Ota riski ja rakastu kirjaan

Tämä haaste onkin jo jonkin aikaa pyörinyt seuraamissanikin blogeissa ja nyt tämä alkujaan marjiksen (Kirjamieli) blogista alkanut haaste osui minun kohdalleni. Tämä on suorastaan kunnia. Minusta haastettiin blogissa Täydellisyys on ihmisen luomaa ja luettavakseni sain Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Sinisaloa minulla on To Be Read (TBR)-listallakin ja tämä on yksi niistä teoksista, jotka on ollut tarkoitus jossain vaiheessa lukea. No, nyt on hyvä syy lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla!   

  

Nyt sitten täyttämään varauskaavaketta kirjastoon ja miettimään, minkä teoksen valitsen haastajalleni. EDIT: (kaksikymmentä minuuttia myöhemmin) Vajaan kahdenkymmenen esikarsintaan päässeen teoksen joukosta poimin lopulta Terry Pratchettin Valtion, joka ainakin minuun teki suuren vaikutuksen. Se on lukiteltu nuorten teokseksi, mutta antaa paljon myös vähän vanhemmallekin lukijalle. Muihin kirjailijan teoksiin en vielä ole päässyt tutustumaan.

 

Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste 
 
Lukeeko joku kirjabloggari vääriä kirjoja? Nyt voit vaikuttaa siihen, mitä muut lukevat Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen avulla.
 
Tässä haasteessa voit määrätä kirjabloggarille luettavaksi kirjan, jota hän ei ole vielä ymmärtänyt lukea tai joka on kaukana hänen omista lukutottumuksistaan. Ottamalla riskin ja astumalla tuntemattomalle alueelle haastettu bloggari voi löytää uuden kirjallisen rakkauden – tai paremman syyn pysytellä omalla alueellaan. Samalla saat itsekin lukea jotain sellaista, johon et ehkä olisi muuten uskaltanut tarttua. Ota riski!
 
Säännöt:
Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen?

1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan. 
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi. 
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

 
Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.

   

  
Haasteen jaan eteenpäin seuraaville blogeille:

Kertokaa jos olette jo lukeneet saamanne kirjan tai jätätte väliin. Perusteluina voin yhteisesti sanoa samaa, eli jokainen haastamani blogi on omaääninen ja kuvauksissa on paljon eroja - siksi tahtoisin kuulla teidän kokemuksistanne minulle tärkeistä kirjoista. Valitsin teoksia vähän eri ajoilta, siis omalta aikajanaltani. Nautinnollisia lukuhetkiä!

• Mustemaailmani: Matt Haig: Radleyn perhe ("Vastalahjaksi" sain S.E. Hintonin Vampyyrin palvelijan, jonka sain joitakin vuosia sitten lahjaksi isosiskolta. Seuraavalla kertaa, kun käyn äitin luona, täytyy tämä yrittää muistaa ottaa mukaan vanhasta hyllystäni.)
• Kirja ja kuppi kaakaota: Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa (Jane antoi luettavakseni Maria Turtschaninoffin Helsingin alla, joka minulla onkin jo yöpöydän hyllyllä!)
• Taikakirjaimet: Sari Peltoniemi: Hirvi (Suomalaista kirjallisuutta välttelevä Raija haastoi minut lukemaan Michael Moorcockin Katso ihmistä!, jota hän määrittelee tajuntaa räjäyttäväksi.)
• Jos vaikka lukisi...: Meg Rosoff: Poikkeustila (Anu haastoi minut lukemaan Andrea Maria Schenkelin Bunkkerin. Kuulostaa vähän Nicci Frenchin tai Tess Gerritsenin tyyliseltä.)
• Booklovin': Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Scifi-haaste | Steve Alten: Mayojen testamentti

"Seison tämän valtavan taideteoksen edessä ja tunnen samaa yksinäisyyttä 

kuin sen luojan on täytynyt tutea tuhansia vuosia sitten."

     

  

Scifi-haaste: 2. Aikuisten scifi

  

Maailmaloppu on tulossa. Maya kalenterin viimeinen päivä on 21.12.2012 - kirja on ajankohtainen, sillä sen kerronta alkaa vuoden 2012 syyskuusta. Teoksessa vuorottelevat juonta eteenpäin vievä kerronta ja lainaukset arkeologi Julius Gabrielin päiväkirjasta. Alten on luonut maailman, joka hyödyntää 2000-luvun poliittista tilannetta. Yksi juonilinjoista onkin räynnä poliittista juonittelua. Tieteellistä näkökulmaa antaa mm. NASA:n tutkimuskeskuksen havainnot. Kertojaääninä toimivat myös Gabrielin poika Mick ja hänen psykologinsa Dominique. 

 

Poikani kävelee luokseni. Rakas vaimoni nimesi hänet arkkienkelin mukaan vuosia sitten. Michael nyökkää minulle ja lämmittää hetkeksi isänsä sydämen kuivuneen kaivannon, Michaelin takia minä jatkan hellittämättä, Michaelin takia en tee loppua kurjasta olemassaolostani. Hullu etsintäni on riistänyt häneltä lapsuuden, mutta paljon lopullisemmin sen riisti oma katala rikokseni vuosia sitten. Hänen tulevaisuutensa tähden minä omistaudun uudestaan etsinnälle, hänen kohtalonsa minä tahdon muuttaa. (s. 9-10 )

 

Risingshadown käyttäjistä kuusi on antanut arvosanansa Altenin teokselle. Sen keskiarvo on silti vain kaksi. Mistä tämä kirjan epäsuosio johtuu? Lukiessani jo ensimmäinen kolmannes romaanista suorastaa ahmii itse itsensä ja avomiehen kysyessä nukkumaan mennessämme "luitko paljon" oli pakko tunnustaa, että en ollut jäänyt katsomaan sivunumeroita käännellessäni jo seuraavaa sivua. Kirjan suurin heikkous on sen ohuissa henkilöhahmoissa. Jokaisen hahmon takana on selvästi enemmänkin sisältöä, kuin mitä lopulliseen versioon on päätynyt. Tämä on kuitenkin toiminnantäytteinen teos, jossa ihmissuhteiden osuutta on karsittu minimiin.
   
Valikoivan kirjatoukan Miiru kirjoittaa: "Kaiken kaikkiaan tarina oli hyvä, mutta ehkä jo hieman liiankin tieteisromaanimainen loppua kohti." Pidin teoksesta loppuun asti, joskin välissä Alten innostuu viljelemään eri järjestöjen ja ryhmittymien lyhenteitä, geologisia termejä sekä eri aseiden kantamia ja tuhovoimaa niin, että sivu muistuttaa virallista raporttia tai tiedejulkaisua. Toisaalta tällainen asiaan paneutuminen tuo myös kirjaan uskottavuutta hahmojen epäillessä omaa mielenterveyttään.
 
Myös uskonnollinen sanasto/sanonnat tuntuivat välissä turhan korostuneilta, sillä "Jumala meitä auttakoon" tuntuu suomalaiseen suuhun turhan amerikkalaiselta. Plussaa teos saa harvinaisesta kuvien käytöstä tekstin ohella. Alten on käyttänyt eri kohteista tehtyjä piirroksia johdattamaan lukijan kunkin muinaisen paikan tunnelmaan, ne eivät katkaise lukemista vaan ne on ovelasti sijoitettu Julius Gabrielin päiväkirjatekstien joukkoon.
 
