Ally Condie: Tarkoitettu

Musiikki: Katy Perry: E. T. ft. Kanye West
  

Wardin kirja (Pimeyden rakastaja) meni tauolle vähäksi aikaa, ei vaan halunnut edetä. Vielä en kuitenkaan luovuta, mutta välissä aloitin tämän lukemisen. Selkeä nuorten kirja. Välillä tuntuu, että Cassie on vasta 13 eikä 17, jotenkin niin naiivi... Vai johtuuko tämä vain Yhteiskunnasta? Kun voit ajatella vain tietyn kaavan mukaan, et voi valita vapaasti vaan toteutat suunnitelmaa, joka on laadittu ennen sinua, jäät henkisesti nuoreksi. Kaikki muuttuu kun Cassia saa parinsa - hyvän ystävänsä Xanderin. Mutta miksi Kyn kasvojen näkeminen ruudulla muuttaa kaiken?

Miltä kuulostaisi seuraavankaltainen, rajoittunut maailma, jossa on vain 100 laulua, 100 runoa ja 100 maalausta. Nämä on valittu Yhteiskunnan näkemyksien mukaisesti edustamaan menneen maailman kulttuuria. Kulttuurielämykset eivät saa aiheuttaa suurta tunnelatausta, vaan kaiken täytyy olla ennalta suunniteltua, optimoitua, tilastojen mukaista, ennalta arvattavaa, lammasmaista. Uutta ei ole sallittua luoda. Käsinkirjoittamisen taito on menetetty. Paperlle kirjoitettuja ajatuksia olisi liian vaarallista päästää valvomatta yhteisöön, sähköisiä viestikanavia on helpompaa valvoa. 

Luvallisten teosten listojen ulkopuolelle jäävät vanhat kirjat ja taide-esineet tuhotaan, mutta niitä mydään myös pimeillä markkinoilla. Kaikki eivät suostu pelaamaan samoilla säännöillä. Jokaisessa dystopiassa (etenkin niissä, jotka aluksi tuntuvat utopioilta) on aina 

Koneet tekevät asioita ihmisen puolesta. Tunteita hallitaan. Negatiivisuutta eli surua, pelkoa ja ahdistusta hallitaan sinisin, vihrein ja punaisin pillerein. Ennalta määrätyt parit muokkaavat käsitystä orgaanisesta rakkaudesta koneen laskelmoidessa parhaan geneettisen yhteensopivuuden - rodunjalostusta parhaimmillaan. Yksilön oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, olevan keskinkertainen, mutta pyrkivän virheettömään opiskelu- ja työsuoritukseen. 

Kaavamaisuus ja toisto ovat arkipäivää. Työt määräytyvät vanhempien ammatin mukaan, loppusijoittumista ei voi muuttaa, ainoastaan sen merkittävyyttä arvoportaikossa. Kullekin ihmisryhmälle on tarkkaan laskelmoitu optimaalinen työ. Jokaisen ammattiryhmän edustajat pukeutuvat yhteeviin vaatteisiin. Kukaan ei kokkaa, vaan ruoka tulee valmiina kotiin. Jokaiselle on tarkkaan henkilökohtaisesti mitattu annos vitamiineja jne. 

Kaikki mitä Yhteiskunnassa elävän tarvitsee tietää maailmasta saadaan 100 historialuennon aikana. Ja kaikkihan tietävät kuinka helppoa historiaa on manipuloida. Myös vapaa-ajan harrastuksia on tarjolla vain rajallinen määrä, eikä toiseten kodissa vieraileminen ole sopivaa. (EDIT: Tämä kuulostaa hyvin paljon samalta kuin Lois Lowryn klassikkodystopiassa The Giver)  Iltaisin on voimassa ulkonaliikkumiskielto. 

Yhteiskunta on varmistanut jopa kuolinpäivän. Maaginen raja elämän ja kuoleman välillä ylittyy, kun yksilö täyttää 80 vuotta. Eriarvoisuus on pyritty häivyttämään. Silti "parhaat" saavat DNA-näytteensä talteen odottamaan aikaa, jolloin pystytään luomaan luvuttajasta geneettinen kopio. Vanhuksen jäähyvisseremoniassa esivanhemmilta sukupolvelta toiselle siirtyvät omistusesineet ovat harvoja myönnytyksiä erilaisuudesta.

