Marraskuussa ei ole ilmestynyt montaakaan bloggausta, vaikka luettujen pino huojuu työpöydällä. Syy tähän on ollut töiden lisäksi NaNoWriMossa (National Novel Wiriting Month), tempauksessa jonka ideana on marraskuun aikana kirjoittaa kokonainen romaani, 50 000 sanaa. Olen nyt mukana kolmatta kertaa, osallistuen aiemmin vuosina 2011 ja 2014. Tähän on siis kulunut kirjoittamisaikaani.
Aivan päivätahtiin en ole sanamäärissä päässyt, mutta päätinkin, että minulle tärkeämpää on kirjoittaa joka päivä edes vähän. Tällä hetkellä sanoja on kasassa vähän vajaa 5000, mutta jatkan kirjoittamista kunnes saan teoksen loppuun, tarkoittipa se enemmän tai vähemmän kuin 50 000 sanaa. NaNo-blogissani olen kertonut jotain tarinani maailmasta, mutta lyheesti kyseessä on jo n. 2005 ensimmäisen kerran työn alla ollut fantasiatarina, johon tällä kirjoituskerralla on tullut mukaan yllättävän vahvoja feministisiä teemoja - eikä se haittaa ollenkaan.
Vielä nimettömän tarinan päähenkilöinä on kaksi siskoa (iältään n. 20 ja 18), jotka ovat asuneet lähes koko ikänsä luostarissa. Heille selviää, etteivät he olekaan orpoja ja tämän jälkeen lähtevät luostarista etsimään perhettään. Mukana seikkailussa on monenlaisia kuninkaallisia, magiaa, myyttisiä olentoja, kaunista luontoa ja raunioita menneestä maailmasta. Lopussa on toki luvassa myös taistelu pahaa vastaan. Ensimmäisen version ja tämän version välillä on toivottavasti tapahtunut paljon positiivisita tarinalle ja kirjoitustyylikkekin. Haluaisin jossain vaiheessa koettaa siipiäni ja lähettää tekstini muutamalle kustantajalle. Sitä ennen tarinaa on toki kirjoitettava lisää ja hiottava kokonaisuutta useampaan otteeseen. Mutta ehkä joskus. :)
Tällä kertaa myös mieheni lähti yllätyksekseni mukaan kirjoitusurakkaan ja hän on saanut kasaan omaan Nanoonsa paljon enemmän sanoja kuin minä. Iltaisin olemme keskustelleet tarinoiden kirjoittamisesta, pohtineet erilaisia tapoja, kuinka suomalaiset käyttävät magiaa hänen luomassaan maailmassa ja hihitelleet onnistuneille kohdillemme. Lainasimme kirjastosta kymmeniä tietoteoksia inspiraatioksi ja faktojen tarkastamiseksi. Tämä on ollut hauskin NaNo-kertani. Loput bloggauksesta onkin sitten mieheni käsialaa, eli ensimmäinen Vieraskynä-artikkeli blogissani, olkaa hyvä:
Niina on ottanut osaa NaNoWriMo:on jo aikaisemmin ja minullakin on ollut mietinnässä kirjoittaa novellia tai romaania jo useamman vuoden ajan. Heitin hänelle Helsingin Kirjamessuilla vitsinä, että voisin osallistua tänä vuonna, mikä johti sitten siihen että miksipäs en niin tekisi. Jo ensimmäisenä päivänä huomasin, että hitto tämähän on hieman liiankin hauskaa seikkailla omassa maagisessa maailmassa. Se on alkanut elämään omaa elämäänsä. Tulee itsellekin yllätyksenä minkälaisia asioita siellä tapahtuu.
Minulla on ollut jo pitkään 3-4 eri tarinaa mielessä, jotka haluaisin kirjoittaa. Päädyin tähän tarinaan, koska se on muodoltaan ehkä ideoista helpoin toteuttaa, sillä minulla ei ole hirveästi kokemusta kirjoittamisesta, varsinkaan suomeksi. Aikaisemmin olen kirjoittanut kaiken englanniksi. Olemme fiilistelleet yhdessä kirjoittamista ja lainanneet kirjastosta varmaankin puolen sataa tietokirjaa idea- ja lähdemateriaaliksi. Niina murskasi tekstejäni jo yliopiston kursseilla ennen kuin aloimme seurustelemaan, joten myös tällä kertaa hän editoi tekstiä lukukelpoiseksi ja heittelee ideoita ja parannuksia.
Kirjoittamani tarina on maagista realismia höystettynä suomalaisella itseironialla ja synkällä huumorilla. Tarinan päähenkilö on Akabus -niminen velho nykypäivän Helsingissä, joka vilisee peikkoja, citytonttuja ja ties mitä otuksia suomalaisesta ja pohjoismaisesta mytologiasta. Kaikki on totutusta vähän vinksallaan ja kansanperinteen hahmot ovat sopeutuneet elämään salassa 2000-luvulla. Taikuus perustuu tuossa maailmassa uskoon ja osittain myös tunnetiloihin. Heitänkin tähän väliin lyhyen lainauksen työn alla olevasta tekstistä:
Akabus raivosi isänmaallisuuden tuli rinnassaan “TUNTEMATON SOTILAS! SUOMI 100! ROKKA! PERKELE!”, kun magian hyökyaalto purkautui hänestä kädessään olevaan jääkiekkomailaan ja täytti siinä roikkuvan nokialaisen kirkkaalla valolla. Maaginen räjähdys vavisutti koko Isosaarta ja paiskasi Akabuksen taaksepäin maahan. Hän pinkaisi kuitenkin saman tien pystyyn jaloilleen ja hänen kaikki kivut olivat kadonneet kuin salamaniskusta. Adrenaliinin ja muinaisen taikuuden koktaili oli aika pirun hyvä kipulääke. Hänen silmänsä osuivat maahan pudonneeseen, nyt täysin päreiksi menneeseen, taikasauvaansa ja pirstoutuneeseen puhelimeen; nokialainen oli pelannut viimeisen matopelinsä.
Akabus ei kaupunkilaisjunttina oikein usko mihinkään, joten hänellä on vaikeuksia magian käytössä. Mutta kuten yllä olevasta lainauksesta näkee niin myös moderneinkin tahvo voi uskoa suomalaisten isänmaallisuuteen ja jääkiekkomenestykseen ja ammentaa tätä tunnetta taikuuteensa. Akabus onkin lätkämantikko ja käyttää taikasauvanaan mailaa. Vanhan nokialaisen puhelimen taas uskotaan olevan tuhoutumaton ja hän käyttää sitä osana suojelustaikaa.
Tänään pitäisi olla reilu 25000 sanaa kasassa, mutta minulla on vasta vajaa puolet tuosta. Tarinan ja sen rakenteen luontiin on mennyt paljon aikaa, mutta nyt olen päässyt hyvään, noin 20 sivua viikossa vauhtiin. Se mahtuu myös muuhun elämän menoon ja pyrkimyksenä on kirjoittaa tarina romaaniksi asti eikä se ole minulle pikajuoksu vaan tasainen maraton. NaNoWriMo kuukauden jälkeen on tarkoitus siis jatkaa sitä loppuun asti ja ehkä eteenpäinkin?
