lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lastenkirjalauantai: Ella Brigatti: Sängynaluskansa ja Sängynaluskansa - Karnevaalit

"Tässä tulee pieni kansa, sängyn alla asutaan.
Jostain sinne aikoinansa, ilmestyimme vilkut vaan."
Lasten keskus (1999) - Kulttuurikioski (2014)
 
Sain sähköpostiini vähän aikaa sitten viestin pukusuunnittelijanakin tunnetulta Ella Brigatilta. Hän kysyi kiinnostaisiko minua lukea hänen kirjoittamaansa ja kuvittamaansa sängynaluskansasta kertovaa lastenkirjasarjaansa. Pari päivää sitten kolahti postiluukusta paketti, josta löytyi sarjassa tähänmennessä ilmestyneet kaksi kirjaa sekä ensimmäinen teos myös äänikirjana. 
   
Tartuin tarjoukseen vauhdikkaan, värikkään kuvituksen ja arkeologiasta poimittujen elementtien ansiosta. Joku lukijoistani saattaa muistaakin, että opiskelin aluksi arkeologiaa, ennen kuin vaihdoin pääaineeni kirjallisuuteen. Sänkyjen alla asuvat vilkut ovat kuin vihreitä pikkuruisia dinosauruksia, joita on ollut olemassa niin kauan kuin sänkyjäkin, Tomi Sientolan runon mukaan 100 000 vuotta. Jos lapsena olisin saanut valita, olisin ottanut sänkyni alle paljon mieluummin vilkkuja kuin perinteisiä mörköjä. Nämä huonekasvien lehtien syövät tyypit ovat hurjan sympaattisia, eivätkä ollenkaan pelottavia!
   
Kuva täältä
Ensimmäinen sängynaluskansan tarina edustaa kivikautta. Vilkut elävät luolissa ja professori Viksu on maalannut luolan seinälle opettavia kuvia. Jatko-osassa Karnevaalit ammennetaan antiikin Kreikasta. Alkukuvituksessa on joonialaisia pylväitä, amfiteatterimainen areena, veistokset ja amforat luovat tunnelmaa. Oli mielenkiinnoista etsiä Brigatin hienovaraisia ajankuvan vihjeitä kerronnasta.  Sarjan komannessa osassa tullaan seikkailemaan Meksikossa. Kolumbuksen matkaan lähteneet vilkut tapaavat pikkuriikkisen mayakansan. Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta!  
   
Kuuntelin Sängynaluskansan ensin näyttelijä Lotta Lehtikarin lukemana äänikirjana, samalla kun nautin bataattisosekeitostani. Lehtikari eläytyi tarinaan ja oli luonut jokaiselle vilkulle oman äänen ja etenkin maalarimestari Vihneen käyttämä ilmaus "Voi tyräys sentään!" jäi korvamadoksi. Vihneen lisäksi Brigatti on antanut myös Ylivilkku Virtaselle toituvan lauseen: "Kautta rojaalin kypäräni!". Vilkkujen nimeämisessä on käytetty hauskoja nimileikkejä, jotka etenkin aikuiselle avautuvat hyvin ja tuovat oman humoristisen tasonsa. Joukosta löytyvät niin hiukkashidastimen keksinyt ionitieteilijä Vaarenhait kuin pariskunta Vakiiri ja Vilosohvi, 
   
Olen kuunnellut äänikirjoja aikaisemminkin, mutta blogissani en ole niistä kirjoittanut. Tutustuin Roald Dahlin Jali ja suklaatehtaaseen ensimmäisen kerran juurikin äänikirjana, eräällä automatkalla siskoni ja hänen tuolloin pienten lasten kanssa. Sen jälkeen olen kuunnellut mm. Cressida Cowellin Näin koulutat lohikäärmeesi englanninkielisenä versiona (How to Train Yout Dragon) uskomattoman taitavan David Tennantin lukemana. Joskus lukijan ääni, ääntäminen tai sanojen painottaminen ei sovi kirjoitettuun teokseen (esim. Harry Potterit ääneen lukenut Vesa Vierikko sanoi Harryn nimen aina todella suomalaisittain Harrina, tärisyttäen ärrää, eikä niinkään brittiläisittäin "Häri"). Lehtikarin ääntä puolestaan oli miellyttävää kuunnella.
   
