Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjamessut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjamessut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. marraskuuta 2017

Kooste Helsingin kirjamessuista 26.-29.10.2017

   
No niin, viimein messukuulumisista koostetta. Viime viikko meni flunssaisena (niin kuin usein tällaisten tapahtumien jälkeen käy), niin ei jäänyt töitten jälkeen paljon energiaa aikaisemmin näpytellä tätä. Mutta pidemmittä pohjustuksitta, asiaan. Tässäpä poimintoja kaikilta neljältä messupäivältä, joskin sunnuntaina ehdin nähdä vain yhden ohjelman, kun jouduin päänsäryn takia lähtemään lepäämään anoppilaan. Onneksi sille päivälle ei olisi muutenkaan ollut montaa kiinnostavaa katsottavaa. 
   
Vaikka raporttini saattaakin kuulostaa paikoin hieman pessimistiseltä, niin nautin kyllä messuista. Toivoisin vain itselleni rakkaasta asiasta vieläkin upeamman. Ja vinkkinä vielä näin jälkeenkin päin tällaisiin tapahtumiin: hyvät kengät! Tänä vuonna minulla oli matkassa kahdet kengät, talvisaappaat ulos ja kevyemmät jalkineet sisäkäyttöön. 
  
Torstai 26.10.
  
Unohdin torstaiaamuna muistikirjan ja kynän kotiin, joten näpyttelin kännykän muistiin vain muutamia rivejä. Oli aika mielenkiintoista, kuinka talvi tuli ihan yllättäen. Onneksi olin varautunut matkaan talvikengillä. 
  
  
Klo 10:30-11:00 KirjaKallio | Erika Vik: Kaksosauringot-fantasiatrilogia
  
KirjaKalliolla on joka vuosi kiinnostavin ohjelma ja tänä vuonna heidän lavansakin oli todella hieno. Eurolavoista tehtyjen istumapaikkojen (nyt räsymatoilla pehmennettynä) lisäksi oli tarjolla myös jakkaroita ja säkkituoleja, mitä arvostin suuresti. Mainitsinkin KirjaKallion Facebook-sivuilla vimme vuonna, että olisi kivaa, jos olisi lavojen lisäksi myös tavallisia tuoleja.
  
Näin Erika Vikin edellisen kerran jo elokuussa Hel-YA-festivaaleilla, joten haastattelussa käytiin läpi osittain jo tuttua asiaa. Muistiossa lukee ytimekkäästi: "Kirjallisuuden voima samaistuminen. Muukalaisuus. Aikuislukijat/YA ei sensuroida esim. seksiä." Enää en muista, mitä minun oli näiden avulla kirjoittaa auki. Kirjakalliolaiset myös "herättävät eloon" kohtauksia esitellyistä kirjoista. Ideana tämä on loistava, mutta tänä vuonna en osannut nauttia näistä osuuksista niin paljoa verrattuna edellisiin vuosiin. 
  
Muutoinkin Suomen 100-vuotisjuhlateema on ollut jo koko vuoden niin vahvasti kaikessa, että en osannut enää riemastua siitä kirjamessujen pääteemana, etenkin kun kahden aiemman vuoden teemamaat olivat venäjä ja Pohjoismaat. Onneksi KirjaKallion tulokulma aiheeseen oli tuore ja kiinnostava, jokaisella päivällä oli oma aihepiirinsä, mutta nuoret tekijät toivat esiin tulevaisuuden: mitä seuraavat 100 vuotta pitävät sisällään, mihin suuntaan maamme kehittyy.
  
  
Klo 14:30-15:30 Magia | Timo Parvela: Kepler-62-sarja
  
Kirjamessujen lastenalue oli tänä vuonna varsin aneeminen. Aiheesta on kirjoittanut ainakin Luetaanko tämä? -blogin Kia ja Timo Parvela, jonka haastattelua Kepler62-sarjasta kävin kuuntelemassa. Oli vain sangen haastavaa kuulla, mitä kirjailija puhui lähilavojen kaiutinten pauhatessa niin, että kaikki muut äänet jäivät niiden jalkoihin.

Ensinnäkin messukartassa alueen nimenä oli Magia ja Tarina, mutta hallin katosta roikkuva kyltti sanoi vain Lasten alue (Tarina oli alueen nurkassa oleva teltta, missä kirjailijat lukivat kirjojaan ääneen lapsille). Olisin halunnut tännekin jonkinlaisen lavan, että kirjailijat ja muut vieraat olisivat hieman korkeammalla lattiatasosta, enemmän sekä parempia tuoleja (metalliset matalat jakkarat olivat varsin epämiellyttäviä aikuiselle takamukselleni) sekä aidan, joka olisi estänyt alueen halki oikaisemisen. Lisäksi Muumeista tuttu Mörkö oli perjantaihin mennessä saanut niin kovaa ripottelua, että sen palasia oli ympäriinsä lasten aluetta (viikonloppuna Mörkö olikin aidattu turvaan enemmiltä kolhuilta). 
  
Toivottavasti Messukeskus kuuntelee palautetta ja ottaa ensi vuonna asiakseen laittaa lastenkirjallisuuden aiempaa paremmin esille. Parasta alueessa nyt oli punainen, kaksikerroksinen Harry Potter-bussi Knight Bus eli Poimittaislinja (joskin kirjoissa bussi on violetti ja kolmikerroksinen). 
   
    
Klo 15:30-16:00 Olohuone | Fantastinen matkaopas, omituiset matkakohteet
    
Tämä oli yksi suosikkini lavaohjelmista. Neljä kirjailijaa oli pukeutunut romaaniensa hahmoksi ja esitteli omaa erikoislaatuista maailmaansa matkakohteena. Voi, kun tällaista teknologiaa olisi oikeasti, lähtisin heti käymään ainakin Tylypahkassa, Panemissa ja Keskimaassa. 
  
Helena Waris oli Linnunsitojasta tutun Maharin kuilun kylpylän omistaja Ada, Katri Alatalo Käärmeiden kaupungin prinsessa Ninette, jonka matkakohde oli Ras-Ud ja kolmantena Petri Hiltunen, Praedorin luoja Rentoc Suurisuisena esittelemässä Jaconiaa. Lopussa oli yleisöäänestys, mikä kohteista otettaisiin kosmosmatkailun ohjelmaan ja taisi käydä niin, että Jaconia voitti.
  
Perjantai 27.10.
    
   
Klo 15:30-16:00 KirjaKallio | Helena Waris: Linnunsitoja
  
Myös perjantaina puhuttiin Linnunsitojasta ja tällä kertaa minulla oli muistikirjakin matkassa. Helena Waris kertoi, että kirjoittaa eskapistisesta sellaisia kirjoja, jollaisia tykkää itsekin lukea. Hän paljasti olevansa introvertti, eikä nauti ihmisiä kuhisevilla kirjamessuilla olemisesta, vaan lapiosi mieluummin kotitallillaan lantaa. Eläinrakkaana ja kotona mieluiten viihtyvänä ihmisenä ymmärsin kirjailijaa hyvin. Onhan 84 000 ihmistä hieman liikaa yhden viikonlopun ajalle (vaikka ihanaa, että kirjallisuus kiinnostaakin niin paljon).
  
Waris kertoi kirjoittavansa tarina, ei hahmot edellä. Hänen kirjoittamisensa ei ole suunnitelmallista vaan tarina menee omaan suuntaansa ja hän yllättyy itsekin, mitä olikaan kirjoittanut. Hän ei lue kirjoittamisprosessin aikana kirjoja eikä ole voinut vuosiin lukea pitkäkestoisesti. Waris paljasti, että trilogiaksi kasvavan sarjan toisessa osassa päästään käymään Ammabarisa ja kolmas osa kertoo enemmän dystooppisesta maailmasta. Jokaisella osalla on myös oma kertojaäänensä, vaikka ensimmäisestä osasta tutut hahmot kulkevatkin mukana loppuun saakka. 
   
Waris naurahteli nuorten haastattelijoidensa kysymyksille: "Luulin kirjoittaneeni viihdettä, mutta te olette löytäneet ihme syvyyksiä siitä!" Kuilujen elämää kontrolloiva kone oli saanut innoituksensa nykyajasta, kuinka paljon Google tietääkään meistä? Hän päätti tuoda ihmisten elämää tarkkailevan koneen näkyväksi tekemällä siitä hallitusta vastaavan rakenteen. Waris paljasti suhtautuvansa varauksella teknologiaan ja teoksensa maailmassa olisi kuulemma kuulunut kapinallisten joukkoihin. 
   
     
Klo 17:00-17:30 Kullervo | Vaihtoehtoinen Suomi
   
Vaihtoehtoisesta Suomesta olivat keskustelemassa Anne Leinonen, Johanna Sinisalo, J. Pekka Mäkelä ja Vesa Sisättö. Olin kuvitellut, että kirjailijat kertoisivat omista vaihtoehtomaailmoistaan, mutta kävikin niin, että keskustelu sisälsi enimmäkseen uusien vaihtoehtoisten maailmojen luomista.
  
Maailmoina käsiteltiin Finalaska, Stalinin idea siirtää suomalaiset Siperiaan, saamelainen valtakulttuuri, mitä jos ei olisi ollut Agricolaa ja yhteist kieltä, Suomen kuningaskunta, pääkaupunkina Tampere ja mitä jos kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä. Nyt kun on NaNoWriMo-kuukausi, niin tässäpä aihetta, jos josku haluaa vielä lähteä mukaan. 
    
      
Klo 18:30-19:00 Kullervo | Millaista fantasiaa oikeasti luetaan 

Perjantai päättyi Risingshadown-paneeliin, jossa esiteltiin vuoden kiinnostavimmat scifin ja fantasian uutuudet sivuston käyttäjien antamien arvosanojen valossa. Mukana oli useampi teos, joista olen kirjoittanut kritiikin sivustolle (ja pari, jotka odottavat lukupinossa samaa kohtaloa), mm. Caraval, Hän sanoi nimekseen Aleia ja Harry Potter ja kirottu lapsi. Oli jännittävää (hyvällä tapaa) olla kirjamessujen toisella puolella, tuottamassa sisältöä eikä vain kuuntelemassa muita. 

Lauantai 28.10.
  
  
Lauantai alkoi tuttuun tapaan kirjabloggaajien aamiaisella, missä Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan kirjailijat pääsevät esittelemään teoksiaan ja kirjabloggaajat saavat halutessaan kappaleen noista teoksista mukaansa. Ja parastahan tässä on, että samaan paikkaan kerääntyy iso määrä kirjabloggaajia. Messuhulinassa kun ei aina ehdi tavata kaikkia. Muutama bloggaaja tosin jätti tulematta tällä kertaa nähtyään esiintyjälistalta löytyneen kirjailijan nimen Joonas Konstig. Minulle kyseinen kirjailija ei ollut entuudestaan tuttu, eikä hänen teoksensakaan ollut herättänyt kiinnostusta suuntaan tai toiseen. 
  
Ennen kuin kirjailijat pääsivät ääneen, Anneli Airola, keväällä yllättäen menehtyneen Lukutoukan kulttuuriblogin kirjoittaja Kristan äiti kiitti bloggaajia muistamisesta. Suru-uutinen vaikutti yhteiosöömme suuresti ja keräsimme kolehdin, jolla hankimme kukkia ja loput rahat lahjoitettiin Kristalle tärkeän Naisten pankin avustusrahastoon. 
     
   
Kirjailijoina vierailivat Pallokalan kirjoittanut Heikki Valkama, Marianne Kurtto (joka on tunnettu runoilijana ja kääntäjänä) kertoi esikoisestaan Tristaniasta, Osumia oli puolestaan syntynyt Roope Sarvilinnan kynästä, jo mainittu Joonas Konstig teoksensa Vuosi herrasmiehenä kanssa, CMX:n laulaja ja sanoittaja sekä runoteoksia julkaissut A.W. Yrjänä puhui kauniskantisesta esikoisestaan Joonaanmäen valaista (josta nappaamaani kappaleeseen sain nimmarinkin!) ja viimeisenä ääneen pääsi Tuomas Kyrö, jonka teossarjan uusin osa on juhlavuositeemaan sopien nimeltään Mielensäpahoittajan Suomi
    
      

  
Klo 13:30-14:00 Magia | Jaana kapari-Jatta: Tylypahkan kirjasto
    
Jaana Kapari-Jatta vetää messuilla esiintyessään lavat täyteen. Olikin siis outoa, että hänet oli laitettu esiintymään Magia-"lavalla", missä oli arviolta 20 tuolia. Meninkin siis puoli tuntia etukäteen varaamaan paikkani, sillä tiesin, että tilaa ei olisi tarjolla, jos olisin tullut myöhemmin paikalle. 
  
Tällä kertaa puheenaiheena olivat Harry Potter-maailman oheisteokset Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (sis. 6 uutta otusta), Huispaus kautta aikojen ja Siuntio silosäkeen tarinat (Dumbledoren kommenteilla varustettuna), joista tehtiin päivtetyt painokset Jim Kayn kuvituksella. Lisäksi esille nostettiin kolmannen Potterin, Azkabanin vangin niin ikään Jim Kayn kuvitettama painos ja Ihmeotusten elokuvakäsikirjoituksen painettu versio. Kapari-Jatta pitää Kayn tyylistä ja totesi, että Potterinsa moneen kertaan lukeneet saavat kuvitetuista versiosta uudenlaisen kokemuksen.
  
Ensi keväänä ilmestyy Kapari-Jatan suomennos Harry Potter ja taikuuden historia-teoksesta, joka kertoo Britannian kansalliskirjaston näyttelystä, jossa on ollut teemana Potterin kahdenkymmenen vuoden taipale. Teoksen on kuvittanut kukas muukaan kuin Jim Kay. (En muuten malta odottaa, että Liekehtivän pikarin kuvitettu verio ilmestyy ♥). Kapari-Jatta puhui pitkälti samaa kuin jo viime vuonnakin, kuinka Potterit saivat uutta puhtia Kirottu lapsi näytelmästä ja Ihmeotukset-elokuvasta, ja kuinka ne laajentavat Potter-maailmaa niin eteen kuin taaksepäin sekä sivusuunnassakin.
  
Kuka muuten uskoisi, että kun ensimmäinen Potter, Viisasten kivi ilmestyi, se oli saanut vähälevikkisen kirjallisuuden tukea. Vielä tuolloin ei oltu Suomessa arvata, kuinka iso juttu tästä kirjasarjasta tulisikaan. Kapari-Jatta kertoi, että nauttii Rowlingin kielen kääntämisestä, koska pääsee iloittelemaan. Ensi vuonna tuleekin jo 30 vuotta siitä, kun Kapari-Jatan ensimmäinen käännös julkaistiin. 
   
   
Klo 15:30-16:00 KirjaKallio | Anne Leinonen: Kirjanoita
     
Anne Leinonen on sitä mieltä, ettei kirja tule koskaan katoamaan, vaikka hänen luomassaan maailmassa fyysiset kirjat ovatkin tuhoutuneet oudolla tapaa. Kirja on kaunis esine ja sanoissa on taikaa. Kirjanoidan kansi onkin kaunis katsella ja täynnä kirjallisia viittauksia, ja kirjataikuutta. Leinonen on valinnut viittauksiinsa niin lapsuuden klassikoita, ajankohtaisia teoksia kuin sattumalta omasta hyllystään löytyneitä opuksia. 
  
Toisin kuin Helena Waris, Leinosen mielestä lukeminen on tärkeä perusta kirjailijaksi tulemiselle.  Hän puhui kirjojen jatkumosta, kuinka ahkera kirjailija tulee kirjailijaksi lukemansa ansiosta. A.W. Yrjänäkin oli lukenut niiden kolmen vuoden aikana, mitkä häneltä meni Joonaanmäen valaiden kirjoittamiseen 200 kirjaa! Leinonen suosittelee NaNoWriMoa ja on itsekin kirjoittanut Osuuskumman julkaiseman Vaskinaisen ensimmäisen version NaNossa, 
  
Leinonen sanoi, ettei voi olla onnellinen, jos ei saa kirjoittaa tarinoita. Hän mainitsi, että Kirjanoidan alussa oleva lamppu lumisateessa viittaa Narniaan ja minä en hoksannut sitä lukiessani. Kun fantasiassa matkataan toiseen maailmaan, ns. oikea maailma on meidän elämämme maailma ja fantasiamaailma se toinen. Leinonen kertoi, kuinka oli halunnut kääntää asetelman toisinpäin, ja kerronta tapahtuukin fantasiamaailmassa ja välähdyksissä nähdään meidän maailmaamme (mm. Kirjamessuille!).
  
Leinonen tykkää viistovalaista maailmaa ja hän toteaa, ettei kenenkään todellisuus ole samanlainen kuin jollakin toisella. Muistan kuulleeni joskus tutkimuksesta, kuinka silminnäkijäraportit eroavat toisistaan huomattavasti, koska jokainen kiinnittää huomiota eri asioihin ja muistaa taahtumia toisin. Leinonen puhui tarinoiden voimasta hyväksyä itsensä ja kuinka tarinat voivat pelastaa hengen. 
   
Kirjanoidan päähenkilö on koulupudokas, mitä Leinonen kommentoi sanomalla, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen ja löytää oma paikkansa. Hän ei pidä siitä paineesta, mitä jo yläasteikäiselle asetetaan tulevan ammatin kannalta tärkeiden opintojen aloittamisesta. Väärät valinnat eivät kuitenkaan estä jotain parempaa myöhemmin. 
        
Sunnuntai 29.10.
    
 
Klo 10:30-11:00 Mika Waltari | Psykologiset trillerit vaarallisista sairauksista ja sairaista hoitolaitoksissa
  
Tiina Raevaara (Veri joka suonissasi virtaa) ja Tuomo Jäntti (Verso) keskustelivat varsin kiehtovasta teemasta. Raevaaran teoksessa sivutaan kauhuromantiikkaa, vapyyrejä ja tieteen kehityksen vaaroja, Jäntti puolestaan kirjoitti sairaudesta, joka ei ole sairaus ja kuinka siihen tulisi suhtautua. 
  
Päänsärkyni takia poimin keskustelusta vain muutamia mielenkiintoisia sanoja, natsit, eivät suostu kuolemaan, Leena Krohnin Matemaattisia olentoja, voiko ihminen kuolla ja jäädä olemaan aavesärkynä, virtuaalinen kuolemattomuus, missä elinsiirron rajat,. Viimeisestä Raevaara kehittelin mielenkiintoisen skenaarion: voisiko käyttökelpoisista elinluovutusosasista koota kokonaan uusia ihmisiä, vähän niin kuin olisi käveleviä varaosavarastoja. 
  
Lopussa puhuttiin, kuinka suomalaisessa kirjallisuudessa tykätään nyt rikkoa genrerajoja ja yhdistellä niitä kiinnostavilla tavoilla, mutta suomalaisten kykyyn kirjoittaa kauhua on aina suhtauduttu varauksella. Raevaara päätti puheenvuoronsa kertomalla, ettei halua kirjoittaa lokeroon. Onkin hienoa kuulla, että kirjailijat ovat rohkaistuneet China Mievillemäiseen käyttäytymiseen, on ihan ok kokeilla erilaisia tyylej ja enrejä, miksi yhden kirjan perusteella pitäisikään jumittua vain yhden tempun poniksi?
   
Messuostoksia:
    
   
Tällä kertaa en ostanut montaakaan kirjaa, ja parista ei tässä ole kuvaa (tulevat jälkitoimituksessa anopin kyydillä jouluksi). Kävin läpi kaikki kahden euron kirjat pöydän, vaikka niistä voi olla montaa mieltä, mutta aika laiha saalis tällä kertaa. Löysin kuitenkin kissavärityskirjan, Piirin, Vihan liekit (pokkarina) sekä Rosa Liksomin kirjoittaman ja Klaus Haapaniemen kuvittaman samuraitarinan Neko. Haapaniemen astiakuvat ovat ihania. Omasta astiakaapista löytyykin Taika-sarjaa mustavalkoisena. 
   
Kirjojen lisäksi ostin Tardis-avaimenperän (vain 4€!) Alnilamin myyntipöydältä, ihanan Halloween-hämähäkin (Ty Beanie Boos, Creeper), Paperikauppa Putingista pienen vanhanaikaiseen eläinkirjatyyliin tehdyn perhoskortin (0,60€) ja Pelaaja-lehden osastolta Laputa-julisteen (5€) vuosia vanhan jonkin lehden mukana tulleen Totoron viereen. Laputaan liittyy tarina: se pyöri Oulussa Kulttuuritalo Valveella ja mieheni vei minut ensitreffeillämme sinne. ♥
   
Kiitos KIRJAmessut!
Ensi vuonna uudelleen.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessut 26.-29.10.2017 | Tärpit ja kahden messulipun arvonta

Ei ole paperisen messulehden voittanutta. Etukansi oli taittunut hieman matkatessaan postissa. Tämän vuoden lehdessä ei muuten ollut ollenkaan karttaa, eikä nettisivuillakaan lue muuta kuin: "Tarkempi kartta julkaistaan lokakuussa 2017." Toivottavasti pian.
  
Lokakuun lopussa on jälleen kirjallisuuden ystävien joulu, eli Helsingin kirjamessut. Tänä viikonloppuna on messuiltu jo Turussa, mutta sinne en tällä kertaa päässyt. Mutta ehkä ensi vuonna? 
  
Arvon Helsingin messuille kaksi lippua. Arvonta on auki viikon, eli päättyy 15.10. klo 12:00, jonka jälkeen ilmoitan kaksi voittajaa, jotka saavat molemmat yhden päivän ilmaislipun sähköpostitse. Kommentoi alle, mikä ohjelma sinua kiinnostaisi nähdä. Koko ohjelma on katsovissa täältä.
  
Tässä minun messupoimintani, eli nämä on ainakin pakko nähdä. Ohjelmien kuvaukset messulehdestä. Tänä vuonna olen myös esiintymässä yhdessä paneelikeskustelussa perjantaina 18:30 alkaen Risingshadow-kriitikon roolissa muutaman muun kanssa. Siitäkin lisää tietoa alla. Laitan linkit niihin kirjoihin, joista olen blogannut. 
  
Kirjabloggaajien young adult-kirjavinkkejä voi tulla hakemaan Boknäsin osastolta 6m48 ja minäkin pörräilen välillä siellä, jos haluat tulla moikkaamaan tai ostamaan kirjabloggaajapinssin (hinta 3€/kpl), niitä on vielä muutama jäljellä. 
  
Torstai 26.10.
  • 10:30-11:00 KirjaKallio - Erika Vik: Kaksosauringot -fantasiatrilogia
  • 12:30-13:00 Mika Waltari - Kääntäjäkeskustelu | Kotimaiset kääntäjät tekevät arvokasta työtä, joka jää kuitenkin usein pimentoon. Millaista on kääntää kirjoja suomenkielelle? Kääntäjät kertovat.
  • 13:30-14:00 Kirjakahvila - Botnia-palkinnonjako | Oulun kirjailijaseura alkaa jakaa vuosittain uutta Botnia-palkinnoksi nimettyä kirjallisuuspalkintoa. 10 000€:n arvoinen palkinto on tarkoitettu kirjailijoille. jotka asuvat Pohjois-Pohjanmaalla tai ovat kotoisin sieltä.
  • 14:00-14:30 Eino Leino - Ilari Aalto ja Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen | Jännittäviä muinaispaikkoja löytyy myös Suomesta! Lähde aikamatkalle menneisyyteen, näe muinaisia asuja ja kuule ensitsajan elämästä uhrilähteineen, aarrekätköineen ja kalmistoineen. Miten esi-isämme elivät?
  • 14:30-15:00 Magia - Kepler62
  • 15:30-16:00 Olohuone - Fantastinen matkaopas | Kaipaatko lomalta rentoutumista vai silkkaa kauhua? Tule tutustumaan omituisiin matkakohteisiin Shimo Suntilan, Katri Alatalon, Helena Wariksen ja Petri Hiltusen johdolla. Oppaina maailmojaan kehumassa kolme teräväsanaista fiktiohekilöä.
  • 16:00-16:30 KirjaKallio - Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
  • 17:00-18:00 Magia - Fantasia-keskustelu | Harry Potter -kääntäjä Jaana Kapari-Jatta ja lastenkirjailija Katja Krekelä uppoutuvat fantasian ihmeelliseen maailmaan. Mikä tekee mielikuvitusmaailmasta niin kiehtovan ja mikä fantasiakirjallisuuden merkitys on nuorten lukemiselle? 
  
Perjantai 27.10.
  • 12:30-13:00 KirjaKallio - Paneeli: Netissä on kaikki, mihin tarvitaan kirjaa? | Mitä kirjallisuudella on tarjota, kun somessa rakastetaan, soditaan ja aloitetaan vallankumouksia? Miten kirjan pitäisi kehittyä, että se on merkittävä jatkossakin?
  • 14:00-14:30 KirjaKallio - Aleksandr Manzos: Kaikkien aikojen pelit
  • 15:30-16:00 Aino - Suomalainen mytologia ja kansanperinne nykyajan kaunokirjallisuudessa
  • 16:30-17:00 Takauma - Muinaisuutemme jäljet | Ihmiset saapuivat Suomeen ainakin 11 000 vuotta sitten. Arkeologit palaavat juurillemme ja tutkivat, millaista oli arki ja juhla esihistoriassa ja keskiajalla. Milloin ja miten meistä tuli suomalaisia?
  • 17:00-17:30 Takauma - Arkeologiaa pyhillä paikoilla | Temppeli, kirkko, luostari, hautaus, pyhä paikka - kaikki arkeologian arkipäivää. Millaista on tutkia omaa tai vierasta uskontoa? 
  • 18:30-19:00 Kullervo - Millaista fantasiaa oikeasti luetaan - Internet sen paljastaa | Scifi- ja fantasiasivusto Risingshadow.fi:n yli 230 000 kirja-arviota eivät voi olla väärässä. Miina Hakonen, Max Lampinen, Juha Salmi, Niina Tolonen ja Leena Viitanen ruotivat vuoden parhaat kirjat tilastojen valossa. Puheenjohtajana Ella Peltonen.
  
Lauantai 28.10.
  • 13:00-13:30 Magia - Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto | Uusi annos lääkettä Potter-kuumeeseen! Professori Dumbledoren satuja, Ihmeotuksien olinpaikkoja ja Tylypahkan kirjaston lainatuimpiin teoksiin lukeutuva Huispaus kautta aikojen. Jaana Kapari-Jatta on suomentanut Tylypahkan kirjaston menestysteokset.
  • 15:30-16:00 KirjaKallio - Anne Leinonen: Kirjanoita (bloggaus tulossa)
  • 17:00-17:30 Magia - Jännitystä eri ikäisille | Mitä vaatii hyvä jännityskirja? Miten lukijan ikä täytyy ottaa huomioon? Keskustelemassa Tuula Kallioniemi, Antti Halme ja K.K. Alongi.
  • 17:30-18:00 Tarina - Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa (bloggaus tulossa)
    
Sunnuntai 29.10.
     

torstai 3. marraskuuta 2016

Kirjamessukooste 2016

Boknäsin osastolla oli tänäkin vuonna Kirjabloggaajanurkka ja siellä kävi kirjailijavieraana Turun kirjamessujen tehoryhmä Tommi Kinnunen, Salla Simukka ja Siri Kolu. Minä pääsin ihan suunnittelematta seisomaan viimeksi mainotun viereen. :)

Olin Helsingin kirjamessuilla nyt toistamiseen, ensimmäisen kerran siis viime vuonna. Vierailin messuilla kaikkina neljänä päivänä. Parhaita muistoja syntyi bloggaajakollegoita tavatessa. Esimerkiksi ihan ensimmäinen kohtaaminen, joka oli Tuntemattoman lukijan Handen kanssa, jää mieleeni lähtemättömästi. Löysimme nimittäin toisistamme niin paljon samaa, alkaen Qwerteen ihanista t-paidoista. Tässä lyhyet raportit kirjaostoksista, kiinnostavimmista paneeleista sekä kirjailijoiden ja suomentajien haastatteluista. Yritin mahduttaa kaikki neljä päivää yhteen postaukseen ja pitää sen lyhyenä, taisin silti kirjoittaa blogihistoriani pisimmän jutun.
  
  
JP Koskinen: Luciferin oppipojat
  
Kirjailija kertoi uudessa scifiteoksessaan esiintyvien hahmojen nimistä ja niiden merkityksistä. Päähenkilö on arkkienkelin mukaan nimetty Gabriel Bonhomme XIV, jonka sukunimi tarkoittaa hyvää ihmistä. Hänen vastapainonaan on englanninkielisen maailman Matti Meikäläinen eli John Smith. 
  
Koskinen kertoi myös neandertalilaisista, kuinka näillä oli isommat aivot kuin meillä ja että heiltä olemme perineet vaalean ihomme. Nykyihminen ajattelee itseään erinomaisena verrattuna muihin lajeihin ja pitää neandertalin ihmistä tyhmänä, karvaisena ja eläimellisenä eikä pysty uskomaan, että geeneissämme olisi perimää kadonneelta ihmislajilta.
   
Luciferin oppipojissa puhutaan myös orjuudesta, kuinka kyborgit ovat vain työkaluja, keinotekoisia ihmisiä, jotka eivät ole tiedostavia. Teoksessa on kuitenkin kyborgien kapina, eli jotain noista "toisista" on ymmärretty väärin. Teos odottaa itselläni vielä lukupinossa, mutta kylläpä se alkoikin kiinnostaa ihan uudella tavalla tämän lyhyen haastattelun jälkeen.
  
  
Jaana Kapari-Jatta: Kahdeksas Harry Potter -tarina
  
Kääntäjä Jaana Kapari-Jatta oli yleisömagneetti joka kerta, kun nousi lavalle. Kävin kuuntelemassa häntä kolme kertaa messujen aikana. Pian on kulunut 20 vuotta ensimmäisen Potterin ilmestymisestä. Potterit ovat ajattomia ja niitä tullaan lukemaan vielä pitkään. Ensimmäiset lukijat ovat jo aikuisia ja heillä voi olla jo omiakin lapsia. Tänä vuonna teossarja on puhuttanut paljon, sillä ihan muutaman päivän päästä, 8.11. ilmestyy suomeksi kahdeksas, aiempaa septologiaa täydentävä tarina, Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä. 
  
Kapari-Jatta kertoi, kuinka hän sai Viisasten kiven luettavakseen ja tiesi jo silloin, että kääntämisestä tulee ihana matka. Hän tunnusti, ettei pitänyt teoksen englanninkielisen painoksen kannesta. Tarina kuitenkin kiehtoi niin, että hän otti teoksen mukaan vessaan ja kokkasi ruokaa yhdellä kädellä, sillä hän ei voinut laskea kirjaa hetkeksikään alas, ennen kuin oli saanut sen luettua. Hän kiitti kustantamoa, että saa kääntää teoksen, sillä se oli niin hyvä. Teokset eivät vielä olleet nousseet maailman laajuiseksi ilmiöksi. ja ensimmäinen osa saikin vähälevikkisen teoksen tukea ja vasta kolmannen osan jälkeen Harry Potterin nimi oli kaikkien huulilla. Helsingin Sanomien aikalaiskritiikki tosin oli todennut, etteivät Potterit ole ilmiö Suomessa. 
  
Kääntäjä sai harvinaisen tilaisuuden päättää, kenen hahmojen nimet käännetään. Yleensä lastenkirjoissa tuohon aikaan suomennettiin joko kaikki tai ei mitään. (Minulle Pottereiden suhteen olisi kylläkin sopinut paremmin, ettei ainakaan ihmisten nimiä olisi käännetty ollenkaan.) Kapari-Jatta koki, että Pottereiden suomennoksessa epäjohdonmukaisuus toimii parhaiten maailman eduksi. Han sanoi, että voi luottaa J.K. Rowlingin tekstiin, sillä tietää, että tämä kuljettaa tarinaa hyvin ja vaikka kaikkea ei heti ymmärtäisikään, teos kyllä selittää asiat ajallaan ja sitoo langat lopussa yhteen. Suomenkielinen sanasto on vakiinnuttanut asemansa ja sain yllätyksekseni kuulla, että sitä on lainattu muihinkin maihin. 
  
Kapari-Jatta sanoi, ettei näytelmään tarttumista tule pelätä, vaikka sen lukeminen eroaa romaanin lukemisesta siinä, että hahmojen ajatukset eivät tule esiin. Hän suosittelee lukemaan teoksen kahdesti: ensin nopeasti, sillä kaikki haluavat tietää, mitä teoksessa tapahtuu ja sitten hitaasti, pysähtyen miettimään rivienväleissä kerrottua. Kapari-Jatta pitää kuitenkin Potter-näytelmän lukemista helppona, sillä se on nopeakäänteinen.
  
Kirottu lapsi -näytelmän pääroolissa ovat uuden sukupolven velho-oppilaat. Aiemmista teoksista tutut hahmot ovat nyt aikuisia. Keskeisenä teoksessa onkin vanhempien ja lasten suhde. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, vaan kiiltokuvien sijaan elämässä on säröjä ja se on vain ihmimillistä. Näytelmän maailmassa peilataan nykyhetken ajankuvaa uskottavasti ja ajankohtaisina teemoina ovat mm. muukalaisvihamielisyys ja rotukysymykset. 
  
Kapari-Jatta on kirjoittanut Pottereiden kääntämisestä teoksessaan Posityyhtynen ja pollomuhku. Ikävimpänä asiana kääntämiselle hän pitää kiirettä, Kirotun lapsen kanssa hän pelkäsi, ettei aika riitä, mutta Lapin rauhassa vietetty aika teki hyvää ja käännös tuntui syntyvän vaivattomasti ihan aikataulussa (harmillisesti teos ei ehtinyt messuille myyntiin). Parasta puolestaan on paluu tuttuun maailmaan ja uusien sanojen keksiminen. Näytelmän kääntäminen oli Kapari-Jatalle uutta, mutta varsin rohkesti hän hyppäsi käännöstyön kimppuun. 
  
Kirotusta lapsesta on otettu 100 000 kappaleen painos. Tilaisuuksissa puhuttiin myös kerran vuodessa ilmestyvistä Pottereiden neliväripainoksista. Jim Kayn kuvitukset kelpaavat myös kääntäjälle, vaikka hän pitää myös Mika Launiksen kansitaiteesta. Kapari-Jatta nauttii myös Pottereissa esitellyn taikamaailman laajenemisesta ajallisesti taaksepäin viiden Lisko Scamanderin seikkailuista kertovan elokuvan myötä. 
  
  
#pojatkinlukee #mitästytöt?
  
Pojatkin lukee-häshtägin luoja Mikko Toiviainen on pitkin vuotta 2016 ilmaissut huolensa poikien heikentyneestä lukutaidosta. KirjaKallion lavalla nostettiin esille myös tytöt, sillä ei ole itsestään selvää, että hekään lukisivat hyvin tai ymmärtäisivät lukemaansa. Lavalla olivat keskustelemassa myös Onks noloo? -teoksen kirjoittanut Ronja Salmi ja äidinkielenopettaja Silvia Hosseini. seuraavassa hieman poimintoja keskusteluista.
  
Kirjat helpottavat nuoruuden kiputiloja, ne tuovat onnea ja samastumispintaa, sillä lukiessa voi löytää hahmoja, jotka käyvät läpi samoja asioita ja ajatuksia. Lukeva ihminen havahtuu huomaamaan, ettemme olekaan yksin kokemustemme kanssa vaan joku jossain on kulkenut samaa polkua. Kirjojen hahmot ovat myös omalla tavallaan erilaisia, niin kuin jokainen oikeakin ihminen ja tämä kokemus opettaa, ettei ole sellaista kuin normaali, sillä jokainen on ainutlaatuinen ja kaikille on paikka maailmassa. 
  
Sukupuolten välisessä lukemisessa on aina ollut kuilu. Naiset lukevat enemmän kuin miehet kaikissa ikäluokissa ja miesten lukeminen on vähentynyt jo pitkän aikaa. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät lue, jo vuosikymmeniä sitten lukevia miehiä on katsottu oudosti. Mitä lukemattomuudesta sitten seuraa? Yhteiskunnan ymmärtäminen heikkenee, lukemattoman ihmisen sanasto on lukevaa pienempi, jopa työhakemuksen kirjoittaminen voi tuottaa vaikeuksia. Ongelma onkin pitkien tekstien ymmärtämisessä, ei varsinaisessa lukutaidottomuudessa. Nykyihmisellä onkin usein parempi kuvanlukutaito kuin tekstinymmärrys. 
   
Lukemista on monenlaista. Tasokkaat nettilehdet (ei siis keltainen lehdistö ja clickbait-sivustot) ja raplyriikoiden analyyttinen luenta kuuluvat lukemisen piiriin. Post-Alfan, JVG:n tarinan ja Cheekin elämäkerran -tyyppiset teokset nähtiin porttiteoriassa tervetulleina teoksian, joilla houkutellaan uusia lukijoita. Lukisipa sitten vaikkapa Aku Ankkaa vessassa tai tietokirjoja (monia poikia ja miehiä kun kiinnostavat mm. Tieteen kuvalehden kaltaiset julkaisut), voi kasvattaa sanavarastoaan ja lisätä ymmärrystään niin omasta ajastamme kuin siitä, miten päädyimme tähän.
  
