maanantai 10. joulukuuta 2018

Lukupiirissä | Sally Green: Puoliksi paha

"Mitä sinä oikein tavoittelet?"
  
"Oikeutta olla oma itseni."
    
   
Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja, Marraskuun lukupiirikirja
   
Siskon tytär suositteli Sally Greenin Puoliksi pahaa. Kirja on ollut minulla lainassa häneltä varmaan jo pari vuotta, mutta sain sen luettua vasta nyt. Ehdotin sitä lukupiirilleni ja se päätyi marraskuun teokseksi. Jo heti alussa tajusin, että kirjasta pitäminen tulee olemaan haastavaa, sillä ensimmäiset parisenkymmentä sivua on kirjoitettu sinä-passiivissa. Epämiellyttävä tunne ei ravistunut missään vaiheessa lukukokemuksesta. Päähenkilö Nathania seurataan kirjassa noin kahdeksanvuotiaasta seitsemäntoistavuotiaaksi. En oppinut missään vaiheessa pitämään hänestä tai sympatisoimaan hänen kohtaloaan. 
   
"Minua on pidetty häkissä melkein kaksi vuotta. Minua on hakattu ja kidutettu, enkä ole saanut tavata perheenjäseniäni, jotka ovat valkoisia noitia. Mitä ´hyvää´ siinä on?" (s. 208)
  
Nathanilla on kahdeksan ja viisi vuotta vanhemmat siskot Jessica ja Deborah sekä kaksi vuotta vanhempi veli Arran. Jessica inhoaa Nathania sydämensä pohjalta, mutta kaksi muuta sisarusta ovat Nathanille ystävällisiä. He asuvat mumminsa, äidin äidin kanssa. Äiti on kuollut Nathanin ollessa pieni hieman epämääräisissä olosuhteissa. Kansitaiteen lisäksi parhaat kohdat kirjassa ovat, kun Nathan keskustelee mummonsa, Arranin tai Deborahin kanssa. 
  
Nathania on syntymästään asti arvosteltu isänsä, mustan noidan Marcusin takia. Neuvosto on asettanut hänelle tiukat säännöt "valkoisten noitien turvallisuuden" nimissä. Ihan niin kuin nuoresta pojasta olisi paljoakaan vaaraa koulutettuja, vahvoja noitia vastaan. Kokemansa kohtelun jälkeen hänen pitäisi lisäksi olla valkoisten noitien puolella. Ei vaadi suurta päättelykykyä, että Nathan ei ole kauhean innoissaan tästä. 
  
Valkoisten noitien turvallisuuden takaamiseksi on päätetty, että sekaveriset (V 0,5 / M 0,5) eivät enää saa poistua kotoaan ilman neuvoston etukäteen antamaa lupaa. (s. 86)
  
Kirja on aivan liian selvästi Harry Pottereista inspiroitunut halpakopio. Englantiin sijoittuvassa romaanissa on valkoisia ja mustia noitia ja Nathan on puoliksi kumpaakin. Hän on siis sekaverinen eli valkoisten noitien mielestä puoliksi paha. Ei sillä, että valkoisetkaan noidat kauhean hyviä asioita voimillaan tekisivät. Valkoisia noitia suojelemaan on perustettu neuvosto, joka on kuin Luihuisten ylläpitämä Taikaministeriö, sillä he halveksivat puoliverisiä, jotka ovat puoliksi valkoisia, puoliksi nurjia. Nurjat ovat ei-taikovia ihmisiä, kuten J.K. Rowlingin taikamaailmassa jästit. 
   
Alaikäistä noitaa kutsutaan noitaseksi, joka saa aikuistumisseremoniassa 17-vuotissyntymäpäivänään kolme lahjaa ja juo sukulaisen, yleensä äidin tai isän verta. Seremonian jälkeen paljastuu ennemmin tai myöhemmin, mikä on kenenkin voima. Suurin osa miehistä saa heikon voiman. Neuvoston voimakkaimmista valkoisista noidista kouluttamat metsästäjät, jotka jahtaavat Englannin ja Euroopan mustia noitia, ovat melkein kaikki naisia. 
  
Sen lisäksi, että tarina ei vienyt mukanaan, suomennoskin jätti toivomisen varaa, kuka nykypäivän teini sanoisi koskaan "kessuttelevansa"? Kirja on maailmalla ja Suomessakin herättänyt paljon keskustelua. Kirjan käännösoikeuksia nimittäin myytiin jo ennen kuin se oli edes ilmestynyt.  Kate Atkinsonin nimissä on kanteen laitettu markkinointitarkoituksessa lausahdus "Uusi Nälkäpeli, uskoisin." Tälle vertaukselle ei löydy  minulta paljoakaan ymmärrystä. Puoliksi paha on urbaania fantasiaa ja Nälkäpeli dystopiaa, jonka suosio on aivan ilmiömäinen, ei lähelläkään Puoliksi pahan saavuttamaa. Ainoa yhdistävä tekijä on kohderyhmä eli young adult-luokittelu. 
  
Oletko sinä lukenut Puoliksi pahan? Mitä ajatuksia se herätti? Paraneeko sarja myöhemmissä osissaan? Kommenttiboksiin saa jättää viestiä.
    
Arvosana:
         

Takakannesta:
Kuvittele, ettet osaa lukea etkä kirjoittaa, mutta parannut nopeasti – jopa noidaksi. Alat voida pahoin, jos et pääse ulos pimeän ajaksi. Vihaat valkoisia noitia, mutta rakastat Annalisea, vaikka hän on yksi heistä. Olet joutunut virumaan häkissä neljätoistavuotiaasta saakka. Sinun pitäisi paeta ja löytää Mercury, musta noita joka syö pikkupoikia. Sinulla on aikaa siihen asti, kunnes täytät seitsemäntoista vuotta. Helppo nakki.

