maanantai 11. syyskuuta 2017

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (Themis-kansiot #1)

"Nyt minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja."
  
  
Arvostelukappale
  
Sylvain Neuvelin scifisarjan ensimmäisen osan Uinuvat jättiläiset kansi on todella kaunis. Se kiinnitti huomioni jo heti katalogissa. Tapahtumista kerrotaan haastattelujen litterointien ja eri hahmojen henkilökohtaisten päiväkirjojen kautta kansioissa, mistä sarja saa nimensä. Se muistuttaa siksi paljon Max Brooksin zombie-teosta Sukupolvi Z maustettuna Jeff VanderMeerin Eteläraja-sarjan kaltaisella hämmennyksellä ja viittaauksilla maapallon ulkopuoliseen elämään.
  
Juuri tällä hetkellä pienet lapset ympäri maapalloatuojottavat tähtiin ja miettivät, mistä päin avaruutta robotin rakentaneet olennot ovat lähtöisin. Heistä saattaa tulla aikuisina astronautteja, insinöörejä, mitä sitten tuo löyty innoittaakaan heitä tekemään. Parinkymmenen vuoden kuluttua yksi noista lapsista saattaa rakentaa uudenlaisen moottorin, joka mahdollistaa aurinkokunnan ulkopuolelle matkustamisen, vain siitä syystä, että hän näki jättiläisrobotin lapsena. (s. 241)
  
Teoksella ei ole varsinaista päähenkilöä, joskin eri henkilöitä haastatteleva, nimettömäksi jäävä hahmo onkin hyvin keskeisessä roolissa. Nimetyistä hahmoista pidin eniten Rosesta, joka teoksen alussa löytää lapsena ensimmäisen osan jättimäisestä palapelistä ja jota aikuisena tutkii eri alojen ammattilaisita kootun ryhmän kanssa. Toinen suosikkini on sähäkkä lentäjänainen, Kara. 
  
Sivilisaatio, joka rakensi nämä artefaktit -- sen edustajia olisi pidetty jumalina tai demoneina -- yliluonnollisina olentoina. (s. 38)
  
Pidin teoksen ideasta ja kerrontatyylistä, mutta olin hieman pettynyt siihen, kuinka tarinaa kuljetettiin. Juoni oli paikoin harmillisen ennalta-arvattava. Olin kuitenkin alussa todella kiinnostunut, mutta loppua kohden enevässä määrin hämmentynyt ja pikkuisen pettynyt, sillä jännitettä kasvatettiin aluksi tasaisesti, mutta jossain kohtaa se jumittui kellumaan samalle tasolle. Olen silti kiinnostunut lukemaan jatko-osankin, jos se suomennetaan, etenkin sen jälkeen mihin tunnelmiin aivan teoksen viimeiset sivut minut jättivät. Tahdon tietää lisää jättiläisnaisesta ja sen tekijöistä. Näihin kysymyksiin vihjaistiin jo puolittaisin vastauksin teoksessa, mutta luulen seuraavan osan paljastavan paljon lisää.
  
Et varmaan halua, että sinut muistetaan idioottina, joka aloitti kolmannen maailmansodan. (s. 124)
Arvosana:
  
Takakannesta:
Ihmiskunnan suurin mysteeri alkaa avautua
  
Kun 11-vuotias Rose ajaa pyöräillään syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtava metallinen, valoa hohtava käsi. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa tiimin, joka löytää lisää metallisia ruumiinosia eri puolilta maailmaa. Osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperän ja käyttötarkoituksen Rose ryhmineen aikoo selvittää. Mihin kaikkeen jättiläinen pystyy ja kuka saa sen voimat käyttöönsä?
  
Uinuvat jättiläiset on noussut valtavaksi kansainväliseksi ilmiöksi. teos on ollut arvostelumenestys ja se on saanut laajan faniyleisön, joka hehkuttaa kirjaa sosiaalisessa mediassa ja odottaa innolla kirjaan pohjautuvaa elokuvaa.
  
"Hätkähdyttävä debyytti." - Library journal
    
Suomentanut: Juha Ahokas, 350 sivua, Like 2017
  
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants (2016)
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Uinuvat jättiläiset, 2017 (Sleeping Giants, 2016)
  • Waking Gods, 2017
  • Only Human (ilmestyy maalikuussa 2018)
  
  
Samantyylisiä kirjoja: Max Brooks: Sukupolvi Z, Jeff VanderMeer: Eteläraja-sarja, Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari, Sylvia louise Engdahl: Lumotar

6 kommenttia:

  1. En tiiä kiinnostaisko vai eikö kiinnostaisi. Ärsyttävä tunne .. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli tosi kiinnostavaa lukea, vaikka puolen välin ja lopun välissä olikin pieni taantuma jännitteen kasvamisessa. Loppu kuitenkin palkitsi lukijan ja palautti mielenkiinnon. Ja oli muuten todella vaikeaa blogata tästä, jottei paljastaisi liikaa. :D

      Poista
  2. Tämä oli aivan huippu. Tykkäsin myös kerrontatyylistä, raporteista. Ihmettelin miksi kirjailijan nimeä ei ole kannessa. Ja jollakin toisella kirjalla on melkein sama kansikuva. En nyt saa päähän millä.
    Aion lukea jatkot ja etkot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrontatyyli oli tosiaan kiva. Tykkäsin tällaisesta kerronnan keinosta myös Sukupolvi Z:ssa. Minustakin tuntuu, että hieman vastaavan kansikuvan olen jossain muuallakin nähnyt. Toimiva kansi. Mutta ihmettelin samaa nimen puuttumista, kun laitoin kirjasta kuvan instagammiin. Miksi lainaus arviosta korvaa tekijän?

      Poista
  3. Huhhuh, kuulostaapa hyvältä, ihan kylmät väreet vilisteli tuosta lähtöasetelmasta! :D
    Kansi on myös vaikuttava, mulle tulee siitä mieleen Prometheus-leffan juliste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on todellakin huikea. Toivottavasti jatko-osissa avataan lisää taustoja, sen verran vähän tässä käsiteltiin asiaa. Mutta hyvin nopealukuinen ja kiinnostava teos.

      Poista