lauantai 23. helmikuuta 2019

Terhi Tarkiainen: Pure mua

"Lemmikki, joka puhkoo kaksi nättiä reikää kaulavaltimoon ja hörppii musta verta, 
kunnes mä olen rutussa kuin tyhjä, ihmisen muotoinen ilmapallo."
    
   
Arvostelukappale
   
Luin Terhi Tarkiaisen esikoisteoksen Pure mua jo viime vuoden lokakuussa. Minulla oli kirja matkassa Helsingin kirjamessuilla ja sain omaan kappaleeseeni kirjaa nimmarin kirjailijalta, kiitos! Toisin kuin ennen kirjaan tarttumista luulin, kyseessä ei olekaan pelkkää höttöistä romantiikkaa pursuileva chick lit, vaan kansien välistä löytyy niin huumoria, Suomen sisällisota 1918 ja ihmisoikeuskysymyksiä, feminismiä, ilmastonmuutospohdintaa ja rokotusvastaisten kritisointia. 
   
Messuilla Buffy, vampyyrintappajan faniksi tunnustautunut Tarkiainen kertoi, kuinka oli huomannut aikuisille suunnttujen vampyyrikirjojen vähyyden. Suositut J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta ja Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarjat tulevat helposti mieleen, mutta muita onkin vaikeampi nimetä (ainakaan niin, että kyseinen teos löytyisi suomennettuna). Niinpä Tarkiainen halusi kirjoittaa oman versionsa vampyyreistä osaksi kaanonia ja komeasti sen tekeekin. 
  
  
Anna on 30-vuotias humanisti, jonka rikkaat vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tapaan, jolla tytär elää elämäänsä. Ikuisuusprojektiksi venähtäneen gradun kanssa painiva Anna saa nimittäin lahjaksi vampyyrin, jonka kanssa "harjoitella, miten miesten kanssa ollaan", sillä he haluavat ainoan lapsensa alkavan mahdollisimman pian tekemään lapsenlapsia. On olemassa vampyyreitä välittävä kenneli, jonka perussääntö on sama kuin fight clubilla, ja se sääntö on, ettei tästä eksklusiivisesti klubista puhuta ulkopuolisille. 
  
Annalla menee hetki ymmärtää, että vampyyrejä on olemassa ja vielä pidempi hetki sen asian kanssa, että hänen vanhempansa hankkivat hänelle "uuselävän kädellisen" seksileluksi. Nämä vampyyrit eivät pysty saamaan lapsia ihmisnaisten kanssa, toisin kuin Houkutuksessa. Herkullisia kirjallisia viittauksia on teoksessa lukuisia. Kuten Vladin  (ei niin kuin Vlad Tepes vaan lyhenne Vladislav Mihailovitšista) kuolinpäivä, josta en ole aivan varma, onko se tarkoituksella sama kuin Houkutuksen Bellan (ja myös minun) syntymäpäivä, 13. syyskuuta, vai onko se vain onnekasta sattumaa. 
   
"Kuka antaa kenellekään lahjaksi vampyyrin! Mistä te voitte saada päähänne jotain niin järjetöntä'?" (s. 15)
   
Häkissä toimitetulla Vladilla on kaulassaan nahkapanta ja sille - vai hänelle? - voi antaa sähköshokkeja, jos se ei tottele. Jaiks! Vampyyri tihkuu seksiä ja on ilmielävä (tai siis kuollut) populaarikulttuurin luoman kliseisen vampyyrin ilmentymä. Hänen komeutensa saa Annan miettimään, mahtaako olla olemassa tavallisen ihmisen näköisiä vampyyrejä, joilla on purentavikoja, aknearpia, keskivartalolihavuutta tai kalju. Entä onko zombejakin olemassa?
   
Vanhemmat ovat aikaisemminkin antaneet Annalle kalliita ja vain harvojen tavoiteltavissa olevia lahjoja, kuten hybridiauton, jonka Anna palautti kerättyään tarpeeksi rahaa ostaakseen käytetyn Volvo 740:n, joka "tuhosi ympäristöä ihan vain seisoessaan parkissa". Hän haluaa olla oman elämänsä nainen, vaikka tuottaakin itsenäisyydellään ja itsepäisyydellään jostain syystä pettymyksen vanhemmilleen. 
  
"Pelkkiä pettymyksiä toistensa perään sinä olet meille tuottanut", äiti jatkoi. -- "Olisit nyt koettanut löytää itsestäsi edes ripauksen naiseutta. Kuka tuollaisen muka huolii vaivoikseen? -- Hyödytön, kiittämätön lapsi!" (s. 117)
    
Vlad juo verta pullosta ja hänellä on ihan tavalliset ihmishampaat, samat jotka hänellä oli kuollessaan. Anna ei pidä lahjansa mukana tulleesta ohjekirjasta, joka luokittelee vampyyrit epäelävinä käytännössä esineiksi, joille saa tehdä mitä vain. Annan mielestä ihmisoikeudet kuuluvat myös vampyyreille ja kohtelee Vladia vertaisenaan, joskin pelkää tämän voimaa ja verenjanoa, mikä onkin ihan tervettä. Vladin vapautusyritys Kennelin kahleesta muuttuu kunnon seikkailuksi, etenkin kun kuvioihin tulee toinenkin vampyyri, Kalma (jonka kuvittelin Alias- tv-sarjan Julian Sarkin näköiseksi, Vlad puolestaan on lainannut ulkonäkönsä Ian Sommarhalderilta).
  
Pidin suuresti Tarkiaisen kielestä, ja luin jopa joitakin kohtia ääneen puolisolleni, mitä tapahtuu varsin harvoin. Kielikuvat, maailman- ja hahmojenluonti sekä juonenkuljetus olivat onnistuneita, ja sujuvasti rullaavaa teosta oli ilo lukea. Olisin ahminut Annan, Vladin ja Kalman tarinaa pidempäänkin. Näin kirjan luettuani jopa unta Vladista ja Kalmasta (Kalma oli loukkaantunut, hän ja Vlad hakivat suojaa jostakin mummonmökistä, jonka etuoven pielessä kasvoi vampyyreille myrkyllinnen köynnöskasvi). Mielenkiinnolla jään odottamaan, milloin saamme kuulla lisää Tarkiaisesta ja millaiseen maailmaan hän silloin lukijansa johdattelee.  
  
Tuntui kuin vuosien saatossa yksittäiset lainaukset olisivat päässeet lisääntymään keskenään ja tuottamaan loputtoman lähdeviittausten rihmastoja, jotka levisivät kuin lääkeresistantti sieni-infektio. (s. 93)
    
Arvosana:
   
Takakannesta:
Haluaisitko sinä ihan oikean, komean vampyyrin, jolle saat tehdä mitä tahansa? Anna ei ehkä olisi halunnut. Villi romaani keikauttaa verenimijäperinnettä!
   
Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. "Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan." Mukana on käyttöopaskin. Anna tahtoo vain palautusosoitteen. 
   
Gradu vuoden 1918 punakapinasta saa jäädä, kun vampyyrit imaisevat Annan seikkailuun täynnä kahlittuja petoja, seksuaalisia paineita ja laastareita kaulalla. Mitä toiselle ihmiselle saa tehdä? Entä missä ovat rajat, jos toinen ei ole ihminen? Esikoiskirjailijan pureva huumori saa punnitsemaan yllättäviä kysymyksiä.
   
403 sivua, Tammi 2018

8 kommenttia:

  1. No jopas on mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, kiitos kirjan esittelystä. Taidanpa laittaa kirjan varaukseen, sen verran herkulliselta vampyyriteema kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todellinen musta hevonen, sain niin paljon enemmän kuin kuvittelin. Kiva kuulla, että kiinnostuit teoksesta. Tämä on todella vahva esikoisromaaniksi ja toivon, että Tarkiaiselta ilmestyy vielä monta kirjaa tulevaisuudessa.

      Poista
  2. Tämä on jo kerran ollut minulla lainassa ja juttelin kirjailijan kanssa myös Turun kirjamessuilla, mutta pitäisi vain löytää jostain aikaa lukemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva kuulla sinun kommentteja tästä.

      Poista
  3. No jopas. Multa meni ihan ohi tuo 13. syyskuuta Vladin/Bellan syntymäpäivänä! Olen vieläpä kirjoittanut graduni Twilight-saagasta ja kalunnut ne kirjat läpi lukemattomia kertoja, eikä silti mikään lamppu syttynyt päässäni :D Luulen ettei tainnut olla sattumaa, sen verran hyvin Tarkiainen on perillä vampyyrikirjallisuudesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Bellan syntymäpäivä on jäänyt tosi hyvin mieleen. Muistan, kun luin Houkutusta melko pian sen ilmestyttyä suomeksi ja huusin ääneen, kun Bellan syntymäpäivä mainittiin. Äiti kysyi, mikä hätänä ja selitin, että tällä fiktiivisella hahmolla (johon muutoinkin samastuin paljon) on sama syntymäpäivä kuin minulla. :D Luulen kyllä, ettei sen päivämäärän käyttäminen ollut sattumaa, vaikka vuodessa onkin vain 365 päivää, minne syntymäpäivä/kuolinpäivä voi osua.

      Poista
  4. Erittäin osuva arvio mainiosta kirjasta. Huomasin tän kirjan tässä joskus kaupassa, lainasin kirjastosta ja luin muutamassa päivässä. Koukuttava? Khyl.
    Tosin itelle Kalma autoineen toi mieleen ennemminkin Spiken Buffy:sta. Hiukset, punk-henkisyys, ja ne mahdollisimman tummennetut autonikkunat...
    Suomalaista vampyyri/ihmissusi/vastaavaa kirjallisuutta on liian vähän. Vahva esikoisromaani, kuten sanoit. Toivottavasti Tarkiainen kirjoittaa lisää, genrellä/teemalla ei niin väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spike oli toinen vampyyriesikuva minunkin versiolle Kalmasta. :) Tarkiasella on tällä hetkellä työn alla toinen kirja, en tiedä vielä ollenkaan millainen ja sijoittuuko samaan maailmaan kuin tämä. Huomasin hänen Instagram-profiilistaan.

      Minulla on vielä lukematta parit suomalaiset ihmissusikirjat, Elina Pitkäkankaan Kajo ja Ruska sekä Elina Rpuhiaisen Susiraja -sarja kokonaisuudessaan. Paljoa ei kyllä näitä kotimaisilta tekijöiltä löydy. Pitkäkangas pohti For YA YouTube-kanavalla, että kiinnostavatko ihmissudet enää, mutta minusta olisi kiva, jos teema tekisi paluun ja toisi jotain uutta myyttiin. Vampyyreitä taitaa olla vielä vähemmän suomalaisessa kirjallisuudessa, ei ainakaan nyt ihan heti muistu mieleen muita teoksia.

      Poista