Syksyn kirjauutuuksia

Tälle syksylle ilmestyykin useampia kiinnostavia teoksia. Mm. nämä ovat lukulistalla:

• Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso
• Salla Simukka: Toisaalla
• Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa
• Cristopher Paolini: Perillinen
• Laini Taylor: Karou, savun tytär

Kannon ja Rannelan sarjalle ajattelin antaa uuden mahdollisuuden, vaikka ensimmäinen osa, Tähystäjäneito ei lumonnutkaan. Kaksikon luoma maailma oli kuitenkin kiehtova hahmoista ja kirjoutustyylistä löytyvistä makuseikoista huolimatta. 

Simukan keväällä ilmestynyt teos, Jäljellä jäi kiehtovasti kesken ja nyt syksyllä ilmestyvä Toisaalla on luvannut kertoa vastauksia. Jos kirjailijan blogissaan väläyttämä teksti paljastaa mitään, olin ehkä lukiessani oikeilla jäljillä erään teoriani kanssa. Ehdottomasti mielenkiintoista nähdä, mitä teos pitää sisällään. Odotan yllätyksiä!

Ahernin teokset vaikuttivat aluksi liian kevytkenkäiseltä chick litiltä minun makuuni (kiitos kansikuvienkin), mutta luettuani häneltä Mitä huominen tuo tullessaan ja Tyttö peilissä, sain huomata olevani täysin väärässä. Onneksi niin. Hän kirjoittaa hyvin mielenkiintoisesti, jopa runollisesti. P.S. Rakastan sinua, josta kirjailija on tunnettu, odottaa vielä hyllyssä lukijaansa, mutta elokuvan perusteella teos on hyvinkin koskettava. Odotan tältä filosistiselta kuullostavalta kirjalta paljon.

Paolinin sarjan loppuhuipennusta on saanutkin odotella, kun alkuperäisestä trilogiapituudesta lipsuttiin. Välillä kerronta on ollut varsin laahaavaa, josta voinee syyttää Paolinin suurta esikuvaa, Tolkienia. Tämä on kuitenkin fantasian nälkäiselle must read-teos, jolta odotan suuria taisteluita!

Taylorin kirja on täydellinen arvoitus, verrattuna edellisiin teoksiin. En osaa asettaa mitään ennakkokäsityksiä tähän teokseen, mutta noin ennakkotietojen perusteella, se vaikuttaa varsin kiehtovalta.

Kesän luetut

Huomasinpas tässä blogia selatessani, että en olekaan missään vaiheessa päivättänyt kesän luettuja. Yhtään huonoa kirjaa en lukenut, suurin pettymyt oli kuitenkin Rajalla, joka ei tuntunut vievät tarina eteenpäin kovinkaan nopealla temmolla. Eniten mieleen jäivät Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, Paljaan taivaan alla ja Pimeä.

Syksyn mittaan lukutahti saattaa hidastua, sillä kirjallisuuden opintoihin kuuluu (yllättäen) paljon lukemista ja kirjoja, jotka vievät aikaa ns. "hupilukemiselta", joistakin teoksista saatan jopa tännekin kirjoittaa.
 

Toukokuu: (359 sivua, 1 kirja)

• Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla

Kesäkuu: (346 sivua, 1 kirja)

• Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Heinäkuu: (1068 sivua, 3 kirjaa)

• Angie Sage: Pimeä
• Ally Condie: Rajalla
• Mary Hoffman: Stravaganza - Laivojen kaupunki

Kesän aikana luin siis näennäisesti vain viisi kirjaa, mutta näiden lisäksi luin touko-kesäkuussa myös kuusi kirjaa kirjallisuuden tentteihin. Näistä en blogannut:

• Sapfo: Iltatähti, häälaulu
• Sofokles: Kuningas Oidipus
• Dante: Jumalainen näytelmä (osa Helvetti)
• Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
• T. S. Eliot: Autio maa 
• Calvino: Jos talviyönä matkamies 

Elokuun luetut

Elokuu olikin tosi kirjaisa kuukausi, paria aloittamaani teosta en ehtinyt kukemaan loppuun, eli ne varmaan tulevat ensi kuun puolella. Seitsemän kirja siis sain loppuun. Mukana oli pari uutuutta, mutta myös vanhempaakin kirjallisuutta aivan klassikoksi asti tuli luettua. Aikuisten ja lasten/nuorten kirjoja oli aika tasaisesti. Eniten mieleeni tästä kuusta jäivät Kerjäläisprinsessa ja Fahrenheit 451.
      

• Michelle Harrison: 13 kirousta
• Tom Knox: Pahan koodi
• Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja
• Ray Bradbury: Fahrenheit 451
• Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa
• Monica Hughes: Tietokoneen vangit
• Anu Holopainen: Matkalaiset

Sivuja kertyi hienosti 2146.
 

Ensi kuussa alkaa Lukupiiri, ja siihen luetaan ensimmäisenä minun ehdottamani Agatha Christien 10 pientä neekeripoikaa (minun kirjani on 1970-luvun painos, joten se on tuolla nimellä, nythän se tunnetaan taas alkuperäisellä suomennoksellaan, Eikä yksikään pelastunut).

   

Vielä opiskeluasiaa: Uudet fuksit tulivat eilen. Minä lähdin mukaan kirjallisuuden ryhmään oppimaan tulevan pääaineeni juttuja. Tähän astihan olen opiskellut kirjallisuutta vain verkkokursseilla ja kirjatenteillä. Aivan mahtavia kursseja tulossa ja osa alkaa jo ensi viikolla! Iik!

Anu Holopainen: Matkalaiset

Syysmaa-sarjan toiminnantäytteinen päätösteos.

  

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
 
Syysmaa on kirjasarja, jonka kanssa olen aikuistunut. Ensimmäinen kirja ilmestyi kun olin 16-vuotias. Kuinka siis suhtautua näinkin henkisesti tärkeänä pitämäni sarjan päätösosaan? Holopainen on joskus todennut blogissaan, ettei sarjan viimeinen teos lopeta sarjaa, sillä hahmot jäävät elämään omaa fiktiivistä elämäänsä senkin jälkeen, kun kirjan viimeinen sivu on käännetty ja kirjan kannet painaa kiinni.

  

Sarjan ensimmäiset kolme teosta ilmestyivät kolmen vuoden aikana ja ne tuntuvat olevan kaikkein vahvin osa tarinaa. Yölaakson jälkeen alkaa uusi kolme teoksen sykli, joka jo valmiiksi synkeään maailmaan luo lisää varjoja. Olen lukenut kirjat aina sitä tahtia, kuin ne ovat ilmestyneet, enkä ole vielä ehtinyt ottamaan uusintakierrosta. On siis vaikea muodostaa kokonaiskuvaa jonka saa lukemalla kirjat putkeen lyhyellä aikavälillä.

  

Syysmaan naisia kohdellaan esineinä, joilla ei ole omaa tahtoa maskuliinisten pääuskontojen valvovan silmän alla. Vain muutamat heistä ovat saavuttaneet tasa-arvoisuuden julkisesti kielletyn Villipihlajan suojeluksessa Heitä kutsuttiin alussa Welman tytöiksi. Jokaisella kirjalla on oma äänensä, kertoja vaihtuu ja antaa näkökulmia keskeisten hahmojen kautta. Kaikki naiskertojat eivät ole alkuperäisiä Welman tyttöjä, osa heistä on tullut mukaan myöhemmin, liittyen kuitenkin jollain tapaa alkuperäiseen kokonpanoon. 

  

Useita vuosia Punatertusta karkottamisen jälkeen Yvana ja Marrkah ovat täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja etenkin Yvana kaipaa tylsään luolaelämäänsä vaihtelua. Nuoret lähtevät vähän ennen myrskykauden alkua satamakaupunkiin, josta heidän olisi tarkoitus ostaa laivamatka Kesämaahan. Matkaan tulee kuitenkin mutkia viimeisen laivan jäädessä satamaan odottamaan säiden parantumista. Marrkah sekaantuu huonoon seuraan ja Yvana paljastaa vahingossa lukutaitonsa tietämättä aiheuttamaansa tapahtumaketjua.

  

Vaikka Yvanan elämä on ollut muihin naisiin nähden paljon vapaampaa, hän kokee kuitenkin menneisyydessä kohtaamiensa vastoinkäymisten oikeuttavan kostonsa. Yvanan lapsenomainen kapeakatseisuus ei kuitenkaan estä häntä kritisoimasta uskoa pyhiin puihin ja hänellä onkin paljon näkemyksiä niistä - siinä määrin, ettei itse usko mihinkään tiettyyn puuhun vaan pitäytyy ateistina. Welman tyttöjen usko Villipihlajaan on myös monisyisempi kuin päällepäin voisi luulla - kyseessä ei siis ole täysin korkeamman voiman palvelijaksi alistunut uskonnollinen yhteisö, vaan jokaisen usko on kokenut niin muutoksia kuin vastoinkäymisiä sarjan aikana. 

  

Takakansi nostaa esiin Yvanaa lapsena kohtaaman pahan voiman. Pahuudella on nimi ja se on Punainen lepakko. Se on kuitenkin vain ihmisen antama merkitys jollekin paljon vanhemmalle. Ilman toistuvaa hulluruohouutteella hoitamista Yvanan selässään kantama merkki vaikuttaa lähellään oleviin ihmisiin arvaamattomalla tavalla. Paha kosketti tyttöä tämän ollessa pieni hänen ryömittyään kaninkoloon. Tällainen ohimenevä viittaus Liisan seikkailuihin ei tunnu klassikon maineella ratsastamiselta vaan pikemminkin vanhan idean hyödyntämiseltä uudesta näkökulmasta. En tiedä millainen on ollut Holopaisen taka-ajatus tässä, mutta minulle tämä synnytti paljon tekstiä itseään syvemmän ajattelun tason. 

  

Matkalaiset on toiminnantäytteinen päätösosa Syysmaa-sarjalle. Tylsää ei alun seesteisyyden jälkeen ehdi tulla, vaan teokseen on sisällytetty niin kaappaus ja raiskaus, sekä teemoja orjuudesta. Osa sanavalinnoista jäi taas hetkeksi häiritsemään, mutta ne eivät vieneet iloa tai huomiota lukemiseltä hengenvetoa pidempään. Kolmannes kirjasta paneutuu sotaan, joka uhkaa Syysmaata. Sodissa ei ole kuin häviäjiä, eikä kumpikaan osallisista puolista koskaan ole puhtaasti hyvä tai paha. Niin ei tälläkään kertaa ole. Holopainen ei kuitenkaan nosta sotaa ja sen uhreja pääteemaksi päätösosassa, se on vain yksi juonta eteenpäin vievä käänne. 

  

Kun kirjaa oli jäljellä enää 100 sivua, ajattelin, että tässä on kenties sarjan paras osa ja 80 sivua myöhemmin pohdin, kuinka sivut riittävät sitomaan tarinan kasaan. Loppu ei ole mikään lässähdys, pikemminkin Holopaisen tyyliin sopivasti yllättävä. Kaikkea ei selitetä, mutta se ei haittaa, vaan lukijan ajatuksille ja omille päätelmille jää tilaa. Tällainen loppu ei luonnollisestikaan sovi kaikille vaan tulee jakamaan mielipiteitä. Pidin kuitenkin enemmän tällaisesta hyvällä maulla kirjoitetusta avoimesta lopusta kuin tarinasta, jossa aivan kaikki täytyy selittää auki ja sitoa nättiin, helposti nieltävään pakettiin ilman pureskelua. Tarina ei pääty vaan saa elää, lopussa saadaan kuitenkin vedettyä joitakin langanpäitä yhteen.

  

Matkalaiset ei jättänyt tyhjää oloa sivujen loputtua vaan se houkuttelee aloittamaan sarjan alku osien lukemisen uudelleen. Kirjojen harva julkaisutiheys on saanut minut unohtamaan osaan hahmoista liittyvän historian, ja siksi uusintakierros voisi antaa aivan uudenlaista syvyyttä koko sarjalle. Nostan hattua Holopaiselle, hänen luomansa maailma on hyvinkin todellinen, onhan meidänkin maailmamme lähihistoriassa naisella ollut (ja paikoin on edelleen) miestä huonompi asema. En jätä sarjalle jäähyväisiä, sillä voin aina palata sen pariin uudelleen niin mielessäni kuin kirjojen muodossa.
  
 Kirja ei sovellu kaikkein nuorimmille lukijoille.

  

Arvosana:

     

Takakannesta:
Welman tyttöjen kohtalokas jälleennäkeminen
 
Punatertun kylä on jäänyt taakse, ja karkotetut ovat rakentaneet kotinsa metsän suojiin. Nuoreksi naiseksi varttunut Yvana ja Loranan hylkäämä poika Marrkah, kaipaavat eristyneiltä kotinurkilta suureen maailmaan. He lähtevät kohti rannikkokaupunkia haaveenaan matkata Kesämaahan saakka, mutta suunnitelmiin tulee mutkia, kun kuvioihin ilmaantuu Syysmaan häikäilemättömin rikollispäällikkö. Myös Yvanaa kaun sitten koskettanut paha voima alkaa jälleen kasvaa, ja seuraukset ravisuttavat koko Syysmaata. Villipihlajan opetuksille selkänsä kääntänyt Zarakin saa yllättävän vieraan.
 
Kustantajan sivuilta:
Kuusi vuotta on vierähtänyt siitä, kun Zara karkotti osan vanhoista ystävistään Punatertun kylästä. Yvana ja Marrkah ovat varttuneet murrosikään ja haluavat kokeilla siipiään maailmalla. He lähtevät matkaan tarkoituksenaan purjehtia Kesämaahan, mutta Alimankasin satamakaupungissa Yvana siepataan, ja hän tajuaa olevansa orjalaivassa matkalla tuntemattomaan määränpäähän. Hulluruohouute, joka on välttämätöntä Yvanan selässä olevan merkin hoitamiseen, loppuu matkalla ja merkki alkaa levittää kohtalokasta vaikutustaan ympäristöönsä…
  
Tyylilaji: fantasia, feminismi, orjuus
  
Samantyylisiä kirjoja: Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito,

         

367 sivua, Karisto 2012

 

Kirjailijan kotivivut                               

             

Kirjasta muualla: Risingshadow, Booking it some more, Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin avain, Ankin kirjablogi,

Sarjassa aiemmin ilmetyneet:

1. Welman tytöt (2003)
2. Sisarpuut (2004)
3. Viinikauppias (2005)
4. Yölaakso (2009)
5. Varjoja (2011)

Scifi-haaste | Monica Hughes: Tietokoneen vangit

"Syvällä Arkki Ykkösen sydämessä käynnistyi mikropiiri. 

Se lähetti sähköisiä ärsykkeitä jokaisen nukkujan aivoihin. 

Kaupunki heräsi."

 

   

Scifi-haaste: 11. Kyberpunk
  
Tämän kirjan suomennos on yhtä vanha kuin minä. Olen lukenut Hughesin teoksen jatko-osan Uniensieppaajan nuorempana useampaankin otteeseen, joten sinällään on hassua, että vasta nyt luen ensimmäisen osan. Teokset ovat kuitenkin niin itsenäisiä, että ne toimivat omillaankin. Teos on esim. englanninkielisen Wikipedian mukaan kirja on nuorten dystopiaa, mutta minusta siinä on myös hyvin vahvasti kyberpunk elementtejä, etenkin kirurgisesti niskaan istutettu tietoputki, johon voidaan kiinnittää tietopaketteja. Tieto on valtaa ja Arkki Ykkösessä valta on lordeilla, joiden selkä on vääristynyt tiedon painosta.

Tietokoneen vangit jatkavat orjuusteemaa johon törmäsin jo Anu Holopaisen Matkalaiset-teoksessa. Jos et kykene ottamaan vastaan tietoputkea, muistisi tyhjennetään ja sinut alennetaan orjaksi, jonka nimi on pelkkä numero. Jos et kykene omaksumaan tietopakettien informaatiotulvaa, sinusta tulee lordin sijasta työläinen tai sotilas. Hierarkia muistuttaa filosofistista näkökulmaa yhteiskunnan valtapyramidista. Eniten tietoa (eli valtaa) on pyramidin huipulla olevilla muutamilla ajattelijoilla. Arkin naisilla on myös tietoa, mutta se ei ole yhtä arvokasta kuin  miesten. Tiedolla on sukupuoli.

Arkin asukkaat eivät arvosta karvoitusta. Mille siis kuulostaisi aamurutiinina ihokarvoja poistavan aineen levittäminen kaikkialle - jopa päähän? Vain orjilla on hiukset. Kuten Holopaisen luoman Syysmaan erikoisimmat asukit, metsäolennot, myös Arkin yhteiskunnan korkea-arvoisimmat osoittavat asemansa suurella elintasokummulla. Toisin sanoen eliitti on ylipainosta nauttivien ihmisten joukko. Näinhän on myös menneitten aikakausin kuninkailla ja hoviväellä ollut tapana tuoda esille omaa tärkeyttään.

Asukkaille tarjotaan myös vapaa-aikanaan viihdykkeitä, joista eräs muoto on unelmamaailma, johon kytkeydytään hyvin Matrixista tuttuun tyyliin - kiinnittämällä kaapeli elossasäilymispakkaukseen. Tomi pääsee näkemään vapauden toiset kasvot uneksiessaan olevansa kupolin ulkopuolella ja kokee valaistumisen omasta ruumistaan. Unimaailman Tomi on ruskettunut, lihaksikas ja notkea, tosimaailman Tomi on kalpea, lihava ja tietopakkausten kumaraan painama. Onko tieto todella kaiken tämän arvoista? 

 - Mutta miksi meidän pitää ladata tällä tavoin? Tomi keskeytti tuon lempeän sanavirran ja punastui sitten tökeryytensä takia. - Anteeksi, herra lordi. Mutta varmasti täytyy olla muitakin oppimistapoja? 

- Tietysti, Vanhoina huonoina aikoina sinua olisi istutettu seitsemän kahdeksan tuntia päivässä kahdentoista vuoden ajan kovalla penkillä opettajan yrittäessä päntätä kirjoista tietoa lasten päähän. Se oli tehoton järjestelmä ja sillä tavoin hankittu tieto hajanaista ja epätäydellistä. Tiedettävää on liian paljon, eikä ihmisellä ole enää muistia sen säilyttämiseen ilman apuneuvoja. 

-  Mitä muisti on? 

- Muisti on kyky palauttaa aivoihin varastoitu aines mieleen ilman tietokoneen apua. Entisaikaan ihmiset olivat harjaantuneita muistamaan, mutta jo ennen Suuren Tuhon päiviä tuo taito oli katoamassa. Sen seurauksena ilmaantui harkitsemattomia erikoisasiantuntijoita: tiedemiehiä, jotka tekivät ihmiskunnan tulevaisuutta koskevia ratkaisuja tuntematta sen menneisyyttä. No, tiedätte mihin siitä päädyttiin. Opettaja hieroskeli painuneita hartioitaan. - Sekasorron aikakauteen. (s.17)

     
Kun Tomi kohtaa kupolin ulkopuolisen maailman silmästä silmään, hän huomaa, että elämä siellä onkin vaikeampaa kuin unimaailmassa. Hänelle valkenee monta virheellistä ajattelutapaa, joita Arkissa pidetään yllä ja hänellä syntyy kunnianhimoinen tavoite, jonka toteuttaminen vaatii rohkeutta.
   
Kirjan suomennos on kestänyt hyvin aikaa. Se muistuttaa monessa suhteessa Veronica Rossin Paljaan taivaan alla sekä Beth Revisin Across the Universe - Matka alkaa teoksia. Toisin kuin Rossilla, on Hughesin kirjan päähenkilö poika ja tapahtumat sijoittuvat maan pinnalle eroten siten Revisin kirjasta, mutta monet teemat ja juonenkäänteet ovat tuttuja. Toisin sanoen, jos pidit näistä teoksista, on "vanhalla" kirjalla jotain annettavaa sinullekin. Kirja on myös lyhyt ja nopealukuinen - jos kiinnostuit, on teosta etsittävä kirjastosta. Itse satuin onnekkaasti löytämään tämän käytettynä, mutta en usko näitä kovin paljon olevan enää liikkeellä.
  

Arvosana:

     

Takakannesta:
Sekasorron aikakauden jälkeen Arkki Ykkösen suojiin rakennetussa maailmassa ihmisen arvon mittana on tieto. Tietoa ei kuitenkaan jaeta kaikille. Se varastoidaan henkilökohtaisiin tietopaketteihin, jotka tekevät omistajastaan kaikkivoivan. Siltä ainakin näyttää.
 
Lordien hallitseman jäykän luokkajärjestelmän peitossa kytee kuitenkin kapina. Kun se puhkeaa, ylilordin poika, Tomi, säilyy täpärästi hengissä ja pakenee ulkomaailmaan. Täällä hän tapaa Pihlajan, Parantajakäden ja Ripeän. Tomi yllättyy havaitessaan mitä vapaus todella merkitsee. Mutta miten Tomin käy, kun hän saa selville mikä on Arkki Ykkösen salaisuus ja mitä sen tietokonejärjestelmään kätkeytyy?
    
Tyylilaji: nuoret, dystopia

                       
Samantyylisiä kirjoja: Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

               
Suomentanut: Saima-Liisa Laatunen, 221 sivua, WSOY 1986
  

Alkuperäinen nimi: Devil on my back (1984)

                            
Kirjasta muualla: Risingshadow, Wikipedia, Kirjavinkit,