James Dashner: Maze Runner - Labyrintti

"Aurinko oli lopulta tullut näkyviin, vaikka se näyttikin kummalliselta 
- oranssimmalta kuin olisi pitänyt."

  

  

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 23. Käännöskirja, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 46. Kirja lukulistaltasi

  

James Dashnerin dystopiatrilogia Maze Runner on suomennettu kokonaan, mutta sarjaan kuuluu myös kaksi kääntämätöntä taustoittavaa esiosaa. Ensimmäinen kirja Labyrintti ilmestyi Suomessa keväällä 2015 puolisen vuotta myöhemmin kuin sen elokuvaversio.

  

Dashnerin menestynyt teos on hieman kuin William Goldingin Kärpästen herran, Veronica Rothin Outolinnun ja William Sleatorin Sokkeloportaikon sekoitus: joukko poikia, jotka ovat menettäneet muistinsa, on lähetetty oudon labyrinttimaisen rakennelman keskellä olevalle aukiolle. He ovat luoneet oman yhteiskuntansa tehtävänjakoineen, statuksineen ja uusine puhekielen sanoineen. Päällikköjen lisäksi tärkeimmässä roolissa ovat juoksijat, jotka yrittävät päättäväisesti ratkaista päivittäin muuttuvan Labyrintin ja löytää tien ulos.

    

Oli kuin joku olisi rakentanut Labyrintin kellumaan taivaalle, leijumaan tyhjyyden keskelle ikuisiksi ajoiksi. (s. 151)

   

Teos kerrotaan Thomas-nimisen pojan näkökulmasta. Hän herää ylöspäin nousevassa hississä ja tietää vain oman nimensä. Nimet ovat ainoa asia, jonka pojat tullessaan muistavat aikaisemmassa elämästään. Thomas on uusin tulokas Aukiolle ja hän kyselee lukijan puolesta kaikesta näkemästään, muiden poikien mielestä ärsyttävyyteen asti. Tietoa kuitenkin saadaan hyvin hitaasti. Thomasilla on alusta alkaen palava halu päästä juoksijaksi, mutta hänen on ensin käytävä läpi normaali työkokeilujakso Aukion alemmilla portailla.

     

Hän tutki Aukion maastoa, tätä uutta painajaisten paikkaa, jossa eläiminen näytti käyneen hänen kohtalokseen. (s. 30)

  

On harvinaista löytää poika päähenkilönä nuorten dystopiassa, sillä tämä rooli on lähes poikkeuksetta jaettu vahvoille tyttöhahmoille. Yhteistä heille on sukupuolesta riippumatta halu oikaista yhteiskunnassa näkemiään epäkohtia tai kapinoida järjestelmää vastaan. Harmillisesti Thomas ei ole teoksen fiksuin hahmo, vaikka hän itse on varma, että on poikkeuksellisen älykäs. Tämä ei kuitenkaan hänen käytöksessään tai Labyrintin arvoituksen pisteiden yhdistelemisessä käy helposti ilmi.[Lainatakseni Patricia C. Wreden Lohikäärmeen prinsessasta: "Nuoreksi mieheksi, joka vaikuttaa niin älykkäältä kin sinä vaikutat, sinä olet nyt huomattavan typerä." (s. 256)] Dashnerin hahmot jäävät muutoinkin hyvin kaksiulotteisiksi. 

  

Ilma tuntui täydelliseltä ja sai hänet taas pohtimaan paikan säätä. Aukiolla ei koskaan satanut vettä tai lunta, koskaan ei tullut liian kuuma tai kylmä. Se olisi voinut olla paratiisi, ellei laskettu mukaan sitä seikkaa, että heidät oli riuhtaistu ystäviensä ja perheidensä luota ja vangittu Labyrinttiin, jossa vaani hirviöitä. (s. 218)

     

Pisimpään aukiolla ollut poika, Alby, on jo aikuinen ja näin ollen oikeutettu johtaja. Aukion arki on kahden vuoden toimintansa aikana rutinoitunut, mutta kaikki muuttuu, kun pian Thomasin jälkeen Aukiolle lähetetään tyttö. Rutiinit hajoavat ja kaiken takana olevat Luojat, niin kuin aukiolaiset heitä kutsuvat, pakottavat nuoret toimimaan aiempaa ahkerammin ongelmanratkaisussa ja ajattelemaan laatikon ulkopuolella.

   

"Mitä itse pidät parhaana selityksenä? Että elämme jollakin vieraalla planeetalla?" (s. 329)

  

Thomas ihmettelee, millainen maailma lähettää lapsia Labyrinttiin, jossa on vaarana joutua käytävillä vaeltelevien kammottavia eläimen ja koneen yhdistelmien kynsiin. Aivan teoksen lopussa saadaan pieni vilkaisu maailmaan, jonka luomus Labyrintti on. Miksi suunnaton rakennelma tehtiin, ei kuitenkaan paljastu vielä, mutta herää helposti ajatus siitä, että pojat ovat kuin sokkeloon asetettuja laboratoriohiiriä. Toinen osa, Poltettu maa, kertonee lisää massiivisen kokeen taustoja.

   

Arvosana:

Takakannesta:

"Jos et pelkää, et ole ihminen."

  

Huikea elokuvasovituksen syksyllä 2014 saanut Maze Runner - Labyrintti on koukuttava kertomus Thomasista, joka herää hissistä muistamatta muuta kuin nimensä. Kärpästen herran kaltaisissa tunnelmissa Thomas kohtaa lauman lapsia aukiolta, jota ympäröivät kivimuurit. Pakeneminen voi alkaa.

  

Labyrintti on viihtynyt New York Timesin bestseller-listan kärjessä, ja kirjasarja on saavuttanut suuren suosion varsinkin nuorten keskuudessa. Maze Runner -sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt englanniksi neljä osaa, ja siitä povataan Nälkäpeli-sarjan kaltaista hittiä.

  

James dashner (s. 1972) on Kalliovuorilla asuva yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut erityisesti scifi- ja fantasiakirjoja lapsille ja nuorille.

  

Samantyylisiä kirjoja: William Golding: Kärpästen herra, Veronica Roth: Outolintu, William Sleator: Sokkeloportaikko, Suzanne Collins: Nälkäpeli

  

Suomentanut: Jussi Korhonen, 403 sivua, Basam Books 2015

  

Alkuperäinen nimi: The Maze Runner (2009)

Labyrintin arvoitusta on ratkottu täälläkin: Dysphoria, Tarinoiden syvyydet, Kirjaneidon tornihuone, Notko, se lukeva peikko

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Maze Runner - Labyrintti, 2015 | The Maze Runner, 2009 
• Maze Runner - Poltettu maa, 2015 | The Scorch Trials, 2010
• Maze Runner - Tappava lääke, 20616 | The Death Cure, 2011