Vialliset yksilöt poistetaan ja nämä poikkeaviksi kutsutut harvat eivät saa paria. vaan heidät sijoitetaan alhaisimpiin töihin, kuten ravintojätteen käsittelijöiksi. He ovat vain numeroita jonossa, evät oikeita ihmisiä - kuin kuhnureita mehiläispesässä, korvattavissa toisilla kasvottomilla työmuurahaisilla. 

Auktoriteetteja vastaan kapinoiminen ei tule kuuloonkaan, ihmiset eivät edes tajua olevansa vain nukkeja marionetin lankojen ohjauksessa, sillä heille annetaan sopivasti valinnanvaraa rajatuista vaihtoehdoista, ilman että he tiedostavat tarvetta pyytää enempää. Luontoa alistetaan jopa nykyistä enemmän muokkaamalla sitä omien tarkoitustensa mukaiseksi, keinotekoiseksi. Poppeleita ja vaahteroita kaadetaan parempien puiden tieltä tai tasa-arvoisuuden luomiseksi. Uusruusut ovat syrjäyttäneet entisruusut, ne ovat kestävämpiä. 

Yhteiskunta on asettanut viranomaiset tarkkailemaan, leikkimään jumalaa, mutta mitä he salailevat? Mikä on näennäisesti täydellisen Yhteiskunnan vika? Suostuisitko kulkemaan sovinnolla tällaisessa maailmassa?

Minä en. Kirjoittaminen ja lukeminen antavat minulle kyvyn hypätä ajasta ja paikasta toiseen, hämärtää toden ja mielikuvituksen rajoja. Saan tehdä ja olla mitä haluan, mutta kuinka kauan? Mistä tietäisin vaatia parempaa, jos en tietäisi vaihtoehtojani?  Tähän suuntaan 2000-luvun maailmamme on menossa, mutta kuinka pysäyttää hyvin rasvattua konetta? Odotan kyllä mielenkiinnolla kuinka sarja jatkuu loppuasetelmista. Aika jännästi koukutti salaa, vaikka välillä nuortenkirjamaisuus ärsyttikin.

Suomennoksen laatu ei välillä päätä huimaa (kuten usein tämän henkilön ollessa kyseessä), mutta ihan sujuvaa kieltä on käytetty. jotkut sanat vain töksähtävät niin, että tahtoisin käyttää jotain paremmin soveltuvaa synonyymiä.

EDIT: Kaisa Kattelus sai arvostetun kääntäjä palkinnon. Minun on pakko myöntää, että aika moni Katteluksen kääntämistä kirjoista kuuluu ehdottomiin suosikkeihini, mutta toisinaan hänen sanavalintansa vain tuntuvat höpsöille (toisinaan hyvälläkin tavalla).

  

Osittain uudelleenkitjoitettu 4.7.2015

Arvosana:

Takakannesta:

Tarkoitettu sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, uuteen uljaaseen Yhteiskuntaan. Päähenkilö on miltei 17-vuotias Cassia-tyttö. Maailma jossa hän elää on täydellisen säännelty ja elämä siellä ennalta suunniteltu. Kaikki pukeutuvat samalla tavalla ja syövät samaa ruokaa, jonka Yhteiskunta lähettää heille valmiina. Kansalaiset tekevät mitä käsketään ja menevät minne määrätään. Jopa vapaa-aika on tarkasti ohjattua. Kun Cassia täyttää 17, hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa. Parit ovat yleensä toisilleen ennalta tuntemattomia, Yhteiskunnan valitsemia optimaalisesti yhteen sopivia henkilöitä. Cassialle valittu kumppani on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii tarkemmin Xanderin tietoja saamaltaan levykkeeltä, ruudulle ilmestyvät toisen pojan kasvot. Poika on Ky, ”poikkeama”, yksilö joka saa kyllä elää Yhteiskunnassa, mutta ei koskaan mennä naimisiin tai saada lapsia. Kyn kasvot nähtyään Cassian mieli täyttyy kysymyksillä. Entisen mallikansalaisen sokea usko Yhteiskuntaan alkaa murtua. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä edes väliä? Sillä ehkä lopulta tärkeintä onkin, kenen kanssa Cassia itse haluaa olla...

