keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Elena Mady: Varjo (The Body Jumper #2)

"Taisin kuulostaa marionetilta. Ei ihme.
Olin narusta vedettävä, korkeampia voimia totteleva olento."
   
   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
  
Lauluntekijänäkin tunnetun Elena Madyn paranormaaleja elementtejä sisältävän nuortenkirjasarja The Body Jumperin toinen osa Varjo jatkaa uudesta ruumiista kotinsa saaneen sielun tarinaa. Sara Winterin kehosssa elävä Alex etsii varjoaan, sitä ihmistä, joka hän aikaisemmin oli. Trilogian toiset osat onnistuvat harvoin, sillä maailma ja hahmot on jo esitelty, mutta suuret paljastukset jätetään päätösosaan, minkä vuoksi väliosat eivät kerro paljoa uutta ja tarina jumittaa paikoillaan. Tämä vaivaa Varjoakin

Miksi talous perustuu siihen, että kulutetaan koko ajan lisää ja lisää, ja samalla käytetään raakamateriaalit loppuun. (s. 73)
  
Saran vanhemmat omistivat futuristisen teknologiayrityksen, WinTechin, jonka tavoitteina on keksiä uusia energiamuotoja fossiilisten polttoaineiden tilalle. Alex joutuu hyppäämään firman johtoon vailla tarvittavaa tietotaitoa, mutta saa onnekseen tukea kavereiltaan ja poikaystävältään Jesseltä. Jesse on ainoa ihminen, joka tietää, että Alex on vaihdokas, hyppääjä. Yrityksen johtamisen lisäksi Alexin elämää varjostaa Saran valtaa tavoitteleva täti, joka yrittää saada hänet hengiltä sekä Santeri-niminen poika, joka ahdistelee tyttöä tämän selvistä kielloista huolimatta.

Rakkaus oli ryhmätyötä, ja elämä myös. (s. 220)
  
Jesse lähtee opiskelemaan yliopistoon ja Alex joutuu viettämään paljon aikaa itsekseen. Pari riitelee usein, koska Alex ei kerro totuudenmukaisesti huolistaan pojalle ja käsittää tahallaan väärin, kun Jessen entinen tyttöystävä Jenna vastaa yhä uudelleen pojan puhelimeen. Toistuva kettu-uni yrittää kertoa Alexille jotain menneisyydestään, mutta hän ei osaa avata kryptistä viestiä. Selvitettyään mahdollisen minuutensa kuolinilmoitusten perusteella Alex etsii elossa olevia sukulaisehdokkaitaan. Tähänkin osaan mahtuu klassisisia dekkarielementtejä, kuten murto, räjähdys ja myrkytettyjä hedelmiä.

Koko yhteiskunta oli rakentunut fossiilisten polttoaineiden ympärille. Monet käsittävät, että niiden käyttöön ei ollut enää varaa, että hirmumyrskyt, tulvat ja luontokappaleiden kuoleminen sukupuuttoon olivat liian korkea hinta siitä, mitä oli joskus alettu tehdä eikä oltu osattumuuttaa ajoissa. Toiset olivat valmiita mihin vain estääkseen sen ja ostaakseen lisää aikaa itselleen ja heitä palvelevalle systeemille. (s. 205)
   
Viime vuosina on puhuttu paljon nuorten huonosta lukeneisuudesta ja siitä, millaisilla kirjoilla heidät saisi lukemaan enemmän. Varjo saattaa houkuttaa tietyntyyppisiä lukijoita, sillä Alex on Teslalla ajeleva ökyrikas teini, joka laulaa ja jonka paras ystävä Krisu bongataan tavallisesta kaduntallaajasta malliksi. Kiinnostavuutta on yritetty lisätä mainitsemalla selfiet, sup-lautailu, YouTube, ”Henkka ja Maukka”, sekä muita tämän hetken ilmiöitä. Vanhempi ja kriittisempi lukija saattaa pitää teoksen juonta hieman epäuskottavana.

Jokin tässä kuviossa mättää. (s. 166)
  
Mady leikittelee kielellä ensimmäistä osaa enemmän, vaikka lyyrikoista puuttuu edelleen samaa kekseliäisyyttä ja luontevuutta. Kirjailija onnistuu Alexin kuvaillessa itseään käentytöksi ja pseudokuolleeksi, mutta kaikki kielikuvat eivät onnistu yhtä taidokkaasti. Homo spaiensitar ja somakko ovat erikoisia, vaikkakin hahmolle sopivia ilmaisuja, mutta deodorantin kutsuminen dödöksi on hieman vanhentunutta ja osuu helposti silmään. Lisäksi juoneen on jäänyt pari epäloogisuutta. Teoksen ekokritiikki on kirjoitettu hienosti rivien väliin tuputtamatta. Tarinaan on luotu myös isänmaallinen ryhmä, jonka mielipiteet ei-kantasuomalaisen näköisistä ihmisistä on hyvin uskottavaa ja tarttuu nykyiseen ajankuvaan terävästi.

Kantasuomalainen on eufemismi. Pelkkä kiiltokuvasana, joka oikeasti tarkoittaa vain valkeaihoisia suomalaisia. (s. 144)
  
Mady osaa pitää lukijan pimennossa suurista juonikaarista. Onko hyppääjät lähetetty ruumiisiinsa auttamaan korjaamaan vääryydet, vai onko uusi ruumis vain uusi mahdollisuus elämään liian nuorena kuolleille? Onko kulissien takana Matrix-trilogian tyylinen Arkkitehti vai jokin taivaallinen entiteetti? Toivottavasti sarjan päätösosa kertoo viimein hyppääjistä, välitilasta ja siitä voimasta, joka kuviota pyörittää, mutta luultavasti kirjailija jättää jotain lukijan itsensäkin päätettäväksi. Kolmas osa ilmestyy elokuussa 2017.
  
Arvosana:

   
Takakannesta:
Onko sinulla mitään käsitystä siitä, millaista on elää jonkun toisen elämää, joka ikinen päivä?
Kukaan ei tiennyt, että olin eksynyt itsestäni, että olin hylännyt itseni menneisyyteen. Toivoin unien kantavan minut itseeni ja antavan vastaukset, joita kaipasin ja tarvitsin. Kuin Peter Panin varjo, halusin kotiin, kiinni itseeni.
Kun on selvinnyt sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerin vaikuttavaan syliin, elämän pitäisi vihdoin olla mallillaan. Vaihdokas Alex saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi, ja sisin on tärkeintä vain korulauseissa.
  
Alexin perimän yrityksen edistyksellinen energiateknologia horjuttaa vallalla olevia rakenteita, ja hänen henkeään uhataan yhä uudestaan. Jokainen askel kohti oman identiteetin selvittämistä tuntuu johtavan lähemmäs painajaismaista menneisyyttä.
  
Kintereillä lymyävä pahuuden varjo vaanii jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa, kuin jättää kaikki taakseen?

The Body Jumper -sarja kertoo ulkokuoren alle haudatusta salaisuudesta. Varjo on sarjan toinen osa. 
    
265 sivua, WSOY 2016
   

4 kommenttia:

  1. Kiinnitin huomiota kommenttiisi siitä, että dödö on hieman vanhentunutta kieltä. Uskaltaisin sanoa, että näin ei ole - ehkä enemmänkin murre-ero? Täällä Helsingissä kyllä monet ystäväni ja muutkin käyttävät tuota sanaa ihan yleisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta. Kyselin muutamalta kuopiolaiselta (entinen kotikaupunki) ja oululaiselta (nykyinen asuinpaikka) sanan ajankohtaisuudesta ja saamani konsensuksen perusteella dödö kuului 80-90-luvulle, mutta ehkä se tosiaan on alueellista ja varmaan myös jossain määrin ikäryhmäsidonnaista.

      Poista
  2. En tiedä, olemme kanssasi suunnilleen samaa ikäluokkaa. :)

    Mutta kiitos kirjoituksesta - luin tämän itse jo aiemmin ja viimeistä osaa odotellaan. Hyvänä lukuvälipalana tämä sarja menee mainiosti.

    Itselläni jäi tänä keväänä luetuista nuorten kirjoista parhaiten mieleen K.K.Alongin Ansassa, joka jäi varsin jännään paikkaan. Toivottavasti ko. opus on lukujonossasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeistä osaa odottelen itsekin, sen verran kiehtoo tuo Body Jumperien idea. Toivottavasti Mady paljastaa jotain systeemin "kulissien" takaa. :)

      Ansassa tosiaan löytyy lukupinostani ja siitäkin olen kirjoittamassa arvostelun Risingshadow-sivustolle. Tykkäsin eka osasta, koska muistutti niin paljon nostalgista Klaani -tv-sarjaa. Kuullut hieman ristiriitaista palautetta tuosta jatko-osasta, mutta pian näen itsekin millainen se on.

      Nyt luettavana on kuitenkin jo useampi teos yhtä aikaa, Beth Lewisin Suden tie, Elina Pitkäkankaan Kuura ja Ylen 101 kirjaa -projektiin Veijo meren Kuviteltu kuolema. Noiden jälkeen varmaan pääsen tarttumaan sitten kotimaiseen dystopiaan, tai post-apokalyptinen liekee kai oikeampi genremääritelmä.

      Poista