lauantai 22. joulukuuta 2012

Louisa M. Alcott: Pikku naisia 2

 "Yhtä varovasti kuin lukija sulkee ihastuttavan rakkausromaanin,
jota ei malta laskea käsistään ennen kuin pääsee viimeiselle sivulle
ja joutuu palaamaan yksinään takaisin jokapäiväiseen elämään."
   
     
Luin Alcottin edellisen kirjan viime jouluna, joten oli enemmän kuin sopivaa, että luin tämän jatko-osan tasan vuoden päästä, samana ajankohtana. Teos jatkaa siis tarinaa, joka alkoi kirjassa Pikku naisia. Sarjaan kuuluu vielä kaksi teosta, Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat. Pikku naisia perustuu Alcottin lapsuuteen ja nuoruuteen, hänen keskeiset hahmonsa, etenkin Marchin sisarukset ovat suoraan verrannollisia hänen sisariinsa. Louisaa teoksissa esittää Jo. Pikku naisten jatko-osassa myös Jo kertoo omasta kirjastaan: "valitsin jokaiselle henkilölleni esikuvan todellisuudesta".
   
Alcott puhuttelee usein lukijaa, esimerkiksi sivulla 88 hän kirjoittaa seuraavaa: "jokainen naispuolinen lukija, joka on joutunut kestämään samankaltaisia koettelemuksia...". 1800-luvun lopun Yhdysvaltoja kuvaillaan hyvin konservatiivisena. Naisen, "heikomman sukupuolen", kuuluu mennä naimisiin, hankkia miehen kanssa yhteinen koti ja lapsia. Mitään muuta on mahdotonta kuvitella. Jopa Jo, sisaruksista vauhdikkain, hylkää unelmiaan ollakseen enemmän ihanteiden mukainen, sillä hän pitää itseään eriskummallisena ja ei sovi mielestään hienon kodin emännäksi ellei muutu.
  
Marchit ovat myös hyvin uskonnollinen perhe, sillä tyttöjen isä on pappi. Kirjassa uskontoa ei mitenkään erityisesti korosteta, mutta se tulee esiin aika ajoin rivien väleistä. Alla lainaus Jon seuraamasta filosofisesta keskustelusta, hänen ollessaan New Yorkissa.
  
Hänelle valkeni vähitellen, että väittelijät hajottivat maailman kappaleiksi ja kokosivat uuden ja oman käsityksensä mukaan suunnattoman paljon paremman, että järkeily uhkasi hävittää uskonnon ja että älystä oli tulossa ainoa jumala. (s. 148)
 
Pikku naisista tehty elokuva kattaa molemmat osat. Kirjoissa tapahtumat menevät hieman eri tavoin kuin lempiversiossani, vuoden 1994 filmatisoinnissa. Esimerkiksi Laurien käyttäytyminen Jon kieltäydyttyä hänen kosinnastaan eroaa paljonkin kirjan ja elokuvn välillä. Kirjassa hän ottaa asian paljon aikuismaisemmin, etenkin kun saa naisellista ojennusta.
 
Muutama sananen juonesta. Tässä teoksessa tytöt ovat aikuistuneet. Meg menee naimisiin ja saa lapsia. Jo jatkaa kirjallisia harjoituksiaan, ottaa etäisyyttä Lauriesta New Yorkissa ja tutustuu herra Bhaeriin. Beth asuu edelleen kotona sairauden (tuhkarokko) heikentämänä. Amy matkustelee Euroopassa, opiskelee kieliä ja hienon naisen taitoja, sekä rakastuu odottamatta.
   
En pitänyt tästä teoksesta niin paljoa kuin ensimmäisestä. Käännökseen oli myös jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä (kerrankin puhuttiin kastajista, vaikka lauseyhteydessä tarkoitettiin kastanjoita). Suosittelen kirjaa kuitenkin historiasta ja klassikoista kiinnostuneille.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Uusi suomennos rakastetusta tyttökirjaklassikosta!
   
Pikku naisia 2 jatkaa rakastetun Louisa M. Alcottin tyttökirjasarjaa Marchin sisarusten elämästä 1870-luvun Yhdysvalloissa.
  
On kulunut muutama vuosi sarjan edellisen osan tapahtumista. Sisarukset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja Meg on mennyt naimisiin. Jo jatkaa kirjoittamistaan, saa kertomuksiaan julkaistuksi ja pääsee New Yorkiin. Taiteilijan uralle tähtäävä Amy saa mahdollisuuden matkustaa Eurooppaan. vain Bethillä ei ole mitään kodin ulkopuolisia tavoitteita ja vaikka hänellä on tytöistä eniten vaikeuksia hän saavuttaa lopulta rauhan.
   
Suomennos on ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme ja se ilmestyy nyt uutena ja täydellisenä käännöksenä.
   
Tyylilaji: tyttökirjat, klassikot, 1800-luku
   
Samantyylisiä kirjoja: mm. L.M. Montgomeryn tyttökirjat (Pieni runotyttö)
   
Suomentanut: Sari Karhulahti, 313 sivua, Art House 2005 (Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme)
   
Alkuperäinen nimi: Little Women 2 (1869) Ilmestynyt myös nimellä Good Wives.
    

2 kommenttia:

  1. Kiitos linkkauksesta.

    Minä pidin tästä kirjasta erityisesti.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin ensimmäisestä osasta enemmän, vaikka oli tämäkin hyvä :) Harmitti vain kun ehdin katsoa elokuvan ennen tämän toisen osan lukemista, en tiennyt että elokuva sisältää molemmat osat :(

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista