tiistai 1. syyskuuta 2020

Kirja, jota en halunnut lukea -lukuhaaste (1.9.2020-31.8.2021)

  
Haasteen takana on mm. vuonna 2012 julkaisemani käänteinen TBR-lista kirjoista, joita en halunnut lukea. Mietin tätä aihetta vähän aikaa sitten uudelleen näkökulmasta, mitä kirjoja en ole syystä tai toisesta halunnut lukea nuorempana tai viime aikoina. 
  
Syynä voi olla ennakkoluulo kirjaa tai kirjailijaa kohtaan, kansikuva, joka ei miellytä omaa esteettistä silmää tai vaikkapa kirjan aiheuttama hypetys. Itselläni on jäänyt lukematta useita kirjoja kaikkien edellämainittujen asioiden takia. Olen kuitenkin myöhemmin joutunut pyörtämään sanomisiani ja asenteitani useampaankin kertaan, mikä on ihan tervettä. 
    
Olen jopa löytänyt monia hienoja lukukokemuksia, jotka ovat olleet pitkään tärkeitä (kuten Harry Potterit). Etenkin yläasteella ja lukiossa ollessani olin kauhean kriittinen kirjojen kansien kanssa ja jos kirjan takakankansiteksti kiinnostikin, mutta kansikuva oli luotaantyöntävä, jäi kirja herkästi kirjaston tai kaupan hyllylle. 
  
Harry Potter ja viisasten kivi on ollut minulle yksi merkittävimmistä lukukokemuksista, johon liittyy lukemisesta kieltäytyminen erittyísesti sen keräämän suuren suosion vuoksi. Olen blogissani maininnut useaankin otteeeen, kuinka isosiskoni istutti minut sohvalle vieraillessani eräällä lomalla hänen luonaan, antoi sitten ensimmäisen Potterin käteeni ja sanoi, että lue edes ensimmäinen sivu, älä tyrmää kirjaa tutustumatta. 
  
Ja niinhän siinä kävi että luin paitsi ensimmäisen sivun, myös ensimmäisen luvun loppuun ja pian olin lukenut koko kirjan ahmien, uppoutuen tuohon ihmeelliseen taikamaailmaan, jonka päällä tosin roikkuu nyt harmillisesti Rowlingin kyseenalainen käyttäytyminen kuin kuolonsyöjien merkki. Tuota ensilukukokemusta hänen myöhemmät tekonsa eivät kuitenkaan tahraa.
   
Haastankin nyt itseni ja muut lukijat miettimään, onko jokin kirja ollut sellainen, jonka lukemista olet vältellyt aiemmin mainitusta syistä tai onko joku (opettaja, vanhempi, joku muu) suositellut sinulle kirjaa luoden tarkoittamattaan negatiivisen tunnelatauksen siihen. Olisiko nyt aika antaa sille mahdollisuus? 
  
Ylitetään itsemme, koetaan - toivottavasti - hienoja lukukokemuksia ja myönnetään (ainakin joidenkin kirjojen kohdalla) olleemme väärässä ennakkoluuloinemme! Minulla on tavoitteena tutustua viimein Neiti Etsiviin ja Eoin Colferin Artemis Fowliin. Olen lukenut Artemis Fowlin ensimmäisen sivun ainakin kolme kertaa (olen sanut kirjan lahjaksi siskoltani kehujen kera), mutta tarina ei lähtenyt vetämään samalla imulla kuin Pottereissa. Mutta nyt on tullut aika viimein lukea se kokonaan. 
  
Aikaa lukuhaasteen suorittamiseen on ensi vuoden elokuun loppuun, eli kokonainen vuosi. Mitään tiettyä määrää ei haasteen aikana tarvitse lukea, eli jo yhden kirjan lukeminen lasketaan onnistumiseksi! Haasteessa voi käyttää aihetunnistetta #enhalunnutlukeatätä.
  
Haasteessa mukana:

35 kommenttia:

  1. Harry Pottereita oli ilmestynyt jo viisi, kun aloin lukemaan niitä. Se oli vientiä heti ensi sivulta ja tunnustan lukeneeni kaikki viisi perä perää. Sitten oli yhtä tuskaa odotella seuraavia kirjoja. Elokuvatkin olen katsonut moneen kertaan. On ihanaa, kun Potterit saavat uusia lukijoita katsottuaan ensin elokuvat. Olen fani.
    Siksi vierastin pitkään Siiri Enäkosken kirjaa Tuhatkuolevan kirous, jossa myös oli taikakoulu. Ajattelin kirjan olevan liikaa Pottermainen, mutta ei se ollut. Se oli mukaansatempaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä saan aina suorastaan allergisia oireita, kun lukuisia kirjoja on mainostettu mm. uutena Harry Potterina, Houkutuksen kilpailijana ja parempana kuin Nälkäpeli. On eri asia sanoa, että jos tykkäsit tästä, lue tuo, kuin mainostaa kirjaa toisen kirjan suosiolla. Mutta lukemisen markkinointi on aina haastavaa.

