lauantai 20. huhtikuuta 2013

Syksyn 2013 uutuuskirjoja

Jokohan näistä saa puhua? Kustantamot ovat syksyn katalogeja jo jonkin aikaa esitelleet ja kirjablogaajia on kovasti puhuttanut tulevan syksyn uutuudet (kuten PIJ:n uutuusteos, jonka kirjailijan tuotantoon tutustumattomanakin olen pitänyt kiinnolla merkille).
  
Tein listan niistä teoksista, jotka eniten houkuttavat minua. Yksi kirja, jonka katalogista huomatessani kiljahtelin ääneen, on Justin Croninin Linnake. Hänen kyseisen sarjan aloittanut teos Ensimmäinen siirtokunta, kun oli kirjablogissani ensimmäisenä esitelty teos. Myös Lauren Oliverin dystopia-trilogia saa odotetun päätöksensä.
   
Eniten kuitenkin odotan Gummeruksen J.D. Robb-pokkareita. Olin nuorempana (siis lukiossa) aivan koukussa futuristisen New Yorkin poliisin, Eve Dallasin tutkimuksiin. Irlantilainen paha poika Roarke hurmasi myös. Erotiikkaakaan näistä ei jää puuttumaan. Kirjathan on siis kirjoittanut salanimen takana Nora Roberts. Näitä on saanut odottaa vuosia. Katalogissa muuten luki, että suomennoksia on jatkettu yleisön pyynnöstä!

Päivitetty 26.5.2013
  
Atena-kustannus:
  
Gummerus:
  
Karisto:
  
Minerva:
 
Otava:
  
WSOY:

 Ïhana kirjasyksy siis tulossa. Mutta nautitaanhan kesästä ensin!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Keväisen kaupunkireissun fantastiset kirjaostokset

Tänään piti käydä kaupungilla hoitamassa paperihommia ja samalla sitten pyörähdin kirppareilla. Mukaan tarttui toiselta kirpparilta muutama nuorten fantasia.

Philip Pullman: Kultainen kompassi, Salaperäinen veitsi ja Maaginen kaukoputki
- Ostin koko sarjan Kultaisen kompassin leffakannella yhteishintaan 6 euroa. Sarjan ensimmäinen osa  minulla jo oli, vanhalla kannella, pokkarina. Nyt on yhtenevän näköinen kokonaisuus. 

C.S. Lewis: Narnia - Kaikki tarinat
-  Kaikki Narniat yksissä kansissa, ilman kansipaperia kustansi 3,20 euroa. Olen Velho ja leijonan lukenut joskus ala-asteella, muita en. Ehkä tuon ostettuani voin korjata tilanteen. Hurmaava tiiliskivi. :)

Anu Holopainen: Gae Bolga
- En ollut aivan varma, joko minulla kyseinen teos on, mutta kahdella eurolla pystyin kirjan kotiuttamaan ilman suuria tuskia. Näitä ei ole paljoa liikkeellä. 

Järjestelin kirjahyllyn vasta muutama viikko sitten uudelleen ja nyt täytyy taas uudelleen säätää, kun lisää nämä hankinnat sinne sekaan,. No, ei voi mitään. Pitäisi vaan päättää millä logiikalla nuo menisi parhaiten. Kauneimmat, mieluisimmat vai lukemattomat eturiviin? Pystyyn vai vaakaan? (Pokkareita ainakin saa päälekkäin pinottuna enemmän samaan tilaan.) Väri- vai genrekoodaus?

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Getrude Stein: Ida

"Ida ei ollut millään lailla hassu mutta hassuja hän koki kumminkin"
    

    
Praktikum 2 kirja 3/5, 30Koetus 1279/30 000 sivua.
      
Heikon saatavuuden vuoksi vaihdoimme alkuperäiseksi praktikum lukukirjaksi tarkoittamamme Patrick Whiten Kohti mantereen sydäntä tähän Gertrude Steinin teokseen Ida. Valitsimme kirjan Suketuksen blogauksen perusteella. Etenkin oudoksi kirjaksi haukkuminen kiinnosti meitä. No, saimme sitä, mitä tilasimme.  
 
Gertrude Stein tunnetaan oman tyylinsä luojana. Minä luokittelisin tuon tyylin jäsentelemättömäksi tajunnanvirraksi, jossa aika ei etene lineaarisesti vaan syklisesti. Hän suosii symbolleja, outoja lauseranketeita, toistoa ja runollista tyyliä. Suomentajalle tämä varmaankin on aiheuttanut paljon päänvaivaa ja teksti riimeineen tuntuu välillä hyvin pakotetulta. Steinin teoksen lukemista vaikeuttivat myös pilkkujen pääsääntöinen puuttuminen. Etenkin toisto lauseen sisällä saa välillä raapimaan ohimoita, "mitä tässä yritetään sanoa?". 
   
Päähenkilönä seurataan Ida nimistä tyttöä, kohti aikuisuutta. Ida vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Hänen tapansa kommunikoida on lapsenomaista höpöttelyä, jota leikkaavat "olipa kerran"-lyhyttarinat. Pohdin moneen otteeseen hänen mielenterveyttänsä. Varsin alussa kirjaa hän mm. päättää keksiä itselleen kaksosen. Tässä vaiheessa kirjaa hän oli jo lähenpänä kuuttatoista ikävuotta. Voisiko kyseessä olla Sucker Punch tai The Ward leffojen tyylinen kertomus mielisairaalan potilaasta? Ajattelin Idan juurettomana haahuilijana, joka ei aina tajua, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Idalle "tapahtuu hassuja". Nämä tapahtumat eivät yleensä olleet hassuja. Tai oikeastaan edes tapahtumia. Ida lähinnä seuraa sivustakatsojien puuhia lapsen intensiivisyydellä. 
    
Kun ensimmäisen kerran katsoin kirjan kantta, mietin, liittyykö kansikuvan (maalaaja F. Valloton) naisen alastomuus teokseen. Päätin jättää sen sivuun ja ajatella avoimin mielin tarinaa. Se, että kannessa on tissit (kuten Suketuskin mainitsee), ei välttämättä kerro mitään sisällöstä. Jokainen, joka uskaltaa tarttua kirjaan, voi päätellä itse.
    
Idan työ herätti paljon ihmettelyä omassa päässäni ja myös praktikum keskustelussa. Sivulla 35 todetaan, että parasta on tehdä sellaista työtä, joka on helpointa lopettaa. Aluksi Ida ryhtyy valokuvaajaksi, mutta huomaa lopulta ihmisten kanssa keskustelun paljon kiinnostavammaksi ja hyödyllisemmäksi. Ihmiset jopa maksavat tästä. Myöhemmin Ida tekee palveluksia miehille. Aina kun häntä tarvitaan, hän on lepäämässä. palvelusten tekeminen ei väsytä häntä. Monet miehet tulevat Idan luokse ja "toivoivat jotakin". Tämän tulkitsin suurella todennäköisyydellä merkitsevän Idan olevan jonkinlainen seksityöntekijä.
   
Jos esimerkiksi Liisan seikkailut Ihmemaassa tai Amélie elokuvan päähenkilön sisäinen maailma ovat liian vaikeaselkoisia, silloin en suosittele tätä kirjaa lukemaan. jos kuitenkin tahdot selättää tämän kenties erään hankalimmin tartuttavissa olevan klassikon, suosittelen pitämään mielen avoimena. Viiden ihmisen voimin käydyssä praktikum keskustelussa emme päätyneet yhteen tiettyyn tulkintaan. 

Arvosana:
      
Suomentanut: Kaarina Ripatti, 125 sivua, Kirjayhtymä/Gummerus 1988
  
Alkuperäinen nimi: Ida (1941)
  
Kirjasta muualla: Eniten minua kiinnostaa tie, Luotaajat
   
Gertrude Stein Wikipediassa

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Tänään kirjastosta 2/2013

Vaikka kurssien loppuesseiden deadlinet pukkaa pikkuhiljaa niskaan, kävin kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan. No, olihan siellä ihan niille kursseillekin kuuluvaa kirjallisuutta. Yksi tai kaksi. Ajattelin jo ennakkoon rentouttavaa kesää, jolloin voin lukea vapaammin - käydä lapi vaikka TBR-listoja. En ole edes tehnyt vielä listausta kesän tai tarkemmin sanottuna syksyn kirjoista. Onpas siellä paljon kaikkia herkkuja luvassa, mutta niistä lisää myöhemmin. :) Monet teosista tarttuivat kirjaston ihanasta näyttelystä, monenlaista fantasiaa. Veikkaan, että se kiva nuoren oloinen kirjastoharjoittelijatyttö on sen takana.

James Joyce: Dublinilaisia
- Praktikum 2:n seuraava kirja, klassikokirjailijan novelleja.

Edwidge Danticat: Veressä viljava maa
- Tämä on Rotu-ja etnisyys-kurssin loppuesseeseeni valitsema teos.

Alex Capus: Léon ja Louise
- Tämän teoksen poimin listalleni Jossun lukupäiväkirjasta.

Michelle Harrison: 13 salaisuutta
- Keijutrilogian päätösosa. Kuinka tässä malttaa kirjoittaa puuduttavaa kirjallisuusjargonia, kun tällainen herkku odottaa hyllyllä?

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
- Tämä on ollut TBR-listalla aivan ilmestymisestään saakka. Ilmiömäisen suosion vuoksi myös erittäin hankala bongattava. 

Laini Taylor: Karou, savun tytär
- Kertaalleen lainassa ollut, mutta kiireiden takia palautettu teos odotti hyllyssä uutta yritystä. Tähänkin on ilmeisesti tulossa jo jatkoa.

J.S. meresmaa: Mifongin perintö, Mifongin aika
- Mifongeista ensimmäinen on ollut lainassa, mutta jatko-osan näin nyt ensimmäistä kertaa kirjastossani hyllyssä. Nappasin siis molemmat, ennen kuin kukaan muu ehtii. ;)

Lopuksi haavekuva viime kesältä.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Roskisrunoutta

Kiireen keskellä ehtii tehdä pikaisen postauksen. Mintuumaan blogissa heitettiin haaste roskisrunoudesta. Tähän oli pakko tarttua. Onneksi lehtileikettä (ja leikkaamista odottavia lehtiä) riittää ja muutamien silputtujen joukosta koostin tällaisen lopputuloksen. Runon teemana on syksy, lempivuodenaikani (vaikka kevät onkin tulossa, oli kasassa vielä syksyisiä lehtiä).