maanantai 17. kesäkuuta 2019

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

"-Säälle tapahtui yhtä ja toista kummallista kaikkialla - mutta yhtäkkiä oli muodikasta 
olla välittämättä. Ihmiset elivät sisätiloissa, kulkivat niiden välit umpinaisissa 
ajoneuvoissa, ja hankkivat ulkoiluelämykset stimulanttien vahvistamina simulaatioina."
    
     
Lukuhaasteissa: Helmet 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
   
Kirkkaan selkeää on kolmas Maarit Verroselta lukemani teos. Olen aikaisemmin tutustunut hänen tuotannostaan Karsintavaiheeseen ja Hiljaisiin jokiin, joista viimeksi mainittu on suosikkini tähän mennessä. Kirkkaan selkeää on kirjoitettu heti Karsintavaiheen jälkeen ja käsittääkseni ne sijoittuvat samaan kuvitteelliseen tulevaisuuteen. Kirkkaan selkeää voitti Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 2011. 
    
Sanottiin, ettei maailmassa ollut kolmeensataan vuoteen ollut näin puhdasta ilmaa. Se johtui aurinkokennoenergian käytön lisääntymisestä muiden energiantuotantotapojen kustannuksella - kehitys, jonka lyhytaaltoisen säteilyn lisääntyminen oli tehnyt kannattavaksi. (s. 107)
  
Ilmastokatastrofin kourissa kärvistelevän maailman päähenkilönä tutustutaan Tiksu P nimiseen naiseen. Hän on saanut kuitattua sukunsa firman velat ja palauttaamaan itselleen neutraalin statuksen osallistumalla tositv-dokumenttiin, jonka aikana on käynyt lukuisissa operaatiossa, joissa hänen kehonsa pienennetään. Uusi keho vaatii totuttelua ja töitäkin pitäisi tehdä, mutta maailma on mennyt selaiseksi, että jopa kappaletyöt ovat kiven alla. 
   
Tiksu päätyy omituisia sääilmiöitä tutkivaan ryhmään, joka on sitä mieltä, että ilmiöt eivät ole luonnollisia. Pitkään ei sekään homma häntä työllistä, ja pian sen jälkeen hän metsästää mustalla statuksella varustettuja ihmisiä kuin kulkukissoja. Onneksi hänen ei kuitenkaan ole tarvinnut myydä itseään orjaksi. Verroselle tyypilliseen tapaan päähenkilö on hieman etäinen haahuilija, mutta tässä vaiheessa se ei enää tullut minulle yllätyksenä. 
   
- Heidän mielestään ei tarvitse välittää ihmisistä, luonnosta tai mistään muustakaan, paitsi rahasta, silloin kun edustaa firmaa. (s. 52)
   
Oli kiinnostavaa seurata Tiksun matkaa halki Euroopan ja maailman kauhistuttavaa tilaa voimistuneen säteilyn takia leviävine eläimistä ja kasveista autioine aavikoineen. Luontoa on jäljellä vain kupoleiden alle rakennetuissa eläintarhoissa, joiden ulkopuolella aitojen luonnonpuistojen annetaan kuolla pois tuottamattomina. Ostoskeskuksessakin asioidaan virtuaalimailmassa hallittavan robotin avulla, ainoita ihmiskontakteja tarjoavat stimulantteja pursuavat villit tanssisessiot.
   
Yksi teoksen suppean hahmojoukon naisista on selvästi vapaaehtoisesti lapseton, mutta yhteiskunta ei purematta niele senkaltaisia mielipiteitä. Niinpä ihmisen haaveet ja määräysvalta omasta kehosta ohitetaan:
   
Hän itki maailman ja ihmisten pahuutta ja sanoi, ettei halunnut tehdä lasta tuollaiseen maailmaan. (s. 52) 
Anne huomasi olevansa raskaana. Hän oli jo kuudelle kuukaudella, vaikka hänellä ei ollut muita oireita kuin lievää mielialan heittelyä. Ehkäisystä oli huolehdittu - mutta runsaat viisi kuukautta sitten oli tapahtunut jotakin, jonka Anne ja Svend uskoivat liittyvän asiaan. Anne oli käynyt gynekologilla. Vähän aiemmin Svend oli käynyt testavvana omalla lääkärillään jonkin perinnöllisen riskin takia, niin käyntikutsussa oli sanottu. Monien muiden näytteiden ohessa oli otettu spermanäyte. 
Siis keinohedelmöitys ja raskausoireet poistava täsmälääkitys. Sitä ei voinut todistaa. (s. 88)
    
Verrosen kerrontatyyli on verkkaista ja melankolista, hieman samanlaista kuin Cormac McCarthyn Tiessä. Henkilöt eivät kapinoi tilannetta vastaan (metsissä asuvia lahkolaisia, mustan statuksen ihmisiä ja siruttomia lukuunottamatta), mutta eivät anna täysin periksikään - he vain elävät niin kuin parhaiten pystyvät. 
   
Verronen ei selitä maailmaansa puhki. Ei siis ole aivan varmaa, kuinka tilanne on eskaloitunut näin pahaksi, mutta mystisen piilokoordinaattorin välihuomautukset antavat vihjeen, ettei muutos ole tapahtunut pelkästään vahingossa, vaan joku on kaiken takana ohjailemassa nappuloita pelilaudallaan. Teos on erittäin herättelevä uhkakuva siitä, millaiseksi maailmamme voi muuttua, jos emme pian ala omalla toiminnallamme vaikuttamaan sen tuhoutumisen hidastamiseen. 
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
Kun Tiksu P ajautuu velkakierteeseen, hän päättää ottaa riskin ja suostuu muodonmuutokseen tosi-tv:ssä. Leikeltynä ja monta numeroa pienempänä Tiksu maksaa velkansa, saa paremman turvallisuustatuksen ja voi jälleen miettiä tulevaisuuttaan.
  
Päädyttyään yllättäen vanhan kuumailmapallon omistajaksi hän liittyy säätutkijoiden matkaan selvittämään, kuinka ilmastonmuutosta manipuloidaan. Tutkimukset kuitenkin lopetetaan, joten Tiksu eroaa värikkäästä seurueesta ja jatkaa palloineen matkaansa työttömäksi jääneen orjan, Janin, kanssa. He ajautuvat siruttomien jäljittäjiksi Etelä-Eurooppaan, paahtavan auringon, kuumuuden ja kulkutautien kiusaamiksi. Matkan varrella he kohtaavat siruttomia, toisia jäljittäjiä ja muita ihmisiä, joilla on omat erikoiset tapansa pysytellä hengissä.
  
Kirkkaan selkeää on havahduttava dystopia uhkakuvista, jotka odottavat meitä. Se tutkii ihmisen sopeutumiskyvyn rajoja tilanteessa, jossa yhteiskunnan kontrolli on tiukempi kuin koskaan, vaikka yksilö on yksinäisempi kun milloinkaan ennen. Se on vaellusromaani läpi autioituvan Euroopan, jossa ei tarvita enää fyysisiä kohtaamisia, riittää kun heilauttaa virtuaalihanskaa.
   
211 sivua, Tammi 2010 (2. painos)
     
Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Savon Sanomat, Voima (Solja Kovero), Oksan hyllyltä, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjamielellä, Sallan lukupäiväkirja
   
Samankaltaista luettavaa: Anni Nupponen: Valkoinen kaupunki, Anu Holopainen: Ihon alaiset, Cormac McCarthy: Tie, Helena Waris: Vedenkehrääjä, Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Hugh Howey: Hiekka, Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset,  Piia Leino: Taivas 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti