keskiviikko 25. syyskuuta 2013

S. Kola: Ruususen iholla

 "Ehkä hänkin jonain päivänä häviäisi olemattomiin"
   
  
Arvostelukappale suoraan kirjailijalta.
 
Sain elokuussa kirjailijalta sähköpostia, jossa hän kysyi ottaisinko hänen teoksensa arvosteltavakseni blogissani. Aluksi ajatus eroottisten satunovellien lukemisesta, saati lukukokemuksesta kertomisesta blogissa tuntui huvittavalta, jopa poskia kuumottavalta ajatukselta, mutta ajattelin antaa kirjalle mahdollisuuden. Sadut ovat nyt muodikkaampia kuin kenties koskaan. Sille ainakin tuntuu, kun seuraa vaikkapa elokuvakenttää ja tv-sarjoja. Ja mikäs siinä, minä pidän saduista edelleenkin - etenkin niistä, jotka tarjoavat muutakin kuin vaaleanpunaisia hattaraunelmia. Toivon lisää grostekiutta ja särmikkäitä hahmoja!
 
Nykyihmisille tarjotaan lapsuuden nostalgisista saduista toinen toistaan erilaisempia tulkintoja ja se alkuperäinen versio (jos sellaista saduissa ylipäätään on) alkaa käydä entistä hämärämmäksi. Kola kertoo esipuheessaan, kuinka sadut ovat kokeneet paljon muokkaamista ajan saatossa. Niitä on sievistelty lapsille sopiviksi vaikka monien satujen alkuperä onkin kenties decamerone-tyyppisissä aikuisten illanistujaisissa toisilleen kertomissa pikkutuhmissa seikkailutarinoissa.
 
Kola tahtoo palauttaa sadut lähemmäksi niiden sensuroimattomia muotoja ja lisätä oman ripauksensa maustetta soppaan. Hän ei tahdo mässäillä seksillä vaan tuoda esille ihmiselämän laajakirjoisuutta ja onnistuu siinä mielestäni jopa erinomaisesti. Vanhat tutut sadut olivat saaneet aivan uusia näkökulmia, hijaiseksi jääneille hahmoille annetaan oma ääni. Hän myös leikittelee erilaisilla seksuaalisilla suuntauksilla: "Niin prinssi sai prinssinsä".
 
Kangas oli mitä hienointa läpikuultavaa silkkiä tai jotakin niin käsittämättömän ohuen ohutta harsoa, että se loi silmiä pettävän illuusion: näytti kuin keisari olisi kävellyt kadulla vailla rihman kiertämää. (s. 21)
Kokoelman saduissa on jotain samaa kuin teoksessa Fanny Hill - Ilotytön muistelmat (John Cleland). Samoja, joskus hupaisiakin, eufemismeja kuvattaessa aktia ja suokupuolellisia tuntomerkkejä: "Kuin kova korallihuilu meren syvyydestä.". Tässä näkyy kirjailijan asiantuntemus ajan kuvasta ja kunnioituksesta vanhempaan kirjallisuuteen. Itse usein miellän satujen tapahtumakehykseksi (sadusta riippuen) 1200-1700-luvut.
  
Kolan kieli on kaunista, erittäin varioivaa ja alykästä. Hän on nimennyt tuttuja hahmoja uudelleen ja leikitellyt jopa joidenkin hahmojen vakiintuneen sukupuolen kanssa, mutta jättänyt nämä yhä tunnistettaviksi. Satuihin hän tarjoaa aikuisille uuden, eroottisesti latautuneen näkökulman ja tarjoaa yhden version siitä, mitä sensuurin kynsiin joutuneet sadut jättävät kertomatta. Kola rikkoo useampiakin taburajoja, vai mille kuulostaisivat mummoseksi, sekaantuminen ihmissuteen tai kääpiöön? Kolan naiset eivät ole hauraita astioita, jotka ottavat vain passiivisesti vastaan, vaan he ovat inhimillisiä, aktiivisia osallistujia.
  
Kokoelmaan kuuluu yhteensä 14 novellia, joista monet onnistuivat herättämään aivan uudenlaisia näkemyksiä vanhoihin satuihin. Monet olivat minusta jopa aiemmin lukemiani tai näkemiäni versioita oivaltavampia, esimerkiksi Peukaloliisan (tässä Peukalotar) selkään ommeltavat sudenkorennon siivet ja neulanpistojen synnyttämät verivirrat olivat jotain, mikä pysähdytti. 

Suosikeikseni nousivat novellit Uudestisyntyvä, Polttajaisissa, Arvet, Susivaimo, Alaston valta ja Herätys. Alla listaus novelleista ja siitä, mikä tunnettu satu niiden takaa löytyy. Morsiuskamarin satua en tunnistanut varmaksi, epäilen sen kuitenkin kertovat prinsessasta, joka ei koskaan nauranut. Samoin satu novellin Polttajaisissa takana on tavallaan tuttu, mutta nimeä en sille osannut etsiä.

1. Valinta (Pieni merenneito)
2. Herätys (Prinsessa Ruusunen)
3. Alaston valta (Keisarin uudet vaatteet)
4. Lyhyt onni (Lumikki ja seitsemän kääpiötä)
5. Melekin oikea poika (Pinocchio)
6. Morsiuskamari
7. Sisarellista rakkautta (Tuhkimo)
8. Kadotettu (Tähkäpää)
9. Susivaimo (Punahilkka)
10. Satu prinsessasta ja prinssistä (Prinsessa ja herne)
11. Hyvä sydän (Adalmiinan helmi)
12. Polttajaisissa
13. Uudestisyntyvä (Peukaloliisa)
14. Arvet (Kaunotar ja hirviö)
   
Kokonaisuudessa erittäin onnistunut kokoelma, jota voin suositella kaikille saduista kiinnostuneille lukijoille, jotka eivät säikähdä erotiikkaa. Perheen pienimmille nämä eivät kuitenkaan iltasaduksi sovi!
   
Arvosana:
 
Takakannesta:
Satujen viattomuus on nykyihmisen harhaa. Kovin erilaisia olivat muinoin tulen ääressä kuunnellut kesyttömät tarinat kuin tämän päivän laimentuneet uudelleentulkinnat.
 
Ikivanhoihin satuihin perustuu myös S. Kolan esikoiskirja. Novelleissa liikutaan satuhahmojen iholla, kehollisen rakkauden tunnemaailmassa.Näissä uudelleen tulkinnoissa näyttäytyy se aistillisuus, joka usein jää näkymättömiin.
 
Pohjimmiltaan kirjan satuhahmoissa herää henkiin inhimillisyys: arvet kauniin ulkokuoren takana, kauneus rujon ulkokuoren sisällä sekä juuri ne perimmäiset erilaisuudet, joista on helpompi vaieta kuin puhua. Saduissa näkyy ihmiselämän koko kirjo kaikessa rosoisuudessaan.
 
Vivahteikas perinteinen sadunkerronta ja kouriintuntuva ruumiillisuus yhdistyvät kokoelmassa ainutlaatuisella tavalla.
   
Asiasanat: sadut, erotiikka
    
Samantyylisiä kirjoja: -
  
123 sivua, Nordbooks 2013
   
Kuvitus: Aino Kola
 
Kirja on luettu myös täällä: Sallan lukupäiväkirja

Kirjailijasta: Kouvolan Sanomat, Sanna Kolan kirjailija sivu, Nordbooks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti