keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Han Kang: Vegetaristi

"Ehkä tämä kaikki on jonkinlaista unta."
    
   
Arvostelukappale
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
   
Han Kangin Booker-palkittu Vegetaristi on ravistellut kirjabloggaajia ja muista lukijoita tänä keväänä. Kirkkaan värisen teoksen kanteen on törmännyt toistuvasti mm. Instagramissa, yhdistettynä hämmentyneiden lukijoiden erikoisiin kuvauksiin. Itse en ollut ajatellut teosta lukea, mutta koska sain sen pyytämättä kustantajalta ja näin Tekstiluola -blogin Tuomaksen twiitin, jossa puhuttiin alapäästä purkautuvista vihreistä nesteistä, tiesin, että minun on luettava tämä lyhyehkö teos saadakseni tietää, mistä on kyse.
  
Yeong-hyen emättimestä alkoi virrata samanlaista vihreää nestettä kuin murskatuista lehdistä tihkuu. (s. 117) 
   
Vegetaristin keskeinen henkilö on Yeong-hye, joka ei itse kuitenkaan pääse teoksessa ääneen, vaan hänestä kerrotaan kolmeen osaan jaetun teoksen aikana puolisonsa, siskonsa miehen ja siskonsa näkökulmista. Ensimmäisessä osassa Yeong-hye päättää epämiellyttävän unen nähtyään lakata syömästä lihaa ja muuta eläinperäistä. Hänen miehensä ei ymmärrä tätä ollenkaan ja koko korealainen yhteiskunta tuntuu pitävän tiukkalinjaista ruokavaliota todella omituisena. 
   
Yeong-hyen mies on kammottava: hän pitää vaimoaan ihastuttavan tavallisena ja proosallisena. Koska hänen ulkonökönsä on sopivan huomiotaherättämätön ja luonteensa passiivinen, ei miehen tarvitse teeskennellä älykästä, hyväkuntoista tai hävetä elimensä kokoa, koska vaimo ei anna tällaisille asioille painoarvoa.  Vaikka mies olikin aluksi tyytyväinen vaatimattomaan Yeong-hyeen, alkaa hän haaveilla tämän täysin erilaisesta siskosta, In-hyestä ja kahdehtii tämän puolisoa, joka on taiteilija ja istuskelee vain kotona perintörahan turvin.  
  
Kirjat olivat hänen ainoa harrastuksensa. Jostain käsittämättömästä syystä hän pystyi todella uppotumaan niihin. (s. 9)
  
Mies löytää Yeong-hyestä jatkuvasti vikoja. Vaimo ei esimerkiksi koskaan käytä rintaliivejä, sillä ne puristavat - tunne jonka tiedän henkilökohtaisesti erittäin hyvin, mutta jota Yeong-hyen mies ei vaikuta edes haluavan ymmärtää. Mies häpeää Yeong-hyen pieniä rintoja ja haluaisi, että tämä käyttäisi topattuja liivejä, jotta kohottaisi miehen egoa muiden silmissä. 
  
Tottelemattomuus miehen toiveiden suhteen on teoksen perusteella Etelä-Koreassa suorastaan tabu. Esimerkiksi, kun mies haluaa seksuaalisia halujaan tyydytettävän, on vaimon parasta hyväksyä tämän tahto. Ensimmäinen osa päättyy, kun Yeong-hye viiltää hedelmäveitsellä ranteensa auki, kun hänen vanhempansa yrittävät pakkosyöttää tyttärelle lihaa.
  
Yeong-hye puhuu hiljaa kuin ihminen, joka ei kuulu mihinkään, joka on siirtynyt olotilojen väliin. (s. 87)
  
Toisessa osassa tapahtumia seurataan vuotta myöhemmin In-hyen miehen silmin. Langon mielestä omaa firmaa pyörittävä In-hye on tarpeettoman kaunis ja hänen länsimaalaisen suuret silmänsä ovat liian huomiotaherättävät. Yeong-hye puolestaan on himoittava, koska on arkipäiväinen, anrogyyninen ja lumoavan rahvaanomainen puhetapoineen ja vinoine silmineen. 
  
Taiteilijamies on tehnyt keskustelua herätteleviä videoita, mutta on nyt hyppäämässä aivan erilaisen ilmaisun pariin. Hän haaveilee maalaavansa alastoman naisen ja miehen iholle kukkia ja kuvaavansa heidän rakasteluaan. Kun mies kuulee In-hyeltä, että tämän siskon mongoliläiskä, pigmenttihäiriö, jonka olisi pitänyt kadota jo lapsena, on edelleen selvästi nähtävissä, mies kiihottuu ajatuksesta ja pyytää Yeong-hyetä mallikseen. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan. 
  
Takakannen väitteestä huolimatta, lankomies ei tuntunut juurikaan piittavaan siitä, että Yeong-hye on vegetaristi, vaan ihmettelee enemmän tämän perheen voimakkaita reaktioita naisen valintaan. Teoksessa onkin vahvana sanomana naisen oikeus omaan ruumiiseensa. Vegetaristista jää vahvasti mieleen eräs tilanne, jossa Yeong-hye ei ole suostuvainen seksuaaliseen aktiin, mutta miehen tahto voittaa. Jälkeenpäin mies inhoaa katumuksen tunnetta, jota Yeong-hyen olemus yrittää hänessä herättää. 
  
