Dekkariviikko | Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat (Flavia de Luce #10)

"Miten palsamoitu sormi oli löytänyt tiensä Surreyn hautausmaalle haudatun 

kuolleen naisen kädestä Buckshawiin ja keskelle hääkakkua? 

   
Tästä oli kehkeytymässä varsin mielenkiintoinen arvoitus."

     

   

Arvostelukappale

   

Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien dekkariviikko, Helmet 2019: 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä, Kirjankansibingo: Yö

  

Heti alkuun halua huomauttaa, että olen tyttö, jolla on keskivertoa paremmat aivot. (s. 9)

  

Alan Bradleyn luoman ihastuttavan mysteeerien ratkaisijan ja myrkkyjen asiantuntijan Flavia de Lucen seikkailut ovat saaneet jo kymmenennen osansa. Pikkuhiljaa sarjan ensimmäisten osien myötä hullaannuin aivan täysin tuon pikkuvanhan neidon persoonasta. Ja muutamassa viimeisimmässä sarjan osassa myös de Lucejen yleismies (hovimestari, autonkuljettaja, puutarhuri...) Dogger on saanut enemmän tilaa. 

   

Flavian ja Doggerin keskusteluhetket ovat aina olleet kiinnostavia, mutta nyt Flavia on perustanut Doggerin kanssa etsivätoimiston ja kaksikon terävät aivot ratkovat hyvin eriskummallisia tapahtumia, jotka eivät vaikuta mitenkään liittyvän toisiinsa. Flavian sisko Ophelia eli Feely on menossa naimisiin Dieterin kanssa. Hääkakkua leikatessa herkun keskeltä löytyy irti leikattu sormi. 

     

Brookwood ei ensinkään muistuttanut Highgaten hautausmaata, missä sammaloituneet, rapistuneet enkelit ja kallistuneet hautakivet olivat tehneet Kuolemasta taidetta. (s. 65)

  

Bishop's Laceyyn saapuu kaksi lähetystyöntekijää neidit Stonebrook ja Pursemaker, sillä pappilassa on joukko "vallatonta energiaa pursuavia nuorukaisia". Neidit osoittautuvatkin varsin erikoiseksi kaksikoksi - "Mutta Flavia-neiti, kun asiaa ajattelee tarkemmin, me kaikki olemme erikoisia." (s. 236) - ja Flavia haluaa ottaa selvää heidän aikeistaan. Tutkimusten tuoksinassa hän tapaa yhden kristillisen oulun opiskelijapojista, joka vaikuttuu nuoren päähenkiön itsenäisestä luonteesta. Teoksessa perehdytään kaiken muun lisäksi myös homeopatian saloihin.  

   

En tiedä, oletko koskaan avannut kuollutta rottaa, mutta minä voi kuvata tapahtumaa vain yhdellä sanalla: se on riemastuttavaa. (s. 273)

  

Flavialle vastatakseni: Olen avannut rotan. itseasiassa kaksikin. Kävin lukiossa valinnaisen biologian kurssin kahdesti, vain jotta olisin päässyt avamaan rotan uudelleen. Ensimmäisellä kerralla syksyllä koko luokka avasi rahoituksen puutteen takia yhdessä yhtä rottaa, kun taas keväällä jokainen pöytäryhmä sai oman rotan työstettäväkseen. 

   

Maija Heikinheimon käännös on jälleen timanttinen! Bradley käyttää varsin lennokkaita kielikuvia ja kertaakaan kirjan aikana ei tullut ajatusta, että kuinkahan tämä lause tai sana on mahtanut olla alkuperäiskielisessä teoksessa. Tässä oli muuten sama lastenloru, kuin Elly Griffithsin Korppikuninkaassa: "leppäkerttu, leppäkerttu, palaa jo kotiin"... 

  

"Huikkasin Daphne-neidille, mutta hän ei halua tulla teelle. Istuu nenä kiinni kirjassa. Kirjan nimi on Älyseos tai jotain sellaista, ja sen on kirjoittanut joku Joyce-niminen nainen. Ei kuulosta hyvältä. Mutta kuka minä olen arvostelemaan." (s. 92)

  

Tähän asti sarjan kirjoja on suomennettu kaksi vuodessa, yksi keväällä ja toinen syksyllä, kunnes julkaisutahti saatiin kiinni ja kymmenes osa ilmestyi vain hieman alkuperäisen jälkeen. Jatkosta ei ole vielä tietoa. Bradley oli ilmeisesti aluksi sopinut kirjoittavansa 10 osaa, yhden vuodessa (ja siihen nähden on ihan uskomatonta, kuinka tasokkaana sarja on pysynyt) ja kirjan viimeiset rivit ovatkin hyvin sen oloiset, että kirjailija hyvästelee Flavian ja Doggerin. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole oikeasti viimeinen teos, juuri kun kaksikko on perustanut etsivätoimistonsa. Jos lisää osia ei kuitenkaan saada, oli tämä kuitenkin hyvin onnistunut viimeinen osa, vaikka osa Flavian perheeseen liittyvistä arvoituksista on edelleen selvittämättä (Felicity-täti, sormeni osoittaa sinua).  

   

   

   

Arvosana:

  
Takakannesta:

Häähumua, kermakakkua ja irtileikattu sormi

Syksy on saapunut Bishop’s Laceyn kylään Englannin maaseudulla. Muutoksen tuulet puhaltavat Buckshawin kartanossa, jossa päämajaansa de Lucen perheen ohessa pitää Arthur Dogger & Associates -etsivätoimisto. Kesän väistymisestä huolimatta kylän tunnelma on aurinkoinen, sillä kaksitoistavuotiaan mestarikemisti Flavia de Lucen sisar Ophelia on viimein valmis astumaan avioliiton satamaan.

Hääseremonia ei kuitenkaan suju aivan perinteisen kaavan mukaan, sillä bestman katoaa kuin tuhka tuuleen ja häävieraiden huomion varastaa vihkimisen sijaan spontaani vatsastapuhujan esitys. Outojen sattumien ketju huipentuu, kun Ophelia iskee kakkulapionsa valtavaan hääkakkuun ja huomaa kermaherkun sisältä pilkottavan irtileikatun sormen.

Arvoituksellisia murhia rakastavalle Flavialle sormi on paljon kakkua herkullisempi tapaus, ja vasta perustettu etsivätoimisto ottaa kernaasti tapauksen ratkottavakseen. Ketä syyttävä sormi lopulta osoittaakaan?

   

Suomentanut: Maija Heikinheimo, 363 sivua, Bazar 2019

    

Alkuperäinen nimi: The Golden Tresses of the Dead (2019)

  

Flavia de Luce on tuttu myös täällä:  Kirjasähkökäyrä, Kirjan vuoksi 

     

Sarjassa ilmestyneet:

1. Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009)
2. Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010)
3. Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011)
4. Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011)
5. Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2013)
6. Kuolleet linnut eivät laula (2017) / The Dead in Their Vaulted Arches (2014)
7. Nokisen tomumajan arvoitus (2017) / As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
8. Kolmasti naukui kirjava kissa (2018) / Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (2016)
9. On hieno paikka haudan povi (2018) / The Grave's a Fine and Private Place (2018)
10. Kuolon kultaiset kiehkurat (2019) / The Golden Tresses of the Dead (2019)