maanantai 18. tammikuuta 2016

Luke Pearson: Hilda ja kivipeikko

"Päiväsaikaan se on pelkkä oudonnäköinen kallio. 
Mutta pimeän tullen se muuttuu hurjaksi ja voimalliseksi peikoksi."
    
    
Bongasin Luke Pearsonin lastensarjakuvateoksen Hilda ja kivipeikko Kirjavinkkien Mikon videolta. Tämä menee HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan 11. Sarjakuvakirja.
  
Hilda elää maailmassa, jossa peikot, vedenhaltijat ja jättiläiset ovat arkipäiväisiä ilmestyksiä, eikä niiden olemassaoloa ole mitenkään selitelty. Vertasin näitä Pearsonin pesudomytologisia olentoja Ghiblille monta klassikkoelokuvaa tehneen Hayao Miyazakin olentoihin, mutta myös Tove Janssonin Muumeissa vilissyt pikkuväki kävi mielessä. Enkä jälkimmäisen samankaltaisuuden suhteen ollut väärässä. Erityisesti Hildan lemmikki-kettu Nuppi ihastutti, sarvineen kaikkineen. 
  
Brittiläisen miehen luoma maailma näyttää minusta hyvin norjalaiselta, vaikka teoksen alussa puhutaankin ylämaasta (ilmeisesti viittauksena Skotlantiin). Skotit toisaalta ovat kunniaskandeja, monien esivanhemmat kun olivat viikinkien kanssa tekemisissä. Pearson kertoo ammentaneensa paljon aineksia islantilaisesta mytologiasta.
  
Kuvitus on todella kaunista ja murrettusävyinen, raikas värimaailma luo tehokkaasti tunnelmaa. Harmillisesti tarinassa ei tässä sarjan ensimmäisessä osaasa päästä kovin syvälle. Pearson selittää haastattelussaan, että oli ajatellut teoksen aluksi itsenäiseksi, sarjamaisuus tuli mukaan kuvioihin vasta myöhemmin. Toivottavasti näitä suomennetaan lisääkin.
   

   
Takakannesta:
Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: "sellaista on seikkailijan elämä".
   
Suomentanut: Heikki Kaukoranta, 40 sivua, Sarjakuvakeskus 2015
     
Alkuperäinen nimi: Hilda and the Troll (2013)
   
Hildan matkassa peikkometsässä ovat olleet myös nämä lukijat: Notko, se lukeva peikko, Kupla, Kirjavinkit, Kirjojen keskellä
   
Sarjassa ilmestyneet: 
  1. Hilda ja kivipeikko (Hilda and the Troll, 2013)
  2. Hilda and the Midnight Giant (2010)
  3. Hilda and the Bird Parade (2012)
  4. Hilda and the Black Hound (2014)
  5. Hilda and the Stone Forest (ilmestyy syyskuussa 2016)

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kevään lukuohjelmaa

Näpyttelin tänään kasaan vuoden 2016 ensimmäisen puolikkaan lukusuunnitelmaa. Tältä siis suurinpiirtein näyttää minun kirjallinen kevääni. Ainahan toki mukaan saattaa eksyä jotain suunnitelman ulkopuoleltakin. 
  