Myös tyttöjen lukeminen on vähentynyt ja heikentynyt. Ronja pohtii somen hyödyntämistä innostuksen synnyttäjänä: on pomittava ilmiöitä nuorten omasta maailmasta, tietää, mitä nuoret haluavat lukea ja kuinka heidän huomionsa voi tavoittaa. Ei ole merkittävää lukeeko e-kirjaa vai paperikirjaa, kunhan vain lukee. Korkeakirjallisuutta ja keltaista lehdistöä ei voi asettaa samalle viivalle tai arvottaa (minä kyllä arvotan, ha haa), sillä erilaisille ihmisille on oltava erilaista kirjallisuutta, sillä eiväthän kaikki kuuntele klassista musiikkiakaan (suosittelen kyllä kokeilemaan, sillä uskon että klassisesta löytyy kaikille jotain). 
  
Älypuhelimet ovat vieneet keskittymiskyvyn eikä evoluutio ole saanut vielä kiinni teknistä kehitystä. Uusisukupolvi pystyy kuitenkin paremmin tasapainottelemaan todellisen ja virtuaalisen maailman välillä. Olisiko sosiaalinen lukeminen vastaus ongelmaan? Lukupiireistä saattaa aluksi syntyä kuva ryhmästä keski-ikäisiä naisia, mutta lukupiirejäkin löytyy erilaisia, lukukokemuksen jakaminen luo aivan uudenlaisen kuvan teoksesta kuin se, minkä yksilö yksinään saa. 
  
Lukijoista jokaiselle on löydettävä kiinnostavaa luettavaa. Yllättävää on, että Silvia kertoo lasten nauttivan edelleen ääneen lukemisesta tunneilla (luulen pessimistinä tämän johtuvan osin laiskuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä, ei tarvitse itse lukea ja kun opettaja on uppoutunut tarinaan, voi oppilas antaa ajatustensa harhailla keskittymättä kuulemaansa). Muista hyvin omilta kolmannen ja neljännen luokan tuonneilta, kuinka opettaja luki luokalle mm. Jukka Parkkisen Osku kirjoja.  
  
Mikko on etsinyt lukuidoleita, poikia ja miehiä, jotka lukevat. KirjaKallion lukuiolaiset huomattavat, että suurin osa Instagrammista häshtägillä #pojatkinlukee löytyvät miehet ovat 20-40 -vuotiaita hipstereitä, kampanja ei siis ole tavoittanut nuorempia lukijoita. Auktoriteeteilla ja hyvää tarkoittavilla aikuisilla on nimittäin pahana tapana tehdä nuorille suunnatusta sisällöstä noloa. Jotta aihe kiinnostaisi, olisikin siis otettava mukaan kohderyhmän jäseniä. Tämä nähtiin syynä miksi Kirjakallio toimii, sillä se tuotaa sisältöä nuorilta nuorille (vaikka olenkin 30-vuotias täti-ihminen, lasken itseni mukaan tähän ryhmään, löysin nimittäin kiinnostavimmat ohjelmat juurikin täältä). 
   
Lukemista ei tulisi lähestyä sukupuolittaen. On outo ajatus, että tytöt ja pojat lukisivat eri asioista. On tunnettava nuori, jotta tietää mitä tälle voi suositella. Poika voi tykätä heppakirjoista ja tyttö saattaa viihtyäkin paremmin moottoripyörän korjausoppaan parissa. Ikä ja sukupuoli tulisikin ihanteellisessa maailmassa korvata sanalla ihminen. On mielekkäämpää tarjota koirakirjaa koirista pitävälle, kuin lukijan sukupuolelle. Tämä lokeroiminen nähtiin koko yhteiskunnan kattavana, ei vain lukemiseen liittyvänä ongelmana. Sukupuolirooleja tulisi olla esillä paljon laajemmin, esimerkiksi miessairaanhoitajan hahmo avartaisi näkökulmia. 
  
  
Bonnierin kirjabloggaaja-aamiainen
  
Lauantaina oli bloggaaja-aamiainen ja paikalle saapui 50 kirjabloggaajaa. Teimme kuulemma ennätyksen siinä aikaisempiin vuosiin nähden. Kokoushuoneessa oli ihana steampunk-tapetti (ilmalaivoja ja kuumailmapalloja), ja höyry-Totoropaitani sopi tilaan loistavasti. Tarjolla oli ihanaa mustikka smoothia, kroisantteja, juustoa ja leikkelettä, erilaisia sämpylöitä, hedelmiä ja virvoitusjuomia. Otin myös kahvia, vaikken sitä normaalisti paljoakaan juo. Messut olivat aika energiaa syövät, joten tankkausta tarvittiin. 
  
Aamiaisen lisäksi tarjolla oli Tammen ja WSOY:n kirjailijoita uusimman teoksensa kanssa. Viime vuonna painopiste oli pitkälti esikoiskirjailijoissa, mutta paikalla käväisivät myös Katja Kettu ja Mihail Shishkin, tänä vuonna kuulimme pidemmän kirjailijanuran saavuttaneita tekijöitä: Claes Anderson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis, Hannu Mäkelä ja Riitta Jalonen. Minua kiinnosti eniten Variksen uutuus Huvila ja nappasinkin siitä bloggaajakappaleen luettavakseni. Se voisi olla hyvää joululomamateriaalia.
  
  
Steampunkin kirjalliset maisemat
    
Tämä ohjelma oli mennyt minulta kokonaan ohitse messulehteä selatessani, mutta onneksi olin bloggaajanurkassa, kun Anni Nupponen saapui paikalle. Hän ihasteli höyry-Totoroani ja viekotteli samalla mukaansa viereiselle lavalle kuuntelemaan keskusteluaan ihastuttavan Magdalena Hain ja JS Meresmaan kanssa, keskustelua veti kirjailija Paula Havaste. Tapasin myös toisen steampunkista kiinnostuneen bloggaajan, Pauline von Dahlin.
    
Steampunk ei ole yhtenäinen kirjallisuuden genre, vaan sen sisälle mahtuu paljon vaihtelua. Se onkin kuin sateenvarjomainen kattokäsite, jonka alla kirjoitetaan mm. diesel-, kello-, ratas- ja teslapunkkia. Puhuttiin Jules Vernestä ja muista proto-steampunk-kirjailijoista, jotka loivat yhden genren arkkityypeistä: näpertelijän, joka keksii kaikkia outoja kojeita.  
    
Steampunk sopii hyvin Suomeen, sillä pohjoiseksi maaksi teollistuimme varsin nopeasti. Fiktio voi opettaa ja esimerkiksi Hai on kuullut, että hänen teoksensa ovat synnyttäneen kiinnostuksen historiaan. Hänen vaihtoehtohistoriallisessa Gigi ja Henry -sarjassa on jokaisen teoksen lopussa kerrottu mitä eroa kahden maailman välillä on. 
  