Kirjan viimeinen kolmannes sisälsi paljon ennalta-arvattavuuksia, ja pari yllätystäkin. Nämä tosin tulivat aivan puun takaa ja saivat ymmärtämään paremmin kirjan saamaa heikkoa suosiota. Se on oman aikansa lapsi, edustaa amerikkalaisuutta, mutta toimi minulla myös lukukirjana. Se oli luettava loppuun yöunien pituutta uhraamalla - suorastaan maya-tyyliin! Nautin kirjailijan fiktion ja faktan sekoittamisesta, tyylistä, jolla hän sai eri mantereilla sijaitsevat arvoitukselliset arkeologiset kohteet sidottua yhden kokonaisuuden ympärille.
  
Spekulaatio mm. pyramidien tekijöiden ympärillä ei ole sinällään uusi aihe, onhan asvaruuden muukalaisia useinkin väitetty niiden rakentajiksi, mutta Altenilla on hyvinkin omaperäinen ote tarinan kuljettamiseen. Minä pidän kunnon avaruusseikkailuista. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän tätä puolta. Tämä on muuten trilogia, eli tarina jatkuu vielä tässä kuussa ilmestyvän jatko-osan  Ylösnousemus myötä. Ehkä Alten on jättänyt jotain siihenkin!
 
Suosittelen jännityskirjallisuudesta ja arkeologisista mysteereistä nauttiville. Scifin osuutta ei kannata pelätä, sillä sitä kirjassa on loppujen lopuksi aika vähän.
 

Arvosana:

  

Takakannesta:

Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut mayojen ennustusta vuosikymmenten ajan. Hän on saanut selville, että maapallolle on jätetty ohjeet ihmiskunnan pelastamiseksi. Tässä palapelissä yhdistyvät Kukulcánin pyramidi, Stonehenge, Gizan pyramidit, Angkor Watin temppeli, Nazcan autiomaan piirrokset ja Piri Reisin kartta. Julius Gabriel kuitenkin kuolee pilkattuna ja halveksittuna ennen kuin ehtii ratkaista arvoituksen. Hänen poikansa Mick jatkaa isänsä tutkimuksia tuomiopäivän vääjäämättä lähestyessä. 

  

Vuonna 2012 floridalaisessa vankimielisairaalassa työskentelevä psykiatri Dominique Vazques saa vastuulleen Mick Gabrielin, pranoidin skitsofrenikon, jolla on harvinaisen korkea älykkyysosamäärä. Talvipäivänseisaus on vain muutaman kuukauden päässä...
 

Mayojen testamentti on täynnä toimintaa ja lopun aikojen uhkakuvia. Alten punoo mayojen ennustukseen 2000-luvun maailmanpolitiikkaa, muinaista historiaa, myyttejä, tieteellisiä teorioita ja sciece fictionia.

     

Tyylilaji: scifi, arkeologia, apokalypsi

 

Samantyylisiä kirjoja: Tom Knox: Pahan koodi, Risto Isomäki: Con rit, Dan Brown: Da Vinci-koodi, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Elizabeth Kostova: Historiantutkija, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus,

 

Suomentanut: Laura Beck, 427 sivua, Bazar 2011

  

Alkuperäinen nimi: Domain (2001)

 

Kirjasta muualla: Risingshadow, Kirjamielellä, Luettuja maailmoja, Jossun lukupäiväkirja, Valikoiva kirjatoukka, Nenä kirjassa,

Blogaajan synttärit

Tänään on allekirjoittaneen synttärit. Ajattelin mennä ostamaan itselleni lahjaksi salmiakkia ja uudet kiuaskivet. Isosiskot (joista toisella tänään myös synttärit, joskin on minua 18 vuotta vanhempi) ja äiti laittoivat paketit matkaan, mutta niitä saa vielä odottaa. Oli aluksi tarkoitus mennä avomiehen kanssa leffaan tänään, mutta Brave (Urhea) tulee originaalina sellaiseen aikaan, että menee päällekäin Sarjakuvan historia-kurssin kanssa. No, mieheke lupasi tehdä sen sijaan hyvää ruokaa. :) Niin, ja jos joku ihmettelee, paljonko mittariin tulee, niin nainenhan ei koskaan ole vanhempi kuin 25... toistamiseen.

 

Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari

"Maailma olisi edelleen kartoittamaton, terra incognita, 
elleivät särkyneet sydämet olisi saaneet ihmisiä liikkeelle."
  

  

Ostin Jennifer Vanderbesin kirjoittaman Pääsiäissaaren joskus halvalla, sillä takakansi sekä etulieve tarjosivat minulle koukuttavan kurkistuksen teoksen sisältöön. En pettynyt. Jotkin palat kirjassa hakivat kuitenkin paikkaansa tai olivat turhia. Kirja on Vanderbesin esikoinen. Hän on opiskellut kirjallisuutta Yalen yliopistossa, joka sai minut pohtimaan - kuinka usein kirjallisuuden opiskelijasta tulee kirjailija?
 
Pääsiäissaari toimii romaanin keskeisenä näyttämönä, vaikka osa tarinasta tapahtuu takautumienkin kautta niin Englannissa, Saksassa, Kiinan merellä kuin Yhdysvalloissakin. Vanderbesin teoksella on monta kertojaa. Ensimmäisenä esitellään Elsa, kotiopettajatar, joka kokee elämäntehtäväkseen autistisesta sisarestaan huolehtimisen. Hän hylkää omat haaveensa ja suostuu jopa avioliittoon, joka ei perustu rakkaudelle. Elsan ja Alicen isä on kuollut ja kuvioihin astuu Edward, isän kanssa työskennellyt vanhempi herrasmies ja antropologi. Elsa epäilee isän tehneen sopimuksia Edwardin kanssa naimisiin menosta, mutta Elsa ei löydä vahvistusta epäilyilleen.
  

"Kerro minulle." 

"Haluatko todella kuulla?" 

"Miksen haluaisi?" 

"Se on surullinen tarina", Elsa sanoo. 

"Hyvä", vastaa Max. "Silloin tiedämme, että se on totta." (s. 342)

  
Kaikesta huolimatta arki saa lopulta uusien normien mukaiset rutiinit, kunnes Edward päättää lähteä tutkimusmatkalle Pääsiäissaarelle ja ottaa perheensä mukaan. Elsa on lukenut 1700- ja 1800-lukujen tutkimusmatkailijoista ja kokee saavansa tilaisuuden saavuttaa jotain omaa. 1910-luvulla naisen asema on rajallinen, ja vaikka Elsa tietää olevansa älykäs, hänellä ei ole sijaa tiedeyhteisössä. Vain harvoja naistutkijoita on noussut julkisuuteen. Saarella eristyksissä ollessana hän kuitenkin ryhtyy selvittämään salaperäisten kirjoituslattojen, rongo-rongon arvoitusta.

Elsa asettuu istumaan kuivalle penkille ja avaa Lajien synnyn. Hän on lukenut osan siitä ennenkin - isällä oli tietysti ollut oma kappaleensa, ja monilla hänen työntekijöillään oli ollut teos kirjastossaan. Mutta tämä oli hänen omansa. Burgundin punainen, nahkaa, kaunis. Elsa hymyilee ajatellessaan, että hän voi taittaa sivunreunoja. Hän voi tehdä merkintöjä marginaaleihin. Hän voi läikyttää teetä puhtaille kermanvärisille sivuille. Ei ole niin tärkeää, että kirja on "ensipainos"; tärkeämpää on että se on hänen omansa, minkä vuoksi siitä myös tulisi löytyä hänen käyttönsä jälkiä. (s. 63-34)

Toinen päähenkilö on 1970-luvulla elävä siitepölytutkija Greer Farraday. Hänen miehensä on myös kuuluisa kasvitieteen tohtori, joka kuolemansa jälkeenkin jättää Greerin varjoonsa. Saavuttaakseen jotain omaa Greer ottaa askeleen tuntemattomaan, Pääsiäissaarelle. Greer on hyvin kylmän viileä älykkö, joka pyrkii häivyttämään sukupuolensa tutkimuksestaan.  Greerin ollessa jatkotutkijana eivät naiset voineet vielä väitellä tohtoriksi ja luonnontieteelliseen tiedekuntaan tettiin vuosittain vain muutamia naisia opiskelemaan. Greer tekeekin siis paljon töitä pystyäkseen tosidtamaan naistenkin olevan kykeneviä tieteelliseen ajatteluun.

Kolmas kerronnan taso sijoittuu saksalaiselle sotalaivalle. Aluksi heidän mukaan tulemisensa tuntuu oudolta ja irralliselta, sillä kerronta tuntuu leikatun jonkin toisen kirjan sivuilta. Loppua kohden kaikki kolme juonta kuitenkin kietoutuvat yhteen. Kertoja vaihtuu joka luvussa, pääpaino naisten näkökulmissa. Vanderbes ei paljasta heti luvun alussa kenen näkökulmasta hän kirjoittaa, mutta tähän tyylikeinoon tottuu pian ja lukija pysytyy jo varhaisessa vaiheessa hahmottamaan onko äänessä Elsa vai Greer.
 
Greer analysoi kaiken näkemänsä ja viljelee runsaasti eri kasvien latinankielisiä nimiä ja Vandebes on selkeän innostunut muutenkin upottamaan lukijansa tuon ajan tiedeyhteisön saloihin. Välillä tällainen informatiivisuus käy kuitenkin raskaaksi. Onneksi olen opinnoissani ja vapaa-ajallani harrastanut jonkin verran kasvitiedettä mm. keräämällä herbaarioita ja kirjoittamalla kandini kasveista. Tavalliselle lukijalle kirjasta saattaa kuitenkin muodostua liian kuivan tieteellinen kuva.

Vanderbesin kerronnan vahvuus piilee intensiivisessä yhteisöllisyyden kuvaamisessa, pienen saaren rytmiä ja värikkäitä asukkaita esitellen. Hahmot ovat persoonallisia ja jokaisella on omia pieniä erikoisia piirteitään. Jokainen on kokenut kolhuja elämänsä aikana. He ovat ihastuttavan aitoja. Kirjailija ottaa kantaa naisen asemaan, mutta tekee sen hienovaraisesti, pyrkien herättämään ajatuksia. Historialliset faktat ovat suurelta tosin oikeita, mutta Vanderbes on käyttänyt luovuuttaan sitoessaan ne osaksi kokonaisuutta. Suosittelen historiallista kirjallisuutta lukeville ja niille, joita romantiikka ei kiinnosta. Tämä kirja on varsin vähäeleinen kuvaillessaan rakkautta.
 
Luin kirjan aivan sattumalta, pienen lukujumin vaivatessa. Selasin oman hyllyni teoksia ja tämän kaunis selkämys houkutteli tarttumaan tarinaan. Pitäisi muutoinkin lukea enemmän noita hamstrattuja kirjallisia aarteita - ehkä otan ensi vuonna haasteeksi lukea niitä enemmänkin!

Arvosana:

     

Takakannesta ja etulieppeestä: 

Te Pito O Te Henua, Pääsiäissaari, on maailman kaukaisin saari. Sinne löytävät tiensä kaksi naista, englantilaisen antropologin vaimo vuonna 1913 ja elämäänsä kokoon kursiva siitepölytutkija kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Kummankin elämän arvoituksellinen Tyynenmeren saari muuttaa.
 
Eletään vuotta 1913. Nuori kotiopettajatar Elsa Pendelton on uhrannut uransa huolehtiaakseen autistisesta sisarestaan ja suostunut järkiavioliittoon itseään huomattavasti vanhemman antropologin kanssa.

