lauantai 22. syyskuuta 2018

Hel-YA 2018 | Mitä odotan Hel-YA vol. 2:lta

  
Viime vuonna suomalaiset young adultin lukijat saivat nauttia ensimmäisestä YA-kirjallisuuteen keskittyvästä tapahtumasta, joka kantaa nimeä Hel-YA. (Katso raporttini edellisvuoden tapahtumasta täältä.) Olikin mahtavaa huomata, että tapahtuma saa jatkoa tänä syksynä, tasan viikon päästä eli 29.9. Kiinnostaa kovasti, mihin suuntaan YA-kirjallisuuskeskustelu tällä kertaa menee, niinpä tässä postauksessa hypetän ennakkoon odottamiani ohjelmia. Tänä vuonna uutena on ainakin vuoden parhaiden kotimaisten YA-kirjojen palkitseminen eri kategorioissa. Annoin itsekin ääneni, ja on mielenkiintoista kuulla, mitä teoksia on nostettu esiin.
  
  
Ohjelma alkaa heti kiinnostavasti dystopiateemalla. Tästä tekee vielä kiinnostavamman se, että  K.K. Alongin, Nonna Wasiljeffin ja Helena Wariksen tuotanto on minulle tuttua. Heistä ainoastaan Wasiljeffia en ole nähnyt kirjallisuustapahtumissa, sillä hänen esikoisensa ilmestyi tämän vuoden keväällä. Dystopia on suosikkigenreni, josta tutut ilmiöt alkavat olla jo hieman liian realistisia todellisessakin maailmassa. Tämä keskustelu voi mennä moneen suuntaan, eikä yksikään niistä voi olla huono.
  
Seuraavaksi ohjelmassa on luvassa katsaus feminismiin viimeksi kuluneiden sadan vuoden ajalta. Essi Ihosen kirjoja en ole lukenut, Laura Lähteenmäkikin on minulle vähän tuntemattomampi, mutta Anu Holopaisen mukana olo nostaa odotukset korkealle. Holopainen on nuoruuden kirjallisuusidolini. Sanoin keväällä ensimmäistä kertaa ääneen, että olen feministi, vaikka olenkin kannattanut feminismiä jo vuosia. Niinpä kaikki keskustelu, joissa kirjallisuus ja feminismi kohtaavat kiinnostaa.
  
Kuinka usein tuleekaan todettua, että tästä kirjasta saisi tosi hyvän elokuvan, tv-sarjan tai pelin. Enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä Elina Rouhiainen, Aleksi Delikouras ja Kaisa Happonen keskustelevat aiheesta. Minusta on ollut ihanaa, kun nuortenkirjoista tehdään jatkuvasti leffa-adaptaatiota, vaikka harmillisen usein ne eivät toimikaan. Esimerkkinä kesällä ensi-iltansa saanut The Darkest Minds. Luin kirjan kylmiä väreitä herättävän trailerin takia. Kirja olikin ihan ok, mutta leffasta alkoi pian tulla todella pettyneitä kommentteja. Niinpä en sitten käynyt sitä katsomassa, vaikka tarkoitus olikin kesätöiden päätyttyä.
  
Tämän jälkeen huomioni kiinnitti nuortenkirja-paneelikeskustelu, jossa ovat mukana kirjabloggaaja Bookish Tea Party ja tubettaja Kalenterikarju sekä kirjailija Sini Helminen! Tämä saattaa olla todella hedelmällinen keskustelu, sillä ah, kuinka minuakin ärsyttää nuortenkirjojen lukemisen vähättely ja keinot nuorten heikentyneen lukemisen parantamiseen sälytettynä kirjailijoiden harteille.
  
Nörttityttönä en voinut olla kiinnostumatta pelit ja kirjat yhdistävästä keskustelusta Aulassa, mutta sitä tuskin ehdin kokonaan kuuntelemaan, sillä ohjelma Salissa jatkuu fantasiakirjallisuuden yhteiskunnallisuudesta ja puhumassa on monta kiinnostavaa nimeä: Magdalena Hai, Erika Vik ja Elina Pitkäkangas. Yleensähän scifissä puhutaan yhteiskunnallisista teemoista, kuinka vaikkapa dystopiaan poimitaan nykyhetken huonoja puolia ja kärjistetään niitä, mutta enpä ole aiemmin ajatellut, millaisia yhteiskunnallisia tasoja fantasiassa on joko teoksen oman maailman sisällä tai viittauksina todelliseen maailmaan.
  
Illan edetessä homma menee vieläkin kuumemmaksi, sillä viimeinen ohjelma, jonka olen ajatellut kuunnella on, kun Salla Simukka ja Siri Kolu kyselevät toisiltaan ne kysymykset, joita kukaan ei koskaan kysy. Voin vain kuvitella, kuinka kirjailijoita ärsyttää, että heiltä kysytään aina uudelleen yhdet ja samat kysymykset, jotka eivät välttämättä alunperinkään ole kovinkaan hedelmällisiä, saati viidenteenkymmenenteen kertaan esitettyinä. Mutta mitä kirjailijat itse haluaisivat heiltä kysyttävän? 
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti