Helsingin kirjamessut 2015 - Kooste osa 3

Kirjamessujen muistiossa edetään taas, tässä postauksessa käyn läpi lauantain mieleenjäävimpiä hetkiä.

Lauantai 24.10.

  

  

Bloggaajabrunssi klo 9:00-11:00 Holiday Inn | Bloggaajabrunssi oli messukeskuksen viereisessä Holiday Innissä ja siellähän olikin paljon porukkaa. Kohtasin kirjabloggaajia kirjabloggaaja, mikä tietenkin oli ihanaa, mutta yhtä aikaa hämmentävää. Kirjaneidon tapasin jo ensimmäisenä päivänä, mutta olin niin yllättynyt ja kiireinen, että en paria sanaa enempää pystynyt vaihtamaan. 

  

Bloggaajapisteelle ehdin vasta omalla pönötysvuorollani (sunnuntain viimeinen), mutta onneksi lauantain brunssilla pääsin paremmin näkemään ihania tyyppejä ja vaihtamaan muutamia sanojakin heidän kanssaan. Erityisesti täytyy mainita Minna, Krista, Tiina, Kia, Annika, Linnea ja Omppu, mutta paikalla oli myös monia muita tuttuja ja ihan uusiakin bloggaajia. Yleisöstä näki hyvin kirjabloggaajien todellakin olevan pääosin naisia.

  

Brunssin tarkoituksena oli paitsi kerätä kirjabloggaajia saman katon alle, myös esitellä joukko esikoiskirjailijoita ja heidän tuoretta teostaan. Kolme kirjailijoista oli myös ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjailija palkintoon. Brunssille osallistuivat Erkka Mykkänen (Kolme maailmanloppua), Vuokko Sajaniemi (Pedot), Saara Turunen (Rakkaudenhirviö), Inga Röning (Hippiäinen), Kaisa Haatanen (Meikkipussin pohjalta), Simo Hiltunen (Lampaan vaatteissa), Jussi Seppänen (Kymmenottelu) ja Roope Sarvilinna (Kateissa).

  

Lyhyesti kirjoista:

• Kolme maailmanloppua: Absurdi, surrealistinen teos, jossa nokkelaa kieltä. Nopea luettava. ja myös lukiolaisia kiinnostava teos, jonka haluaa aloittaa alusta heti viimeisen sivun jälkeen. Tositapahtumiin osoittain pohjautuva Krista Kosonen -novellitrilogia.
• Pedot: Ehdokkaana HS:n esikoikirjapalkinnon saajaksi. Kirjailija ei halunnut määritellä teostaan maagiseksi realismiksi, koska se ei ole hänen tehtävänsä.
• Rakkaudenhirviö: Myös HS:n palkitoehdokas. Kiinnostuin kirjan päähenkilöstä, joka pakotetaan kiltin tytön rooliin, olemaan mahdollisimman tavallinen. 
• Hippiäinen: Yllätysraskaus. Keskustelua vanhemmuudesta. Päähenkilö kieltäytyy ajattelemasta joitakin oman elämänsä puolia, mutta raskaus pakottaa kohtaamaan kipukohdat. 
• Meikkipussin pohjalta: Kirjoittaja ja kirjan päähenkilö ovat molemmat kustannusalalla. Teosta on verrattu Bridget Jonesin päiväkirjoihin, vaikka Haatasen teos ei olekaan päiväkirjamuotoinen. Vaikka teoksen aihepiirit ovatkin 50+ naisen kokemusmaailmasta, oli kirjailija ilahtunut siitä, että nuoremmatkin naisten olivat löytäneet teoksen. Jatkoa kirjalle on tulossa. 
• Lampaan vaatteissa: Ei rikoskirja vaan kirja rikollisuudesta.
• Kymmenottelu: Myös HS:n palkitoehdokas. Kirjan huumoria on kiitelty. Ei urheilukirja vaan kirja urheilusta.
• Kateissa: Toinen veljeksistä katoaa. 

  

  

Brunssin kohokohtana olivat Katja Ketun (Yöperhonen) ja Mihail Šiškinin (Neidonhius) lyhyet vierailut. Bloggaajat saivat valita muutaman kiinnostavan teoksen mukaansa. Brunssin päätteeksi osa kirjailijoista jäi vielä antamaan signeerauksia teoksiin. Omaan saaliiseeni kuului hienon #Kirja-kassin (valmistajana Finlayson) lisäksi Mykkäsen Kolme maailmanloppua, Sajaniemen Pedot ja Turusen Rakkaudenhirviö. Näistä kahteen ensimmäiseen nappasin vielä kirjailijoiden puumerkin. Mykkäsen teoksen ehdin jo lukemaankin ja siitä tulee pian enemmänkin juttua blogissani. Tähän väliin voin kuitenkin sanoa, etä teos pääsi yllättämään tehokkaasti, joka käänteessä.

  

  

Klo 14:30-15:00 Louhi | Brunssin jälkeen kävin tutkimassa ruokamessujen tarjontaa mieheni ja anoppini kanssa. Ehdimme myös piipahtaa kirjaostoksilla kahden euron pöydillä. Sieltä löysin kolme lukulistallani olevaa teosta: Stefan Spjutin Staalo, David Safierin Happy Family ja J. Pekka Mäkelän Nedut. Tässä vaiheessa olikin aika siirtä seuraavaan kirjailijahaastatteluun, Jaakko Markus Seppälä ja Lemen.

  

Minulla oli ilo tavata Seppälä kesällä Kummaconissa, jolloin hän vieraili lukupiirissämme. Lisää kohtaamisesta täällä. Seppälä kertoi Louhilavalla ollessaan pitävänsä suuresti Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta, jossa pelottavien uhkakuvien lisäksi on myös herkkyyttä. 

  

Sepplä paljasti, että Lemen oli aluksi vain yksi novelli kokoelmasta, jota hän oli lähettänyt useaan kustantamoon. Like oli ainoa kustantamo, joka vastasi näyttämällä vihreää valoa, mutta vain jos Lemen kasvaa täysimittaiseksi romaaniksi. Seppälä hyppäsi kelkkaan ja kertoi naureskellen, että hän oli aina pitänyt siihen astisesta tuotannostaan eniten Lemenistä. 

  

Kirjakalliolaiset kysyivät, oliko kirjalijalla tietoinen valinta heikentää naisten asemaa kirjan todellisuudessa. Seppälä vastasi, että miehenä on helpompaa kirjoittaa miehen näkökulmasta ja siksi hän tahtoikin haastaa itsensä ottamalla päähekilöksi Ninan. Lisäksi yksi teoksessa esiintyvistä "isoista pomoista" on nainen, joten hän ei ainakaan tarkoituksella ollut etsinyt epätasa-arvoittavaa kuvastoa.

  

Haastattelijoita kiinnosti, oliko Seppälä ajatellut teoksensa tulevaisuuden ennusteena. Vaikka Soheba Cityssä onkin paljon pimeyttä ja asiat eivät mene kaikilla yhtä hyvin, ei Lemenin edustama tulevaisuuskuvitelma ole vain pelottava uhkakuva. Esimerkiksi erilaiset implantit ja kehonmuokkaukset voivat auttaa monia ihmisiä, joilta puuttuu vaikkapa raaja tai näkökyky. Tämä tosin johtaa siihen, että ihmisen ja koneen rajat hämärtyvät. Tämä sopii hyvin teoksen tematiikkaan, onhan teoksen nimikkohahmokin 3D-tulostettuun ihmiskehoon sijoittunut tekoäly. Ja onhan aihetta käsitelty jo Kalevalassakin.

  

Lemenin vaikea termistö herätti kysymyksi kirjakalliolaisiltakin. Seppälä kertoi, että tarkoituksena ei olekaan ymmärtää kaikkea (vaikka osa sanastosta onkin ihan oikeaa nörttijargonia), vaan sanojen tarkoituksena on luoda uskottavankuuoista maailmaa. 

  

Seppälä vihjaili työstävänsä tällä hetkellä uutta tekstiä, Lemenin maailmaan sijoittuvaa pitkää novellia. Jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin saamme lukea lisää Seppälältä.

  

  

Klo 15:00-15:30 Louhi | Ohjelma jatkui Louhilavalla Anu Holopaisen haastattelulla teoksesta Ihon alaiset. Kirjakalliolaiset aloittivat haastattelun kertomalla, että Holopainen tunnetaan vahvoista naishahmoistaan ja moniulotteisista fantasiamaailmoistaan. Miksi siis tällainen dystopiaa lähetyvä teos, jossa päähenkilönä onkin poika? 

  

Ihon alaiset on episodimainen romaani, eikä Holopainen ole ennen kokeillut tätä tyyliä, jossa kirjoittaisi aluksi toisistaan irrallisia juonen pätkiä ja vasta jossain myöhäisemmässä vaiheessa tarinalinjat kohtaavat. Jara oli ensimmäinen hahmo, josta Holopainen kirjoitti ja siksi hänestä tuli vahingossa päähenkilö. 

  

Holopaisesta oli mielenkiintoista kirjoittaa erilaisia tekstityylejä, sillä ne sopivat hänen mielestään hyvin luomansa maailman ajankuvaan, joka onkin tavallaan yksi teoksen hahmoista. Nuoret puhuvat teoksessa nykyisellä puhekielellä, sillä Holopaisen mielestä ei kannata lähteä ennakoimaan tulevaisuuden slangia saati käyttää kirjakieltä tällaisten hahmojen kanssa. Onhan teos myös tarkoitettu nykynuorille, jolloin on helpointa käyttää heille tuttua puhetyyliä. 

  

Kirjailija ei halunnut saarnata tai pelotella nuoria kauneusleikkauksista, vaan viimeaikaiset ilmiöt kauneuden ympärillä olivat inspiroineet häntä tutustumaan aiheeseen enemmän ja luomaan lähitulevaisuuteen sijoittuvan nuortenromaanin.

  

Haastattelijoita kiinnosti aljon kauneusleikkausten eettinen puoli, mutta Holopainen totesi, ettei ole oikea ihminen puhumaan siitä, ainakaan ilman että kuulostaa kukkahattutätiltä. Kauneusriippuvaisessa yhteiskunnassa onkin vaikeaa ottaa kantaa esimerkiksi kysymykseen, voiko kauneusleikkauksia ottaa osaksi henkisen hyvinvoinnin hoitoa.  

  

Kirjakalliolaiset kysyivät, oliko Holopainen lukenut ennen kirjoitusprosessia Scott Westerfeldin romaania Uglies, joka myös on kauneusleikkausdystopiaa ja jota on verrattu Ihon alaisiin. Kirjailija kertoi kuulleensa teoksesta vasta jälkeenpäin, eikä siis ollut tietoinen Ugliesin teemoista. 

  

  

Kauheat vasket -kirjanjulkistamistilaisuus Klo 19:00 Bar 7 Blings | Sain kutsun Osuuskumman kirjajulkkareihin. Juhlistettavana olivat Anne Leinosen viidestoista teos Vaskinainen ja Anni Nupposen esikoisromaani Kauheat lapset, joka jatkaa itsenäisesti Steampunk - Koneita ja korsetteja -antologiassa ollutta Joka ratasta pyörittää -novellia. Kaikki kolme mainittua teosta ovat lukulistallani.

  

Juttelin hetken aikaa Osuuskumman tiedottajana, kirjailijana ja kirjabloggaajana ansioituneen Maria Carolen kanssa, Hän kertoi, että on työstämässä uutta materiaalia. Luvassa on jotain viktoriaaniseen aikaan sijoittuvaa, mutta ei setampunkkia. Jään odottamaan mielenkiinnolla tuota synkkää nuortenkirjaa, joka toivottavasti nousee päivänvaloon mahdollisimman pian! 

  

Julkkareissa oli vieraana myös Magdalena Hai, joka on kirjoittanut hengästyttävän hienon steampunk-trilogian Gigi ja Henry. Kerättyäni hetken aikaa rohkeutta kävin kättelemässä kirjallista idoliani ja paljastin olevani hänen suuri faninsa. Hain teosten päähenkilönä seurataan Gigi -nimistä tyttöä, jonka kasvutarina on erittäin vaikuttava. En ole kokenut vastaavaa missään lukemassani. 

  

Vaihdettuani muutaman sanan Hain kanssa, kerroin, että vaikka baarissa oli todella lämmin, olin aivan kananalihalla pelkästään siitä syystä, että olin päässyt tapaamaan hänet. Hai kertoi myös että on kirjoittamassa uutta teosta! Tämä kirjailijakohtaaminen jää unohtumattomasti mieleeni.