Jonathan Swift: Gulliverin matkat

 "Vaimoni kielsi minua enää lähtemästä merille, 

mutta kohtaloni oli valitettavasti määrännyt siten, 

ettei ollut hänen vallassaan estää minua lähtemästä."

  

Kansilehti

   

Noloa postata lokakuussa kirjasta, jonka olen lukenut jo heinäkuussa. Mutta tässä se viimein tulee! Luin tämän Jonathan Swiftin klassisen satiirisen utopian kirjabloggareiden yhteislukuhaasteessa (24h marathon). Katsoin kirjan luettuani myös yhden tuoreimmista kirjasta tehdyistä filmatisoinneista, Jack Blackin tähdittäessä Gulliverina. Monet asiat olivat nykyaikaistettuja, mutta pääosin elokuva seuraa kirjan tapahtumia.

 

Kyseessä on siis jo vuonna 1726 kirjoitettu utopistinen teos, josta on ilmestynyt useita eri suomennoksia. Kieli tässä vuoden 1957 suomennoksessa oli aivan ihastuttava ja loi mennen ajan tunnelmaa. Minun versioni kirjasta on tosiaan elämää nähnyt: kansi on vähän nuhruinen, mutta teos on muutoin siistissä kunnossa ja sen sidos on vahva. Gulliverin seurassa tehtiin kaksi ensimmäistä (kuuluisinta) matkaa kääpiöiden ja jättiläisten luo. 

   

Kuulin itse asiassa vasta viikko sitten Utopiat ja dystopiat luennolla, että Gulliver tekee näitä retkiä yhteensä neljä. Kahdessa seuraavassa tarinassa Gulliverin matkaa Levantiin ja kohtaa merirosvoja ja näkee leijuvan saaren Laputan (ahaa elämys: tästä siis Hayao Miyazakin Laputa elokuva on inspiroitunut!). Neljännessä osassa Gulliver on Barbadoksella, missä hän kohtaa jalojen ja ylevien kansan, jotka pitävät ihmisiä (yahoos) kotieläiminään. Pitää nämäkin jossain vaiheessa lukea, nythän on tulossa uusi painoskin.

  

Joutoaikoinani lueskelin vanhoja ja uusia kirjailijoita. Minulla kun oli runsaanlainen kirjasto mukanani (s. 6)

 

Gulliver aloittaa matkansa toukokuussa 1699. Kääpiöiden tai kuten myöhemmissä painoksissa kutsutaan lilliputtien tai peukaloisten kansa on jakaantunut kahtia: niihin, jotka avaavat munan levästä ja niihin, jotka avaavat munan kapeasta päästä ja maat ovat sodassa keskenään. Gulliver tutustuu alun hankaluuksien jälkeen lilliputteihin ja opettelee heidän kieltään. Lopulta hänelle rakennetaan laiva, jolla hän matkustaa jättiläisten maahan Brobdignagiin. Jättiläisten kuningas luulee aluksi Gulliveria edistykselliseksi leluksi.

Kuningas, valtakunnan oppineimpia miehiä, oli harrastanut etenkin filosofiaa ja matematiikkaa. Tutkiessaan ja tarkastellessaan minua, ennenkuin rupesin puhumaan, ja nähdessään, miten kuljin suorana, hän luuli minua automaatiksi (sellaistne kojeiten valmistamisessa on Brobdignagin kansa erittäin taitava), ja jonka suuri tatitoniekka oli keksinyt. Mutta kuullessaan ääneni ja huomatessaan minun puhuvan selviä, järjellisiä lauseita, hän ei voinut peittää hämmästystään. (s. 114-115)

   

Toisinaan Swift onnistuu viihdyttämään lukijaa hyvin, mutta toisinaan... No, lukekaa nämä lainaukset: "En halua ikävystyttää lukijaa kuvaamalla matkaamme yksityiskohtaisesti" (s. 7) ja "Uteliasta lukijaa huvittaisi kenties kuulla kotiaskareistani ja siitä, miten kulutin aikani niinä yhdeksänä kuukautena ja kolmenatoista päivänä, jotka oleskelin tässä maassa" (s. 65). Ja kuinkas sitten kävikään. Swift kuvaa esimerkiksi jopa lilliputtien maan kuninkaan linnan muurin leveyden, pituuden, paksuuden ja linnan pihan pinta-alan. Tässä versiossa suomennosta käytettiin lisäksi tuumia ja senttejä sekaisin, enkä lopulta ollut ollenkaan varma mitoista. 

   

Swiftillä on myös erikoinen tapa puhua Gulliverin suulla suoraan lukijalle, ikään kuin tapahtumat olisivat tapahtuneet hänelle (eivätkä olisi vain hänen mielikuvitustaan), mutta oletan sen olleen jossain vaiheessa yleisempääkin. Jos en pahasti ole väärässä, H.G. Wellsillä on paljonkin samankaltaisia tyylikeinoja. Suosittelen teosta kuitenkin kaikille klassikoista nauttiville lukijoille.  Teoksen kieli on kaikesta huolimatta hyvin helppoa ja nopealukuista, vaikka lastenkirjaksi tätä en laskisikaan.

  

Arvosana:

 

Asiasanat: 1700-luku, utopia, satiiri
   

Samantyylisiä kirjoja:  H.G. Wells: Aikakone, Maailmojen sota
      
Suomentanut: Annikki Setälä (Viides laitos: Gulliverin matka kääpiöitten luo. Otava, 1923 ja Gulliverin matka jättiläisten maahan. Otava, 1924.), 163 sivua, Neljäs painos, Otava 1957
  
Kuvitus: C.E. Brockin (1894)
    
Alkuperäinen nimi: Gulliver's Travels (1726)
  
Kirjasta lisää mm. täällä: Risingshadow, Wikipedia, Kirjavinkit, Jokken kirjanurkka, Matiaksen kirjallisuusblogi,