Mutta maailma avautuu Elsalle, kun hän päättää lähteä mukaan miehensä tutkimusretkelle arvoitukselliselle Pääsiäissaarelle. Edwardin on määrä tutkia jättiläismäisiä moai-patsaita, mutta kiehtova saari kietoo Elsankin pauloihinsa. Hän löytää oman tutkimuskohteensa tulkitsemattomissa rongo-rongo-kirjoituslaatoista.

He eivät kuitenkaan tiedä, että kaukana Euroopassa on syttybyt sota. Saarta lähestyy saksalaisamiraali von Speen laivasto, jonka vierailu muuttaa kaiken.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin kasvitieteen tohtori Greer Farraday saapuu Pääsiäissaarelle tutkimaan siitepölyä. Greerin aviomies, kuuluisa tohtori Farraday, on kuollut, ja Greer uppoutuu ristiriitaisin tuntein saaren ainutlaatuiseen ekosysteemiin. Suostuuko karun kaunis saari raottamaan salaisuutensa verhoa?
   

Suomentanut: Annika Eräpuro, 392 sivua, Otava 2004

  

Alkuperäinen nimi: Easter Island (2003)

 

Kirjasta muualla: Turun sanomat, Helsingin sanomat, Rakkaudesta kirjoihin, Tarinauttiset hämärän hetket, Lähiöneidon lokikirja, Eniten minua kiinnostaa tie

Samantyylisiä kirjoja: Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate, Kate Mosse: Labyrintti, Elizabeth Kostova: Historiantutkija

Syksyn kirjauutuuksia

Tälle syksylle ilmestyykin useampia kiinnostavia teoksia. Mm. nämä ovat lukulistalla:

• Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso
• Salla Simukka: Toisaalla
• Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa
• Cristopher Paolini: Perillinen
• Laini Taylor: Karou, savun tytär

Kannon ja Rannelan sarjalle ajattelin antaa uuden mahdollisuuden, vaikka ensimmäinen osa, Tähystäjäneito ei lumonnutkaan. Kaksikon luoma maailma oli kuitenkin kiehtova hahmoista ja kirjoutustyylistä löytyvistä makuseikoista huolimatta. 

Simukan keväällä ilmestynyt teos, Jäljellä jäi kiehtovasti kesken ja nyt syksyllä ilmestyvä Toisaalla on luvannut kertoa vastauksia. Jos kirjailijan blogissaan väläyttämä teksti paljastaa mitään, olin ehkä lukiessani oikeilla jäljillä erään teoriani kanssa. Ehdottomasti mielenkiintoista nähdä, mitä teos pitää sisällään. Odotan yllätyksiä!

Ahernin teokset vaikuttivat aluksi liian kevytkenkäiseltä chick litiltä minun makuuni (kiitos kansikuvienkin), mutta luettuani häneltä Mitä huominen tuo tullessaan ja Tyttö peilissä, sain huomata olevani täysin väärässä. Onneksi niin. Hän kirjoittaa hyvin mielenkiintoisesti, jopa runollisesti. P.S. Rakastan sinua, josta kirjailija on tunnettu, odottaa vielä hyllyssä lukijaansa, mutta elokuvan perusteella teos on hyvinkin koskettava. Odotan tältä filosistiselta kuullostavalta kirjalta paljon.

Paolinin sarjan loppuhuipennusta on saanutkin odotella, kun alkuperäisestä trilogiapituudesta lipsuttiin. Välillä kerronta on ollut varsin laahaavaa, josta voinee syyttää Paolinin suurta esikuvaa, Tolkienia. Tämä on kuitenkin fantasian nälkäiselle must read-teos, jolta odotan suuria taisteluita!

Taylorin kirja on täydellinen arvoitus, verrattuna edellisiin teoksiin. En osaa asettaa mitään ennakkokäsityksiä tähän teokseen, mutta noin ennakkotietojen perusteella, se vaikuttaa varsin kiehtovalta.