      Poista
  2. Minäkään en ole innostumut lukemaan Pottereita. Se mitä tiedän kielestä ja nimistä ärsytti heti, kun niihin törmäsin. En ole myöskään lukenut Sofi Oksaselta vielä mitään. En koskaan lue mitään väkisin, mutta ehkä annan vielä mahdollisuuden joku päivä. Tuohon Rowling-keskusteluun törmäsin äskettäin Twitterissä ja sain käsityksen, että osa transväestä puolustaa häntä ja vastustaa aggressiivisen ja naisvihamielisen väen hyökkäyksiä häntä kohtaan. Neiti Etsiviä luin ala-asteella ja törmäsin niihin aikuisena yliopiston taukotilassa. Selaamani oli täyttä roskaa, mutta sitten selvisi, että niillä on monta eri kirjoittajaa. En tiedä, näkyykö tämä laadussa. Neiti Etsivä ja 99 porrasta oli aikanaan tärkeä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan aika pieni osa puolustaa. Ja jos joku sanoo TERFille jotain vastaan niin se on aina "naisvihaa".

      Poista
    2. Potterit eivät ole sisällöltään täysin ongelmattomia (enkä nyt puhu faniteorioiden täyttämistä aukoista). Löytyy fatfobiaa, lajismia ja jos jonkinlaista ilkeilyä.

      Monelle tulee yllätyksenä, että Carolyn Keene onkin nimimerkki, mutta toisaalta, onhan hän/se ollut aktiivinen jo 1950-luvulta, että aika kauan olisi julkaissut. Minä en muista, milloin minä sain kuulla tuosta, ehkä jo niinkin nuorena kuin kuudennelle luokalla eli vähän ennen vuosituhannen vaihdetta.

      Poista
  3. Tunnistan itsessäni ylenmääräisen hypetyksen aiheuttaman kirjan välttelyn. Mainio haaste! Katsotaan, saisinko vuoden aikana luetuksi jotakin tähän sopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tätä olen scifi-lukuhaasteen päättymisestä alkaen suunnitellut. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä kaikkea haasteen tiimoilta luetaankaan!

      Poista
  4. Onpa kiinnostava haaste. Taidan minäkin osallistua tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, Anneli, että osallistut! ♥

      Poista
  5. Onpa erikoinen haaste! Paljon on tullut vastaan sellaisia kirjoja, joita olen vierastanut juuri hypen takia, erityisesti ya-kirjallisuuden puolelta. Näitä ovat esimerkiksi Twilightit ja Tähtiin kirjoitettu virhe, jotka siis olen kyllä lukenut, mutta joista en sitten oikein pitänyt. Tällä hetkellä yksi mieleen tuleva "ei tämä kyllä yhtään kiinnosta" ovat valtavaa suosiota nauttivat Enni Mustosen kirjat. Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja puolestaan työntää luotaan ihan vain kirjojen massiivisen pituuden takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YA-kirjallisuuden suhteen hypen sieto on minulla vuosien mittaan kasvanut. Esimerkiksi luin viime joulukuussa Tomi Adeyemin Veren ja luun lapset, josta tuli visuaalinen ähky Instagramissa. Mutta se oli yksi viime vuoden parhaista kirjoista.

      Houkutuksen ehdin lukemaan ennen kuin se paisui ilmiöksi Suomessa(kin) ja kukaan (paria tyyppiä lukuun ottamatta) ei tuolloin lempppari kirjakeskusteluforumillani eli Demissä ollut edes koskaan kuullut siitä. Poimin kirjan matkaani lähikirjaston nuortenosastolta, kun oli nostettu esille ja nätti kansi houkutti tarrttumaan. Myöhemmin tuskin olisin lukenut.

