maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesän ja syksyn 2017 odotetuimmat uutuudet






Kirjabloggaajat ja muut kirja-alan harrastajat ja ammattilaiset pääsevät nauttimaan kahdesti vuodessa tunteesta, että on palannut lapsuuteen ja on vierailemassa unelmien karkkikaupassa, sillä uutuuskatalogeista kiinnostavien, tulevien teosten bongaaminen on hyvin samanlaista kuin etsisi lempikarkkien rinnalle uusia makuelämyksiä: missä on kiiltävimmät paperit ja kirkkaimmat värit? Vai haluaako sittenkin melankolista ja kirpeää mustaa eli salmiakkia ja lakritsia? Tässä minun "karkkipussini" eli kesän ja syksyn kiinnostavimmat tulevat kirjat. Osa on kokonaan uusia tuttavuuksia ja maultaan yllättäviä, osaan on jo tutustunut sarjojen aikaisemmissa osissa. Onko sinun uutuuslistallasi samoja teoksia?

Aula & Co.:
  
Victoria Aveyard: Kunninkaan kahleet (heinäkuussa)
- YA-dystopia-sarjan kolmas osa

Bazar:

John Boyne: Poika vuoren huipulla (elokuu)
Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (lokakuu)
- Seitsemäs suomennettu Flavia de Luce -kirja ♥


Diana Gabaldon: Kokemattomat (lokakuu)
- Novelleja Jamien nuoruudesta
Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi (heinäkuu)
- Kiinnostavaa nuorten fantasiaa, joka on tullut vastaan monissa blogeissa englanninkielisenä
Chris Riddell: Ottilia menee kouluun (heinäkuu)
Erika Vik: Seleesian näkijä (elokuu)
- Corildonin ja Aleian seikkailu jatkuu. Mahtavaa saada toinen osa näin pian ensimmäisen jälkeen!

Karisto:

Magdalena Hai & Teemu Juhani: Kurnivamahainen kissa (elokuussa)
- Yksi suosikkikirjailijani yhdistää voimansa yhden suosikkikuvittajani kanssa. Must read.
Päivi Lukkarila & Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta (elokuussa)
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä (kesäkuussa)

Lasten keskus:

Tittamari Marttinen & Lotta Kauppi: Emeliina ja hylätyn huvipuiston tapaus (syyskuussa)

Like:

Dmitri Gluhovski: Metro 2035 (lokakuussa)
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja (elokuussa)

Myllylahti:

Sini Helminen: Kiven sisässä (syyskuussa)
- Uusi näkökulmahenkilö Väkiveriset sarjaan.

Otava:

J.P. Delaney: Edellinen asukas (syyskuussa)
Johanna Holmström: Sielujen saari (syyskuussa)
Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani (toukokuussa)
- Harvinaisesti kiinnostuin Otavan katalogissa useammasta dekkarista ja trilleristä, sekä tästä chick lit-teoksesta
Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä (kesäkuu)
Helena Waris: Linnunsitoja (elokuussa)
- Jo esittelyteksti vei mukanaan, kiinnostava uutuus nuortenkirjarintamalla
Chris Weitz: The Young World - Kaaoksen päivät (kesäkuussa)
- Nuortendystopiaa!
Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti (elokuussa)

Pen & Paper:

Kiera Cass: Perijätär (elokuussa)
- Valinta-sarja täydentyy American tyttären näkökulmalla

Reuna:

Sonja Kinnunen: Univeljet (lokakuussa)

S&S:

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja (syyskuussa)
Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille (lokakuussa)
Vuokko Hurme: Kiepaus (elokuussa)


Christopher Dell: Noituus, magia ja okkultismi - Kuvitettu historia (lokakuussa)
Elly Griffiths: Januksen kivi (syyskuussa)
- Vaikka Risteyskohdat ei täysin ihastuttanutkaan, sen verran kuitenkin viihdyin Ruth Gallowayn kanssa, että kokeilen hänen tutkimuksiaan vielä toisenkin dekkarin verran.
Elina Rouhiainen: Muistojen lukija (syyskuu)
- Nykyajasta hienosti aineksia ammentava nuortenkirja
J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (syyskuu)
- Tätä elokuvakäsikirjoitusta olen odottanut jo pitkään, Newt ♥

WSOY:

Dan Brown: Alku (lokakuussa)
David Levithan & John Green: Will Grayson, Will Grayson (heinäkuussa)
- Tämä on usein mainittu Minä, Simon, Homo Sapiensin yhteydessä
Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja viisi: Virus (heinäkuussa)
Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kuusi: Salaisuus (lokakuussa)
- Kepler62:n kaksi viimeistä osaa. Tätä loppuhuipennusta on odotettu.
Miia Pöllänen: Bujoilun voima (elokuussa)
 
 
10 kiinnostavinta tulevaa teosta:
  1. Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus 
  2. Kiera Cass: Perijätär
  3. Magdalena Hai & Teemu Juhani: Kurnivamahainen kissa
  4. Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi
  5. Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja viisi: Virus
  6. Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kuusi: Salaisuus
  7. J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
  8. Erika Vik: Seleesian näkijä
  9. Helena Waris: Linnunsitoja
  10. Chris Weitz: The Young World - Kaaoksen päivät

12 kommenttia:

  1. Oi kauhee, kesä ja syksy on kyllä semmosta lukemisen juhlaa, että pitää alkaa kirimään tahtia :D Mä odotan ehkä eniten Zafónia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin vähän pettynyt kesään ja syksyyn ja olikin hieman vaikeuksia saada top 10 muodostumaan. Lopulta olen ihan tyytyväinen kärkeen, ja ehdinpä ottaa omastakin hyllystä ja kirjastosta vanhempaa luettavaa, kun kiinnostavimpien uusien teosten määrä on maltillinen.

      Poista
  2. Minä odotan eniten Eowyn Iveyn teosta ja tietysti Flaviaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi lukea jossain vaiheessa se Iveyn Lumilapsi. Löysin sen viime vuonna kirjamessujen aikoihin kirpparilta.

      Poista
  3. Odotamme pitkälti ihan eri kirjoja, mutta yhden saman löysin: Holmströmin Sielujen saari! :D Mutta luetkin paljon lanua, jota minä taas en lue oikeastaan ollenkaan. Pitäisi ehkä lukea enemmän, olisi kiva pysyä paremmin kärryillä nuortenkirjallisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielujen saaressa on kuvauksen pohjalta hieman samaa kuin Katja Kallion Yön kantajassa.

      Lanua on tosiaan tullut luettua paljon koko blogini ajan (ja ennen sitäkin), etenkin YA-puolta ja lasten klassikoita (kiitos menossä olevien haasteidenkin).

      Olen saanut tämän vuoden vaikuttavimmat lukukokemukseni nuortenkirjoista, mm. Becky Albertallin Minä, Simon, Homo sapiens, Nicole Yoonin Kaikki kaikessa, Stephanie Garberin Caraval ja Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia ovat kevään uutuuksista tarjonneet ihania lukuhetkiä. Suosittelen kyllä lukemaan enemmän nuortenkirjallisuutta.

      Paljon YA:ta lukevana en oikeastaan enää erottele kirjoja nuorille ja aikuisille sopivina, kun niissä on tasoja molemmille ja monet puhaasti aikuisille suunnatut kirjat ovat usein melko tylsiä, tai niiden maailmaan ja hahmoihin on vaikeaa samaistua. Esimerkiksi sinkkujen parisuhdeongelmat tai raskauden/lapsettomuuden ympärille kehrätyt tarinat eivät ole minun kiinnostusalueellani.

      Poista
  4. Voisin vaan kopioida tän sun listan omaan blogiini, koska aika samoja kirjoja odottelen itsekin! Vaikka luin jo Lasipalatsin englanniksi, niin voi olla että pitää uudelleen lukea se vielä. Ja sitten tulee vielä joku Bujo-kirja! 😱 Innostuin liikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa saada peräkkäin kommentit, joissa sanotaan, että yksi dottaa eri kirjoja ja toinen paljon samoja. Niin meitä on erilaisia ja myös samanlaisia lukijoita. :) Blogistanian ihanuus kiteytyy siihen.

      Poista
  5. Itse odotan Valinta-sarjan neljättä osaa sekä Lasipalatsia. Harmittaa vain, että kuva Lasipalatsin kannesta on ilmeisesti lopullinen versio, sillä englanninkieliset nimet suomenkielisten kirjojen kannessa ärsyttävän minua suunnattomasti. Esimerkkinä uutuus kirja Bad Feminist, jota ihmettelin pitkään, että julkaiseeko suomalainen kustantamo englanninkielisen kirjan, kunnes tajusin, että kyseessä on suomennos, jonka nimi vain on englanninkielinen. Sama juttu siinä yhdessä Bridget Jones -kirjassa Mad About a Boy. Onko tässä ilmiössä kyse jostain kirjojen vakiintuneista brändeistä, jolloin nimeä ei kannata edes suomentaa, vai pidetäänkö suomen kieltä jotenkin takapajuisena kielenä, jolla ei saada yhtä hienon kuuloisia nimiä aikaiseksi?

    Huomasin myös, että Gummerukselta on tulossa Katri Alatalon eeppinen aavikkofantasiaromaani. Itse olen siitä kiinnostunut!

    Minua myös vähän mietityttää, että miten Valittu-sarja jatkuu. Kolmannen osan lopussa oleva näyte neljännestä ei ollut kovin lupaava, mutta aion silti lukea sen, sillä odotan niitä Suomi-viittauksia. :D Ostin myös Tukholmassa käydessäni kirjakaupasta sen novellikokoelman, jossa on niitä lisätekstejä, joita kirjailija on kirjoittanut muiden hahmojen näkökulmasta, joten kai tässä on jo jonkinlaista sitoutumista sarjaan tapahtunut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään, kun ei suomenneta nimiä, ainakin kun leffat tulee kokonaan samalla nimellä, tai että toiset saa suomennetun nimen alkuperäisen alle. Kirjojenkin kanssa toimii, jos teos on todella tunnettu englanninkielisellä nimellään (ja alkuperäiskannellaan). Viime aikoina esim. Caraval oli iloinen yllätys tällaisissa, vaikka tokikin on erisnimi.

      Tuota aavikkofantasiaa onkin välillä nostettu esiin mm. Twitterissä. En laittanut sitä omalle listalleni, mutta saatan lukea sen, kunhan kuulen ensin kommentteja.

      Minua kiinnostaa American tyttären näkökulma, vaikka kuulostaa juonena hieman toistolta. Odotan samoin sitä Suomi-osuutta teoksesta. Cass kirjoittaa todella sujuvasti ja koukuttavasti, vaikka suuri osa onkin aika höttöistä, niin hänen luomansa maailma on kiinnostava ja sillä on historiaa.

      Olisi tarkoitus lukea Nälkäpeli-sarja uudelleen kesän aikana ja lukiessa pohtia Collinsin maailman syvyyttä. Se on todella onnistunut aiemman lukukokemuksen ja leffojen muitikuvien perusteella. Etenkin trilogian päätösosaa odotan uudella mielenkiinnolla. Eka lukemisella en vakuuttunut, mutta leffa kaksikko siitä oli todella hyvin tehty ja jäi kiehtoman, oliko kirjassa samaa tunnelmaa vai ei. Nälkäpeliin tulee verrattua lähes kaikkia myöhemmin lukemiani dystopiota, vaikka se ei genressään ensimmäiseni ollutkaan. Jäänyt vaan niin vahvana mieleen.

      Poista
    2. Mielenkiintoista, miten on niin vastakkaiset näkemykset nimien suomennoksesta. :) Ymmärrän brändäyksen ja tunnistettavuuden. Eihän juuri kukaan Suomessa enää puhu Houkutuksestakaan Houkutuksena, vaan siihen viitataan Twilightina. Ja näkeehän sen, että suomennettujenkin nimien kohdalla tehdään vaihtelua sen välillä, käytetäänkö sitä vai ei. Esim Star Wars vs. Tähtien sota. Eniten minua kyllä harmittaa, jos jonkun sarjan aiemmat osat on suomennettu, mutta myöhempiä ei. Esim. vanhemmat Tähtien sota -elokuvat ja uudemmat. Jotain johdonmukaisuutta edes toivoisin. :) (En kyllä ole törmännyt siihen, että kirjasarjojen nimien suomennus/suomentamattomuus olisi muuttunut kesken sarjan. Liekö tämä elokuvasarjojen ilmiö enemmän...)

      Pyrin usein ajattelemaan nimien suomennosta, varsinkin nuortenkirjoissa, nuorten näkökulmasta ja osittain itsenikin kautta. Olin nimittäin erittäin huono englannissa nuorena ja englanninkielinen nimi olisi voinut vähentää innokkuuttani tarttua kirjaan. Toisaalta olisinko ollut parempi englannissa, jos olisin oltistunut sille enemmän? :D Ken tietää. Ja toisaalta, ehkä nykyajan nuoret osaavat paremmin englantia kuin kymmenen vuotta sitten, joten suomennoksille ei niin ole tarvetta.

      Nälkäpelit olisi kyllä kiinnostava lukea uudestaan. Itse luin ne ennen hypeä (lisää hipster-lasit tähän), mutta tosiaan, itsekin vertaa tosi monia nuortendystopioita juuri Nälkäpeliin.

      Poista
    3. Nimen kääntäminen riippuu paljon nimestäkin. Jos se ei toimisi suoraan suomennettuna eikä teosta haluta kokonaan ristiä uudelleenkaan, niin alkuperäinen (englanninkielinen) nimi ja sen alla eroava suomalainen versio toimii ainakin minulle lukijana.

      Houkutus -sarja on muuten hyvä esimerkki nimen kääntämisen sarjan sisäisestä vaihtelusta, kun Houkutua ja Epäilys ei ole suoria käännöksiä, mutta Uusikuu ja Aamunkoi on.

      En tiedä, mitä nuorempi minäni olisi ollut mieltä kirjojen kääntämisestä, mutta leffojen nimistä ainakin lukiossa ollessani (2002-2005) valitin, jos oli kökösti suoraan suomennettu, kun alkuperäinen nimi olisi ollut parempi. Esim. Pirates of The Caribbean toimii paremmin alkuperäisellä nimellä kuin jos se olisi Karibian merirosvot (kuulostaa tosi 50-60-lukuiselta leffalta).

      Luin ekan Nälkäpelin Risingshadown lukupiirin innoittamana muistaakseni 2011 jouluna, eli kun blogi oli vasta ollut olemassa sellaiset puoli vuotta. Varhaisimmat dystopiani luin jo yläasteella ollessani, mutten tiennyt tuollaisesta genrestä silloin. Uudelleen luettua -haasteeseenikin valitsi yhden ennen suosiota kirjotetun, nimittäin Anu Holopaisen Molemmin jaloin (2006).

      Poista