torstai 6. joulukuuta 2012

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso (Kuparisaari 2)

"Uuden elämän saapuminen luoksemme... 
suojaisasta pesästään... 
omasta maailmastaan tänne meidän maailmaamme..."
     
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
  
En ollut tutustunut Anneli Kannon ja Terhi Rannelan tuotantoon ennen Kuparisaari-trilogian avausosaa Tähystäjäneitoa. Ensimmäinen osa ei hurmannut, mutta annoin silti jatko-osalle uuden mahdollisuuden voittaa minut puolelleen. Teos olikin edeltäjäänsä paljon mukaansatempaavampi, joka on sinällään harvinainen ilmiö jatko-osalle. Tälläkin kertaa kirja käsittelee politiikkaa, tasa-arvoa ja naiseutta muistuttaen siten vahvoista naisista fantasiaa kirjoittavan Anu Holopaisen Syysmaa-sarjaa. 
    
Edellisessä osassa Khalkokselle naitettu sarmantialainen hovissa kasvanut Amaya, Korkea Puoliso, on raskaana. Amaya yrittää kehittää Khalkosta kohti modernia yhteiskuntaa. Hän lisää sukupuolten tasa-arvoa, lakkauttaa kaivoksen käytön pakkotyörangaistuksena ja kehittää maataloutta tuottavammaksi. Kansa rakastaa uutta hallitsijaansa, Amaya Suurta. Khalkos on miesten johtama monarkia, mutta Suuri Isä Samuil on lapsenkaltainen, eikä pysty siis itse tekemään päätöksiä. Hänen nuorempi veljensä Radko on juonitteleva kettu ja pyrkii äitinsä Lilyanan kanssa heittämään kapuloita punatukkaisen päähenkilön rattaisiin. 
  
Khalkideilla on tapana sanoa, että ihminen tottuu vaikka hirttosilmukkaan, jos pakko on. Amays oli samaa mieltä. Viittaa on helppo kääntää, kun ystävä paljastuu viholliseksi. Sekin on   khalkidien sananlasku. Oliko hän enemmän sarmantialainen vai khalkidi? Amaya ei osannut sanoa. Khalkidien vuoksi hän teki työtä ja sai työstään iloa, Khalkoksella oli hänen rakkaansa, mutta silti. Ikävä Biseraan pisti häntä kipeästi. Sinne olivat jääneet sisar Snezana ja vanhemmat Neofit ja Blagorodna, lapsuusaikaiset ystävät, vehmaat puistot, värikäs satama ja sievät puodit. (s. 15)
  
Tarinan kuvailu on tasaisempaa, kaksi erillistä kertojaääntä on sulautunut yhdeksi. Kokonaisuus on eheämpi. Juoni ei ollut ennalta-arvattava, vaan uudet käänteet tulivat aivan yllätyksenä. Lukijana pääsin myös vihdoin ja viimein kurkistamaan myös luodun maailman muihin kolkkiin, joskin petyin hieman kuinka suppeasti noista paikoista kuvailtiin. Olisin voinut olla maailmanympärimatkalla pidempäänkin.  Amayan sisko Snezana nousee suurempaan rooliin. Eläydyin vahvemmin hahmojen minään ja luin kirjan lähes kokonaan yhdellä istumakerralla. En kuitenkaan kokenut huumaavaa rakkautta tai eron tuskaa, mutta pystyin samaistumaan hahmoihin syvemmin. 
  
Trilogia paranee edetessään kuin vanheneva viini. Päätösosaan on latautunut paljon toiveita. Voi olla, että luin kirjaa kuin piru Raamattua. Kirjailijakaksikon luoma maailma historioineen pohjautuu löyhästi eurooppalaiseen historiaan ja toimi minulle eräänlaisena vaihtoehtohistoriana. Teokseen on piilotettu sekaan viittauksia myös suomalaiseen kulttuuriin: esimerkiksi sivulla 12 mainitaan Mikaelos Agripolos niminen khalkoksen kielen tutkija (joka viitannee siis Mikael Agricolaan) ja sivulla 166 lauletaan Kikan Apinamiehen rytmillä suuresta khalkidimiehestä. Jälkimmäisen kaltaiset viittaukset saattavat tosin kohderyhmältä jäädä huomaamatta, sillä Kikka tuskin on nykyään kovinkaan tunnettu. 
  
Kustantajan sivuilta: Yläkoululaisille sopiva sarja on täynnä vauhtia, dramatiikkaa ja suuria tunteita, mutta tarinasta voi löytää myös selkeitä yhtymäkohtia Euroopan historiaan. Sarjan ensimmäinen osa keräsi kasapäin kiittäviä arvioita: ”Romaani on napakka yhdistelmä yhteiskunnallista sanomaa, kiehtovaa tarinankerrontaa ja herkkää romantiikkaa.”
- Vesa Sisättö, Helsingin Sanomat Tähystäjäneidosta
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Khalkoksen saarella puhaltavat uudet tuulet. Amaya on vakiinnuttanut asemansa Korkeana puolisona, ja hän on saanut aikaan paljon hyvää: julmat rangaistusleirit on lakkautettu, naisia on alettu kouluttaa, jopa kuparin hintaa on saatu nostettua. Kansa rakastaa hyväntahtoista hallitsijaansa.
  
Kaikki eivät kuitenkaan ole muutoksista innoissaan. Lilyana, naisista ensimmäinen, halveksuu miniäänsä avoimesti. Toinen poika Radko taas ei voi sietää sitä, miten hänen isänmaataan sarmatialaistetaan. Kun Lilyana ja Radko saavat selville Amayan salaisuuden, he alkavat punoa juonia. Naikkonen on saatava pois valtaistuimelta – keinolla millä hyvänsä.
  
Korkea puoliso jatkaa Tähystäjäneidossa tutuksi tulleen Amayan tarinaa.
   
263 sivua, Karisto 2012 
    
Kirjasta muualla: Risingshadow, Saran kirjat, Tarinoiden taikaa, Outokummun seutu
 
Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Syysmaa-sarja, Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit
  
Kirjoittajien kotisivut: Grafomania, Terhi Rannelan työ- ja matkapäiväkirja,
 
Trilogian kotisivut: Kuparisaari
  
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Tähystäjäneito (2011)

1 kommentti:

  1. Samanlaisia aatoksia meillä kummallakin on tästä kakkososasta ja sarjan päättävään osaan on kyllä odotukset korkealla! Radko-hahmo on mielenkiintoinen ja saa nähdä, miten tyypin käy...

    Suosittelen muuten Rannelan Taivaan tuuliin-teokseen tutustumista! Se on todella mieleen jäävä.

    VastaaPoista