoteemalla jatketaan. Tämä Anna-Leena Rajamäen Valkea nalle ja syysmyrsky on odotellut jo jonkin aikaa lukupinossasi. Olen pohjiani myöten syysihminen ja en malta odottaa tulevaa syksyä väreineen ja tuoksuineen, vaikka kesäkin on ihan kiva (jos ei ole liian kuuma).
  

Suloinen sekoitus Pikku jääkarhua, Metsähiiren tanssia ja myyttisen Tuulenpojan pillin soittoa hänen paimentaessa isänsä vilkkaita varsoja. Varsat karkaavat ja aiheuttavat kovaa tuulta ja tohinaa - kokonaisen syysmyrskyn valkoisen nallen kotimetsässä.
  
Kuvakirjoista viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on ukrainalaisten Larysa Denyshenkon kirjoittama ja Masha Foyan kuvittama Maja ja ystävät
  

Olipas tämä ihana ja ajatuksia herättelevä kirja. Maja on neljännellä luokalla ja hänellä on 16 luokkakaveria. Hän esittelee heidät kaikki, jokaisella on tarina kerrottavanaan. Osa on joutunut pakenemaan sotaa, joillakin on kaksi äitiä, toisilla äiti- tai isäpuolia, muutamalla ei ollut vanhempia, mutta sitten heidät adoptoitiin. Tämä jos mikä avaa silmiä tasa-arvoisuuteen, jos ne eivät vielä tähän mennessä ole avautuneet.
  
Luin pääsiäisen lukumaratonilla Merja ja Marvi Jalon Unelmakoirat-sarjan ensimmäisen osan. Nyt jatkan sarjan parissa palaamalla ajassa taaksepäin. Ensimmäinen kirja esittelee parhaat ystävät Ainon ja Islan sekä kotia etsivän Aksu-koiran.
  

Kiva helppolukuinen kirja koirista tykkääville lukemaanoppineille. Aksu-koira tulee pariksi viikoksi hoitoon Ainon perheeseen. Koirista suuresti pitävät ystävykset yrittävät suostutella vanhempiaan ottamaan koiran heille, mutta eivät onnistu siinä. Suru tulee, kun Aksulle löytyykin pian koti. Enpäs ole ennen kuullut grillikylkiä kutsuttavan rimpsuluiksi.
  
Jatkan seuraavaksi sarjan kolmannen osa, Ilkiö nimeltä Raipe parissa.  
  
  
Tämä osa tuntui paikoin ensimmäisen kirjan toistolta, mutta höystettynä hössöttävällä koiralla. Raipe on aivan mahdoton ja tässä luodaan selvästi mustavalkeaa asetelmaa kurittoman rotukoiran ja tottelevainen sekarotuisen Aksun välille. Ja kuinka likaista asunnossa täytyy olla, että sohva on täynnä rottia? Muutamia erikoisia ilmaisuja, kuten pönkiä en ihan täysin ymmärtänyt.
  
Lukumaratonin ensimmäisenä sarjakuvana on Malin Falchin Pohjantuli sarjan toinen osa Viikingit ja varis
  
  
Piirrosjälki on tässä aivan ihastuttava, mutta ideoiden nappaaminen Peter Panista on hieman laiskaa. Lisäksi kannen kaksi tyttöhahmoa muistuttavat kovasti Annaa ja Elsaa. Mielenkiintoisia pohjavireitä on kuitenkin havaittavissa ja odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja kehittyy.
  
Maratonin ensimmäisenä nuortenkirjana on Hanna van der Steenin säeromaani Punapipoinen poika (joka menee näppärästi Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. "kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen".
  
  
Tämä oli 10. lukemani säeromaani. Jollakin tapaa paljon samaa henkeä kuin Sanni Ylimartimon Pimeässä hohtavissa tähdissä ja JS Meresmaan Dodo-sarjassa sekä E. Lockhartin romaanissa Me olimme valehtelijoita. Ei ehkä niin syvälle päästy päähenkilön sisäiseen maailmaan kuin joissakin muissa säeromaaneissa, mutta hänen elämäntilanteensa on samaistuttava, koskettava ja puhutteleva.
  
Maratonin viimeinen kirja ja toinen säeromaani on Veera Salmen Olin niinku aurinko paistais.
  
  
Olipas tämä ristiriitainen tapaus. Paikoin aivan loistavaa rivien lentoa, huimaa leikittelyä fonteilla, välillä todella töksähtäviä kohtia, joissa mopo keulii liikaa ja ensimmäisen koronakevään kaikki kamaluus tiivistyy muutamaan merkkiin. Iso miinus transihmisen deadnamesta.
  
Maratonilla luin yhteensä 10 kirjaa, viisi kuvakirjaa, kaksi helppolukuista lastenkirjaa, yhden lanu-sarjakuvan ja kaksi YA-säeromaania. Sivuja näistä kertyi 726. 

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Kirjabloggaajien kesälukumaratonin kooste

   
Kesän ensimmäinen kirjabloggaajien lukumaraton on nyt ohitse. Tästä koostepostauksesta löytyvät linkit osallistuneisiin blogeihin (jos huomaat blogisi tai sometilisi puuttuvan listalta, kommentoi alle), joista voi käydä keräämässä lukuvinkkejä, myös fiilistelemässä maratonin tunnelmia ja katsomassa kivan kesäisiä kuvia.
     
Itse luin maratonilla kuusi teosta, kolme sarjakuvaa ja kolme lastenkirjaa. Sivuja näistä kertyi 834 ja voin ehdottomasti suositella lukemaan suomalaista kansanperinnettä sateenkaarevilla hahmoilla tarjoilevaa Kivet, kannot, tähdet, kuuta, ihastuttavaa kuvakirjaa ihastumisesta eli Poika ja perhostunne ja omaelämäkerrallista, samaistuttavaa sarjista Guts
 
  • Reina Telgemeier: Guts 
  • Jani Toivola & Saara Obele: Poika ja perhostunne 
  • Mitja Mikael Malin: Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  • Johanna Hulkko: Geoetsivät ja salaperäinen Sasu & Geoetsivät ja yksikätinen madonna 
  • Brenden Fletcher, Cameron Stewart & Babs Tarr: Motor Crush vol. 1
  
  
Maratonilla olivat mukana:

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Kirjabloggaajien kesälukumaraton (päättynyt)

   
Kirjabloggaajien klassinen kesänviettotapa on jo vuosien ajan ollut kesälukumaratonit. Vedän itse tämän kesäkuun maratonin, heinä- ja elokuun maratoneille etsitään vielä vetäjää. 
  
Maratonin lukupinossa minulla on Pride-lukuhaasteen teoksia, joten käytän tässä samaa kuvaa kuin kuukausikoosteessa esitellessäni kesäkuun lukupinoa. This is How You Lose the Time War on menossa jo puolivälissä, mutta pinon sarjakuvat ja lastenkirjat ajattelin maratoonata ensin ja jatkaa sitä, jos aikaa vielä jää. 
  
    
Lukumaraton alkaa osaltani sunnuntaina klo 19:30 vetämäni lukupiirin jälkeen (kesäkuun kirjana oli Astrid Lindgrenin rakastettu klassikko Veljeni, Leijonamieli.) Jos muuten haluat mukaan lukupiiriin, laita viestiä vaikka sähköpostiini tai ota yhteyttä Instagramissa, miittaamme Discordissa yleensä kuukauden viimeisenä sunnuntaina. Heinäkuun kirjana on Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin ja elokuussa Mary Shelleyn Frankenstein.
  
Ensimmäisenä lukupinosta poimin Raina Telgemeierin sarjakuvan Guts. Olen lukenut häneltä aiemmin sarjakuvat Hymy ja Siskot, jotka ovat saman, omaelämäkerrallisen sarjan kaksi aiempaa osaa, sekä itsenäisen teoksen Ghosts. 
  
  
Guts oli ihastuttava ja samaistuttava sarjakuva peloista ja koulussa käymisestä vaikeuksineen. Raina Telgemeierin sarjakuvat ovat taidokkaasti piirrettyjä ja kertovat arkisesta elämästä tavalla, joka tarjoaa samaistumispintaa monelle lukijalle. Itselleni läheisesti tuttuja olivat mm. koulukiusaaminen, IBS ja emetophobia (jota ei sarjiksessa itseasiassa sanoiteta, mutta tämä on selvästi nähtävissä, sillä Raina inhoaa jopa sanaa "oksentaminen").
  
