tiistai 9. elokuuta 2022

Tove Jansson: Vaarallinen matka & Outo vieras Muumitalossa

"Oliko kaikki totta,
on Sannalle hämärää,
mutta jos sen oikein ottaa,
ei niin tärkeää."
  
  
Tänään 9.8. vietetään Tove Janssonin päivää. Huomasin tämän taas hyvin lyhyellä varo-ajalla, ja koska Muumimappa ja meri tai Muumipapan urotyöt eivät kiinnostaneet juuri nyt, päädyin lukemaan nämä kaksi lyhyttä kuvakirjaa. Ensimmäisenä kahdesta muutaman vuoden vanhempi Vaarallinen matka, jonka uusi, Alice Martinin suomennos ilmestyi 2018. 
  
En muista, olenko lukenut tätä itse tai onko siskoni lukenut tätä minulle lapsuudessani, mutta en ainakaan tunnistanut tästä mitään, toisin kuin teoksista Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? Teos on riimitelty, mikä ei aivan minulle kolahtanut, mutta tarinana tämä oli kiinnostava.
  
Kiukkuisena heränneen ja tylsyyttä valittaneen Sannan silmälasit vaihtuvat yllättäen ja kaikki näyttää sen jälkeen ihan oudolta. Kissakin muuttuu isoksi pedoksi ja juoksee pois. Sanna päätyy Liisamaiseen seikkailuun, jonka aikana hän tapaa Hemulin, Tiuhdin ja Viuhdin, Surku-koiran sekä Nipsun. Loppupuolella myös Nuuskamuikkunen ja Tuutikkikin piipahtavat ennen Muumilaaksoon saapumista. 
  
Pidin eniten aukeamista, joilla Sanna kurkistaa mangrovesuohon ja näyttää ihan Haisulilta ja kun ryhmä pelastuu kuumailmapallolla. Ehtiipä tarinan aikana purkautumaan myös tulivuorikin. Kiehtovasti Pikku Myy rikkoo neljännen seinän kommentoimalla, että Sanna on vain kuvakirjan hahmo. 

Olisipas ollut kiva vertailla uutta ja vanhaa suomennosta. Tässä kuitenkin yksi kohta, jonka löysin vanhasta, ja josta pidin enemmän.
  
Panu Pekkasen suomennoksesta:                               Alice Martinin suomennoksesta:
                     
Kun Nipsu yöllä ripulin                                              Nipsu vatsanväänteitä              
sai siinä nuotiolla,                                                       ai, kun tuli yö.
hän sanoi: - Syy on sipulin,                                        Hän sanoi: Enää ikinä
se taisi raakaa olla!                                                    en keittoanne syö!
  
Tästä tulee mieleen John Bauerin akvarelli.
  
"Olenpa varma että tässä talossa on melkein kaikilla jokin salaisuus,
jokin asia mistä toiset eivät saa tietää mitään!"
    
  
Eräänä yönä syksyn liepeillä Muumitaloon tulee outo vieras, ovia kun ei tässä talossa lukita. Muumit moninaisine ystävineen (mukana ovat mm. Ruttuvaari, Nyyti ja Tuittu, Homssu sekä Miska) ovat nukkumassa, mutta Pikku Myy herää outoon rouskutukseen ja luulee ensin rotan hiipineen sisälle. 
  
Lukija arvaa jo varhaisessa vaiheessa, kuka pahanhajuinen, pikkuruinen tunkeutuja on, mutta kuka tiesi hänen olevan merirosvo ja Muumipapan salainen ystävä (joka myös muuttaa asumaan Muumitaloon)? Ei häntä ainakaan animaatiosarjassa sellaisena ole esitelty. Eikä sen puoleen hajuyliherkkää Miniä. Ehkä hän on sitten tuttu sarjakuvista. 

Pikku Myy jatkoi matkaansa talon läpi yhä ylemmäksi, eikä hänellä ollut pitkiin aikoihin näin hauskaa. Portaat ja seinät natisivat ja narahtelivat, joka taholla näkymättömät ovet avautuivat ja sulkeutuivat jälleen hiljaa, talo päästi huokauksen ja pidätti henkeään.
  
Pikku Myy esitellään kirjassa erikoisten sanojen tietäjänä ja sellaisia sanoja tässä riittää, diminutiivinen, olfaktorinen ja bofori ainakin. Kuvituksena on Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan rakentamassa Muumitalossa otetut kuvat, mikä antaa kirjaan hauskan tunnelman - sekoituksen nostalgiaa ja uncanny valleyta. Tätä en ainakaan ollut nuorempana lukenut, olen varma, että tummat kuvat olisivat jääneet mieleen lähtemättömästi. Pieitilä on myös muotoillut hahmot Muumiperhettä lukuunottamatta, ne ovat Hans Klingen tekemiä.
   