  1. K.K. Alongi: Kevätuhrit (ilmestyy maaliskuussa) - Bloggaus 24.5.
  2. Kate Atkinson: Elämä elämältä 
  3. Bernard Beckett: Genesis (uusintaluku)
  4. Eoin Colfer: Siipimies
  5. Mintie Das: Storm Sisters 1: Kuohuva maailma (ilmestyy tammikuussa) 
  6. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (huhtikuun lukupiirikirja) - Bloggaus 4.5.
  7. Takashi Hiraide: Kissavieras  (ilmestyy helmikuussa) - Bloggaus 26.2.
  8. Sanna Isto: Maan alaiset (ilmestyy toukokuussa) - Bloggaus 19.12.
  9. .Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
  10. .Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (ilmestyy helmikuussa) - Bloggaus 21.12.
  11. J.P. Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään
  12. Jenna Kostet: Marrasyöt
  13. Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan
  14. Jonna Mononen: Hiljaa pimeässä 
  15. Elina Pitkäkangas: Kuura (ilmestyy huhtikuussa)
  16. Douglas Preston & Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti (toukokuun lukupiirikirja) - Bloggaus 6.6.
  17. J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (uusintaluku, osa Okklumeus-haastetta) - Bloggaus 25.1.
  18. J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (uusintaluku, osa Okklumeus-haastetta) - Bloggaus 6.2.
  19. J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari (uusintaluku, osa Okklumeus-haastetta) - Bloggaus 24.2.
  20. William Shakespeare: Romeo ja Julia (helmikuun lukupiirikirja) -  Bloggaus 14.2.
  21. Ida Simons: Tyhmä neitsyt  (ilmestyy tammikuussa) - Bloggaus 8.2.
  22. Mila Teräs: Noitapeili (ilmestyy maaliskuussa) - Bloggaus 27.4.
  23. Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta (ilmestyy huhtikuussa) - Bloggaus 26.5.
  24. Jeff VanderMeer: Hyväksyntä (ilmestyy tammikuussa) -  Bloggaus 16.2.
  25. Helena Waris & Janne Nykänen: Entropia 
  26. Rick Yancey: Viides aalto - Viimeinen tähti (ilmestyy toukokuussa) - Bloggaus 22.11.
  
Luettu: 15/26

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Blogistanian kirjapalkinnot - Omat ehdokkaani

On tullut jälleen aika antaa ääniä perinteiseksi muodostuneissa blogistanian kirjaäänestyksissä. Tällä kertaa en äänestänyt yhtään tietokirjaa, mutta muiden kategorioiden suhteen oli kyllä pohdittavaa senkin edestä. Paria kiinnostavaa en ehtinyt lukemaan, kun puolestaan Globaliaan olisi ollut pari ehdokasta enemmänkin, jotka olisin mielelläni nostanut esiin. Määritin ensin itsellein tarkat kriteerit, miten arvotan lukemiani teoksia - eli menin siis täysin tunnepohjalla. Tässäpä pidemmittä puheitta ääneni blogistanian Finlandia, Globalia ja Kuopus -kategorioissa:
  
  
Kolme pistettä: Jaakko Markus Seppälä: Lemen (Like)
Kaksi pistettä: Laura Lindstedt: Oneiron (Teos)
  
  
Kolme pistettä: Andy Weir: Yksin Marsissa (Into) Suomentanut: Kaj Lipponen
Kaksi pistettä: Anthony Doerr: Kaikki se valo jotta emmme näe (WSOY) Suomentanut: Hanna Tarkka
Yksi piste: Audrey Magee: Sopimus (Atena) Suomentanut: Heli Naski
  
                                                                                                                            
Kolme pistettä: Anu Holopainen: Ihon alaiset (Karisto)
Kaksi pistettä: Kerstin Gier: Lupaus (Gummerus) Suomentanut: Heli Naski

maanantai 11. tammikuuta 2016

Elena Mady: Vaihdokas

"Ja niin minut kiskaistiin fantasiamaailmastani, jossa kaikki oli normaalia, 
ja tiputettiin takaisin todellisuuteen, jossa kuolema seurasi kintereilläni 
joka päivä, tunti ja sekuntti, minne ikinä meninkin."

  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
  
Elena Mady on Elina Virtavuoren taiteilijanimi. Mady on taustaltaan muusikko, joka on asunut Yhdysvalloissa. Hän on aikaisemmin kirjoittanut lasten fantasiaksi lukeutuvan Ella Aura -trilogian. Vaihdokas on hänen tuore nuortenkirjansa, joka aloittaa The Body Jumper -trilogian. Vaihdokkaan idea pohjaa Madyn kirjoittamaan lauluun. Päähenkilönä seurataan hyppääjää, liian varhain kuolleen nuoren - paremman sanan puutteessa - sielua.