Kuvituksen lisäksi myös itse kerronta on hyvin dynaamista. Molemmissa teoksisa vilkut kohtaavat suurkatastorfin: heidän kaupunkinsa tuhoutuu. Ensimmäisessä osassa kärmeksen (imuri) takia, toisessa tuhoa aiheuttavat niin Metri-kissa kuin myös jättiraketti. Vilkut ovat siitä outoja, että suurimpienkin tuhojen edessä he vain nauravat, laulavat ja tanssivat - voihan luola-asumukset rakentaa taas uudelleen. 
   
Brigatti on onnistunut teoksessaan luomaan vilkuille hieman omaamme muistuttavan maailman, ja kertomaan tarinan josta sekä lapsi että aikuinen lukija löytävät kiinnostavia yksityiskohtia. Riippuen lapsilukijasta, voivat maailmojen välillä olevat erot, historialliset viittaukset ja tunnistettavien nimien selittäminen kiinnostaa toisia hyvinkin paljon, jolloin niitä haluaa tutkia ja ymmärtää lisää. Itse ainakin olin jo pienenä varsin kiinnostunut tietokirjoista ja etenkin ihmisten varhaishistoriasta. Olisipas ollut hauskaa käyttää tähän myös lapsilukijaa kommentaattorina, mutta lähipiiristäni ei löytynyt sopivaa ehdokasta.
   
Yksi kohta vilkkujen elämässä jäi mietityttämään. Syötyään kasvisruokaa vilkut paisuvat palloiksi ja niiden täytyy kellua Vetelä-nimisen uimalan lämpimillä aalloilla kunnes saavuttavat takaisin omat tutut muotonsa. Voi olla, että pelkoni on turha, mutta ovela lapsi saattaisi käyttää tätä välttääkseen syömästä kasviksia. Ehkä reagointini johtuu viime aikoina lukemistani kauneusleikkausdystopioista, joissa ihannoidaan jonkinlaista yhdenmaalista tapaa olla ihminen ja kaunis. 
   
Sängynaluskansan ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1999, tuolloin kustantajan oli Lasten keskus. Vuonna 2014 uuden painoksen takaa löytyy Kulttuurikioski osk. Pidin uuden painoksen kannesta enemmän kuin varhaisemmasta. Värit ja vauhdikkuus tulevat heti esille ja verrattuna kiiltäväkantiseen jatko-osaansa, Karnevaalit, on Sängynaluskansa miellyttävän mattapintainen. 

Kaikenkaikkiaan kokemukseni tästä lastenkirjasarjasta on hyvin positiivinen. Vaikka kiejan kieli onkin paikoin höpöttelevää, se ei aliarvioi lapsilukijoitaan (tai kuuntelijoitaan). Brigatin rohkea värien ja liikkeen käyttö kuvituksessaan on omiaan saavuttamaan kohderyhmänsä huomion. Kirjat annan eteenpäin mieheni siskon tyttärelle, kunhan hänelle kertyy vielä vuoden parin verran ikää ja hän jaksaa kuunnella pidempiä kirjoja. 
   


Ella Brigatti Groove FM:n haastattelussa: Elän unelmista

Sängynaluskansa, Kulttuurikioski osk 2014, s. 38, runot Tomi Sientola
Sängynaluskansa - Karnevaalit, Kulttuurikioski osk 2015, s. 40
Sängynaluskansa: äänikirja: Lukijana Lotta lehtikari

Sängynaluskansasta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa on käännetty myös englanniksi (Waggamoos Under the Bed) ja espanjaksi (Los Hippocamos). Myös ranskan- ja saksankieliset versiot ovat työn alla. 

Sängynaluskansa on luettu myös täällä: Sininen keskitie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti