tiistai 24. toukokuuta 2016

K. K. Alongi: Kevätuhrit

"Tästä alkaa meidän uusi elämä."
      
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Helmet-lukuhaasteesa: 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
  
Kevätuhrit on K. K. Alongin apokalyptisen nuortenromaanisarjan ensimmäinen osa. Mitä tekisit, jos kaikki ympärilläsi yhtäkkiä kuolisivat? Tähän vastauksia etsivät teoksessa esitellyt eloonjääneet nuoret. Kuolemanaalto pyyhkäisee lähes koko ihmiskunnan maailmankartalta, tai ainakin Helsingistä, josta tarina alkaa. Ihmisten lisäksi aalto on vaikuttanut myös eläimiin. Sähköverkon kaaduttua ei ole mahdollisuutta selvittää muiden maiden tai edes toisten Suomen kaupunkien tilannetta.
  
Mitä jos kaikki ihmiset todella ovat kuolleet? Siis kaikki muut paitsi barbi ja hän itse. Hän ei osaa ajatella, millaista elämä tulee olemaan viikon päästä, jos tässä ovat heidän lähtökohtansa. Hän sulkee silmänsä. Mitä heille tapahtuisi? Tulisiko se, mikä tappoi kaikki muut ihmiset, takaisin ja tappaisi heidätkin? Ja mikä se edes oli? Hän ei muista mitään muuta kuin kirkkaan valon, ja sitten kaikki oli pimeää. (s. 36) 
 
Aluksi teoksessa seurataan kahden tytön, punkkari Jaden ja barbienukke Susetten ensimmäisiä tunteja tapahtuneen jälkeen. Kahdessa erilaisessa maailmassa eläneiden tyttöjen polut kohtaavat ja he yrittävät eroistaan huolimatta tulla toimeen selvitäkseen seuraavaan päivään. Tarinan edetessä heidän joukkoonsa liittyy myös muita selviytyjiä, mutta moniulotteinen Jade kasvaa nopeasti keskeiseksi hahmoksi. 
   
"Mitä jos koko Suomi on kuollut? Taikka koko maailma? Mitä jos pelastajia ei ole olemassakaan?" (s. 54)
  
Sarjan ensimmäinen teos kattaa ajallisesti ensimmäisen viikon post-apokalyptisessä henkiinjäämistaistelussa. Tähänkin ajanjaksoon mahtuu paljon miljöön muutoksia ja koetuksia sen myötä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina kehittyy tästä eteenpäin. Kuinka nuoret muodostavat uuden yhteiskuntajärjestyksen, josta sarjan ensimmäinen osa on paljastanut jo muutamia sävyjä. Mitä ryhmä joutuu tekemään taatakseen kaikille vettä, ruokaa, katon pään päälle ja turvan uhkia vastaan?
  
Kevätuhrit hyppää edelleen hyvin kulkevaan dystopiajunaan, mutta huolimatta herkullisesta asetelmasta, se ei kuitenkaan lunasta aivan kaikkia lupauksiaan. Alongin luoma kuolemanaalto on erittäin mielenkiintoinen idea, mutta jokin jää puuttumaan. Huolimatta ryhmän kohtaamista vastoinkäymisistä, kaikki tuntuu tapahtuvan aavistuksen liian helposti. Toivottavasti sarjan edetessä kerrotaan lisää maailmanlopun aiheuttajasta. 
    