Toivo oli kryptoniittini, joka voisi tuhota minut hetkessä. Niinpä muistutin itseäni: olin tunkeilija ja teeskentelijä, joka oli piipahtanut lyhyelle visiitille. (s. 77)
  
Elämän ja kuoleman rajamailla haahuileva hyppääjä herää menestyksekkään WinTec-firman perustajien, Anna ja Alexander Winterin 17-vuotiaan tyttären, Sara Alexandra Winterin ruumiissa. Saran sijaan vaihdokas käyttää nimeä Alex erottaakseen itsensä (sielu) ja Saran (ruumis). Saran vanhemmat ovat kuolleet ja pian selviää, että taustalla ei ehkä ollutkaan puhdas onnettomuus. Alexin täytyy nopeasti omaksua surevan tyttären rooli.
  
Alex asuu tätinsä Lauran kanssa Wintereiden ultramodernissa ja ekologisessa talossa Vaitiolassa, vähän matkan päässä Helsingistä. Naapurissa asuu söpö Jesse ja Saran kukkarosta löytyy rivi luottokortteja. Niinpä sen sijaan, että Alex hyppäisi saman tien pois tästä elämästä, hän päättää nauttia hetken uudesta miljööstään. Kirjan maailmassa Suomi on amerikkalaistuneempi kuin nykyään, mutta tämä todennäköisesti johtuu siitä, että tapahtumat sijoittuvat noin kymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen.
  
Puut eivät välittäneet, kuka tai mikä olin, vaan ne toivottivat minut tervetulleeksi vihreään seuraansa sellaisena kuin olin. Ehkä puut hyväksyivät minut, koska nekin ovat suurimmaksi osaksi henkeä, ja muoto seuraa vasta kaukana perässä. (s. 247)
  
Koulussa Alex tapaa Krisun, josta ei ensin ole varma, onko kyseessä tyttö vai poika. Heidän ystävyytensä syntyminen on uskottavaa ja sitä on kiehtovaa seurata. Alexin rakkauskuviot eivät harmillisesti sisällä uusia oivalluksia, vaan teinin kahlaaminen poikadraamoissaan käy hieman tylsäksi. Vauhtia, vaarallisia tilanteita tai suudelmia ei trillerimäisestä tarinasta kuitenkaan puutu. Lopun käänteet onnistuvat yllättämään ainakin lukijan, joka ei lue paljoa dekkareita. Vaihdokkaan ehdottomasti pörröisin persoona on valkoinen kissa nimeltä Kissa.
  
Madyn teksti on huoliteltua, vaikka sisältääkin puhekieltä, eikä hän aliarvioi kohderyhmäänsä. Paikoin on tosin vaikeaa uskoa, että kirjailijalla on taustallaan useita sanoituksia. Alex Winterin suuhun kirjoitetut riimilliset lyriikat sisältävät paljon geneeristä teiniangstia, mistä hahmon uskottavuus kärsii, vaikka Alexilla onkin hyvä syy ristiriitaisiin tunteisiinsa. Ehkä Mady on yrittänyt tavoittaa tunnelman, johon kuka tahansa teini pystyy jollain tasolla samaistumaan, joskin vanhemmalle lukijalle murhentelut ovat lähinnä vain ärsyttäviä.

Epilogissa pohjustetaan motiiveja jatko-osille. Toinen osa Varjo on aikataulutettu syksylle 2016 ja päätösosa Varjelija keväälle 2017. Madyn hahmoilleen valitsemat nimet ja miljöö antavat viitteitä siitä, että teoksilla pyritään myös kansanvälisille markkinoille. Toivottavasti Mady paljastaa jatkossa enemmän, mitä hyppääjälle tapahtuu välitilassa tai mikä ikinä onkaan se paikka, jossa hän on ruumiillisten kokemustensa välissä. Olisi myös kiinnostavaa tietää, onko hyppääjiä enemmänkin ja mikä voima on sielunvaeltamisen takana.
    
Arvosana:
  
Takakannesta:
Onko elämä elämisen arvoista, jos kukaan ei näe sinua, et edes sinä itse?

"Ensin, unen ja hereillä olon häilyvillä rajamaillaa, en huomannut minkään muuttuneen. Sitten tunsin hentojen käsivarsien painon viileillä, vieraalta tuoksuvilla lakanoilla ja liikutin jotain, jotka vaikuttivat jaloilta. Nekin tuntuivat heiveröisiltä. Eivät lainkaan sellaisilta, joista pidin. Minusta jalkojen pitää olla vahvat."

Nuori nainen herää hohdokkaan Alex Winterin kehossa. Hän on vierailija, vaihdokas, aave elämästä joka päättyi liian varhain. Hän on vihainen ja pysyy mieluummin kuolleena kuin elää jonkun toisen elämää. Mutta Alexina hän saa ensimmäisen kerran kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voisiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Sitten kaiken sekoittaa murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

Vaihdokas on tarina ulkokuoren alle haudatusta salaisuudesta. Kirja aloittaa The Body Jumper -sarjan.

379 sivua, WSOY 2015
 
The Body Jumper-sarja:
  • Vaihdokas (2015)
  • Varjo (tulossa syksyllä 2016)
  • Varjelija (tulossa keväällä 2017)
  
Alexin matkassa on hypätty myös täällä: IBBY Finland, Suomi lukee, Dysphoria, Kirjaston kummitus, Mustemaailmani, Ullan luetut kirjat
 
Samantyylisiä kirjoja: Stephanie Meyer: Vieras, Laura Lindstedt: Oneiron, Isabel Abedi: Lucian, Gerstin Gier: Lupaus - Unien ensimmäinen kirja

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kirjallinen vuoteni 2015

Yksi vuosi on taas kulunut. Kirjojen lisäksi etenkin loppuvuosi meni lankatöiden parissa, sillä sain todella monta pipotilausta. Etenkin Minions-hahmot olivat todella suosittuja, yhteensä pipoja tuli tehtyä parisenkymmentä. Viimeiset pipot lähtivät tilaajilleen vähän ennen jouluaattoa.

Alkanut vuosi tulee olemaan täynnä kaikenlaisia ihania tapahtumia, joista osa on jo tiedossa: tulevat hääni, täytän 30 vuotta ja blogillekin ikää tulee jo viisi vuotta. Kevään aikana olisi tarkoitus valmistun yliopistosta ja muuttaa jossain vaiheessa vuotta mieheni kanssa Helsinkiin. 

Olen luvannut itselleni kesällä 2008, kun kuulin saaneeni opiskelupaikan Oulusta, että saan jatkaa fantasiaromaanini käsikirjoituksen työstämistä kunhan valmistun. Aika hyvä porkkana gradun kirjoittamiseen, vaikka itse sanonkin. Vuoteen mahtuu myös ainakin yksi vetämäni lukuhaaste, nimittäin Roald Dahlin syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Mutta nyt kerrataan vielä mitä kaikkea vuosi 2015 on pitänyt sisällään. Vuosi 2015 oli Kirjan vuosi. Laila Hirvisaaren ideoiman vuoden mittaisen tempauksen tarkoituksena oli kirjallisuuden arvostuksen nostaminen, etenkin lasten ja nuorten - tulevaisuuden aikuislukijoiden - parissa. Tapahtumaa tukemaan lähti myös presidentti Sauli niinistö. Itsekin otin haasteen vastaan ja luin lasten kuvakirjoja ja -romaaneja jo valmiiksi laajan lukupalettini lisäksi. Nuortenkirjojahan blogissani on ollut alusta asti esillä runsaasti, nykyään jopa kahdella kielellä.

Pelkkinä numeroina tarkasteltuna vuoden luetut näyttävät tältä:

Tammikuu: 7 kirjaa, 2179 sivua
Helmikuu: 9 kirjaa, 2308 sivua
Maaliskuu: 14 kirjaa, 2116 sivua
Huhtikuu: 23 kirjaa, 2608 sivua
Toukokuu: 11 kirjaa, 2843 sivua
Kesäkuu: 5 kirjaa, 1409 sivua
Heinäkuu: 6 kirjaa, 1691 sivua
Elokuu: 7 kirjaa, 1870 sivua
Syyskuu: 3 kirjaa, 404 sivua
Lokakuu: 20 kirjaa, 2296 sivua
Marraskuu: 14 kirjaa, 2042 sivua
Joulukuu: 11 kirjaa, 2003 sivua

Yhteensä vuoden aikana luin siis 129 kirjaa, 23 697 sivua. Eniten kirjoja luin huhtikuussa, eniten sivuja kertyi puolestaan toukokuussa. Keskimääräisesti luin 10 kirjaa, 1975 sivua kuukaudessa. 

Joulukuun kirjat:


Vuoden parhaat lukukokemukset TOP 10:

  1. Ann Aguirre: Enclave
  2. Andy Weir: Yksin Marsissa
  3. Claudia Gray: A Thousand Pieces of You
  4. Jaakko Markus Seppälä: Lemen
  5. Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
  6. L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
  7. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
  8. Alan Bradley: Piiraan maku makea
  9. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota enmme näe
  10. Audrey Magee: Sopimus
  
Lukutilastoja: 
  
Kirjailijoista oli 83 naisia ja 42 miehiä, kolme teosta oli mies/naiskaksikon kirjoittamia. Suomeksi kirjoitettuja teoksia oli 53 ja käännettyjä 69. Englanniksi luin 11 kirjaa. Vaikka pyrinkin kirjoittamaan lähes kaikista lukemistani, mahtuu joukkoon teoksia, joista ei vain pysty blogiin kirjoittamaan. Monet kuvakirjat, sarjakuvat, huumoriteokset ja muutamat runokokoelmat ovat esimerkkejä tällaisista teoksista. Bloggaamattomia kertyi tänä vuonna 30.

Nuorten kirjoja luin 23, aikuisille suunnattuja 25 (joista moni kyllä sopii nuoremmillekin lukijoille, samoin kuin nuortenkirjoilla on annettavaa aikuisillekin). Lastenkirjoja (niin kuvakirjoja kuin romaaneja) tuli luettua tänä vuonna paljon, huikeat 60 teosta, sillä kirjoitin Lastenkirjalauantai-juttusarjaa, sekä useita koostepostauksia lastenkitjoista: Minä lukijana, Kirjalitta ja joulukirjoista kalenteriluukussa
  
Sarjakuvaa ja mangaa luin 10 teosta, runokokoelmia 5, elämäkertoja mukaan mahtui puolestaan kaksi. Tietokirjoja, näytelmiä ja novellikokoelmia tuli luettua vain yhdet kutakin, vaikka lukupinossa jälkimmäisiä odotti enemmänkin.

Mistä minulle:

  • Arvostelukappaleena: 26 (+3 vuonna 2014 ilmestynyttä)
  • Kirjastosta: 72
  • Omasta hyllystä: 13
  • Lahjana saatuja: 5 
  • Lainattuja: 1
  
Alapuolella olevassa taulukossa olevat julkaisuvuodet ovat alkuperäisen painoksen ilmestymisen mukaisia. Suomeksi julkaistuista teoksista 19 ja käännöksistä 14 ilmestyi vuoden 2015 aikana - ei ollut yllätys, että uutuuskirjoja tuli luettua eniten.. Vanhin lukemani kirja oli Lewis Carrollin Alice Peilintakamaassa (1871).