keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Susan Cooper: Yllä meren, alla kiven (Pimeä nousee #1)

"Tarina näytti sopivan niin täydellisesti siihen vihreään maahan, 
joka heidän allaan aaltoili, että he istuivat kuin keskellä menneisyyttä."
 
    
Lukuhaasteissa: Hyllynlämmittäjä, Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaaste
  
Isosiskoni on suositellut Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjaa minulle useasti joskus ollessani yläasteella tai lukiossa. En tullut tarttuneeksi näihin kirjoihin tuolloin, ensisijaisesti kansien takia, sekä vanhat että nämä uudemmat kannet eivät mitenkään huutaneet tarttumaan kirjoihin. Sarjan aloittava Yllä meren. alla kiven päätyi kuitenkin hyllynlämmittäjä-pinooni, sillä olihan tämä aukko sivistyksestä viimein paikattava.
  
Minulla on koko sarja omana pokkareina. Kolme ensimmäistä osaa on julkaistu yhteispainoksena, mikä on minusta hieman eriskummallinen ratkaisu, sillä kaksi viimeistä osaa on julkaistu yksitellen. Koska kolmen kirjan pokkari oli hieman epämukava kädessä, lainasin sarjan ensimmäisen osan kirjastosta omana teoksenaan. Lasken tämän silti mukaan hyllynlämmittäjä-haasteeseen.
  
"Muistatteko kuinka teille ihan pieninä kerrottiin satuja. 'Olipa kerran kauan kauan sitten...' Miksi luulette satujen alkaneen sillä lailla"
--
"Koska ne ovat ehkä olleet joskus totta, mutta kukaan ei vain muista koska."
(s. 84)
  
Sain kyllä yllättyä kuinka erilaiseksi olin tämän kirjan maailman kuvitellut. Mielikuvissani Yllä meren, alla kiven oli jonnekin toiselle planeetalle sijoittuvaa  miekka ja magia  -fantasiaa, ei tarina, jossa Viisikko kohtaa kuningas Arthurin legenda niin kuin totuus paljastuessaan oli. 
    
Keikkuva auto pyyhälsi jylisten pitkin katuja pois kaupungista, kunnes pensasaidat ilmestyivät talojen sijaan, tiheät villit pensasaidat, jotka korkeina ja vihreinä reunustivat kukkulalle kiemurtelevaa tietä, ja aitojen takana pyyhkieli ruoho taivasta. Ja taivasta vasten näkyi vain yksinäisiä mereltä puhaltavan tuulen vaivaamia ja taivuttamia puita ja kellanharmaita kalliolaukkuja. (s. 11)
  
Kirjassa seikkailee kolme lasta, joiden tarkkaa ikää ei kerrota. Heistä vanhin on Simon, Jane on häntä 11 kuukautta nuorempi ja sisarusparven kuopus on Barney. Arvioisin, että lapset ovat suunnilleen kahdentoista ja seitsemän ikävuoden väliltä. He ovat vanhempineen matkanneet Trewissickiin, Cornwalliin, äidin perheystävän isosetä Merriman Lyonin, tuttavallisemmin Merryn luokse. Hän on vuokrannut merikapteenilta Harmajan talon tämän ollessa itse merillä. 
    
"Ruvetaan tutkimusmatkailijoiksi", sanoi Jane. "Tutkitaan tämä talo oikein kunnolla. Leikitään että tämä on outo maa ja tutkitaan se kellarista ullakolle." (s. 25)
--
"Kummasti rakennettu talo -- Pieniä huoneita ja hassuja pieniä käytäviä niiden välillä. ihan kuin tarkoitus olisi pitää huoneet salassa toisiltaan."
(s. 28-29) 
   
Lapset tempautuvat mukaan hyvän ja pahan taisteluun löydettyään salaisen huoneen lattian raosta sinne jonkun aikojen saatossa unohtaman vanhan asikirjan karttoineen joka johdattaa oikean miehen Graalin maljan luokse. He ovat hyvän puolella, kuten kuningas Arthur ja moni muu heitä ennen. Kolmikko on vähän väliä vaarassa, milloin heitä uhkaa nousuvesi, milloin pimeät luolat syvine tunneleineen, milloin pahuuden voimien pelinappuloinaan ohjailemat ihmiset. En osaa sanoa, kuinka sarja tulee tästä jatkumaan, enkä varmaan ihan heti palaa sen pariin, mutta mahdollisesti jossain vaiheessa annan sille vielä uuden mahdollisuuden.  
  
Kukkuloilta leyhähti oudontuoksuinen tuulenhenki: viekotteleva suolan ja merilevien ja seikkailun tuoksu. (s. 13)
   
Teoksen iän huomaa hyvin suomennoksessa olevista erikoisista sanoista ja taivutuksista. Esimerkiksi polkupyörässä ei ole pojinta vaan polkusin ja jalkoihin laitetaan sandaalien sijaan sannikkaat. Kohottelin hieman kulmiani parissa kohtaa, joista aikalaisuus paistaa hyvin selvästi läpi: "Herra Withers nykäisi tahrattoman takkinsa liepeitä huolekkaan naisellisen elein." (s. 49) ja karnevaaliasuina orjatyttö, naiseksi pukeutunut mies ja blackface olivat aivan hyväksyttäviä. 
   
Hyllynlämmittäjä-haaste voi hyvin verrattuna vaikkapa viime vuoteen, jolloin luin pinosta vain yhden kirjan - senkin joulukuussa. Olen nimittäin lukenut alkuvuoden aikana tämän lisäksi jo kaksi muutakin hyllyyn unohtunutta (Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset sekä Siri Pettersenin Odininlapsi), joista olisi tarkoitus julkaista postaukset lähiaikoina. 
   
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Sisarukset Simon, Jane ja Barney viettävät kesälomaa isosetä Merryn vuokraamassa Harmajassa talossa Cornwallissa. He löytävät kartan, joka johdattaa heidät kuningas Arthurin aikaisen aarteen jäljille. Se on arvokkaampi kuin elämä, sillä oikeiden ihmisten löytämänä se auttaa pitämään loitolla pahuuden voimat, jotka ovat valtaamassa maailman. 
  
Kolmikkoa saartavat pian kuoleman vaarat, mutta heidän rinnallaan seisoo salamyhkäinen isosetä, muinaisen tiedon haltija, joka on ulkopuolella hyvän ja pahan. 
  
Britti Susan Cooper on maineikas ja palkittu kirjailija, jonka fantasiaseikkailut yhdistävät erikoisia tapahtumia, taruja ja historiaa vetäväksi kokonaisuudeksi.
  
Yllä meren, alla kiven aloittaa komean fantasiasarjan, jonka sävyt tummenevat seuraavien osien myötä.
      
Suomentanut: Kristina Rikman, 261 sivua, WSOY 2003 (4. painos, 1. painos 1979)
  
Alkuperäinen nimi: Over Sea, Under Stone (1965)

Sarjassa ilmestyneet:
  • Yllä meren, alla kiven
  • Pimeä nousee
  • Viheriä noita
  • Kuningas Harmaa
  • Hopeapuu
  
Myös näissä blogeissa on  tempauduttu seikkailuun: Kirjavinkit, Vinttikamarissa, Kirjojen keskellä, Kirjoista

2 kommenttia:

  1. Luin nämä joskus yläasteella ja pidin kovasti ensimmäisestä kolmesta kirjasta. Sen jälkeen tulevat eivät enää maistuneet :) En ole myöhemmin enää lukenut, mutta muistan Cornwallin ympäristönä (tässä ja vielä seuraavassa osassa) olleen todella mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan luontokuvaus kyllä herätti matkakuumetta Cornwallin seudulle.

      Poista