Steampunk on hyvin visuaalinen kirjallisuuden genre: koneet toimivat höyryllä tai rataskoneistolla, vaatetus on viktoriaaniselta ajalta. Suomalaisessa steampunkissa nousee vahvasti esille naisen asema ja historia, jota aikalaiskirjallisuudessa ei juurikaan arvostettu. Myös viktoriaaniset käytöstavat nousevat kirjoissa esille. Ihastelin Havasteen tavoin kirjailijattarien ihania asuja ja kampauksia. koin samaistumisen tunnetta, sillä itseltänikin löytyy puolittain ajeltu pää. 
  
  
Chick litiä yli genrerajojen
    
Viimeinen paneeli, jota kävin kuuntelemassa oli sunnuntaiaamuinen chick lit-keskustelu, jossa paikalle saapui viisi erilaista chick lit -kirjailijaa. Tuija Lehtinen tosin totesi kirjoittavansa enemmänkin rakkauskirjallisuutta kuin chick litiä. Anna Hallavan teos on suunnattu nuorille ja Liliana Lennon romaani Dionnen tytön on fantasiaa (ja laitoinkin sen heti varaukseen kirjastosta). 
  
Chick litiä kuvattiin nykyajan varaventtiiliksi, sillä vakavatkin teemat ohitetaan kepeästi. Moni lukija pitääkin genreä terapiamuotona. Huumorin kautta puretaan myös konventioita, kuten ulkonäköpineita. Kirjailijat olivat yhtä mieltä siitä, että chick litiä on hauska kirjoittaa ja lukea. Hahmoihin on helppo samaistua, sillä epätäydellisille sankarittarille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Genressä ei kuitenkaan pistetä naisia halvalla, vaan se nähdään feministisenä, mahtuuhan joukkoon paljon itsenäisiä naisia. 
  
Genressä nopeus on tyyppillinen kerronnan keino. Tunteet vaihtuvat pikaisesti ja tapahtumia tykitetään toistensa perään. Tummatkin sävyt sopivat chick litiin, sillä se korostaa teosten huumoria - toista ei voi olla ilman toista. Tarina koettiin tärkeämpänä kuin teemat. Keijut nähtiin genreen hyvin sopivana, sillä sen englanninkielinen nimi viittaa kanoihin ja jalat irti maasta liihotteluun. Panelistit toivoivatkin lisää urbaania fantasiaa niin chick litin kuin kotimaisen kirjallisuuden kentälle yleisemminkin.
  
Hyvä chick lit -huumori muodostuu panelistien mielestä itseironiasta, tilannekomiikasta, väärinkäsityksistä ja odottamattomista tapahtumista. Nykyään chick litin leima tunnutaan tosin liitettävän hyvin monentyyppisiin teoksiin. Suomalainen "kanakirjallisuus" nähtiin hieman erilaisena kuin mitä maailmalla. Yhtenä syynä nähtiin suurten metropolien puuttuminen, mutta minusta tuntuu, että huumorintajussakin on varmasti maakohtaisia eroja. 
  
  
Kirjasaaliina nappasin mukaani tällä kertaa kahdeksan teosta. Olen joskus laittanut lukulistalle ylös parikin näistä kahden euron pöydiltä napatuista teoksista, mutta aika monta lähti ihan ex temporena matkaan. Ja listahan siis on seuraavanlainen:

  • Jacques Bonnet: Kirjaston henget
  • Arthur C. Clarke: Jumalan moukari
  • Timotheé de Fombelle: Tobi Lolness - Elishan silmät
  • Anders Fager: Pohjoiset kultit - Kauhukertomuksia
  • Game of Thrones - Valtaistuinpelin kulisseissa
  • Raymond Khoury: Merkki
  • Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu
  • Tuula-Liina Varis: Huvila (bloggaaja-aamiaiselta)

torstai 6. lokakuuta 2016

Helsingin Kirjamessut 27.-30.10.2016 - Tärpit

Olen menossa toista kertaa Kirjamessuille, tänäkin vuonna kirjabloggaajana. Ajattelin tehdä jo ennen messuja tällaisen koosteen kiinnostavimmista jutuista, nyt kun sain paperisen lehden nenän eteen. Näihin siis haluan itse osallistua (joitakin päälekkäisyyksiä löytyy), eli jos satutte bongaamaan minut, tule ja nykäise hihasta. Lisäksi olen taukojen aikana Boknäsin esittelytilassa 6t139 olevassa bloggaajanurkkauksessa ja halukkaat voivat hankkia sieltä myös Kirjabloggaajanapin. Seuraa myös Twitter-tiliäni, sillä tulen ilmoittelemaan siellä missä olen messuilla menossa.
   
    
Torstai 27.10.
  • 11.00-11.30, Minna Canth - Roald Dahl 100 vuotta
  • 12.00-12.30, Katri Vala - Kepler62
  • 12.30-13.00, KirjaKallio - Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
  • 14.00-15.00, Kullervo - Missä kirja-alalla mennään?
  • 15.00-15.30, KirjaKallio - Elena Mady: Varjo
  • 17.30-18.00, Eino Leino - JP Koskinen: Luciferin oppipojat
  • 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Harry Potter ja kirottu lapsi 
  
Perjantai 28.10.
  • 10.30-11.00, KirjaKallio - Mintie Das: Storm Sisters
  • 10.30-11.30, Aino - Spefin keinoin kiinni nykytodellisuuden kipukohtiin
  • 12.30-13.30, KirjaKallio - #Pojatkinlukee #Mitästytöt
  • 13.30-14.00, Tarina - Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja verraton vaari
  • 14.00-14.30, KirjaKallio - Harry Potter, kahdeksas tarina
  • 17.00-17.30, Takauma - Tekoäly, robotit ja ihmiset
  • 17.00-17.30, KirjaKallio - Worldcon tulee Helsinkiin 2017 - Mistä on kyse?
  
Lauantai 29.10.
  • 10.30-11.00, KirjaKallio - Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
  • 11.30-12.00, Katri Vala - Kissojen maailmanhistoria
  • 14.00-14.30, Eino Leino - Siri Pettersen: Korpinkehät - Kun ihminen on myytti
  • 14.30-15.00, KirjaKallio - Elina Pitkäkangas: Kuura
  
Sunnuntai 30.10.
  • 10.30-11.00, Minna Canth - Kepler62
  • 10.30-11.30, Aino - Chick Litiä yli genrerajojen