keskiviikko 24. helmikuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari

"Harrylle alkoi vähitellen valjeta, kuinka paljon noitia ja velhoja maailmassa olikaan; 
hän ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksi niitä, jotka asuivat toisissa maissa."
       

Lukuhaasteissa: Helmet 2016: 25.  Kirjassa on yli 500 sivuaOkklumeus -lukuhaaste (luettuja Potter-kirjoja: 3), Ultimate Popsugar Reading Challenge: 18. A book that's more than 600 pages
   
J.K. Rowlingin Harry Potter-sarjan uudelleen lukeminen on sujunut tähän asti hyvin. Nyt vuorossa oli suosikkini neljäs osa, Harry Potter ja liekehtivä pikari. Luin alusta päälle sata sivua kotona (vuonna 2001 ilmestynyt 2. painos) ja loput ystävänpäivän lukumaratonissa kirjastolainana (vuonna 2011 ilmestynyt 22. painos) anoppilassa. Tuossa uudemmassa pokkaripainoksessa oli takakanteen hauskasti kirjoitettu: "Juonessa on uskomattoman paljon käänteitä ja kirjan voi lukea monta kertaa kyllästymättä." Voin tuon väitteen allekirjoittaa kokonaan. 
  
Tässä osassa on nimittäin aivan kaikkea: jännitystä, ihastumisia, ulkomaalaisia taikaoppilaita, taikasilmäinen mies, lohikäärmeitä, vedenväkeä ja rekisteröimättömiä animaageja. Jokaiselle löytyy siis jotakin ja toiminta saa ahmimaan sivun toisensa jälkeen aivan huomaamatta monta tuntia putkeen mitään muuta ajattelematta.

Huispauksen MM-kisat sekä kolmivelhoturnajaiset tanssiaisineen luovat vaihtelua Tylypahkan normaaliarkeen. Ei siis liene ihme, että olen lukenut tämän varmaan lähemmäksi 10 kertaa. Silti tämäkin lukukerta sisälsi muutamia yllätyksiä, sillä osa pienemmistä yksityiskohdista oli vuosien aikana unohtunut. 
  
Teoksen alussa Harryn ystävän Ronin perhe, Weasleyt, on saanut huippuaitiopaikat huispauksen maaimanmestaruuskisoihin ja he ovat kutsuneet Harryn sekä hermionen mukaansa. Niinpa ensimmäiset 150 sivua ollaankin kaukana Harryn tädin perheen, Dursleyden jästimaailmasta kuin myös Tylypahkan taikakoulusta. Aikuiset vihjailevat tulevan kouluvuioden olevan poikkeuksellinen, mutta kukaan ei halua paljastaa miksi. 
  
Lukuvuoden avajaisjuhlassa Dumbledore ilmoittaa Harryn pettymykseksi, ettei tänä vuonna järjestetä tupien välisiä huispausotteluita, vaan Tylypahkaan saapuu kahden muun eurooppalaisen taikakoulun oppilaita. Durmstrangin ja Beauxbatonsin oppilaat tulevat mittelemään kolmivelhoturnajaisiin. Liekehtivä pikari on lahjomaton tuomari, joka valitsee edustajan jokaisesta koulusta. Ottelijoiden kohtaamat haasteet ovat toinen toistaan vaativampia ja pakottavat heidän taitonsa, rohkeutensa ja päättelykykynsä äärirajoille. 
  
"Missä meidän uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja on?" kysyi Hermione, joka myös tarkkaili opettajia. 
Kukaan heidän pimeyden voimilta suojautumisen opettaja ei ollut vielä kestänyt yhtä lukukautta pitempään. Harryn suosikki oli siihen mennessä ollut professori Lupin, joka oli edellisenä vuonna eronnut virastaan. (s. 185)
  
Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja vaihtuu jälleen ja heti lukuvuoden alussa uusi opettaja ilmoittaa, että hänkin aikoo hoitaa tehtävää vain vuoden. Professori Kalkaros, liemimestari, on jo vuosia halunnut tuon pestin sitä edelleenkään saamatta. Tämä aiheuttaa lisää pahaa verta Kalkaroksen ja Harryn jo valmiiksi haastavalle suhteelle. Hermionea puolestaan kuohuttaa kotitonttujen huono asema. 
  
Harry Potter ja liekehtivä pikari oli teossarjan tähän mennessä paksuin teos ja siitä huolimatta se on tullut luettua toistuvasti. Tämä kertoo aika paljon tarinan vetävyydestä, vaikka samaan aikaan tunnelma muuttuukin paljon aikaisempaa synkemmäksi. Teini-ihastumiset ja -ahdistukset eivät ole vielä liian ärsyttäviä, vaikka nuorten päähenkilöiden tunteet leimahtelevatkin toistuvasti. Parasta teoksessa on taikamaailman avartuminen, kun teoksen sivuilla kohdataan britannian ulkopuolelta saapuneita noitia ja velhoja.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Harry Potter herää Likusteritiellä arvessaan tuntuvaan polttavaan kipuun. Sitä ennen hän on nähnyt kammottavan todentuntuista ja pelottavaa unta, jossa on kuulunut Voldemortin ääni… Huoli arvesta kevenee hiukan, kun hän saa kutsun lähteä Weasleyn veljesten ja Hermionen kanssa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Loppuottelu on huippujännittävä ja kisojen tunnelma iloisen riehakas, kunnes tilanne yhtäkkiä muuttuu sekasortoiseksi ja uhkaavaksi: kuolonsyöjät marssivat esiin ja taivaalle leimahtaa pimeän piirto.
  
Harryn neljäntenä kouluvuonna Tylypahkan koulussa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, joihin osallistuu oman koulun lisäksi kaksi muuta velhokoulua, Beauxbatons ja Durmstrang. Kustakin koulusta valitaan ottelija kolmeen rohkeutta, taitoja ja ajattelua mittaavaan koetukseen, ja kolmen koulun nuoret velhot ja noidat seuraavat turnajaisia omia suosikkejaan kannustaen. Ottelupäivien välissä koulunkäynti jatkuu: taikaolentojen hoidossa tutustutaan räiskeperäisiin sisuliskoihin, Sibylla Punurmio ennustaa Harrylle synkkää kohtaloa ja pimeyden voimilta suojautumista opettaa omalaatuinen Alastor ”Villisilmä” Vauhkomieli.

Seuralaisen pyytäminen joulutanssiaisiin tuntuu Harrysta lähes ylivoimaisen vaikealta tehtävältä, mutta edessä ovat vielä koitokset, joiden veroisia Harry ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Taiturimainen tarinankertoja J.K. Rowling onnistuu jälleen ylittämään kaikki odotukset. Harry Potter ja liekehtivä pikari leiskuu ja loimuaa yhtä nautittavan yllätyksellisesti kuin aiemmatkin kirjat. Nyt Harry Potterin maailma on entistäkin monisävyisempi. 

Suomentanut:
Jaana Kapari, 768 sivua, Tammi 2001 (2. painos)

Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Goblet of Fire (2000)

Sarjassa ilmestyneet:

8 kommenttia:

  1. Nyt tämän luettua tekee mieli itsekin tarttua taas tuohon neljänteen osaan. :D Vaikka juuri ajattelin, että pidän pienen tauon Pottereista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joskus aikaisemmalla lukukerralla aloittanut nelosen heti uudelleen alusta, kun olen vasta pääsyt loppuun. Jokin tässä kirjassa vain koukuttaa. :)

      Poista
  2. Voi Potterit <3 Pitäisi lukea uudelleen pitkästä aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä en lue kirjoja uudelleen, muutamaa nostalgiapoikkeusta lukuunottamatta, mutta Pottereita tekee mieli lukea aina muutaman vuoden välein uudelleen. Yksi ystäväni lukee vasta nyt ensimmäistä kertaa läpi sarjaa ja olen ihan innoissani, sillä häntä odottaa mm. tämä ihana neljäs kirja.

      Poista
  3. Liekehtivä pikari oli huomattavasti parempi kuin muistelin! Luin nämä hieman päälle vuosi sitten viimeksi uudelleen, ja olin hirveän vahvasti siinä muistikuvassa, etten tästä osasta niin pitänyt. Mutta mitä vielä! Feeniksin kilta se edelleen taitaa suosikkini olla, mutta jos ei olisi mitään muuta tekemistä kuin lukea, niin lukisinpa kyllä hyvin mielelläni taas koko sarjan uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kerrankin ihminen, jolle kolmas osa ei ole suosikki. Nelosellakin taitaa olla enemmän faneja kuin Feeniksin killalla. Hauskaa, että sekin on saanut kannattajia. :) Minulla sarjan kolme viimeistä osaa eivät olleet edellisellä, ainokaisella lukukerrallaan niin hyviä kuin neljä edeltäjäänsä. Olen siis lukenut ne vain kerran, heti tuoreeltaan. Tämän vuoden aikana oli muutenkin tarkoitus lukea Potterit uudelleen, mutta Okklumeus-haaste lisää intoa lukea nämä.

      Poista
  4. Olisi hauskaa menettää muisti valikoivasti Potterien suhteen - jotta voisi taas lukea ne ihan ensimmäistä kertaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! :D Kaiholla muistelen ensimmäistä kertaa, kun sain tämänkin kirjan käteeni. Se tunne, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja kirjan lopussa on ihan pökertynyt kaikesta lukemastaan. Toimii uudelleen luettunakin, mutta eihän se tietenkään sama asia ole. Odottelen mielenkiinnolla kolmen viimeisen osan lukemista, sillä niistä vain yleisiä muistikuvia, ei mitään tarkkaa yhden lukukerran ansiosta. Pitää katsoa leffaversiotkin jossain vaiheessa uudelleen.

      Poista