"It's our ignorance that will kill us on this planet."
Näin Beth Revisin Accross the Universe -trilogian viimeisen osan Shades of Earth eräällä Facebookin kirpputorilla ja päätin ostiaa kirjan joululahjaksi itselleni. Teosta ei käsittääkseni olla vielä suomentamassa, joten ajattelin haastaa itseni lukemaan teoksen englanniksi. Koska kyseessä on sarjan kolmas osa, on vaikeaa olla paljastamatta jotain edellisiä osia lukemattomille.
We have to go. We have to face the world below. it will be better to die quickly with only the taste of freedom on our lips than to live long lies pretending not to see the wall that imprison us. (s. 2)
Viimeisessä osassa Seuraaja (Elder) ja Amy pääsevät pitkän odottamisen jälkeen viimein astumaan Kentauri-Maan pinnalle. Vaikka planeetta muistuttaa suuresti kotoisaa tellustamme, on siellä kuitenkin merkittäviä eroja, kuten uudenlaisia vaarallisia kasveja. Luonnon kuvailu onkin yksi kirjan vahvuuksisa. Toisessa osassa,
Miljoona aurinkoa, edellinen "Vanhin"-klooni Orion paljastaa, että planeetan pinnalla on jotain vaarallista, petoja (vrt. tv-sarja Terra Nova). Lopussa kuitenkin selviää, missä todelliset pedot ovat.
[Elder] The bird-thing lands only a few meters in front of me, but it's so heavy that I can feel the thump of it's body reverberating on the sandy ground. The creature rowers over me, its long, pointed head tilted to the sky before peering down and opening its heard beak, exposing saw-like teeth. Green leathery skin that's so dark it's nearly black gives way to scaly claws and membrane like wings. It's a horrible monster that seems cobbled together from creatures on Sol-Earth - a dinosaur head atop a lizard's body with raptor claws and bat-like wings. (s. 28-29)
[Amy] I am only starting to realize how much I just don't know. Like, for starters, what the hell was that thing? It looked kind of like a pterodactyl, with pointed head and massive wings and jagged claws, but there was also something distinctly alien about it.
Alien. That's what everything on this planet is to us. (s. 30-31)
Amy tapaa kolmen kuukauden hereillä olonsa jälkeen vanhempansa. Syväjäädytetyt matkustajat heräävät pakosukkulan laskeutuessa planeetalle. Teoksessa on mielenkiintoisia antropologisia havaintoja siitä, mikä on "shipborneille" (eli Godspeed/Varjelus-aluksella syntyneille) ja "earhtborneille" (eli Maassa syntyneille) epäluonnollista: toisille se oli ukkonen, toisille Phydus, lääkeaine, joka tekee passiiviseksi. Phyduksen käyttö herättää niin teoksen hahmoille kuin myös lukijallekin mieleen eettisiä kysymyksiä.
I'm looking out, past the burnt ground and the broken trees, their limbs twisting and turning like tangled yarn, past the horizon and the sky.
And no matter how much my eyes staring, there isn't a wall. Not a single frexing wall. (s. 27)
Seuraajalle kaikkein oudointa, mutta samalla Kentauri-Maassa parasta, on sen rajattomuus. Siitä saakka, kun Seuraajalle paljastui, että Godspeed on ollut perillä jo vuosia, aluksen keinotekoinen taivas ja joka puolella vastaan tulevat seinät ahdistivat häntä lähes yhtä paljon kuin Amyakin. Ainoa asia, mitä Seuraaja kaipaa Godspeediltä on yhteys toisiin ihmisiin. Aluksella oli käytössä kommunikaatiojärjestelmä, jossa jokaiselle asukkaalle istutettiin korvan taakse painike, jonka avulla pystyi puhumaan kenelle tahansa aluksessa. Vanhin pystyi myös osoittamaan puheensa kerralla kaikille.
I've never felt so disconnected from... everything. It's one thing to know that the ship's unreachable, but now the connection I've had with my people who are there is gone too. (s. 26)
Revisin käyttämä kieli on todella helppolukuista. Vain muutamia erikoisempia sanoja piti tarkastaa. Omituisin sanavalinta oli lauseessa the air is pregnant with expectation, en ole aikaisemmin kuullut tässä yhteydessä käytettävän muuta sanaa kuin heavy. Toinen sanavalinta, joka jäi mieleen, on teoksen alkupuolella runsaasti käytetty honeycombed glass. Laskin sanan ilmestyvän parhaimmillaan kolme kertaa yhdellä sivulla. Teoksessa kiroillaan samaan tapaan kuin Battlestar Galacticassa (frak) ja Farscapessa (frell), siis käyttämällä keksittyä kirosanaa - tässä tapauksessa sana on frex.
Shades of Earth ei välttämättä ole kaikkein onnistuneinen dystopiasarjan päätös, mutta kerronnassa on paljon mielenkiintoisia juonenkäänteitä, jotka saavat kyllä katsomaan peiliin ja ajattelemaan itseään ja omia tekemisiään aivan uusin silmin. Vain loppuratkaisu on hieman ennalta arvattava, mutta sekin on kerrottu mielenkiintoisella tavalla. Teoksen vahvuutena on sen monipuolisuus: perus avaruusooppera-scifin lisäksi romaanissa on kahdentasoista dystopiaa: toisella puolella ovat Phydus, monoetnisyys, kloonit, toisella sekä uuden että vanhan planeetan salaisuudet. Suurimman miinuksen teos saa pakotetusta kolmoisdraamasta.
Arvosana:
Takakannesta:
Amy and Elder have finally left the oppressive walls of the spaceship Godspeed behind. They’re ready to start life afresh–to build a home–on Centauri-Earth, the planet that Amy has traveled 25 trillion miles across the universe to experience. But this new Earth isn’t the paradise that Amy had been hoping for. Amy and Elder must race to uncover who–or what–else is out there if they are to have any hope of saving their struggling colony and building a future together.
But as each new discovery brings more danger, Amy and Elder will have to look inward to the very fabric of what makes them human on this, their most harrowing journey yet. Because if the colony
collapses? Then everything they have sacrificed – friends, family, life on Earth – will have been meaningless
369 s. Razor Bill/Penguin 2013
Muita ajatuksia kirjasta mm. täällä: Risingshadow,
Goodreads,
Kirjus,
Dysphoria,
Kirjailijan kotisivut
Sarjassa ilmestyneet:
Samantyylisiä kirjoja: Kass Morgan:
The 100, Ursula K. Le Guin:
Maailma, vihreä metsä
.jpg)