      Tähtiin kirjoitettu virhe oli vetämäni lukupiirin kirjana jokunen vuosi siten. Voitin kirjan joskus ennen sitä kirjablogiarvonnassa (sain ison pinon kirjoja, mm. Pikku Prinssin samalla kertaa), mutta hankkiuduin ko. teoksesta ekana eroon, kun ei se alkuperäinen kansi granaatteineen, kalloineen ja kukkineen kiinnostanut tarttumaan. Lukupiiriin lukemani versio oli uudella leffakannella (joille en ollenkaan lämpene) ja kirja olikin sitten tosi vaikuttava. Leffan olen pystynyt katsomaan vain kerran, kun itken silmät punaiseksi.

      Monia yläasteen ja lukion aikana kannen perusteella ohittamiani kirjoja olen hankkinut myöhemmin omaksi ja lukenut. Osa on ollut hyviä, toiset taas olisivat varmaan nuorempana toimineet paremmin. Siksi minusta kansiin täytyy erityisesti nuortenkirjojen kohdalla panostaa, koska voi hyvin helposti ratkaista tartutaanko kirjaan vai ei.

      Enni Mustonen ja Lucinda Riley ovat isosiskoni suosikkeja. Jälkimmäisen seitsenosainen siskoista kertova kirjasarja ei ole ideana kiinnostanut: pitkiä kirjoja, joissa kerrotaan sama asia eri näkökulmista ja muodostavat yhdessä kokonaisuuden (tai näin olen käsittänyt). Tuntuu siltä, että olisi liikaa toistoa ja tuollainen voisi toimia paremmin, jos olisivat yhdessä kirjassa kaikki.

      Poista
    2. Sama tapahtui onnekseni Nälkäpelien kohdalla kuin sinulla Houkutuksen kanssa. Satuin bongaamaan sen kirjaston hyllystä, kun piti äkkiä löytää lukemista lomamatkalle. Vielä siinä vaiheessa Nälkäpeli-hype ei ollut saavuttanut Suomea, ainakaan en ollut koskaan kuullut siitä. Luulen vähän, että jossen olisi ehtinyt lukea ensimmäistä kirjaa ennen sen suursuosiota ja elokuvia, en olisi pitänyt siitä ollenkaan niin paljon kuin nyt pidin. Usein huomaankin, että sellaiset itse löydetyt tuntemattomat aarteet iskevät kaikista parhaiten! Kun ei vielä ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja saa vain lukea ja kokea.

      Poista
    3. Minä en ollut yhtä onnekas Nälkäpelin kanssa. Vaikka heti blogini alusta alaken (2011) olen lukenut ahmien kaiken dystopian, mitä olen löytänyt, ei sitä olisi tullut luettua hypen takia, ellei olisi ollut Risingshadow'n lukupiiriä (toimii muuten erittäin hyvin porkkanana näiden kirjojen suhteen, mitä ei muuten lukisi). Minulla oli kirja mukana matkalukemisena, kun käytiin pulison kanssa anoppilassa toisella puolen Suomea ja oltiin siellä jonkin aikaa (en muista enää oliko silloin joululoma eli viikon reissu, vai anopin Thaimaan-loma, jolloin olimme kokonaisen kuukauden kissavahtina. Nythän tuo kissa on jo siirtynyt autuaammille metsästysmaille). Oli tarkoitus lukea kirjaa vain sivulle X, jonka jälkeen oli keskustelua osiosta foorumilla, mutta tarina vei mukanaan ja luinkin pidemmälle malttamatta odottaa seuraavaa keskustelukertaa.

      Matkijanärhestä en tykkännyt kirjana kovinkaan paljoa, mutta leffan nähtyäni tajusin pari asiaa, jotka pikalukiessani joko ohittanut ttai käsittänyt väätin. (Olin joululomareissulla äidin luona ja lainasin kirjan siskontytöltä. Aikaa lukea oli vaan pari iltaa, ennen kuin siskon perhe lähti kotimatkalle. Asumme kaukana toisistamme.)

      Hyvn kirjan löytämisen riemu on kyllä ihanaa! Sen vastapuoli on, kun tarttuu kehuttuun teokseen ja ei itse lämpenekään sisällölle. Tulee joskus jopa olo, että onko lukenut jotenkin väärin, jäänyt ymmärtämättä jokin hienous.

      Poista
    4. Liityn muuten mukaan tähän haasteeseen, etenkin koska satuin tänään kauhukseni keksimään mitä en ole ikimaailmassa halunnut lukea.. Nimittäin se pahuksen Fifty Shades of Grey :D Enkä muuten halua vieläkään!

      Poista
    5. Mahtavaa! Ja sen kirjan ei tosiaan tarvitse olla se numero yksi vältellyin. Itsekään en ole ajatellut lukea tätä Seitsemää veljestä, Täällä pohjantähden alla-sarjaa, Tuntematonta sotilasta tai Kalevalaa. Saatan lukea jonkin noista joskus jostain syystä, mutta se päivä ei ole vielä täällä.

      Poista
    6. Ihanaa, toinen klassikoidenvälttelijä! Tunnen olevani tosi huono kirjastolainen, mutta erityisesti Tuntematon sotilas on yksi niistä kirjoista, että aika pahasti saa jokin aivoissa nyrjähtää jotta tulisi siihen vapaaehtoisesti tartuttua. Seitsemän veljestä olen jopa lukenut, en voi suositella!

      Poista
    7. Me luettiin seiskaluokalla Seitsemää veljestä ääneen äikäntunnilla ja siitä jäänyt traumat. Onneksi klassikoita on vaikka kuinka paljon, niin ei haittaa vaikka muutaman jättäisikin lukematta. Mm. Kirjabloggaajien klassikkohaasteen ansiosta olen lukenut jo 11 klassikkoa! Yksi lemmaprikirjoistani on klassikko, Margaret Atwoodin Orjattaresi (jonka suomennosa on aika... heikko).

      Poista
  6. Rowling-keskustelusta sen verran, että Glamourin artikkelista saamieni tietojen mukaan se lähti liikkeelle siitä, että Rowling tviittasi, että "menstruoivia ihmisiä" sanottiin ennen naisiksi. En olisi itse edes tajunnut tuota transvihamieliseksi(?) ilmaisuksi, mutta kun se herätti suuttumusta, Rowling vastasi, että sukupuolella on merkitystä monella tavalla, ja samalla hän sanoi tuntevansa ja rakastavansa transihmisiä, olleensa myötätuntoinen heille jo vuosikymmenien ajan ja kunnioittavansa heidän oikeuttaan elää elämäänsä niin kuin haluavat.

    Minusta tämä ei tee hänestä transvihamielistä. Minusta hänen saamansa tuomitseva ja vihamielinen reaktio on paljon haitallisempi kuin hänen alkuperäinen kommenttinsa, koska se estää keskustelua ja erilaisten näkemysten esittämistä. Kaikki vastaavat hänelle, että "transnaiset ovat naisia". Kyllä transnaiset ovat naisia, mutta sukupuolella on silti merkitystä elämässä maailmanlaajuisesti ja yksityisesti, se vaikuttaa elämäämme, eikä minusta ole väärin sanoa näin.

    Glamour-artikkelin linkki: https://www.glamour.com/story/a-complete-breakdown-of-the-jk-rowling-transgender-comments-controversy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sukupuoli vaikuttaa tietysti transnaistenkin elämään, koska he elävät elämäänsä naisina.

      Poista
    2. Kun tuo olisikin ollut ainoa trasfobinen tapaus Rowlingin suhteen, mutta niitä on vuosien varrella ollut muitakin. Esim. pari vuotta sitten Rowling väitti vahingossa tykänneensä yhdestä transvihamielisestä tviitistä ja sen jälkeen on puolustellut sitä naista, jonka työsopimusta ei uusittu. Kyseinen nainen oli siis ollut avoimesti transihmisiä vastaan.

      Kannattaa katsoa myös tämä video: https://www.youtube.com/watch?v=6Avcp-e4bOs

      Poista
    3. Katsoin videota noin 22 minuuttia, ja se avasi minulle tätä keskustelua, josta en ollut ennen tiennyt paljon mitään (en ollut tiennyt edes, mitä TERF tarkoittaa). Video oli hyvä (kiitos linkistä), ja nyt ymmärrän paremmin, miksi Rowlingia pidetään transvihamielisenä.

      Sitä en ymmärrä, miten joku feministinä itseään pitävä voi sanoa, että vain biologisella sukupuolella (sex) on väliä, ei sosiaalisella sukupuolella tai sukupuolella, johon identifioituu (gender), koska minusta gender-termiin liittyvä ajattelu on feminismin kulmakiviä.

      Poista
    4. Tuo on tosiaan hyvin pitkä video, mutta tykkään siitä hengestä, millä Jamie ja Shaaba selittää asioita. Minullakin meni jonkin aikaa päästä sisälle siihen, mitä Rowling oikeasti teki, mikä herätti kommenttitulvan. Luulen, että Rowling on vanhan kannan feministi, joilla ei ole ehkä kaikkein selvintä kuvaa sateenkaarevista ihmisoikeuksista ja pelätään ehkä jotain mörköä, jota varmaan jo heitä edeltävä feministi porukka on luonut. Minua feministinä harmittaakin Rowlingin edustama feminismi, joka sulkee pois mm. transnaiset.

      Hankala aihe, joka herättää kysymyksiä pitääkö/voiko kirjailijaa ja teosta erottaa toisistaan. Pottereissahan on kaikkea sisällössäkin sellaista, joka ei välttämättä menisi editoimatta läpi kustantamoissa nykyään, esim. fatfobia ja ulkonäköön liittyvä naljailu (vaikka näillä osoitetaankin hahmon epämiellyttävyyttä, niin keinoja on muitakin). Puhdasverisyys -aate ja kotitonttujen orjuuttaminen ovat kuitenkin sellaisia teemoja, joilla voidaan helposti ohjata ajattelemaan omaa historiaamme mm. plantaasiorjineen ja Hitlereineen, äärioikeiston uudesta noususta puhumattakaan.

      Poista
  7. Mukana ollaan!
    Saapa nähdä mitä sitä tulisi kuunneltua tämän tiimoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun lähdet mukaan! Tästä haasteessa tulee varmasti vuoden päästä kootussa yhteenvedossa todella laaja-alainen kirjalistaus eri genreistä ja eri ikäryhmille suunnatuista teoksista. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä kaikkea tähän voikaan lukea ja millä perusteilla ne ovat jääneet aiemmin lukematta. :)

      Poista
  8. Osallistun tähän, nyt juuri luen Camilla Grebeä, kolmas kirja menossa, pari viikkoa on vierähtänyt. Potteria aloin lukea kun kolmas kirja oli suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan, Jokke! Pahoitteluni vastauksen viivästymisestä, Blogger on taas jättänyt ilmoittamatta sähköpostiin osasta kommenteista.

      Poista
  9. Hei, huippu haaste! Lähden tähän mukaan, jos saisin edes yhden luettua :) Mulla vaikuttaa juuri kansikuva tosi vahvasti siihen, etten lue jotakin kirjaa, tai sitten omat ennakkoluulot, tai sitten liika hehkutus. Esimerkiksi tosi suositut kirjat, joihin töissä törmään joka päivä, jäävät minulta usein lukematta: Ferrantet, Rileyt, Mustoset jne. Voisin lukea esimerkiksi jonkun noista, jotka tiedän suosituiksi ja ovat varmasti hyviäkin, mutta joita karsastan juuri niiden suosion takia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! ♥ Minulla on tosi paljon ennakkoluuloja kansien takia. Esim. Miia Martikainen -sarjassa on minusta liian lapselliset kannet nuortenkirjallisuudelle. (Ja jos minusta kannet ovat epäsopivat ikäryhmälle, niin mitähän nuoret mahtavatkaan ajatella.) Minullakin on tuon kolmikon kirjat jääneet lukematta, vaikka isosiskoni ovat molemmat lukeneet Rileyn teoksia ja toinen on iso Mustos-fani.

      Poista
  10. Tässä yli kuukauden ajatuksen pyörittämisen jälkeen, voisin osallistua. Minulla on heti mielessä kenen teoksen luen tähän, mutta aikaa oli hyvin, joten jos vaikka alkuvuodesta ottaisi sitten sen luettavaksi.. Kiitos, kun jaksat emännöidä näitä haasteita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että lähdet mukaan! ♥ Lukuhaasteet ovat minusta ihania, tuovat oman mausteensa kirjojen kokemiseen. :)

      Poista
  11. Kirjailuja voisi lähteä haasteeseen mukaan myös! 😊

    VastaaPoista
  12. Hieno haaste! Otan ehdottomasti osaa hyllynlämmittäjällä, jonka lukua olen lykännyt jo 40 vuotta eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, tervetuloa mukaan! Lainasin tässä vähän aikaa sitten puolisoni suosikkikirjailijoiden teoksia lähikirjastosta. Aikomuksenani on tutustua Pratchettin Kiekkomaailmaan ja Alastair Reynoldsin scifiin, sillä vaikka luenkin paljon scifiä ja fantasiaa, ovat nuo jääneet vieraiksi.

      Poista
  13. Tässä bloggaukseni haaasteeseen:
    https://peegeehydatoon.blogspot.com/2021/08/kirja-jota-en-halunnut-lukea-aurelia.html
    Kiitos hienosta haasteesta, joka sai lukemaan sellaista, mitä ei aikonutkaan.

    VastaaPoista