Seuraavaksi lukupinosta poimin somessakin kohua herättäneen kuvakirjan, Jani Toivon kirjoittaman ja Saara Obelen kuvittaman Poika ja perhostunne
  
   
Todella suloinen kirja ihastumisesta. ♥ Ronin äidillä ei ole vielä kesälomaa, niinpä poika pääsee viikoksi mummolaan maalle. Aluksi Ronia harmittaa, ettei voikaan vielä viettää kesää parhaan ystävänsä Pinjan kanssa, eikä häntä kiinnosta maatilan elämä. Perille päästyään hän kuitenkin tapaa omanikäisensä Timon ja tutustuu tämän kanssa lähiseutuun. Hän pääsee jopa lypsämään lehmää! Viikko kuluu nopeasti, ja kun lähdön hetki lähestyy, ei Roni osaakaan sanoa enää mitään Timolle, jonka kanssa vietetty aika on saanut perhoset lepattamaan Ronin vatsanpohjalle.
  
Seuraavaksi luettavaksi tarttui Mitja Mikael Malinin sarjakuva Kivet, kannot, tähdet, kuuta
  
   
Aivan loistava sarjakuvakokoelma, jossa suomalaisen kansanperinteen elementit ja sateenkaarevat ihmiset kohtaavat luontevalla tavalla. Harakoidaan, joudutaan metsänpeittoon, käydään katsomassa vainajien kirkonmenoja jouluna ja saadaan kekrinä vieraaksi sarvekkaita hahmoja. Kuudes tarina puolestaan tuo kodinhenget 2020-luvulle. Jään mielenkiinnolla odottamaa, mitä saamme seuraavaksi Malinilta, sillä tätä jää haluamaan lisää.
  
Maraton jatkuu Geoetsivien parissa. Lukupinooni valitsin Johanna Hulkon sarjan osat 6) Salaperäinen Sasu ja 7) Yksikätinen madonna. 
  
   
Geoetsivien kuudennessa osassa selvitetään graffititöhrijän tapausta. Raparperin isän on lomautettu ja rahat ovat tiukassa. Raparperi etsiväkavereineen matkustaa salaa Tampereelle junalla, mutta paluulippu häviää. Onneksi kirjaston työntekijä tulee apuun. Isä ja Pekka luulevat, että Raparperin "mooniskat" ovat alkaneet ja tyttö käyttäytyy siksi salailevasti. (Enpäs ole tuota sanaa kuukautisista kuullutkaan aikoihin, 20-luvulla syntynyt mummoni käytti tuota ilmaisua.) Äksyilyn syynä on kuitenkin se, että valehtelu on painanut Raparperia. Kirjasarjaan saadaan myös uusia hahmoja. 
  
Geoetsivien seitsemäs osa on ehkä vähiten uskottava tähän mennessä. Teoksen nimeen liittyvä tapahtuma kesti vain pari lukua, eli ei todellakaan ollut mitenkään keskeistä. Paljon kiinnostavampaa puolestaan on Raparperin ihastuminen edellisessä kirjassa esiteltyyn hahmoon, Jomppeen. Raparpeein isä ja Pekka ovat malli esimerkki ylihuolehtivista vanhemmista.
  
Viimeisenä lukumaratonilla tartun Brenden Fletcherin, Cameron Stewartin ja Babs Tarrin sarjakuvaan Motor Crush. 
  
   
Scifi-sarjakuva, jossa on samaa henkeä kuin Gunnmissa, low key cyberpunkkia. Päähenkilö ajaa moottoripyörällä kisoissa ja vetää mömmöjä, joka tappaa kaikki muut, jos he kokeilevat samaa. Domino Swift on adoptoitu, eikä hän tiedä, mistä tulee ja miksi on erilainen kuin muut. Ensimmäisissä viidessä lehdessä ehditään vasta raapaisemaan hänen erikoista taustaansa, mutta jättää jälkeen enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.