Oliko Yeong-hye ihminen, eläin vai kasvi? (s. 107-108)
  
Kolmannessa osassa Yeong-hye on anorektinen potilas psykiatrisessa sairaalassa, minne hänen siskonsa on tulossa tätä tapaamaan. Aikaa ensimmäisestä osiosta on kulunut kaksi vuotta. Kolmas osio on kaikkein hämmentävin. Enkä vielä nytkään, viikkoa kansien sulkeutumisen jälkeen, tiedä tarkalleen, mitä minä tulinkaan lukeneeksi. Päälimmäisenä tunteena on kuitenkin harmistus keskeisen henkilön puolesta, kun kaikki muut puhuivat hänestä, mutta ei itse saanut ääntään kuuluviin.
  
Vegetaristi on nopealukuinen, hämmentävä ja ärsyttävä. Siinä on selvästi tasoja, joiden avautumista auttaisi korealaisen kulttuurin parempi tuntemus. Teoksen yllä roikkuu unenomainen utuverho, joka saa teosta lainatakseni tuttuuden sekoittumaan vierauteen. En muista koskaan lukeneeni mitään vastaavaa, lähimmät verrokit ovat Laura Lindstedtin Oneiron ja Jeff VanderMeerin Hävitys. Kerrontansa puolesta Vegetaristi on samanlainen kuin Minna Rytisalon Lempi, sillä sekin kertoo keskeisestä naishahmosta kolmen näkökulman kautta. Vaikka teos ei siis kokonaisuudessaan minulle avautunutkaan, se teki kyllä suuren vaikutuksen outoudessaan. 
   
Arvosana:
   

    
Takakannesta:
”Sensuelli, provosoiva ja raju… Poikkeuksellinen lukukokemus.” - Guardian
  
Yeong-hye on vaatimaton ja vaitonainen nainen, joka elää perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa. Hän on aina taipunut muiden tahtoon, kunnes hän alkaa nähdä brutaaleja painajaisia ja päättää lopettaa lihansyönnin. 
  
Näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin ennen niin seesteiseen elämään. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa eivät ratkaisua hyväksy, ja heistä jokainen yrittää pakolla saattaa asiat takaisin raiteilleen, entisenlaisiksi. Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat kuitenkin saavuttamattomissa.
  
Henkeäsalpaavan kaunis, tummasävyinen ja vaikuttava Vegetaristi kertoo halusta sekä kontrollista ja sen vastustamisesta.
  
Suomentanut Deborah Smithin englanninnoksesta Sari Karkulahti, 215 sivua, Gummerus 2017
  
Alkuperäinen nimi: 채식주의자 (2007), The Vegetarian (2016)

8 kommenttia:

  1. Kirjoitit tästä tosi hyvin. Olen samaa mieltä, että kirja on nopealukuinen, hämmentävä ja ärsyttäväkin - ja silti se on jotenkin hieno, visuaalinen sanoilla asetellulla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Minulla oli kauheasti synnytysvaikeuksia tämän bloggauksen kanssa, koska välillä oli haastavaa saada kiinni teoksen herättämistä ajatuksista tai koota niitä järkeviksi lauseiksi. Nopealukuisuudestaan huolimatta tämä on varsin haastava teos, se herätti suurta myötätuntoa Yeong-hyetä kohtaan ja feministinen puoleni näki punaista tämän puolisoa (ja isääkin) kohtaan.

      Poista
  2. Mulla tuli kirjaston deadline vastaan ja luin tätä vissiin alle 100 sivua. Olisin toki ehtinyt lukea kokonaankin, mutta en ollut yhtään oikealla fiiliksellä kirjalle. En jotenkin kestänyt lukea niin ahdistavaa tekstiä. Tuntui, että alkoi itsekin voimaan huonosti ja mielestäni lukemisesta pitäisi nauttia. Ehkä joskus yritän uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän mitä tarkoitat ahdistavuudella. Minäkin luen enimmäkseen kirjoja, jotka tuottavat nautintoa, muutamat lukupiirikirjat ja Risingshadow-kritiikkiteokset ovat olleet pakkopullaa. Itsensä haastaminen on joskus ihan ok, mutta tätä ei kannata lukea, jos se menee liikaa ihon alle.

      Poista
  3. Hauskaa, miten twiittini näin elää edelleen elämäänsä. xD Mainiosti olet kirjasta lopulta kirjoittanut ja sen eri ominaisuudet tarkoin esitellyt! Oma lukukokemus on edelleen mielessä kiehtovana ja erilaisena, vaikka punaista näin paljon minäkin, muutoinkin kuin kirjan kannessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hyvä twiitti, herätti kiinnostuksen. :D Kiitos siitä! Tämä oli kenties haastavin teos blogattavaksi koskaan menneiden kuuden vuoden aikana. Minunkaan lukukokemukseni tuskin helposti aivoista huuhtoutuu, vaikka suurin osa kirjoista ei jätäkään sellaista pysyvää jälkeä. Tämän vaikutus kantautunee mukanani vielä pitkään.

      Poista
  4. Hieno kuvaus, Niina, kiitos. Juuri luin kirjan ja olihan kokemus! Just kohta blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja! ♥ Täytyypä käydä kurkkimassa. :)

      Poista