   

Samantyylisiä kirjoja: Monica Hughes: Uniensippaaja, Anu Holopainen: Molemmin jaloin, Bernard Becket: Genesis, Stephenie Meyer: Houkutus ja Epäillys, Maggie Stiefwater: Väristys

    
Suomentanut: Kaisa Kattelus, 326 sivua, Tammi 2010

   
Alkuperäinen nimi: Matched, trilogian ensimmäinen.
      

Kirjasta muualla: Risingshadow, Lukunurkka, Oota, mä luen tän eka loppuun, Lastenkirjahylly, Sivupiiri, Vinttikamarissa, Alas Taikavirtaa,

Day 05 – A book that makes you happy

Olipa vaikea keksiä kirjaa, joka tekee minut iloiseksi. Olen usein surullinen, innostunut taikka rakastunut kun luen kirjoja. koen hahmojen tunteet, omien kokemusten höystämänä, ilo on usein sivutuote, mutta pääasiallisesti tämän tunteen saavuttaminen ei tapahtdu kirjojen avulla. Keksin lopulta yhden kelvollisen kirjan. Colin Thompsonin Uusi Eeden - Tulevan ajan lyhyt historia (2002). Jälleen yksi apokalyptinen scifi-kirja nuorten osastolta, jonka olen lukenut useammin kuin kerran. Muistuttaa osittain Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftarelle. Huuto.netistä löysin sangen edulliseen hintaan tämän. Huomasin muuten Risingshadow:n tietokannasta, että Jaana Kapari-Jatta on suomentanut tämänkin. Pakko myöntää hänen käännöstensä olevan laatua.

Takakannesta:

On vuosi 2287. Elämä Maassa lähestyy pian loppuaan. Jii on huolehtinut itsestään siitä asti, kun hänen vanhempansa katosivat, mutta nyt hän on kyllästynyt kattohuoneiston turvallisuuteen. Hän päättää poistua ihanteellisen kotinsa turvasta ja yksinäisyydestä ja selvittää, mitä maailmassa oikeastaan tapahtuu. Silloin hänen lemmikkikanansa puhkeaa puhumaan ja paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Ethel-kana onkin muukalainen galaksien takaa. Hän on yksi niistä kuudesta, jotka vievät Jiin kohti määränpäätä. Muut viisi ovat Douglas, Oraakkeli eli Pörrö, Oraakkelin isä Merlin, arvoituksellinen Sokea Pianonvirittäjä ja Koo, Jiin sieluntoveri ja kumppani. Jos Ethel pystyy nousemaan tehtäviensä tasalle, hän voi johdattaa ihmiskunnan pois tuhon partaalta ja kenties uuteen Eedeniin.

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Suosikki edellisistä on Muukalainen, sarjan ensimmäinen osa. Miksi tämä? 1: siinä esitellään hahmot, 2: tässä ei olla raskaana taikka synnytetä (muistaakseni). Skotlanti! ♥ Ja tätä kirjaa minä epäilin aluksi! Jopa niin paljon, että lukemalla muutaman otteen kirjasta hylkäsin tämän endellisen kotikaupungin lähikirjaston erotiikkahyllyyn. Tämäkin tekijä ei lukioikäiseen allekirjoittaneeseen aikoinaan uponnut. Ja nyt sarjaa pidemmälle luettuani, on tuo hyllyluokitus vähän liioittelua. Moni muu lukemani kirja puolestaan olisi syytä tarkastaa tuolle romantiikan rajat ylittävälle puolelle. Koukuttavia kirjoja, joten varoituksen sananen: kannattaa varata aikaa, sillä kirjoja ei tahdo laskea käsistään!

Suometanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi, 825 sivua, Gummerus 2002

Takakannesta:

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia. Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

Kirjasta muualla: Risingshadow, P.S. Rakastan kirjoja

Day 03 – Your favourite series

Tähän ehdinkin jo pari päivää miettiä vastausta. Mielessä kävivät monet vasempaan sivupalkkiin listatut sarjat: Angie Sagen Septimus Heap-sarja, Anu Holopaisen Sonja-sarja, Marianne Curleyn Aikavartio-sarja, Stephenie Meyerin Houkutus-sarja (ja Vieras-teoksen aloittama sarja, joskin siitä vasta ensimmäinen osa kolmesta tullut), Garth Nix: Vanha valtakunta-sarja, Nora Robertsin In death- ja Kuuden piiri sarjat, mutta tämän hetken lulukokemusten perusteella lempisarjani on ehdotomasti Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja. Täynnä rakkautta, seikkailua, Skotlantia... Tykkään vaan niin paljon! Olen lukenut sarjan neljä osaa, sivumäärä on aina sellaset 1000 luokkaa niin luettava riittää, eikä kirjaa malta laskea käsistään millään, vaikka painoakin jonkin verran on. Näissäkin Mika Launiksen kannet.

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times

Tähän on hyvin vaikea vastata, yleensä kun luen kirjaan vain kerran ja todella hyvät kahteen kertaan (joitakin haluaisi lukea enemmänkin mutta maailmassa on niin paljon kirjoja että yleensä ei ehdi). Mutta olen silti joitakin lukenut useammin kuin kolmesti. Ainakin neljä ensimmäistä Harry Potteria (kaikesta ennakkoluulosta huolimatta). Lempi kirjani on Liekehtivä pikari, koska siihen asti sarja oli hyvä, mutta tämä aloitti syöksykierteen unholaan. Osia 5-7 en ole lukenut kuin kerran (vaikka sekin kerta jäi melkein tapahtumatta). Ja nuo Mika Launiksen piirtämät kannet vaan eivät ole kovinkaan minuun makuuni. Tämä kirja ansaitsi useamman lukukerran lohikäärmeiden, haasteidensa ja pituutensa vuoksi (aiemmat luki melkein yhdeltä istumalta) ja koska seuraavaa osaa sai odottaa, edelliset kun olin voinut lukea putkeen aloitettuani sarjan niin myöhään. Tässä osassa alkoivat myös teini-hössötykset (ihastukset). Huomasin myös erään ovelan piirteen: aiemmissa osissa suomennettu Hämäkäk on tässä jätetty suomentamatta  - Aragog. Jaana Kapari-Jatta on kuitenkin tehnyt kelpo työn suomentaessaan nämä kirjat (pidän hänen tyylistään enemmän kuin aika monen muun suomentajan). Kirjan sain aikoinaan siskoltani lahjaksi uutuudeltaan kun olin hoitamassa hänen lapsiaan.

Takakannesta:

Pikkuhirttivaaran kylässä tapahtuu kummia: aution talon puutarhuri näkee outoa loimotusta päärakennuksesta ja menee tutkimaan asiaa. Hän kuuntelee raolleen jääneen oven takana, kun kaksi miestä punoo karmeita juonia. Silloin paikalle luikertelee jättiläiskäärme ja puutarhurin on astuttava huoneeseen - kauhein seurauksin. Samaan aikaan Harry Potter herää Likusteritiellä arvessaan tuntuvaan polttavaan kipuun...

Ennen neljännen kouluvuoden alkua Harry pääsee Weasleyn veljesten kanssa seuraamaan huispauksen maailmanmestaruuskisoja. Jännittävän ja yllätyksellisen loppuottelun jälkeen syntyy sekasortoa, kun taivaalle leimahtaa pimeän piirto ja kuolonsyöjät marssivat esiin. Keitä he ovat? Harryn neljäntenä kouluvuonna Tylypahkan koulussa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, johon osallistuu oman koulun lisäksi kaksi muuta velhokoulua. Kustakin osallistujakoulusta valitaan ottelija kolmeen rohkeutta, taitoa ja ajattelua mittaavaan koetukseen, jotka voivat olla hyvinkin vaarallisia. Kolmen koulun nuoret velhot ja noidat seuraavat huimaa turnausta omia suosikkejaan kannattaen. Ottelupäivien välissä koulunkäynti jatkuu: taikaolentojen hoidossa tutustutaan räiskeperäisiin sisuliskoihin ja haiskuihin, uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Alastor ”Villisilmä” Vauhkomieli herättää pelkoa ja ihastusta ja Sibylla Punurmio ennustaa Harrylle synkkää kohtaloa. Yksi kouluvuoden hurjimmista koetuksista on seuralaisen pyytäminen joulutanssiaisiin. Harrysta tuntuu, että kikattaminen pitäisi kieltää laissa...