Lukupiirissä | Neil Gaiman: Stardust

"There was once a young man who wished to gain his Heart's Desire."

   

  

Lukupiirimme luki syyskuussa Neil Gaimanin Tähtisumua (suom. 2000), josta minulla oli hyllyssäni englanninkielinen Charles Vessin kuvittama versio, alaotsikkonaan "Being a romance within the realm of faeries". Lähes jokaisella sivulla oli kuva, mikä korostaa teoksen satumaisuutta. Kyseessä on kuitenkin satu aikuisille, ei perheen pienimmille. Suomennoksesta kuulemani negatiivisen palautteen vuoksi englanninkielinen versio tuntui siksikin paremmalta vaihtoehdolta. 

  

Gaimanin erikoinen tyyli ja mielikuvituksensa rikkaus on tullut tutuksi aiemmin lukemistani teoksista Coraline varjojen talossa (luettu ennen blogiaikaa) ja yhteistyössä Terry Pratchettin kanssa kirjoitetusta Hyvistä enteistä. Olin kuullut ennakkoon, että teoksesta tehty elokuva (yksi kestosuosikeistani) ja kirja eroavat paikoin suurestikin. Eroavaisuuksia tosiaan löytyi ja tällä kertaa vaakakuppi kallistuu elokuvan puoleen. Romaaniversion seksi- ja väkivaltakohtaukset pääsivät yllättämään, sillä Vess oli siirtänyt osan niistä kuvituksiinsa.

  

Viktoriaanisen ajan Lontoon seudulla on pieni kylä, joka on saanut nimensä lähellä olevan vanhan kivisen muurin mukaan. Village of Wall on päällisin puolin niin kuin mikä tahansa maaseudun ja kaupungin välimaastossa sijaitseva idyllinen kylä. Ainoa erikoisuus liittykin muuriin ja sen takaiseen maailmaan. Muurissa on aukko, jota vartioidaan jatkuvasti, ainoana poikkeuksena yhdeksän vuoden välein tapahtuvat markkinat, jolloin kyläläiset saavat kulkea aukosta toisen puolen niitylle. Myyjät ja heidän tavaransa ovat hyvin erikoisia, sillä muurin takaisessa maailmassa on magiaa. 

  

Few of us now have seen the stars as they saw them then: our cities and our towns cast too much light into the night: but from the village of Wall, they were laid out like worlds or like ideas, uncountable as the trees in the forest or the leaves on a tree. (s. 40) 

  

Päähenkilönä (joka syntyy sivulla 35) seurataan Tristran Thornia, joka on varpaitaan myöten ihastunut kylän kauneimpaan tyttöön, Viktoriaan. Kiinnostavana knoppina: hänen isänsä oli nuorukaisena ollut ihastunut Viktorian äitiin! Kauneus oli ilmeisestikin perinnöllistä. Tristran ei ole varakkaasta perheestä. Hän työskentelee kauppa-apulaisena, mutta tahtoisi silti Victorian vaimokseen.

  

Niinpä eräänä päivänä hänen kantaessaan Victorian ostoksia hän ilmaisee toiveensa tytölle. Samaan aikaan tähti putoaa taivaalta muurin takaiseen keijumaailmaan. Victoria lupaa ottavansa Tristranin puolisokseen, jos tämä tuo hänelle sen tähden. Tapahtumien vyöry käynnistyy ja lukija pääsee kurkistamaan muurin toiselle puolelle Tristranin silmin. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pojan reppana kun ei suinkaan ole ainoa, joka tähteä etsii.

  

Koska muurin takainen maailma on päähenkilöllemme outo, tarvitsee hän oppaan. Niinpä Tristran kohtaa J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogian lukeneille tutun Tom Bombadillin kaltaisen hahmon, joka auttaa hänet alkuun. Kuten Tom, myös Tähtisumun erikoinen heppu on harmillisesti editoitu pois romaaninsa elokuvaversiosta. 

  

Tristranin etsintäretki on hyvin tyypillinen satujen ja fantasiakertomusten kentällä. Matkan aikana pojasta kasvaa mies. Gaiman esittelee mielenkiintoisen ja nopean tavan matkustaa - kynttilän valolla. Seitsemän peninkulman saappaita muistuttava matkanteko vaikutti tosin hieman arvaamattomalta ja elokuvassa sekin esitettiin hieman eritavoin. 

  

Nautin suuresti Vessin kuvaamasta 1800-luvun vaatetuksesta ja Gaimanin keijumaailman maagisista, lentävistä puulaivoista (jotka lähestyivät jo steampunkkia). Eniten jäin kaipaamaan elokuvaversion can cania tanssivaa kapteeni Shakespearea (näyttelijänä Robert De Niro). Kirjassa kapteenilla on paljon pienempi rooli, eikä hänellä ole yhtä mielenkiintoista persoonaa kuin leffassa. 

  

Kuvitetun version kansikuva on hieman paljastava - siis juonen kannalta, mutta pakko ihmetellä myös Tristranin housuvalintaa. Vaatekappaleen väri kun on kovin lähellä hänen ihonväriään, aivan kuten Hayao Miyazakin Nausicaä-hahmolla nimikkoelokuvassaan. Syntyy vaikutelma siitä, että housuja ei ole ollenkaan.

  

Gaimanin fantasiamaailma ei tarjonnut minulle tai muille lukupiiriläisille erityisen mieleenjääviä hetkiä, sillä hahmot olivat hyvin perinteisia genressään. Taitavasti kerrottuja, mutta melko yllätyksettömiä. Kirjaversiosta eniten pitämäni hahmo onkin se nimettömäksi jäävä erikoinen pikkumies, joka auttoi Tristrania. Filmatisoinnissa on enemmän toimintaa, sujuvampaa juonenkuljettamista, yllättävää huumoria ja täyteläisempiä hahmoja. 

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

In the sleepy English countryside at the dawn of the Victorian era lies the village of Wall - a secluded hamlet that derives its name from an imposing stone barrier that surrounds a fertile grassland. The leisurely pace in Wall is disrupted only once every nine years as the mortal and magical meet upon the meadow for a market fair like no other.

  

It is here in Wall that young Tristran Thorn loses his heart to the town beauty - a woman who is as cold and distant as the star she and Tristan see fall from the sky on a crisp October evening. To gain the hand of his beloved, Tristran rashly vows to fetch the fallen star and embarks upon a lover's quest that will carry him over the ancient wall and into a world beyond his wildest imaginings...

   
212 sivua, DC Comics / Vertigo 1998

  

Kuvittanut: Charles Vess

    

Myös täällä on seikkailtu muurin takaisessa fantasiamaailmassa: Risingshadow, Aikakone (M.G. Soikkeli), Kalaksikukko (Sari Peltoniemi) Kirjamielellä, Tarinoiden syvyydet, Hurja hassu lukija, Taikakirjaimet
 
Samantyylisiä kirjoja: Garth Nix: Sabriel, Philuip Pullman: Kultainen kompassi (Universumien tomu-trilogia),  C.S. Lewis: Narnia-sarja