lauantai 10. huhtikuuta 2021

Kadonneiden eläinten jäljillä


“- Tervetuloa maalle!”

 

 

 Lukuhaasteissa: Helmet 2021: 40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

 
Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarja oli jo kahden ensimmäisen osansa aikana koukuttava ja kivasti kuvitettu, mutta iik, kuinka hyvä tämä kolmas osa, Kadonnut kenttä oli! Kuvitus 5/5 ja tarinakin ansaitsee neljä ja puoli tähteä, ollen tähän mennessä vuoden toiseksi paras lukukokemus. Koin vahvaa nostalgiaa maatilan kuvia katsellessani. Jos joku ei siis vielä tiedä, asuin elämäni 13 ensimmäistä vuotta pienellä maitotilalla maaseudun rauhassa.
 
- Kääpiöpossuja ei suositella kaupunkiin, Kati-e totesi vakavana.
--
- Maalla Lotta olisi kyllä taatusti onnellisempi, Dahlia tuumi. (s. 21-22)
 
Tässä osassa minipossu Lotta muuttaa maalle, pelastetaan kesy naakka, etsitään kadonnutta koiraa ja löydetään samalla metsästä laiton ansa sekä opitaan mistä maito tulee
 
- Lehmät haluavat lypsylle, kun niiden utareet ovat täynnä maitoa. 
Timi pärskähtää nauruun. 
- Älä naura! Iida sanoi. - Juot sinäkin maitoa. On hyvä tietää, mistä se tulee! 
- Kaupasta! kailotti Ti-bot. (s. 115)
 
Kaiken lisäksi Ti-bot aiheuttaa huolia katoamalla. Lopulta joku löytää robotin ja toimittaa sen poliisiasemalle. Harmillisesti poliisisetä ei ensin usko Kati-en rakentaneen robottikumppaninsa, koska on niin nuori (ja mahdollisesti, koska on tyttö).
 
- Olen rakentanut sen itse. Se on ystäväni, Kati-e vastasi. 
- Pidätkö minua pilkkanasi? murahti kosntaapeli. - Mistä tiedä, että tämä on vain harmiton lelu eikä vakoilurobotti? Ja muka itse tehty, hän tuhahti robottia tarkastellen. (s. 177)
 
Pet Agentsit ovat todella loistavia eläinkirjoja alakouluikäisille. Jos sarja ei ole vielä tuttu, suosittelen ottamaan lukupinoon mahdollisimman pian. Et jää katumaan!
 
Tuuhean lehvästön takaa astui esiin valtava hirvi. Sen sarvet olivat kuin massiivinen kynttelikkö tai kruunu. Hirvi tuijotti lapsia. Metsä humisi. (s. 98)
 
Miinusta tulee vain “inkkari”-jutuista, jotka olisivat voineet jäädä menneisyyteen sekä sarjan tylsimmästä teosnimestä. Esimerkiksi “Ansa metsässä” tai “Varastetut ketunpennut” olisi ollut houkuttelevampi. Kuka muu huomasi, että lopussa Shadow ja Dahlia ovat lähdössä ulkoiluttamaan Shadow’n kissan Omia, mutta tekstissä sitä kutsutaan vahingossa Miriksi, joka puolestaan on Kati-en kissa.
   
Ladossa tuoksui vanha puu ja kuiva heinä.
--
- Täällä tuoksuu vanha kiireetön aika, Timi totesi.

- Historia, lisäsi Kati-e.
(s. 105-107)

  

 

Arvosana:


Takakannesta:
Scifi-herkuilla ja pörröisillä lemmikeillä kouluikäiset koukuttanut sarja jatkuu.
 
Vauhdikkaan Pet Agents –sarjan kolmannessa osassa Kati-e, Ti-bot ja Timi seikkailevat maaseudulla. Luomutila on täynnä söpöjä eläimiä, ja sähkömönkkärillä on kiva ajella ja auttaa maataloushommissa. Mutta verkko ei toimi kuten kaupungissa. Mitä tehdä, kun Ti-bot katoaa eikä kännykkä löydä kenttää?
  
116 sivua, Tammi 2021
  
Sarjassa ilmestyneet:
  

Luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Hiiri kirjahyllyssä

  

Samankaltaista luettavaa: Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä 

  

*****

  

“- Jonkun on täytynyt hakkeroida pelin koodia, Kati-e totesi vihaisena.”

  

 
Lukuhaasteissa: Helmet 2021: 14. Kirja on osa kirjasarjaa
 
Jos kuvitus oli Pet Agentsien edellisessä osassa 5/5, niin tässä neljännessä osassa Peliin kätketyt se oli 6/5. Tällä kertaa Kati-en ja Ti-botin tehtävänä on etsiä kadonnut dinosaurus! Onneksi tehtävä ei sijoitu reaalimaailmaan vaan virtuaalipeliin. Riina ja Sami Kaarla ovat onnistuneet luomaan mahdottoman hienon pelimaailman, missä kesytetään dinosauruksia.
 