"Mitä väliä sillä on, miksi kaikki tapahtui. Tärkeämpää on, miten me selviämme tästä eteenpäin." (s. 240) 
Susette nyökkää. "Tietenkin on väliä. Ei me jääty henkiin turhan takia. Tällä on joku tarkoitus."
"Mikä muka?"
"En mä vielä tiedä, mutta pakko on olla. Ehkä se, että me voidaan rakentaa uusi maailma." (s. 277)
  
Teoksen kirjoitustyyli on koukuttava houkutellen kokoamaan palapelin paloja nuorten menneisyydestä ja siitä, mitä on tapahtunut. Alongi on nerokkaasti jättänyt romantiikan sivuun, sen aika tulee myöhemmin, kun hahmot eivät ole enää välittömässä hengenvaarassa. Lukija tuskin voi välttyä ajattelemasta, miten itse selviytyisi maailmassa ilman sähköä, pikaruokaa tai lääkäreitä. Vaikka tekstiin on jäänyt muutamia epäjohdonmukaisuuksia, ne eivät vaikuta keskeiseen juoneen. 
  
Viittaminen tv-sarja Lostiin tuntuu nyt olevan markkinoinnissa paljon käytetty keino hankkia teokselle kiinnostusta, sillä myös Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogiaa verrattiin tuohon mysteerisarjaan. Teosta on vaikeaa olla vertaamatta Salla Simukan Jäljellä/Toisaalla -teospariin, Klaani -tv-sarjaan ja Brian K. Vaughanin Y: The Last Man -sarjakuvaan.
   
Kevätuhrit pyrkii selvästi olemaan houkutteleva maailmanmarkkinoitakin ajatelen, sillä hahmojen nimet ovat sopivan kansainvälisiä toimiakseen käännöksessäkin. Vastaavaa on nähty mm. Elena Madyn Vaihdokkaassa. Alongi ei ole unohtanut liittää mukaan hyvin suomalaisia tunnelmakuvia saunomisineen ja luonnonihmeineen. 

Saunalla on sellainen vaikutus, vaikka elämä saunan ulkopuolella olisi totaalisen palasina, saunassa rauha tavoittaa mielen ja keho rentoutuu. (s. 121)
  
Arvosana:   

Takakannesta:
Maailma muuttuu silmänräpäyksessä keskellä toukokuista aamupäivää. Uuden kotimaisen trillerisarjan avaus, piinaavan koukuttavaa jännitystä Lostin hengessä.
  
15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.
  
Samantyylisiä kirjoja:  Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla, Brian K. Vaughan: Y: The Last Man, Rick Yancey: 5. aalto
   
303 sivua, Otava 2016
   
Kuolemanaalto on pyyhkäissyt mm. täällä: IBBY Finland, Suomi lukee, Dysphoria, Luetaanko tämä?, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjan vuoksi

6 kommenttia:

  1. Simukan Jäljellä/Toisaalla -kirjat minullakin tuli mieleen. Harmillista, jos kirja ei tunnu lunastavat lupauksiaan, sillä bloggausta lukiessa kiinnostuin kirjasta. Lisään tämän mentaaliseen "lue jos sattuu tulemaan kirjastossa helposti vastaan" -listaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tämä siis hyvin koukuttava ja nopealukuinen teos, en vain ihan tavoittanut sitä ihanteellista tilaa, mikä loistavien kirjojen imussa tulee. Jään kyllä odottamaan mielenkiinnolla jatko-osia, sillä kiinnostaa kuulla lisää mikä ja mistä kuolemanaalto oli ja miksi juuri nämä nuoret jäivät henkiin (kirjassa kerrotaan hyvin vähän tästä, mutta jotain pientä kuitenkin).

      Poista
  2. Tässä kirjassa tosiaan on jotain kovin koukuttavaa. Toisaalta jotain todella ärsyttävää, mutta kuitenkin kiehtovaa ja tosiaan sellaista, että kirja oli pakko lukea äkkiä loppuun. Tämän luki myös mieheni, joka ei juuri muuten lue fiktiota (pohdin varmaan niin paljon ääneen sitä, miten itse pärjäisin, jos....). Hän jo kyselee, onkohan toinen osa tulossa milloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavaa tällaista Suomeen sijoittuvaa kirjaa ei heti tule mieleen, mutta tuo Klaani oli minulle varmaankin sellainen nuoruusnostalginen verrokki, jonka takia pääsin teoksen imuun. Hauskaa, että miehesikin luki. :D Minäkin odotan mielenkiinnolla jatkoa. Ehkäpä jo ensi keväänä?

      Poista
  3. Totta puhuen odottelinkin jo arvosteluasi tästä! Bongasin kirjan kevään uutuudet- listaltasi ja laitoin heti varaukseen. Meillä Helsingissä on se onni, että voimme varata kirjoja ennen ilmestymistä, kunhan hankintapäätös kirjastoon on tehty. Tälläkin hetkellä minulla on varauksessa kirjoja, jotka ilmestyvät syys-lokakuussa...

    Mutta asiaan. Odotin tältä kirjalta paljon ja itsekin koin samansuuntaisia tuntemuksia, kuin sinä arviossasi. Itseäni häiritsi hahmojen stereotypiat - oli kovis, teinibarbi, luontohippiäinen kuin kiintiömaahanmuuttajakin. Tämän kliseen lisäksi pidin typeränä (SPOILAUSVAARA!) syntymäpäivien ajatusta ja mahdollisia seurauksia. Typerä ajatus.

    Kauhuelementtejä olisi voinut tuoda voimakkaamminkin esille - nyt ruumiit jätettiin yksinään ja niitä yritettiin olla ajattelematta. Toki kyseessä on nuorille suunnattu kirja, mutta lisää syvyyttää tarinaan olisi saatu tarkemmilla kuvailuilla. Nyt moni asia kävi kovin helposti ja sen kummemmin miettimättä.

    Myös päähenkilöiden asenne tapahtumiin jäi vähän hassuksi, jotenkin hiljainen hyväksyntä tuntuu oudolta.

    Aion jatkaa sarjan parissa ja toivon, että kirjailija hoksaisi ajatella asioita enemmän omalta kantiltaan ja keskittyä erilaisiin teemoihin. Nyt matkustaminen paikasta toiseen ja kauhuelementit, joilla kirjaa olisi voinut rikastuttaa jäivät kovin ohuiksi ja tyhjiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jouduin odottamaan tämän julkaisemisen kanssa, sillä Risingshadow-julkaisee jutun ensin. :) Oulussakin pystyy varaamaan kirjoja, heti kun ne on viety tietokantaan. Nytkin odottelen mm. Saga 4 -sarjakuvaa, joka vasta merkitty hankittavaksi, sekä pari ehdotuksestani hankintalistalle päätynyttä, joita ei kuitenkaan vielä ole näkynyt (6kk mennyt jo).

      Nimenomaan, hyvin stereotyyppisiä, mustavalkoisia hahmoja. Minä pidän harmaista hahmoista, joissa on syvyyttä ja joita voi täysin määritellä yhden sanan alle. Tai aina edes tietää millainen moraalinen kompassi heillä on. Jadessa oli sentään kovuutensa alla muitakin ominaisuuksia, ainoa koko porukasta, joka tuntui loppuun asti mietityltä. Muut porukasta ovat hiekkakakkumuoteilla painettuja ja persoonattomia.

      Mainitsemasi juonenkäänne oli yllättävä, mutta minun oli hyvin vaikea keksiä syytä, miksi se voisi yhdistää hahmoja tuolla tavoin. Olin odottanut vielä enemmän out of the earth tekijää. Ruumiit ja kauhuelementit tosiaan jäivät hieman syrjään. Nuortenkirjoissakin voi olla ja usein onkin syvyyttä, tämä oli nopealukuinen ja koukuttava, mutta tosiaan viihteellisempi teos. Toivon jatko-osaan enemmän tasoja.

      Matkustamista ja sen kuvaamista oli paljon. Hieman liiaksikin miljöönvaihtoja, mutta ainakaan kerronta ei koskaan pysähtynyt kokonaan, matkalla oleminen oli kuitenkin dynaamista ja lähes aina tarinaa eteenpäin vievää.

      Poista