"Vitriineissä oli kirjoja. Ohuita ja paksuja, tummakantisia ja kirkkaita. leveitä, korkeita, matalia, järkäleitä, pienenpieniä. Aitoja ja oikeita paperisia kirjoja."
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
Tuotteliaan spefikirjailija Anne Leinosen tuore, nuorille suunnattu Kirjanoita aloittaa kaksiosaisen sarjan, jonka toinen osa Noitakirja ilmestyy keväällä 2018. Teos on ylistyslaulu kirjarakkaudelle ja se vertautuu mm. Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoon, Hanna Kauppisen Kirjaan, jota kukaan ei koskaan lukenut ja Michael Enden Tarinaan vailla loppua.
Helbyssä oli aina raikasta ja puhdasta. Tehtaan savut, bensiininkäryt ja ilmastonmuutos olivat vain uhkakuvia, joita leviteltiin tarinoissa. Rooman klubi -nimisessä fiktiivisessä sarjassa oli kuvattu maailman tuhoutumista erilaisten vitsausten kourissa, sitä oli käsitelty äidinkielentunneilla klassisena esimerkkinä dystopia-kirjallisuudesta. (s. 61-62)
Teoksen miljöö Helby on Helsingin rinnakkaistodellisuus, jossa on hieman samaa, mutta monet asiat ovat hyvin erilaisia kuin meille tutussa maailmassa. Esimerkiksi Googlen sijaan hakukoneen nimi on Moogle ja kadulta voi napata riksakyydin. Päähenkilö on 17-vuotias, lukion kesken jättänyt helbyläinen Aura, joka näkee välähdyksiä tuohon toiseen kaupunkiin. Hän etsii töitä ja päätyy Menetettyjen unelmien taloon, jonka kellarissa on piilossa salaisuus.
Näytti siltä kuin kaupunki olisi hautautunut osin hiekkaan ja kivierämaahan, ja siitä oli jäänyt jäljelle vain sieltä täältä sojottavia rakennusten runkoja. (s. 174)
Helbyssä ei ole kaikki kunnossa. Muutama vuosikymmen aikaisemmin pohjoinen muuttui joutomaaksi hiekkamatoineen, Auran äiti katosi tytön ollessa vuoden vanha, maailma kutisuu, eikä sellaisia paikkoja kuten Praha tai Japani tunneta enää ja paperi korruptoituu: kirjat ja muut paperituotteet ovat hapertuneet ja mädäntyneet pois. Korvaavaksi materiaaliksi ovat tulleet muovi, kangas ja metalli, lehtiä luetaan älymuovilta ja läpysköistä, jotka ovat eräänlainen versio tablettitietokoneesta. Aura on himolukija, joka ahmii tarinoita e-kirjoina.
Tarinoiden sankarittaret olivat Auralle paljon tutumpia ja mielenkiintoisempia kuin elävän elämän ihmiset. (s. 43)
Teoksen maailmassa kirjojen sanoja voi käyttää taikomiseen ja tarinassa vilisee viittauksia Harry Potterista Dyyniin ja Universumin tomusta Ronja ryövärintyttäreen. Kaikki kirjassa mainitut teosnimet on koottu loppuun näppäräksi luetteloksi, josta voi poimia lukuvinkkejä. Kirja sopiikin parhaiten nuorelle lukijalle, joka ei vielä tunne spefin kenttää kaikkia pimeitä nurkkia myöten, vaan kaipaa uusia teos suosituksia ja haluaa uppotua houkuttelevaan ajatusleikkiin maailmasta, joka on melkein kuin omamme.
Taikuus. Siinä maistui uhka, pimeys ja voimakas tahto. Siinä tuoksui inkivääri ja syreeni, suopursu ja kanerva. (s. 50)
Kirjanoita on oikein kelvollinen tulokas kotimaisen urbaanin fantasian kentälle. Hahmot ovat kiinnostavia, vaikka heihin ei ehdikään tutustumaan kauhean syvällisesti, miljöö on kiehtovalla tavalla tutun ja uuden sekoitus, tarina etenee jouhevasti ja juoni pääsee välillä jopa yllättämään lukijan. Nähtäväksi jää, millaisena Leinonen kuvaa todellisen Helsingin Auran silmin, sillä tytön täytyy matkustaa maailmojen välillä pelastaakseen ne molemmat.
Jokainen kirja on mahdollinen todellisuus ja reitti toiseen aikaan ja paikkaan. Jokainen kirja on totuus ja valhe. (s. 188)
Arvosana:
Takakannesta:
Seitsemäntoistavuotias Aura asuu Helbyssä, joka muistuttaa 2010-luvun Helsinkiä. Hän näkee välähdyksiä toisesta maailmasta: kun hän katsoo näyteikkunaa Bulevardilla syyssäässä, ikkunasta heijastuu lumimyrsky ja hänen takanaan kulkee ihmisiä, joita ei ole olemassa.
Auran uusi työpaikka Menetettyjen unelmien talossa vie hänet totuuden äärelle. Aura tutustuu kirjoihin täynnä taikaa ja noitiin, joiden tehtävä on säilyttää kirjojen mahti ja tasapaino kahden kaupungin välillä. Siellä hän kohtaa myös kiehtovaan Pyryyn, jolla on salaisuus.
Pian Aura huomaa ratkaisevansa montaa eri arvoitusta. Miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua?
Atorox-palkittu Anne Leinonen on kirjoittanut urbaanin fantasiateosparin. Kirjanoita aloittaa tarinan, jonka päättää Noitakirja keväällä 2018.
Muita lukukokemuksia: Dysphoria, Mustetta paperilla, Unelmien aika, The YA Diaries, Luetaanko tämä?, Hyvähuomen, Lukufiilis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti