En olekaan muistanut listata kuukausittaisia luettuja, joten koostan tässä koko tähän mennessä kuluneen vuoden. Viime vuonna tähän mennessä olin lukenut 14 kirjaa 5035 sivua. Tänä vuonna en ehtinyt lukea aivan yhtä paljon. Vain kahdeksan (8) kirja eli 2196 sivua.
Vuosi alkoi, noh, tylsissä merkeissä. Nälkäpelin päätösosa oli pettymys, jota osasin jo trilogian toisen osan perusteella epäilläkin. Praktikum 2 alkoi ja ensimmäinen lukukirja oli varsin mitäänsanomaton. Onneksi huhtikuussa sentään oli kirjallisia kohokohtia Beth Revisin teoksen kanssa. Maalis- ja huhtkuun luetut ovat kaikki klassikoita, jotka luin praktikumin sekä Rotu ja etnisyys verkkokurssin puitteissa.
Keskeneräiseksi jäi Ihmisen tahra, jonka luen loppuun jahka kerkeän. Samoin kesken ovat vielä Vuonna 1984 ja Uljas uusi maailma. Päätin kirjoittaa kirjallisuuden puolelle myös kanditaatin tutkielman, aiheenani nuorten dystopia Suomessa muutaman esimerkin kautta. Tästä siis kesäksi hommaa.
Tammikuu: (2 kirjaa, 495 sivua)
- Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
- Albert Camus: Sivullinen
Helmikuu: (1 kirja, 379 sivua)
- Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa
Maaliskuu: (2 kirjaa, 260 sivua)
- Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa (novelli)
- Jean Rhys: Siintää Sargassomeri
Huhtikuu: (3 kirjaa, 665 sivua)
- Gertrude Stein: Ida
- James Joyce: Dublinilaisia
- Edwidge Danticat: Veressä viljava maa
Loppuun vielä kuvia Yöpöydän kaltevasta kirjapinosta.
Yksi sama kirja meillä näyttää olevan lukupinossa, nimittäin Teemestarin kirja. Minäkin meinasin ottaa eilen kuvan lukupinostani, mutta olin sitten laiska enkä saanut aikaiseksi.
VastaaPoistaHuomasin vasta kuva otettuani, että pari teosta oli jäänyt kirjahyllyn päälle, en lähtenyt ottamaan enää uutta kuvaa niistä. (Noissa kuvissa siis erikseen otettu opiskeluun liittyvä kirjallisuus, arvostelukappaleet ja muut eli se iso kasa.)
PoistaNuorten dystopia Suomessa onkin tosi mielenkiintoinen aihe! Toivottavasti kirjoitat tännekin ylös ajatuksiasi aiheesta tutkielman valmistuessa, olisi tosi kiinnostavaa kuulla millaisia akateemisia keloja aihe herättää.
VastaaPoistaAjattelin jossain vaiheessa, kunhan tutkimukseni alkaa saada muotoa, kirjoittaa tänne jonkinlaisen tiivistelmän. :) Työn pitäisi olla valmis juhannuksen tienoilla.
PoistaLuin viime kesänä Nälkäpeli-trilogian ykkösosan ja olin aivan myyty. En saanut heti jatko-osia luettavakseni ja nyt niiden lukeminen on vähän unohtunut, aion kyllä lukea vielä jatko-osatkin kun ehdin. Siksi olikin mielenkiintoista lukea että päätösosa oli sinulle pettymys!
VastaaPoistaEnsimmäinen osa on todella mainio. Näitä dystopiatrilogioita kun on tarjolla useampiakin, niin pystyy hyvin vertailemaan tasoa. Ally Condien sarja on kyllä kolmesta lukemastani huonoin. Sitten on Nälkäpelit ja paras on Lauren Oliverin Delirium-sarja. Ovatko nuo kaksi muuta tuttuja? Suosittelen Oliveriin ainakin tutustumaan. Nythän nuo molemmat sarjat saavat päätöosansa tänä vuonna. Kovasti odotan miten päättyvät!
PoistaAlly Condien sarja ja Lauren Oliverin Delirium-sarja ovat ihan vieraita. Jälkimmäinen kannattaa siis painaa mieleen?
PoistaMolemmista sarjoista löytyy lisää tietoa täältä minunkin blogista. ;) Suosittelen tosiaan lukemaan jälkimmäisen, sen parissa en ainakaan itse jäänyt hetkeksikään kylmäksi tai tylsistynyt.
PoistaAlly Condien dystopiasarjasta on suomennettu kaksi (Tarkoitettu ja Rajalla) aikaisemmin, ja tuossa n. viikko sitten ilmestyi pätösosa Perillä (jota en ole vielä lukenut, mutta saan arvostelukappaleen Risingshadow-sivuston kautta). Delirium sarjassa ovat ilmetyneet Delirium - Rakkaus on harhaa ja Pandemonium - Rakkaus on kapinaa. Syksyllä tulee vielä Rquien - Rakkaus palaa.
Oliverilta on suomennettu myös aikaisemmin teos Kuin viimeistä päivää, joka puhutteli minua vahvasti. Sen juonta voisi verrata Päiväni murmelina-elokuvaan.
Nyt keväällä ilmestyi myös uuden nuortendystopia sarjan avausosa, Moira Youngin Julma maa. Sitä on lupailtu paremmaksi kuin Nälkäpeliä, mutta esim. Q+Black blogissaan Lukunurkka totesi, että ei ainakaan hänelle uponnut. Minulla on teoksesta arvostelukappale, johon en vielä ole ehtinyt tutustua. Toivon kovasti, että se ei jätä minua kylmäksi.