Sally Greenin esikoisromaani Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää vain yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan. Englantilaisen perheenäidin omaksi ilokseen kirjoittaman Puoliksi pahan käsikirjoitus aiheutti sensaatiomaisen kuhinan kansainvälisessä kirjamaailmassa, ja sen käännösoikeudet myytiin yli 40 kielelle jo ennen teoksen ilmestymistä. Puoliksi paha on trilogian avausosa, ja siitä on tulossa myös elokuva.
   
Suomentanut: Sari Kumpulainen, 378 sivua, Gummerus 2014
Alkuperäinen nimi: Half Bad (2014)
  
Sarjassa ilmestyneet: 
  • Puoliksi paha (2014)
  • Puoliksi villi (2015)
  • Puoliksi poissa (2016)
    

8 kommenttia:

  1. Minä aloitin lukemaan tätä aiemmin tänä vuonna mutta jätin lukujumin takia kesken. Muistaakseni luin lähemmäs jonkun sata sivua, enkä ihan päässyt vauhtiin kirjan kanssa. Ajattelin sitten, että syy on lukujumissa ja päätin jättää kesken ja ehkä joskus paremmalla tuulella lukea. Tätä kun on kuitenkin kehuttu niin jotenkin oletuksena on että sen täytyy nyt olla hyvä :D

    Minua myös ärsytti se alun sinä-passiivisuus vai mikä lie olikaan. En muista siitä enää tarkalleen mitään, mutta muistan ajatelleeni että jos koko kirjan on tällä tavalla kirjotettu niin enpä taida pitkälle pötkiä :D

    Ehkä joskus palaan tähän. Ensi keväänä julkaistaan Greenin Savuvarkaat mitä on kans instagramin puolella paljon kehuttu. Toivottavasti se olisi mukaansatempaavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan kanssa en päässyt vauhtiin missään vaiheessa ja jos ei olisi ollut lukupiirin vetämistä, en olisi loppuun asti lukenut. Se alun tyylikeino onneksi oli vain se joku 20-30 sivua, sillä jos koko kirjan kirjoittaisi niin en tiedä olisiko pystynyt pakollakaan lukemaan. Toivottavasti se toinen kirja olisi sitten paremmin kirjoitettu.

      Poista
  2. Muistan aloittaneeni tätä kans silloin kun kirja ilmestyi, enkä tykännyt juuri tuosta kirjoitustyylistä sitten yhtään. Keskenhän se jäi... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin, miksi tökkäsi siihen alkuun.

      Poista
  3. Seuraan hyvin vähän, mitä young adult -kirjamaailmassa tapahtuu. Lähinnä tiedän ne, joita voimalla markkinoidaan tai joista pöhistään tosi paljon. Tästä en ollut aiemmin kuullut tai sitten olin vain ohittanut olkia kohauttaen. Periaatteessa noita-aihe voisi olla kiinnostava (ja tuo asetelma, jota kuvaat kirjoituksessasi), mutta tosiaan - ehkä minun pitäisi vihdoin kokeilla niitä Harry Pottereita! En ole ensimmäistäkään lukenut ja olisi ehkä kiva tietää kolahtavatko ne minuun. Voihan lukemisen jättää ensimmäiseen osaan, jos ei innosta.

    Sinä-passiivimuoto ei kirjallisuudessa minuakaan innosta, lähinnä päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä seuraan YA-genreä aika tiiviisti, mutta näitä muutaman vuoden takaisia syystä tai toisesta paljon pöhistyjä (ihana sana!) on vielä lukematta. Tämäkin kai kohahdutti sen vuoksi, että myytiin niin laajalti oikeuksia ennen kuin varsinainen teos oli edes ilmestynyt. En kyllä usko, jos olisi alettu myymään vasta ilmestyttyään, niin tuskin olisi kovin moni tarttunut.

      Kannattaa kokeilla Pottereita. Itse en tykännyt kirjoista yläasteella, kun niitä tyrkytettiin ihan liikaa joka paikassa. Siskoni sitten pakotti lukemaan ja olen kyllä tykännyt. Pitää lukea aina parin vuoden välein uudelleen. Nyt olen lukemassa sarjaa läpi kuvitettuina versiona, jotka voi ahmia yhdessä vuorokaudessa. Luulen, että tykkäisit enemmän osista 5-7, mutta suosittelen lukemaan järkestyksessä.

      Poista
  4. Luin Puoliksi pahan joskus 14-vuotiaana pian sen ilmestymisen jälkeen. En oikeastaan muista kirjan tapahtumista mitään, mutta muistan lukukokemuksen. En missään vaiheessa innostunut juonesta, henkilöistä, miljööstä... mistään. Muistaakseni pidin sitä sekavana ja tylsänä, enkä oikein ymmärtänyt, mistä on kyse. Myöskään kaverillani, joka luki kirjan pari vuotta sitten, ei ole ensimmäisen osan jälkeen mitään mielenkiintoa lukea seuraavia osia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla aika yleinen mielipide, mitä olen kuullut. Siskoni ja hänen tyttärensä sekä tubettaja mansikkka ovat niitä harvoja, joiden olen kuullut tykänneen tästä. Jos en olisi lukenut tätä lukupiiriä varten, niin kesken olisi jäänyt. Harmillinen tapaus näistä ennakkohypetetyistä teoksista, jotka eivät ole ollenkaan huomionsa kanssa samalla tasolla.

      Poista