Muumikirjat:
        
Takakannesta:
Muumi-kuvakirjaklassikko uutena, raikkaana suomennoksena
  
Tove Janssonin viimeinen kuvakirja muumeista julkaistaan Alice Martinin riimittelemänä uutena suomennoksena. Upeasti kuvitettu tarina avautuu uusille lukijapolville kaikessa mielikuvituksellisessa loistossaan!
  
Vaarallinen matka alkaa, kun Sanna istuu ruohikolla, laskee lasit hetkeksi silmiltään – ja maailma muuttuu kertaheitolla! Uusin lasein Sanna päätyy huiman seikkailun pyörteisiin. Myrskyjä ja tulivuorenpurkauksia uhmaten, Hemuli, Nipsu, Tiuhti, Viuhti ja Surku-koira kumppaneinaan hän lopulta onneksi löytää turvaan kotoisaan Muumilaaksoon.
  
---
  
Eräänä yönä Muumitalossa tapahtuu kummia: huonekaluja särkyy, talossa leijuu outo haju. Mitä on tekeillä?
  
On yö, täysikuu ja sopiva aika mennä nukkumaan. Mutta kukaan Muumitalossa ei sammuta lamppuaan – ilmassa on jotain salaperäistä ja levottomuutta herättävää.
  
Sitten alkaa tapahtua: kuuluu meteliä, huonekaluja särkyy, perunat leviävät ympäri kellaria ja kaikkialla talossa leijuu kammottava haju. Muumitaloon on tullut outo vieras.
  
Suomentanut: Alice Martin / Panu Pekkanen, 28 / 48 sivua, WSOY 2018 (uusittu suomennos, 1977 ilmestyneen painoksen suomentaja Panu Pekkanen) / 2010 (4. painos, 1. painos 1980)
    
Alkuperäinen nimi: Den farliga resan (1977) / Skurken i Muminhuset (1980)
  
Kuvittanut:
Tove Jansson
Valokuvat: Per Olov Jansson

Muumilaaksoon on matkattu myös täällä: Vaarallinen matka: Hurja hassu lukija, Luettua elämää, Kirjojen keskellä | Outo vieras Muumitalossa: Luettua elämääLumiomenaVärikäs päivä lastenkirjablogiSininen linna
  

Hyvää Tove Janssonin päivää!

4 kommenttia:

  1. Kauheaa, on mennyt ohi koko Janssonin päivä! Itse muistan tuon Outo vieras muumitalossa hyvin hämärästi. Äiti luki sen joskus minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan nämä kirjallisuuspäivät, koska tein pari vuotta sitten kirjabloggariryhmään tiedoston, mihin keräsin kaikki kalenterivuoden merkkihetket ja toistuvat lukuhaasteet (ja siirrän nämä tiedot aina kalenteriin vuoden vaihteessa). Harmi vaan, kun Facebook lopetti tuon tiedosto-ominaisuuden, joka oli mainio.

      Poista
  2. Bauer-viittaus lienee tarkoituksellinen, muistelen lukeneeni, että Jansson ihaili hänen työtään kovasti!

    Molemmat kirjat ovat tuttuja lapsuudesta, mutta Oudosta vieraasta taisin pitää lapsena enemmän. Sen muistan varsinkin mummon ääneen lukemana. Vaarallisen matkan tarina on aina mielestäni ollut jotenkin vähän kökkö, vaikka kuvitus onkin kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bauer-viittaus vaikutti hyvin tarkoituksenmukaiselta! Tykkään tosi paljon tuollaisista, voisikohan niitä kutsua easter eggeiksi, eli tietäjät tietää, jos on tuttu se viittauksen kohde.

      Vaarallinen matka oli minustakin tarinaltaan vähän heikompi (etenkin riimittely tökki), vaikka olikin aikaa hurjaa meininkiä - mörkökin vilahti yhdellä aukeamalla. Jostakin luin, että kuvitukset olisivat alun perin olleet Liisan seikkailuihin tarkoitettuja (ainakin idean tasolla), koska Jansson olisi halunnut ko. kuvituksista hurjempia. Kustantaja oli tämän tyrmännyt, niin hän päätti sitten hyödyntää ne omassa tarinassaan.

      Poista