lauantai 23. toukokuuta 2015

Lastenkirjalauantai: Andy Stanton: Olet ilkimys, herra Gummi!

"Eräänä päivänä asettui kaupungin laitamille asumaan mahtava koiranroikale. 
Mistä se tuli? Kukaan ei tiennyt. Mitä kummaa se oli nähnyt? Kukaan ei tiennyt. 
Mikä sen nimi oli? Kaikki tiesivät. Se oli Jaakko-koira. 
Se oli karvainen koheltaja ja kiltti kuin paahtoleipä ja pian kaikkien suosikki."
        
      
Lukuhaasteissa: Reading a Rainbow: Keltainen
  
Andy Stantonin luoma Herra Gummi on erikoinen henkilö. Hänen kotinsa muistuttaa enemmän hylättyä autiotaloa tai kaatopaikkaa: joka paikassa on törkyä kuten tyjiä maitopulloja ja pitsalaatikoita, ötököitä ja hometta, vanhoja sanomalehtia ja vessanhajuisia mattoja. Tämä vanha mies ei ole herttaista nähnytkään (toisin kuin kilpaileva brittiläinen kirjallisuuden hahmo, herra Lemu, jonka on puolestaan luonut David Walliams), sillä hän vihaa lapsia, eläimiä ja kaikkea hauskaa. Hän kuitenkin pitää hyvää huolta puutarhastaan - tosin vain siksi, että ammeessa asuva keiju muksii häntä muutoin paistinpannulla. 
    
Stantonin nonsense-vivahteinen kirjoitustyyli muistuttaa vahvasti Roald Dahlia (eikä olekaan ihme, että hän on voittanut Roald Dahl Funny Prize -palkinnon) ja David Tazzymanin piirrostyylissä on jotain samaa Quentin Blaken kanssa (joka on kuvittanut niin Dahlin teokset kuin myös Herra Lemu-kirjan). Myös Stantonin valitsema ajankuva tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Dalhilla, sijoittuen ehkä n. 1970-luvulle. Tässä pelataan siis vahvasti mielikuvien luomisella: niin herra Gummista kuin herra Lemustakin kertovat kirjat ovat keltakantisia ja ne molemmat on suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Molemmat teokset upponnevat todennäköisesti hyvin Dahlin klassikoiden ystäville. Walliamsin Herra Lemu odottelee minulla vielä lukupinossa, mutta tutustun siihenkin lähiaikoina. Suosittelen romaania 8-11-vuotiaille ja se on hyvä ääneen luettavaksi iltasaduksi.
    
Kirjan fontti on suurta ja ilmavaa, samoin kuin tekstin asettelu sivulla. Osalla sivuista on harmaata suttua, ehkä viittauksena päähenkilön sotkuisuuteen. Herra Gummin seikkailuista on suomennettu lisäksi kaksi jatko-osaa, englanniksi teoksia on yhteensä yhdeksän. 
    
Teoksen opetuksena voisi siivoamisen tärkeyden lisäksi sanoa olevan: "kiukkuiset ihmiset eivät ikinä saa palkintoa. He vain nälvivät ja nurisevat eivätkä näe, mitä kivaa heidän lähellään on." (s.55)
     
Herra Gummin lisäksi teoksessa tavataan muiden muassa Lamonen-Pulin kaupungin lihavin mies Joonatan Kare, tyttö nimeltään Pekka, toinen tyttö, jonka nimi on niin hankala, että häntä kutsutaan yleisesti vain Pollyksi, inhottava lihakauppias Ville Viljami Kolmas, hurmaava karkkikaupan täti rouva Suloinen sekä hajamielinen vanha herra Perjantai O'vela. Kapari-Jatta on tuttuun tyyliinsä käyttänyt nimien suomentamisessa paljon luovuutta. 
    
Stantonin huumori ei uponnut minuun, mutta nuorempaan yleisöön se lienee toimivan. Briteillä tuntuu olevaan kokonaisuudessaan varsin erikoinen käsitys huumosrista, mitä minulle on muodostunut mielikuva kirjallisuuden, tv-sarjojen ja lavakomiikan osalta. Parasta antia teoksessa oli ehdottomasti ihanan hassu Jaakko-koira, joka tekee paljon myös epäkoiramaisia asioita, kuten kiipeilee puissa. Jännitettä tarinassa synnyttävät Jaakon vierailut herra Gummin puutarhassa. Kukaan ei tiedä missä koiruus asuu, mutta jokainen kaupunkiliainen rakastaa sitä.
       
Jaakko-koira
   
Herra Gummilla saan vedettyä Kirjakaapin kummituksen kirjankansibingossa ylitse kohdan KELTAINEN. Bingoon voi osallistua 15.5.-15.8.
    
   
Takakannesta:
Hyvää iltaa, te onnekkaat pikku pallerot! Saammeko esitellä ihan hirveän tyypin: herra Gummin. 
   
Hän vihaa lapsia, pörröisiä pikku eläimiä, hauskanpitoa ja hattaraa. Tässä kirjassa kerrotaan hänestä, ja yhdestä tosivihaisesta keijusta, joka asuu herra Gummin kylpyammeessa. Kirjassa kerrotaan myös jättikokoisesta koirasta nimeltä Jaska ja pahasta, superällöstä ja haisevasta teurastajahemmosta, joka on yltäpäältä roiskeissa! Ja on tässä kirjassa myös sankareita ja karkkia ja seikkailuita ja oikeastaan KAIKKEA MAHDOLLISTA kivaa.      
  

Samantyylisiä kirjoja: Roald Dahl: Matilda, Maria Kuutti: Anna ja Elvis-sarja, Noora Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi, Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu
   
Alkuperäinen nimi: Yoou're a Bad Man, Mr Gum! (2006), Suom. Jaana Kapari-Jatta, 187 s. Schildts & Söderströms 2014
   
Kuvitus: David Tazzyman

Herra Gummin kanssa on tavattu myös täällä: Helsingin SanomatKirjavinkit, Lukutoukan kulttuuriblogiKirjojen keskellä
   
Sarjassa ilmestynyt myös:
  • Herra Gummi ja Piparipohatta (2014) 
  • Herra Gummi ja vuorenpeikot (2015)

2 kommenttia:

  1. Olinhan minäkin tosiaan lukenut tämän. :D Luin ensin juonta ja mietin, että vaikuttaapa tutulta, mutta sitten huomasin linkityksestäsi, että onhan tämä tosiaan luettu. :P Jatko-osia en ole lukenut, mutta saatanpa vaikka lukeakin, jos tulevat kirjastosta vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minullakin on joskus kirjastossa vastaava tunne. Pidän kirjaa kädessä ja luen takakantta, joka tuntuu aivan liian tutulta. Joskus jopa lainannut uudestaan jo luetun, vahingossa. Onneksi blogista voi aina tarkistaa onko teos jo kuitenkin tuttu. Tosin tilastoja on vasta muutamalta vuodelta...

      Poista