Mutta en ole varma, haluanko siirtyä virtuaalipeliin. Se HyperVR on jotenkin pelottava, kun neurolinkki siirtää mielen kokonaan pelimaailmaan. 
Neurolinkki on ihan mahtava! Lumia innostui. Voit tuntea kaiken niin kuin normaalimaailmassa. Tuntuu siltä kuin olisit oikeasti siellä. -- HyperVR on ihan turvallinen, hän vakuutti. (s. 18-19)
   
Milloin minä voin mennä ottamaan neurolinkin ja hypätä HyperVR-peliin DinoPez? Sign me in! Harmillisesti Elon Musk on vasta kehittelemässä kenties tällaiseenkin joskus tulevaisuudessa taipuvaa teknologiaa.
 
Kirjassa on huikea kuvitus tuosta pelimaailmasta, jossa kaikki tuntuu ja maistuu kuin olisi oikeassa maailmassa. Tämä on tietenkin kiehtovaa Ti-botille, joka pääsee ensi kertaa käyttämään käsiä ja maistelemaan ruokia. Jos kirja olisi YA:ta, voisin hyvinkin kuvitella, kuinka Ti-bot haluaisi oikean kehon ja ihastuisi rakentajaansa.
 
Tarina ja kuvitus kolkuttelivat nostalgisia Jurasic Park ja Dinotopia muistoja lapsuudesta. Tässä on myös sarjan tähän mennessä räjähtävin kohtaus, kun sankarimme kohtaavat hakkerin, joka on varastanut etsityn dinon. Koetaan myös kauhun hetkiä Kati-en, Ti-botin ja Timin tajutessa, etteivät pääsekään loggaamaan ulos pelistä. Onneksi apu saapuu yllättävältä taholta.
 
He yrittivät kerta toisensa jälkeen loggautua ulos, mutta se ei onnistunut.
--
- Hakkeri on muuttanut pelin toimintoja niin, että uloskirjautuminen on mahdotonta. 
- Mutta sehän on hirveä rikos, Timi sanoi. 
- Tyyppi on todella vaarallinen! Ti-bot totesi.
--
- Miten meidän käy? Entä jos emme pääse täältä pois? Mitä oikeille meille silloin tapahtuu? Kuolemmeko me? (s. 108-109)
 
Voin hyvin kuvitella, että tätä kirjaa pojatkin lukevat mielellään, sen verran paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita tässä on lemmikkijuttujen lisäksi (ei sillä, etteikö pojatkin lemmikkijuttuja lue).
 
Miksi he eivät olleet sopineet mitään Ti-botin kanssa? Olisi pitänyt kertoa, miltä oma avatar näytti. Miten he nyt löytäisivät toisensa?
--
Tilttis ja moro mikä häntä! Kati-e kuuli jonkun kehuvan ja kääntyi. Valkotukkainen poika, jolla oli valtavan suuret, heleänturkoosit silmät, hymyili hänen edessään. 
Ti-bot! Kati-e huudahti. Luulin, että olit tuo tuolla, hän sanoi ja osoitti metallista hahmoa vähän matkan päässä.
Sehän on roskis, Ti-bot hekotti.
--
Olinpas minä hölmö, kun ajattelin, että olisit täälläkin robotti. Näytät tosi ihanalta!
--
Näytänkö? Ti-bot hymyili tyytyväisenä.
--
Silmäsi ovat uskomattoman upeat. -- Onko minulla hiukkaakaan yhtä hienot silmät? Kati-e uteli ja räpsytteli tuuheita ripsiään. (s. 42-46)
   
Jos sarja olisi suunnattu nuorille, voisin hyvin kuvitella, että Kati-e ja Ti-bot olisivat enemmänkin kuin vain ystäviä, sen verran kiinnostavaa dialogia ja katseita vaihdetaan kaksikon ollessa virtuaalimaailmassa. Siellä Ti-bot on tehnyt avatarikseen pojan hahmon ja on innoissaan käsistä ja mahdollisuudesta syödä kaikkea.
  

 

Arvosana:

   

Takakannesta:
Scifi-herkuilla ja pörröisillä lemmikeillä hurmannut agenttikolmikko seikkailee pelimaailmassa.
 
Pet Agents -sarjan neljännessä osassa Kati-e saa avunpyynnön pojalta, joka on kadottanut… dinosauruksen! Mutta ei hätää, kyseessä on pelimaailma ja siellä sijaitsevan dinosauruspuiston dinot. Kati-e ottaa haasteen ilomielin vastaan, ja niin lemmikkiagentit lähtevät virtuaalimaailmaan ottamaan selvää, kuka pelaa vilunkipeliä!

      

116 sivua, Tammi 2020

 

 Sarjassa ilmestyneet:

2 kommenttia:

  1. On kyllä kauniit kuvitukset! Olisin saattanut tykätä tästä lapsena. Ainakin kriittistä kuvitusmakuani nämä kirjat olisivat hivelleet. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt ihan samaa viime vuosien kirjakuvituksista, että harvassa lapsuuteni kirjassa oli näin kivat. Lemppareitani oli mm. Pirkko-Liisa Surojeginin kuvitukset.

      Poista