torstai 20. syyskuuta 2018

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa

"Siinä meni sitten tämä elämä pilalle, 15-vuotiaana. Parantumaton sairaus
-- En saa koskaan enää elää normaalia elämää. Joudun miettimään
 koko ajan jotain suolta, joka on ällöttävin osa ihmistä."
  
        
Olen lukenut Maija Haavistolta aiemmin teoksen Marian ilmestyskirjan ja novellin Silloin kun en katso Osuuskumman kokoelmasta Naamiot. Haavisto on kirjoittanut romaanien lisäksi tietokirjoja mm. fibromyalgiasta, autoimmuunisairauksista ja erityisruokavalioista, eikä olekaan siksi outoa, että hänen romaaneissaan on usein jokin sairaus tai lääketieteellinen teema. Perhonen vatsassa on nuortenkirja, joka kertoo Crohnin tautiin sairastuneesta Tuuliasta. Crohnin tauti ei ole mediaseksikäs (jos mistään taudista voi sanoa niin), sillä se suolistosairaus joka aiheuttaa kovaa vatsakipua ja ripulointia. Tuulia nolosteleekin vaivojensa kanssa kauan, ennen kuin kertoo vanhemmilleen ja hakee apua. 
  
Vatsassa ryömii käärme. Niin kuin Sirjan rakastamissa Alien-leffoissa. Se tahtoo vain ulos. (s. 11)
  
Sairaus on yksi monista contemporary nuorten/YA-kirjallisuuden teemoista. Viime vuosina onkin ilmestynyt paljon kirjoja nuorista, joilla on erilaisia sairauksia tai muita terveyteen vaikuttavia oireita, kuten John Greenen Tähtiin kirjoitettu virhe (syöpä), Holly Bournen Oonko ihan normaali? (OCD, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö), Nicola Yoonin Kaikki kaikessa (allerginen koko maailmalle), R.J. Palacion Ihme (geenivirhe) ja Satu Mattila-Laineen Parantola (epilepsia).
  
Sairaudet eivät ole mailmanloppuja, vähän vain. (s. 223)
  
Tuulian vanhemmat ovat eronneet. Hän on asunut äidin luona ja tavannut isäänsä säännöllisesti. Yläasteen viimeinen vuosi alkaa pian, mutta Tuulia haluaa muuttaa isänsä luokse ja uuteen kouluun. Kun kukaan ei tunne entuudestaan, on helpompaa unohtaa sairaus. Jouduttuaan leikkaukseen ja olemaan pitkän aikaa poissa koulusta, Tuulia valehtelee, että yhdessä hänen luomistaan oli melanooma. Asia eskaloituu nopeasti ja varomattomia sanoja ei voi vetää takaisin ennen kuin on liian myöhäistä. 
  
Haluaisin pyytää anteeksi, mutta en osaa. Maailmani pyörii oman napani ympärillä, tai varsinkin tiertyn pisteen, joka sijaitsee lähellä napaa. Siellä asuu Crohn, ja se vie valtavasti tilaa elämässäni. Jokainen ihminen on uusi tungettelija, jonka ei kuulu saada tietää. (s. 61)
  
Vanhempien lisäksi Tuulialla on elämässään myös äidin räväkkä sisko Anitta, joka esimerkiksi käy Ropeconissa. Noin puolivälissä kirjaa Tuulia tapaa myös isän uuden kumppanin ja tämän pojan, joka on hieman Tuuliaa vanhempi. Näiden kahden välille kehittyykin muutama kiinnostava tilanne, joiden kehittymistä olisin mielelläni lukennut pidemmällekin. 
  
Elämäni on muuttunut kummallisemmaksi kuin edes Salkkarit. (s. 153)
  
Kirjassa on yksi kohtaus, mikä herätti kyseenalaistamisreaktion. Täti nimittäin antaa Tuulialle omaa reseptilääkettään, jota käytetään Suomen ulkopuolella alkuperäisen tarkoituksensa lisäksi myös lääkkeenä Crohnin tautiin, mutta Tuulian kysyttyä asiaa lääkäriltään, tämä ei suostunut kirjoittamaan reseptiä. Lääke jopa mainitaan nimeltä. 
  
- Eli kyseessä oli siis suklaan puutostila, Ilmo sanoo. - Annostellaan tarvittaessa suonensisäisesti. (s. 143)
  
Haavisto on kirjoittanut teokseen nykyajan ilmiöistä luontevasti. Tuulian koulussa käy eräs tyttö, joka on kuuluisa tubettaja ja toinen, joka haluaa mennä armeijaan. Tuulia itse pitää podcasteista ja teoksen aikana hän innostuu tekemään itsekin oman podcastin. "Podcastit ovat intiimejä. Vähän niin kuin kirja vastaan elokuva." (s. 220) Olen itsekin pyörittänyt ideaa podcastin/vlogin perustamisesta ja samaistun vahvasti tähän: "Ääneni kuulostaa kamalalta nauhoitettuna, lapsellista sössötystä." (s. 185)
  
Onneksi minulla on kuulokemaailma mukana. Tällä kertaa sinä ei ole höpötysohjelma, vaan Margaret Atwoodin äänikirja. -- Kirja on samaan aikaa huumaava ja kylmäävä. (s. 62)
  
Teoksessa on pari feministä kohtausta. Puhutaan kuukautisista ja seksistä. Nämä ovat minusta teoksen parhaiten onnistuneita kohtauksia, joista kiitän kirjailijaa. Jyri Paretskoikin kirjoitti teoksessaan K15 Saran suuhun seuraavan repliikin: "- Oikeastaan ihan virkistävää, että joku puhuu [seksistä]. Siis niin kuin yleisellä tasolla. En mä tiedä, miksi siitä ei sai puhua. Mehän ollaan seksuaalisia olentoja kuitenkin."(s. 62)
  
Sirja aina paasaa, että naisia syyllistetään seksistä, mutta miehiä ei. Koko neitsyyden käsite on vain tyttöjen alistamista ja kontrollointia varten keksitty. Ekaa kertaa ei kannata kokea kännissä puskassa, mutta ei se kuitenkaan ole mikään enkelit soittavat pasuunaa -hetki. (s. 182)
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Vähän ennen näytelmäkerhon ensi-iltaa kasiluokkalainen Tuulia sairastuu Crohnin tautiin. Tärkeintä on, etteivät kaverit saa tietää kivuista ja ripulista, ei edes paras ystävä Sirja. Roolipeleihin hurahtaneen Anitta-tädin kanssa voi sentään puhua vapaasti, ja kesälomalla löytynyt uusi harrastus vie sairastamista pakoon kuulokemaailmaan.

Peruskoulun viimeiseksi vuodeksi Tuulialla on suunnitelma. Uudessa koulussa hän voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja keksiä itsensä uudelleen, vaikka sellaiseksi kuin tyylikäs ja salaperäinen Helmi.

Tuulia ei ole ainoa, joka piilottelee jotain itsestään, mutta pian sairaus vaatii järeämpiä valheita. Menivätkö ne jo liian pitkälle?

Maija Haavisto (s. 1984) on Amsterdamissa asuva helsinkiläiskirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kuusi aikuistenromaania, viisi tietokirjaa, runokokoelma ja lastenkirja. Valtaosa hänen teoksistaan käsittelee pitkäaikaissairauksia.
  
244 sivua, Atrain & Nord 2018
    
Muita lukukokemuksia: Kirsin kirjanurkka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti