perjantai 12. heinäkuuta 2019

Agustina Batzterrica: Rotukarja

"Ihminen on kaiken pahan alku ja juuri.
Teemme lopun itsestämme, olemme virus. 
  
Olemme kaikkein pahin vitsaus, tuhoamme planeettamme
ja himoitsemme toisiamme."
    
     
Arvostelukappale

Lukuhaasteissa: Scifi-lukuhaaste, Kirjankansibingo: Kotieläin
      
Agustina Bazterrican ajatuksia herättävä dystopia Rotukarja on varmasti ensimmäinen argentiinalainen teos, jonka olen lukenut. Ja huh, kuinka hieno teos tämä olikaan. Se kertoo paitsi yhteiskunnasta, jossa ihminen joko syö tai tulee syödyksi, siitä, kuinka vähän aikaa muutokseen tottuminen kesti, se paljastaa omankin aikamme lihateollisuuden kiemuroita ja näyttää, kuinka tärkeitä sanat ovat: ne voivat rakentaa, muokata ja tuhota maailmoja. 
   
Hän yritti vihata ihmiskuntaa, koska se on niin hento ja hauras, mutta siitä ei tullut mitään, koska kaikkien vihaaminen on sama kuin ei vihaisi ketään. (s. 89-90)
  
Eläimet saavat oudon viruksen, joka voi tappaa raapaisun kautta tai syömällä niiden lihaa. Niinpä niistä hankkiudutaan eroon, olivatpa nämä lemmikkejä tai talouseläimiä. Lintuja pelkäävät ihmiset kantavat sateenvarjoa aina ollessaan ulkona. Lihanhimoiset ihmiset alkavat tappamaan siirtolaisia ja kodittomia, kunnes ihmissyönnistä tehdään laillista. Erikoislihaksi kutsuttu pala homo sapiensia auttaa etäännyttämään faktan, että kyse kannibalismista, koska sehän olisi kauhistuttavaa. Ainoa ero on, ettei lihaksi kasvatettu yksilö puhu, sillä sen äänijänteet on poistettu. 
  
Kukaan ei saa kutsua teurastettavia ihmisiksi, koska silloin ne voisi nähdä yksilöinä, sen sijaan ne ovat tuote, lihaa ja ravintoa. (s. 16)
    
Päähenkilö, Marcos Tejo, oli töissä ennen siirtymäaikaa lihanpakkaamolla ja hän on siellä edelleen, vaikka teuraaksi ei menekään enää sikoja, nautoja ja hevosia, vaan ihmisiä. Aivan kuten ns. susilapset, jotka ovat kasvaneet ilman ihmiskontakteja, ovat rotukarjaksikin kutsutut ihmiset eläimen kaltaisia. Ne on vieroitettu emoistaan pieninä ja ne elävät erillään toisistaan, ja koska niiden kyky tuottaa ääniä on poistettu, ne voi kommunikoida keskenään tai kasvattamon ja teurastamon henkilökunnan kanssa. Joskin välillä Tejo on näkevinään päiksi kutsuttujen syötävien ihmisten katseessa ymmärrystä tai jopa älykkyyttä.
  
- Ihan kuin siinä kielletyssä leffassa, jonka lopussa ihmiset syövät tietämättä toisiaan. 
- Mikä leffa se on? 
- "Maailma vuonna jotain" tai vastaavaa. 
- Siinä syödään vihreitä keksejä, jotka on valmistettu jauhetuista ihmisistä. (s. 181)
  
Sanat ovat Tejolle tärkeitä. Hän analysoi jokaisen tapaamansa ihmisen sanoja, mitä ja miten näiden huulten väleistä tipahtelee, kuinka toisilla sanoilla pystyy hämärtämään maailman ja toiset ovat kuin nurkkaan kasautuneita, mätäneviä lehtiä. Hän ei usko, että eläimiin tarttunut virus on totta, vaan että se on kansainvälinen huijaus, jolla pyritään saadaan kuriin niin liikakansoittuminen, köyhyys,  työttämyys ja nälänhätä. Kasvisruokavaliosta on tehty mediassa oudoksuttavaa, puhutaan veganoideista, ja kuinka kasvisproteiini ei sisältäisi kaikkia välttämättömiä aminohappoja. 
   
Arvostettu eläintieteilijä oli kuollut sopivasti onnettomuudessa väitettyään eräässä arteikkelissaan, että virus oli lehitetty tarkoituksella. Hän uskoo, että kyseessä on lavastus, jonka tarkoituksena on karsia turhan suureksi paisunutta väkilukua. (s. 15)
   
Tejo ei itse syö lihaa ollenkaan. Hän on menettänyt vähän aikaisemmin lapsensa, jonka syntyminen oli ihme. Raskaus vaati lukuisia kalliita hoitoja onnistuakseen. Hänen vaimonsa särkyi sisäisesti kuoleman takia. Lisäksi Tejon Alzheimeria sairastava isä on vanhainkodissa. Tämä on ainoa syy, miksi mies on edelleen töissä lihanpakkaamolla - maksaakseen hoidon kustannukset. Hän kaipaa koiriaan, jotka joutui lopettamaan, jotta ne eivät joutuisi kärsimään hidasta kuolemaa tai kidutusta. Koti on vain talo, jossa nukutaan ja syödään, "särkyneiden sanojen ja seiniin kapseloituneiden hiljaisuuksien tyyssija, jonka murhetta tihkuvaa, pistävää ilmaa oli vaikea hengittää". Kun hän eräänä päivänä saa lahjaksi 20-vuotiaan EPS-naaraan, puhdasta sukupolvea oleva pään, jonka geenejä ei ole muunneltu kasvun nopeuttamiseksi, hänen maailmansa muuttuu. 
   
Hän katsoo naaraan polttoraudalla merkittyä otsaa. Siinä on omistamisen, arvon symboli. (s. 101) 
     
Bazterrican kuvaama maailma haastaa ajattelemaan omaa suhdettamme lihaan ja lihantuotannon eettisyyttä. Hätkähdyttävimpiä ihmisryhmiä ovat uskovaisten joukko, jotka uhraavat oman ruumiinsa ruoaksi toisille, vaikka liha, jolla on nimi on alempiarvoista sekä metsästysseura, missä ihmismetsästys on yksi viihteen muoto muiden joukossa. Kirjailijan kieli on omaa luokkaansa: tarkkaa, harkittua ja paikoin runollistakin. On ilo lukea näin hienoa kieltä, josta saamme kiittää myös kääntäjä Einari Aaltosta, jonka suomentamista teoksista olen aina pitänyt.
  
Taivaalla ei ole tähtiä. Yö on pilvinen. Kiiltomatojakaan ei näy. Aivan kuin koko maailma olisi sammuttanut valot ja mykistynyt. (s. 211)
 
   
Arvosana:
     
Takakannesta:
Armoton dystopia ihmisen kyvystä pettää itseään
  
Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista elimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestönkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin, jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.
  
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihanpakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun.
    
Suomentanut: Einari Aaltonen, 248 sivua, Like 2019
  
Alkuperäinen nimi: Cadáver exquisito (2017)
      
   
Samankaltaista luettavaa: JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja, Michel Faber: Lihaa ja verta, Margaret Atwood: Orjattaresi, Jan Salminen: Äidinmaa, Naomi Alderman. Voima

14 kommenttia:

  1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Heti lähti varaukseen kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä positiivinen yllättäjä. Arvelin kyllä etukäteenkin pitäväni tästä, mutta teoksen kieli oli niin hienoa, että päädyin pitämään vielä enemmän kuin kuvittelin. Olisipa kiva kuulla sinun mietteitäsi sitten, kun olet kirjan saanut luettua.

      Poista
  2. Sain vihdoin luettua tämän kirjan tällä viikolla ja pakko sanoa, etten ollut siitä aivan yhtä innoissani kuin sinä. Itse asiassa taisin antaa kirjalle kaksi tähteä. Alkuasetelma on herkullinen (heh heh), mutta sitä ei perustella tarpeeksi. Dystopioissa minua kiehtoo nimenomaan tunne siitä, että tämä voisi oikeasti tapahtua. Kirjassa ei kuitenkaan minusta ollut tarpeeksi hyvin perusteltu sitä miten ihmiset ihan oikeasti päätyivät kannibalismiin. Se on kuitenkin niin äärimmäinen ratkaisu, että siihen eivät vain pienet vakuuttelut riitä.

    Sen sijaan sanoihin liittyvä valta ja mielipidemuokkaus kiehtoivat, samalla tavalla kuin ihmisen suhde ruokaansa. Välillä kirja meni mielestäni turhankin väkivallalla ja raakuudella mässäilyn puolelle, vähemmän suorasukainen lähestymistapa olisi voinut välillä olla jopa tehokkaampaa. Tosin en lue yleensä kovin verisiä kirjoja, joten ehkä jollekin toiselle tämä on juuri sopivan raaka teos tai jopa kesy, mistä sen tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ettei maailmasta selitetty paljoa. Pidin kyllä ratkaisusta, sillä todella pitkät selonteot syistä voivat olla myös raskastakin luettavaa. Ihmissyönti on aiheena aina kiehtova, siis kirjallisuudessa ja leffoissa - tämä onnistui hienosti shokeeraamaan mässäilemättä ylenpalttisesti ja samalla herättelemään ajatuksia lihansyönnistä. Mutta meissä lukijoissa on niin monelaista, ettei ollenkaan ihmetytät, että toisille tämä kolahtaa ja toisille jää vajaaksi tai menee yli syystä tai toisesta. Verisiä kirjoja en itsekään lue, valikoin esimerkiksi dekkarit hyvin tarkkaan.

      Poista
  3. Tämä jäi minulla kesken alkukesästä, koska aihe ahdisti liikaa. Arviosi kautta uskaltanen palata teokseen uudestaan, varsinkin kun minulla on maahaaste blogissa käynnissä ja Argentiina-rasti puuttuu vielä. Hyvää vastapainoa kevyelle kesäviihteelle ja aivot narikkaan-genrelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, miksi tämä saattaa jäädä alkutekijöissään kesken. Minulle teoksen kieli ja upea suomennos puhuttelivat. Tässä on paljon muitakin ajatuksia herättäviä teemoja kuin ihmissyönti. Jos tartut kirjaan uudelleen, olisi kiva kuulla kokemuksestasi.

      Poista
  4. Luin tästä juuri pari päivää sitten ja ajattelin, että onpa kiinnostava kirja. Ja nyt kun luin erinomaisen arviosi, alkoi kiinnostamaan vielä enemmän. Vaikuttaa todella hurjalta, mutta myös ajatuksia herättävältä kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Amma! :) Tämä on todellakin lukemisen arvoinen. Siskoni ja hänen 15-vuotias tyttärensä, jotka ovat vegaaneja, innostuivat myös tästä kirjasta. Kiinnostaisi kuulla, mitä pidät kirjasta, jos päätät siihen tarttua.

      Poista
  5. Dystopia-kirjallisuutta olen vältellyt koska ahdistun helposti tämän kaltaisista tarinoista mutta kiitos seikkaperäisestä postauksesta, joka oli mielenkiintoinen lukea ja riittänee minulle tämän kirjan osalta :) /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä tietää, mitä kirjoja ei lue, maailmassa on tunnetusti liikaa luetavaa yhdelle eliniälle. Minulle dystopiat ovat lempigenre, eli näihin tartun aina kun uuden kiinnostavan tarinan huomaan. Kiitos kuitenkin, että jaksoit lukea postauksen. :)

      Poista
  6. Tämä kirja alkaa kiinnostaa minua yhä vain enemmän. Enkuksi sitä ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla, joten hartaasti toivon että saan sen kirjastosta Suomeen tullessani. Tietty kirja on melko uusi, joten saas nähdä miten käy. Aihe on kyllä ihan superkiinnostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kiinnitti huomion jo katalogissa ja ilahduttavasti oli juurikin niin hyvä tai oikeastaan jopa paljon parempi kuin toivoin. Hämmästyin kyllä, kun huomasin Goodreadsissa, että on vain espanjaksi, hollanniksi ja suomeksi. Soisi kyllä käännettävän englanniksikin. En osaa yhtään sanoa, kunka suosittu tämä on. Esimerkiksi Oulussa kirjastojen tilanne on 21 nidettä, 52 varausta. Helsingissä ja muualla Suomessa tilanne saattaa olla aivan erilainen. Jossainhan tätä saattaa saada myös pikalainana.

      Poista
  7. Tässäpä kirja, jonka kansikuva ei herättänyt mielenkiintoani, mutta joka alkoi kiinnostaa bloggauksesi jälkeen. Kuvittelin kannen perusteella kirjan kertovan jonkinlaisesta ylimenneestä kauneusleikkausbisneksestä!

    Tämä bloggaus sai minut miettimään sitä, minkälaiseksi karjana kasvatettu ihminen kasvaa mieleltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskon kanssa pohdittiin kantta. Minusta tämä antaa vähän erilaisen kuvan kuin on sisällöltään. Moni saattaakin jättää lukematta sen takia. Siskon mielestä räväkkä väri ja kuva puolestaan saattavat houkuttaa tarttumaan tähän.

      Tuo onkin todella hyvä kysymys, johon kirjakaan ei ainna täyttä vastausta. Varmaan samaa luokkaa kuin susilapsilla.

      Poista