sunnuntai 27. marraskuuta 2011

NaNo-kuulumisia

Blogissa tosiaan ollut vähän hiljaista NaNon aikaan. Olen saanut kasaan vähän yli 11 000 sanaa (eli puuttuu vielä vajaa 40 000 saldosta), mutta ei se mitään, sainpahan ainakin kirjoittamiseen taas potkua! Olen kirjoittanut uutta ja lukenut vanhaa versiota vuorotellen (en välttämättä aina vanhaa ensin) ja saanut huomata lähes kaikkien "uusien, hienojen keksintöjen" löytyvän vanhastaankin, ei vaan enää muistanut kaikkea. :) No, ehkä se on vain merkki siitä, että ne hyvät jutut on jääneet jonnekin takaraivoon ja toimivat edelleen usean vuoden jälkeenkin (tai sitten en ole ollenkaan kasvanut henkisesti tauon aikana). 
  
Omasta mielestäni olen kirjoittanut parempaa tekstiä kuin viimeksi, joskin kukaan ulkopuolinen ei ole vertailemassa, niin vaikea objektiivista näkökulmaa tarjota (siskoni ja heidän lapsensa ovat tekstiäni lukeneet ja muutamia teknisiä juttuja korjanneet, juoneen, sisältöön tai vaikkapa sanavalintoihin on sitten tullut vähemmän nokan koputtamista). 
  
Yksi tapa kirjoittaa tekstiä, on saada porkkanaa kepin sijaan, NaNo-piirin kanssa kokoonnuttuamme huomasin aika monen (tytön) käyttävän Written? Kitten! - ohjelmaa, joka antaa 100 sanan välein uuden kissakuvan nähtäväksi! Suloista! ♥  Minäkin sain sillä kirjoitettua 1000 sanaa ekalla kokeilulla. Huomasin, etten osaa turhaan pitkittää tarinaani, vaan tapahtumat kulkevat omalla apinollaan ja ovat juuri sen mittaisia kuin ovat, eivätkä siis hitaammalla temmolla saisi aikaiseksi mitään enemmän. Toisin sanoen haluan kirjoittaa vain merkityksellistä tekstiä, ihan pelkkä sanamäärä ei riitä motivaattoriksi hidasteluun. 
  
En osaa jaaritella ja krjoittaa Tolkienmaisia luontokuvauksia (kuvailu on muutoinkin huonoin ominaisuuteni kirjoittajana - näen kaikki maisemat liian kirkkaaasti mielessäni enkä osaa tai muista niitä muuttaa sanoiksi. Toisaalta liiallinen maiseman kuvailu aina sen vaihtuessa olisi liikaa, olisi vain opittava sellainen kultainen keskitie, jolloin voisi tiivistää ajatuksensa hinosti muokattuihin lauseisiin, jotka paljasitaisivat tapreeksi, mutta eivät liikaa ympäristöstä).
  
NaNosta on minulle sanottu, että sen pitäisi antaa mahdollisuus olla vähemmän itsekriittinen omalle työlleen, mutta en minä halua kirjottaa huonoa tekstiä, tahdon kirjoittaa omassa tahdissani. Ahdistuin jälleen aikataulutukseen ja ryhdyin keksimään kaikkia tekosyitä olla kirjoittamatta. Wordin avaaminen tuntui pakkopullalta, jonka joku toinen oli sysännyt harteilleni.
  
Yliopistolla tuli kirjoitettua siellä viettämääni aikaan nähden tehokkaammin, tämä havainto on toki vanha, mutta ajattelin hyödyntää sitä kunhan ryhdyn työstämään kandiani, josta pidin tutkimussuunnitelman esittelyn menneellä viikolla. NaNoni tarina on vasta alussa, en saanut sitä loppuun marraskuun aikana, mutta se ei tarkoita, ettenkö jatkaisi sen työstämistä jatkossa.
   
Ps. Katsokaas uusin Simpsoneitten jakso (season 23, episode 06). Se sopii NaNo-teemaan, sillä siinä kirjoitetaan kirja! On muuten paras jakso, jonka olen koskaan nähnyt. Nauroin kun siinä oli minun tarinaani nähden niin paljon samaa!
     
Kuva entisestä kissastani

10 kommenttia:

  1. Empä miekään marraskuun aikana saanu paljoo aikaseksi. Jostain syystä marraskuu on aina kiireinen ollu mulla. Plus sitte se sama lykkäily.

    Mutta ainaki NaNo sai mut alottaan tän tarinan kun oon halunnu kokeilla rikosromaanin kirjottamista jo jonku aikaa. Se on mun mielestä kiehtova prosessi. Enkä myö aijjo lopettaa marraskuun viimesenä päivänä :D Olkoon tämä se vanha luu jota puren tasasin väliajoin tulevaisuudessa! Se vaan surettaa et kirjottava yhteisö hiljenee NaNon jälkeen. Tulee ikävä sitä NaNo ilmapiirii.

    VastaaPoista
  2. Onneksi Kultu ry:n uusi hallitus mietti mahdollisuutta jatkaa NaNo-piirin aloittamaa polkua kohti luku- ja kirjoituspiiriä! Eli ei me hiljennytä!

    VastaaPoista
  3. hui emmie ny semmoseen piiriin uskalla. Te oikeesti välitättä mitä ja millä laadulla kirjotatta, editoitte tuotostanne ja otatte vastaan kritiikkiä. :D

    VastaaPoista
  4. Pyh pyh, se on avoin eikä tosiaankaan laatukriteerejä aseteta. Etenkin kun hommaa ollaan vasta ensi vuoden puolella muodostamassa niin nyt on hyvä kertoa mielipiteitä, niin voidaan tehdä hommasta sellainen, että se toimii erilaisille kirjoittajille/lukijoille :)

    VastaaPoista
  5. Itsellekin tuotti NaNossa vaikeuksia tarinan pitkitys. Jo 12000 sanan kohdalla päähenkilö olikin tarinan puolessa välissä. Aaarhg, mitäs siinä sitten, yritin kirjoittaa tyhjää sanahelinää sinne lisää. Asioiden kuvaaminen on myöskin omia heikkouksiani, mutta tiesin sen jo NaNoon ryhtyessäni ja yritin keskittyä mahdollisimman tarkasti asioiden kuvaamiseen. Tuloksena kuvailin yhtä hevi-paitaa yhden pienen kappaleen verran.

    Yleensä hakkasin päätäni seinään ja minua häiritsi NaNoni paskuus. Luultavasti ensi vuoden tammikuussa, kun aloitan tarinan editoinnin, NaNo tulee muuttumaan paljon. Jos ensivuonna ajoittaisi kirjoittamistaan paremmin, niin voisi keskittyäkin laadukkaampaan tekstiin.

    VastaaPoista
  6. Minun 12 000 sanan kohdalla ollaan vasta tarinan alkumetreillä. Nyt kun tarinaa tosiaan toiseen otteeseen käsittelin, ei voinut kirjoittaa ihan tyhjää sanahelinää, saavutin omasta mielestäni jopa ihan siedettävän tason kielenlaadussa. Nyt en ole moneen päivään mitään saanut tarinalle aikaiseksi, "koulu"hommien takia, mutta ei se mitään, en ota stressiä turhasta, kirjoittaminen on hauskaa. Tällä kertaa juttu kuitenkin jatkaa luistamistaan aina kun ehtii ja ispistää! Minä pidän itseänin NaNon voittajana, vaikka en tavoiteltuun sanamäärään päässytkään, sain takaisin vanhan rakkaan harrastuksen!

    VastaaPoista
  7. Jee, löysin uuden kirjoittaja-( ja kirja)blogin! Jään seuraamaan. Toivottavasti NaNoWriMo jatkui suotuisasti. Itse en lähtenyt mukaan (tänä vuonnakaan).

    VastaaPoista
  8. Heippa! Oli mukava löytää blogiisi! :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos! Tervetuloa piipahtamaan myös minun uutukaisessa blogissani!

    VastaaPoista